Arvostelut

Feodaaliajan Japani Assassin’s Creedin hengessä – arvostelussa Assassin’s Creed Shadows Kommentit pois päältä artikkelissa Feodaaliajan Japani Assassin’s Creedin hengessä – arvostelussa Assassin’s Creed Shadows

Quebecin kehittämä ja Ubisoftin julkaisema Assassin’s Creed Shadows vie pelaajat feodaalikauden Japaniin, tarkemmin ottaen sengoku-kauden loppuvaiheeseen. Pelin pääosassa ovat kaksi pelattavaa hahmoa: samurai Yasuke ja shinobi Naoe, joiden tarinat kietoutuvat yhteen hiiviskelypainotteisessa toimintaroolipelissä. Peli tarjoaa avointa maailmaa, liittolaisten rekrytointia ja monipuolisia tehtäviä.

Ensivaikutelmat – vahva alku, mutta tekniset puutteet raastaa

Ensikosketus Assassin’s Creed Shadowsiin on lupaava. Peli esittelee aikajanan (Memories), joka sijoittaa sen aikaisempien Assassin’s Creed -pelien maailmaan. Pelimaailma on eläväinen ja visuaalisesti vaikuttava, mutta jo alkuvaiheessa vastaan tulee teknisiä ongelmia. NPC-hahmot saattavat jäädä kiinni seiniin, vesi fysiikat toimivat epäloogisesti ja jopa kuolleet viholliset voivat nousta hetkeksi henkiin jatkaakseen nukkumista. Parkour-mekaniikat ovat jäykkiä ja tietyistä kohdista kiinni ottaminen vaatii turhaa kokeilua. Hevosten animaatiot eivät ole luonnollisia, ja ne voivat vaikuttaa epäaidolta.

Sisältö ja pelattavuus

Pelin tarina on perinteinen kostojuoni: toisen päähahmon isä kuolee, ja tapahtumat käynnistyvät tämän kostoretkestä. Tarinan kaari kulkee ennalta-arvattavia polkuja, mutta pelimaailman vapaus ja tehtävävalikoima tuovat mukavasti vaihtelua. Pelaaja voi suorittaa tehtäviä haluamassaan järjestyksessä ja tutkia maailmaa vapaasti.

Pelattavuuden osalta taistelu on vahvasti hack-and-slash -tyyppistä, mutta tarjoaa myös stealth-vaihtoehtoja. Hiiviskelyelementit muistuttavat klassisia Assassin’s Creed -pelejä, mutta stealth ei ole aina tasapainossa pelin lineaarisempien osien kanssa. Viholliset reagoivat paremmin pelaajan liikkeisiin kuin aiemmissa peleissä, ja valonlähteiden poistaminen tai äänten huomioiminen lisää strategisuutta.

Hahmonkehitys tapahtuu taitopisteillä, joilla voi avata uusia kykyjä. Pelissä on myös hideoutin rakentaminen, joka muistuttaa Valhallan vastaavaa mekaniikkaa. Hideoutin rakentaminen ei ole ollenkaan välttämätöntä – voit vain sijoittaa tarvitsemasi rakennukset ja jatkaa eteenpäin, jos haluat. Mutta jos pidät rakentamisesta, se on yllättävän mukavaa.

Audiovisuaalinen toteutus

Grafiikaltaan Assassin’s Creed Shadows on pääosin vaikuttava. Päähahmot on toteutettu huolella, mutta sivuhahmot ja ympäristön yksityiskohdat, kuten heinikot ja lehvistöt, voivat vaikuttaa muovisilta. Animaatioissa on ongelmia: kädet voivat leikata vaatteiden läpi ja hahmot liikkuvat ajoittain epäluonnollisesti.

Pelin äänimaailma on laadukas ja tunnelmallinen. Autenttiset äänitehosteet tukevat pelimaailman uskottavuutta. Vaikka pelin voi pelata englanniksi japanilainen ääninäyttely tuo lisäsyvyyttä kokonaistunnelmaan ja tukee paremmin peliä. Englantilainen ääninäyttely ei ole kovin hyvä ja tämän takia dialogia on tylsä seurata.

Yhteenveto – lupaava mutta epätasapainoinen kokemus

Assassin’s Creed Shadows onnistuu tuomaan sarjaan uutta elämää feodaaliajan Japanin myötä, mutta tekniset ongelmat ja tarinan ennalta-arvattavuus heikentävät kokonaisuutta. Yasuken ja Naoen erilaiset pelityylit tuovat vaihtelua, mutta Yasuken pelattavuus tuntuu rajoitetummalta. Peli yhdistää onnistuneesti klassiset Assassin’s Creed -elementit ja modernimmat RPG-vaikutteet, mutta se ei välttämättä muuta skeptikkojen mielipidettä sarjasta.

Arvostelu: Mallu Millie

7 / 10
Hyvää + Visuaalisesti kaunis ja yksityiskohtainen Japani. + Kaksi pelattavaa hahmoa, erilaiset pelityylit. + Uudistetut stealth-mekaniikat. + Hideoutin rakentaminen tuo lisäsisältöä. + Vapaasti tutkittava maailma. Huonoa - Bugit ja animaatiovirheet. - Yasuken pelattavuus rajoitetumpi. - Tönkö parkour ja epälooginen fysiikka. - Ennalta-arvattava tarina. - Viholliset voivat käyttäytyä epäloogisesti. Lopputulos: Assassin’s Creed Shadows on viihdyttävä, mutta epätasainen lisäys sarjaan. Se on erityisesti pitkäaikaisille faneille mieluisa kokemus, mutta ei välttämättä vakuuta uusia pelaajia.

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition Kommentit pois päältä artikkelissa Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition

Kun ensimmäinen ilmestyi vuonna 1995, olin kuusivuotias poika, joka tuijotti lumoutuneena elämänsä ensimmäistä OMAA pelikonsolia: Super Nintendoa. Raymanin maailmasta minulla ei ollut tuolloin mitään havaintoa, vaan hahmo tuli tutuksi vasta paljon myöhemmin. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, ja Digital Eclipse ovat tuoneet tämän raajattoman sankarin usealle eri alustalle juhlistamaan kolmen vuosikymmenen taivalta. Kyseessä on noin 18 euron hintainen teos, joten digiversiota ei ole ainakaan hinnalla pilattu, se on varsin edullinen pääsy lippu yhteen pelihistorian omalaatuisimmista museoista.

Vaikka kyseessä ei ole natiivi Switch 2 -julkaisu, peli rullaa uuden konsolin taaksepäin yhteensopivuuden kautta pääosin erittäin sulavasti. Käyttöliittymä on veitsenterävä 4K-skaalauksen ansiosta, ja ohjausvaste on puristien iloksi käytännössä viiveetön. Uusi HD Rumble 2 tuo mukaan ”napakkaa” värinää, joka tuntuu erityisen hyvältä esimerkiksi nyrkkiä ladatessa . Ainoa selkeä tekninen kauneusvirhe on emulaattorin kelaustoiminto (Rewind), joka muuttaa erityisesti Jaguar- ja PlayStation-versiot takkuiseksi diashow’ksi jopa tällä uudella tehokkaalla raudalla .

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Rayman on liekinheitin

Kokoelma on poikkeuksellisen kattava katsaus yhden pelin evoluutioon. Se sisältää viisi eri versiota alkuperäisestä seikkailusta: PlayStation, Jaguar, MS-DOS, Game Boy Color ja Game Boy Advance. Erityisen merkittävää meille SNES-sukupolven lapsille on mukana oleva, aiemmin julkaisematon Super -prototyyppi vuodelta 1992. Vaikka prototyyppi on lyhyt ja keskeneräinen, se tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen, miltä Rayman olisi voinut näyttää minunkin ensimmäisellä konsolillamme, jos kehitys ei olisi siirtynyt 32-bittisille alustoille.

Kokoelman arvoa nostavat myös yli 120 lisätasoa, jotka sisältävät harvinaiset PC-laajennukset, sekä yli 50 minuuttia uusia interaktiivisia dokumentteja ja haastatteluja. Arkistomateriaalit, kuten alkuperäinen 60-sivuinen ”Bible of Game Design” ja ennennäkemätön konseptitaide, tekevät paketista todellisen digitaalisen muistomerkin.

Musiikkimiehen pettymys

Vaikka teos on rakkaudella koottu, se ei ole vailla teknisiä ja taiteellisia kukkasia. En itse aluksi tajunnut ongelman laajuutta, kunnes näin aiheesta uutisia kansainvälisessä mediassa ja alkuperäinen soundtrack piti ottaa muita kanavia kautta haltuun. Musiikkimiehenä soundtrackit ovat allekirjoittaneelle sydämen asia, ja täytyy sanoa, että uusi ”reimagined” soundtrack on suuri pettymys.

Alkuperäinen, vuoden 1995 ikoninen ääniraita on korvattu Christophe Héralin uusilla sävellyksillä. Vaikka Héral on kiistaton mestari, uudet sovitukset eivät tavoita alkuperäistä tunnelmaa. Alkuperäisen musiikin puuttuminen särkee nostalgian, eikä vaihtoehtoa alkuperäiseen ääniraitaan ole toistaiseksi tarjolla.

Teknisellä puolella juhlia varjostavat myös Jaguar- ja MS-DOS-versioiden tallennusbugit, joissa edistyminen saattaa pyyhkiytyä pois pelin resetoinnin yhteydessä. Ubisoft on onneksi vahvistanut, että tuki jatkuu ja korjauksia seurataan, mutta musiikillinen ja tekninen viimeistely jättää makuun harmillisen särön .

Arvokas muistomerkki

on upea ja lempeä kunnianosoitus yhdelle pelihistorian ikoneista. Se on arvokas historiikki, joka sopii täydellisesti Switch 2:n kaltaiselle modernille alustalle, ja digiversion edullisen hintansa vuoksi se on helppo suositus kaikille, jotka haluavat nähdä palan pelihistoriaa.

Kyseinen herra on liekinheitin kerrassaan…Palataan!

8 / 10
Hyvää +Historiallinen aarrearkku +Sisällön määrä +Switch 2 -viimeistely +Hintalappu digiversiossa Huonoa -Alkuperäisen soundtrackin puuttuminen on musiikkimiehelle kova pala -Tekniset kukkaset siellä täällä

Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2)

Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?

Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot

Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.

Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.

Tarina ja roguelite-elementit

Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.

Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.

Pelin rakenne ja mekaniikat

Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti.
Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli.
Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.

Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat.
Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä.
Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.

Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma

The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta.
Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.

Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.

Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.

Yhteenveto:

The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.

8 / 10
Plussat: + Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit. + Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka. + Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa. + Toimii moitteettomasti Switch 2:lla. Miinukset: - Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot. - Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo). - Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys. - Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa. Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.