Final Space – Kausi 1 – Netflix Kommentit pois päältä artikkelissa Final Space – Kausi 1 – Netflix

Final Space - Kausi 1 - Netflix

6.4 / 10
Arvostimme Moniulotteiset hahmot, klassinen sankaritarina, toimiva musiikki ja soundtrack. Moitimme Kehno alku, loppuunkuluneet scifiviittaukset ja avaruusooppera alkaa olla jo aika nähty. Loppujen lopuksi... Final Space jakaa odotetusti mielipiteitä, ei ole missään nimessä täydellinen, mutta jaksaa silti kantaa kymmenen jakson mittaisen ensimmäisen kautensa loppuun asti.

Final Spacen tarina alkaa vuodesta 2016, jolloin sarjan luoja Olan Rogers julkaisi avaruusooppera-animaation pilottijakson Youtubessa. Pilotti ja sarja on rakennettu pitkälti samanlaisista elementeistä: surullinen piano, painottomassa avaruudessa leijuvat vainajat ja päähahmo Garyn ärsyttävä, surkeinta mahdollista traileriäänen imitaatiota muistuttava tapa puhua.

Final Spacen tarina alkaa siitä, että avaruusaluksella vankina oleva kolmen pennin Zapp Brannigan, Gary, löytää vihreän pallon muotoisen avaruusolion joka hokee ’tsukuti’ ja tuhoaa planeettoja. Sarja alkaa niin huonosti kuin scifi-sarja vain voi alkaa. Vitsit jäävät puolitiehen, päähahmo ärsyttää ja koko hahmokatras on kokoelma väsyneitä scifi-kliseitä aina Avaruusseikkailu 2001:a kanavoivaan aluksen tekoälyyn asti.

Mutta sitten homma alkaa toimia. Noin neljännen jakson kohdalla hahmoihin alkaa tulla syvyyttä ja Final Space vie täysin mukaansa. Sarja muutti Netflixille hiljattain TBS:ltä ja on hyvin samankaltainen kuin tuoreempi Disenchantment. Kumpikin sarja on haastava sillä saralla, että hahmoihin on aluksi vaikea päästä sisälle mutta lopulta, kun kausi on loppunut, niistä on vähintään yhtä vaikea päästää irti. Sarjat, kuten South Park ja Archer laukovat vitsiä vitsin perään, ja pitävät fokuksen hauskana olemisessa. Sarjaa voi aika varauksetta suositella ihmisille, joiden mielestä Rick and Morty ei ole mennyt myöhemmissä kausissa huonompaan suuntaan.

Final Spacesta löytyy lopulta syvyyttä joka jaksaa kantaa läpi kymmenen jakson. Hahmot vaikuttavat aluksi hyvin monella tavalla epämiellyttäviltä, mutta se mikä saa pitämään niistä on se loputon jalous, rohkeus ja uhrautuvaisuus mitä kustakin löytyy läheisten puolesta. Nämä ominaisuudet ovat enemmän kuin tervetulleita fiktioon, varsinkin aikana jolloin ihmisen ideaaliksi on muodostunut varallisuutta ja valtaa puoleensa vetävä sosiopaatti. Final Space ei ole klassikko, mutta se on oikein hyvä sarja ja tuo mustaa ja valkoista aikana jolloin niiden olemassaolon on taas ikäväkseen saanut todeta. Jos taas näkee pelkkiä harmaan sävyjä, kannattaa varmaan mennä näyttämään kaihiansa lääkärille.

Final Space Netflixissä

Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia Kommentit pois päältä artikkelissa Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia

Netflixin uusi animaatiosarja Splinter Cell: Deathwatch liittyy virallisesti pelisarjan tarinaan. Sarjan tapahtumat seuraavat päähenkilö Sam Fisherin jalanjälkiä ja sijoittuvat pelien luomaan maailmaan, vaikka jotkut yksityiskohdat on sovitettu televisiomuotoon.

Sarjassa nähdään jo eläkkeelle jäänyt, mutta edelleen taitava Sam, jonka avainasemassa oleva liittolainen Anna Grímsdóttir eli Grim on ottanut vastuuta Fourth Echelonista. Tapahtumat käynnistyvät vuosia Samin vetäytymisen jälkeen, ja menneisyyden liittolaiset ja viholliset palaavat mukaan kuvioihin. Myös Chaos Theory -pelin merkittävä hahmo Douglas Shetland on mukana, vaikka hän onkin kuollut vuosikymmeniä aiemmin.

Showrunner Derek Kolstad, tunnettu muun muassa John Wick -elokuvista, lupaa, että sarja on uskollinen pelien henkeen. Vanhojen tapahtumien kulku voi hieman poiketa alkuperäisestä, mutta lopputulos pysyy uskollisena peleille, jotta pitkäaikaiset fanit eivät pety.

Vaikka sarja seuraa pelien canonia, sen katsominen ei edellytä, että katsoja olisi pelannut pelejä viimeisen vuosikymmenen aikana. Silti tutut elementit, kuten ikoniset yövision kolmilinssilasit, tuovat pelimaailman tunnelmaa myös uusille katsojille.

Splinter Cell: Deathwatch julkaistaan Netflixissä 14. lokakuuta, ja se tarjoaa vanhoille ja uusille faneille yhdistelmän tuttuja elementtejä ja uusia käänteitä Sam Fisherin seikkailuista.

Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä” Kommentit pois päältä artikkelissa Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä”

The Witcher -kirjasarjan luoja Andrzej Sapkowski on myöntänyt, että yksi hänen kirjoissaan mainitsemistaan “noituri-kouluista” oli täysin turha lisäys. Lyhyt viittaus Wolf Schooliin The Last Wish -kertomuskokoelmassa on sittemmin saanut videopeliversion tekijät CD Projektin kehittämään koko järjestelmän, johon kuuluu nyt seitsemän koulua, kuten Cat, Griffin, Bear ja Viper.

Sapkowskin mukaan alkuperäinen lause oli epämerkityksellinen ja jopa haitallinen juonen kannalta, eikä hän olisi halunnut sen kehittyvän näin isoksi osaksi sarjan lorea.

En koskaan enää viitannut mihin tahansa Witcher Gryffindoriin tai Slytheriniin. – Kirjailija kirjoitti Redditin Q&A:ssa.

Videopeliversion fanit sen sijaan ovat ottaneet koulut omakseen, ja niistä on muodostunut olennainen osa Witcher-maailmaa. CD Projektin ensimmäinen teaser The Witcher 4:stä sai fanit spekuloimaan uuden koulun, School of the Lynxin, medallionin merkitystä.

Sapkowski pohtii nyt, pitäisikö viittaus poistaa tulevista painoksista vai selventää sitä tulevissa kirjoissa, esimerkiksi noiturien medallioneiden merkityksen kautta. Uusi Witcher-kirja Crossroads of Ravens, joka esittelee nuoren Geraltin alkuvaiheita Kaer Morhenissä, julkaistaan nyt englanniksi lähes vuoden myöhässä Puolasta.

Samalla Netflixin The Witcher -sarjan neljäs kausi saa ensi-iltansa 30. lokakuuta. Sapkowskin kommentit muistuttavat, että kirjailijan visio ja videopelien laajennettu lore eivät aina kulje käsi kädessä, vaikka fanit nauttivatkin kouluhypestä.