Hack-and-Slash-rytmiä ilman turhia taukoja – arvostelussa Hyrule Warrios: Age of Imprisonment Kommentit pois päältä artikkelissa Hack-and-Slash-rytmiä ilman turhia taukoja – arvostelussa Hyrule Warrios: Age of Imprisonment

Hyrule Warriors: Age of Imprisonment on vuonna 2025 julkaistu hack and slash -peli, jonka on kehittänyt Koei Tecmon AAA Games Studio ja julkaissut Nintendo Switch 2:lle. Kuten edeltäjänsä, Age of Imprisonment on crossover, joka yhdistää Nintendon The Legend of Zelda -sarjan maailman ja hahmot Koei Tecmon Dynasty Warriors -pelattavuuden. Tarina sijoittuu vangitsemissotaan, joka on esitelty The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom -pelissä. Age of Imprisonment julkaistiin 6. marraskuuta 2025.

Ensituntumaa kohti

Tuntui oudolta pelata uutta Zelda peliä pitkästä aikaa, kun Breath of the Wild oli ollut uusin, jonka olen hakannnut läpi asti. Oli jännää päästä itse Zeldalla pelaamaan alusta asti. ZHahmolla liikkuminen ensituntumalta oli tosi sulavaa, mutta kamera kääntyi omaan makuun aivan liian hitaasti ja se täytyi käydä asetuksista vasta ensimmäiseen taisteluun päästessä käydä muuttamassa, koska ennen sitä ei Age of Imprisonment ei antanut avata valikkoja vaika pelin sai kyllä tauolle heti alusta asti ihan peliosuuteen päästessä.

Odotukset Hyrule Warriors pelistä oli vain nappuloiden hakkaamista ja jatkuvaa vihollisten kanssa mähinöintiä höystettynä mitättömällä tarinalla. Age of Imprisonment yllätti ja nostatti kyllä ensimmäisen 10 minuutin sisään odotukset korkeammalle mielenkiintoisella tarinalla, joka antoi intoa jatkaa eteenpäin sekä pitämään odotukset mähinöintiin suurta vihollisjoukkoa vastaan. Taistelu aluksi oli pelkkää hack-and-slash hakkaa nappuloita ja tee ketjuhyökkäyksiä tyylistä, joka oli tosi tyydyttävää ison alueen hyökkäyksien kohdalla, joita löytyi prinsessa Zeldan omasta repertuaarista muutama kappale, kun suuri määrä vihollisia tuhoutui kerralla.

Onneksi tuli myös vastaan aika nopeasti vähän isompia vihollisia, jotka ovat yleisesti leirien tai vihollisjoukkojen johtajia, heille täytyi käyttää apuna myös erilaisia tekniikoita, jotta heidän tehokkaammat hyökkäykset sai pysäytettyä kesken kaiken, joka antoi mahdollisuuden tehdä perään jatkohyökkäyksen ja rikkoa heidän puolustustaan sekä tiputtaa elämäpisteet alaspäin. Peli on todella nopeatempoinen ja koko ajan tapahtuu jotain, joka vähän pudotti toivoa pelin kohdalla, mutta hyvä puoli on, että ainakaan ei ole mitään ylimääräistä turhaa roskaa mukana vaan päästään suoraan asiaan.

Mitä sisältöä Age of Imprisonment tarjoaa?

Pelin tarinassa koko jupakka alkaa kohtaamisesta sinetöimättömän Demonikuningas Ganondorfin kanssa, raunoiden lattian sortuessa prinsessa Zeldan jalkojen alta, hänet teleportataan ajassa Hyrulen perustamisaikaan salaisen kiven voimalla, joka hänellä oli kädessään tippuessaan tyhjyyteen. Hänet löytävät esi-isänsä, Zonai-kuningas Rauru, joka on viimeinen Zonai rodun jälkeiläinen Hyrulessa, ja hänen hylialainen vaimonsa, kuningatar Sonia, jotka auttavat prinsessa Zeldaa etsimään keinoa palata nykyhetkeen. Tänä aikana Zelda auttaa Raurun kuninkaallisissa velvollisuuksissa, harjoittaa hänen synnynnäisiä valo- ja aikavoimiaan Sonian kanssa ja tutkii Hyrulen Syvyyksiä Raurun siskon Minerun kanssa. Eräällä tällaisella retkikunnalla Mineru löytää joukon passiivisia Kiellettyjä Konstruktioita, itseään tiedostavia ihmismäisiä aseita, jotka, kuten hän myöhemmin päättelee, olivat kapinoineet ja tuhonneet suurimman osan Zonai-rodusta.

Age of Imprisonment on nopeatempoisuudeltaan kuitenkin hyvä peli, koska siinä ei ole liikaa ohjeistuksia. Opastukset tulevat ensimmäisen kerran, kun tulee uusi mekaniikka ja näitä ei tule liian montaa peräkkäin ettei tule liikaa tietoa kerralla ja puolet jää sisäistämättä. Uusia taistelumekaniikkoja saa kokeilla uudelleen, jos tarve tulee sillä hetkellä, kun niitä pelissä esitellään.

Pelin tekeminen ja toiminnallisuus tiivistyy aikalailla päätarinan etenemiseen, jossa tarkoituksena on tehdä kentässä mainittu tehtävä. Kun opetusalueelta pääsee pois ja alkaa oikea eteneminen niin aukeaa käytettäväksi Zeldalla mukana ollut Pura Pad, johon Minerun tekemät muokkaukset antavat mahdollisuuden nähdä kartan laitteessa. Karttaan aukeaa kuvakkeita, joista isoin kuvake kahdella miekalla kuvastaa päätehtävää ja niitä voi tiettyyn pisteeseen asti vain mennä suorittamaan kentästä toiseen tiettyyn pisteesen asti, jolloin peli pakottaa tekemään kaksi tiettyä sivutehtävää ennenkuin pääset jatkamaan eteenpäin ja tähän kohtaan jätin itse pelin, kun rupesi puuduttamaan saman pelimekaniikan toistaminen useamman tunnin ajan putkeen. Kentistä päätehtävissä on myös mahdollisuus löytää Korokkeja, jotka antavat sinulle korokkien siemeniä, joita voi myöhemmin käyttää johonkin.

Kartasssa merkattuna pienet miekat samantyylisellä kuin päätehtävä, mutta yksittäisellä miekalla teränkärki osoittaen alaspäin. Sivutehtävissä voi olla mukana vain kaksi hahmoa ja tarkoitus onkin enemmän kerätä materiaalia ja nostaa hahmojen tasoa, joita haluaa. Näissä tehtävissä juokset alueen läpi tappamatta vihollisia ja menettäen materiaalit, jota on mahdollista saada tai tappaen kaikki mikäli aikaraja sallii, joka ei itsellä ollut mikään ongelma ”normal” -vaikeusasteella ja oli helppo tuhota kaikki viholliset ennen tarkoitettuun päämäärään saapumista. Kun saavut päämäärään eli pomohuoneeseen niin aika pysähtyy, jolloin pääsee käyttämään pomon tappamiseen niin kauan aikaa kuin vain tarvitsee.

Toinen kenttäpohjainen sivutehtävätyyppi, joka on pelattavissa on leirin puolustus, jossa ei ole pakollista liikkua kentässä mihinkään vaan voi istua leirin alueella, jonne viholliset liikkuvat aina uuden aallon ilmestyessä paikalle.Tässä huonona puolena on mahdollisten arkkujen löytämättä jättäminen, jos aluetta ei käy juoksemassa läpi sillä välin, kun vihollisaalto ilmestyy tai vaihtoehtoisesti laittaa oman joukkueessa olevan toisen mukaan valitsemasi hahmon puolustamaan NPC hahmojen kanssa leirialuetta. Tarkoituksena leirin puolusteksessa on tappaa aaltojen mukana tuleva joukonjohtaja vihollinen ja lopuksi tuhota jäljelle jääneet pienemmät perällä roikkujat, jotka eivät riehumisen aikana sattuneet osumaan hyökkäyksiisi.

Pelkästään kartalla olevia puhekupla kuvakkeista voi tarkistaa sivutehtävät, jotka on mahdollista tehdä, kun ollaan kentällä riehumassa joko päätehtävässä tai sivutehtävien kenttä osioissa. Näitä voi esimerkiksi olla: tapa x määrä vihollisia tietyllä hahmolla, tee erikoishyökkäys tietyllä hahmolla tai kerää jotain materiaalia esimerkiksi porkkanoita tai lumenstone -mineraalia, joita löytyy kun läpäisee kenttiä. Toisenlaisia kartasta löytyviä kuvakkeita ovat vanhojen patsaiden kasvokuva, joihin voi antaa kentästä löytyneitä materiaaleja ja näistä saa uusia taitoja sekä ketjuhyökkäyksiä auki, kun niitä täyttää. Näitä täyttämällä saa hyvää suhdetta alueelle kartalla, jossa tehtävä sijaitsee ja ne antavat palkintoja mittarin noustessa ylöspäin.

Aseita päivitetään, kun suoritat materiaalin antamistehtävätän kartalla ja saat alueen auki, jossa voi vierailla ja kentistä saatuja aseita sekä ”Rupees” -rahoja käytetään hahmojen omien aseiden päivitykseen.

Kartassa on treenausalue, jos haluaa käydä vain kokeilemassa erilaisia ketjuhyökkäyksiä, joko omia tai muiden hahmojen kanssa tehtäviä yhdistelmähyökkäyksiä.

Kartalla liikkuu pieni hahmo osoittamassa yksitellen sivutehtäviin, joita voit suorittaa tai tuoda niihin materiaalit, jotta saa tehtävän tehtyä. Tämä on kiva ominaisuus ettei tarvitsi käydä jokaista kuvaketta läpi yksitellen, kun niitä on aika paljon jokaisen tehtävän suorittamisen jälkeen, jos aiempia ei ole tehnyt.

Kontrollit eivät päätä vaivaa

Kontrollit ovat selvät, nopeat oppia sekä todella sujuvat käyttää taistelunkin tuoksinnassa eivätkä pysäytä mitenkään tanssilta tuntuvaa näppäinten painallusta tai enemmänkin näppäinten hakkaamista, kun toistat muutamaa samaa ketjuhyökkäystä, jotka olen todennut toimivaksi samalla tuhotan suurta vihollisjoukkoa. Taistelussa on sujuvaa vaihtaa pelattavaa hahmoa painamalla ylös- tai alanuolta jolloin saumattomasti vaihtuu valittu hahmo käyttöön sinne kohtaan kenttään, jossa valittu hahmo sillä hetkellä taistelee. Tämä on vielä paremmin näkyvillä joukonohjaaja vihollisen tehtäessä vahvempi hyökkäys, joko ilmaan tai maata pitkin, jolloin näihin täytyy reagoida oikealla taidolla, jotta voit estää vihollisen hyökkäyksen ja pääset tekemään jatkohyökkäyksen sekä saada ilmaista vahinkoa, kun vihollinen on hetken paikoillaan. Vastahyökkäys on mahdollista tehdä painamalla R- sekä A-,B-,X- tai Y-nappia ja valita paikka, johon on haluaman vastahyökkäysliikkeen asettanut. Jos sillä hetkellä käytössä olevalla hahmolla ei ole energiaa tehdä vastahyökkäystä niin voi nopeasti vaihtaa toiseen hahmoon, joka tekee samantien vastahyökkäyksen ja taistelu jatkuu samantien jatkohyökkäyksellä painamalla Y- nappia käytössä olevalla hahmolla.

Vihollisia vastaan voi myös puolustautua torjumalla ZL -napilla ja tekemällä väistöliikkeen B -nappia painamalla. Itse en kauheasti ole torjumista käyttänyt, koska tottumuksesta väistely on itsellä mukavampaa ja tulee käytettyä sitä paljon useammin. Tämä myös, koska väistäminen on nopeampaa ja sen voi tehdä kesken hyökkäyksen plus se antaa mahdollisuuden tehdä ”Flurry Rush” -hyökkäysksen perään, kun taas torjueassa täytyy olla varma, että hahmo ei tee mitään muuta, jotta torjuminen hyväksytään tehdyksi ja näppäimen painalluksen funktio rekisteröidään.

Pelissä haastetta ei ole tullut vastaan omalla kokemuksella. Normal -vaikeusteella ei ole tarvinnut käyttää ollenkaan parannustarvikkeita, kun olen mennyt kenttiä läpi vaikka osumaa onkin tullut, mutta tämä on ollut hyvä kokemus niin ei ainakaan mene liian keskittymiseksi vaan on saanut juoksennella rauhassa ja vetää vihollisia velliksi. Parannustavaroiden nollakulutus on myös osaksi, koska pidemmissä kentissä on mahdollisuus laittaa leirejä pystyyn, joissa hahmot parannetaan täysille elämäpisteille, täydennetään patterit sekä parannusesineet. Pattereita käytetään kontruktio aseiden virran täydentämiseen ja niitä ainakina tällä vaikeusasteella löytyy liikaakin niin näitä aseita on mahdollista käyttää todella usein ilman mitään huolta. Leireihin on myös mahdollista lahjoittaa päätehtävien aikana materiaaleja, jolloin ne antavat erilaisia bonuksia tason suorittamisen ajaksi: puolustuksen nostaminen, liikkumisnopeus, erikoishyökkäyksen lataamismäärä sekä kokemuksen saaminen ja nämä bonukset pysyvät koko kentän ajan ja siirtyvät muihin leireihin, joita alueella on mahdollista pystyttää.

Kauniiden maisemien siivittämä

Pelissä grafiikat on tuttua ja turvallista jatkoa Breath of the Wildin tuomaan grafiikkatyyliin ja kaiken sen juonen jatkaman pelimaailmoihin, joten ei mitään uutta vaikka muutoksena huomasin ei niin yksityiskohtainen maailma, joka on tämäntyyliseltä peliltä aivan ymmärrettävää, kun kentät on nopea läpäistä ja ympäröivän maailman ihailu ei ole tässä keskipisteenä. Pelissä on kuitenkin kauniit maisemat ja animaatiotyylinen grafiikkamaailma sopii täydellisesti muistuttamaan mihin sarjaan kuulutaan. Suurin negatiivinen asia grafiikkamaailmasta, joka pisti pahasti silmään oli raunioihin mennessä pimeässä vain taskulampun valolla suunnistaessa eteenpäin huomasin miten kiviseinämät näyttivät olevan kokonaan puuttuvan teksturointi ja ne näyttivät vain muovatuilta harmailta palikoilta.

Välianimaatiot näyttivät aivan upeilta ja huomaa, että niissä on selvästi käytetty enemmän aikaa maailman rakentamiseen ja kuinka ne muistuttavat paljon enemmän Breath of the Wildin ja Tears of Kingdom näköistä kaunista maailmaa. Niistä paluu helpotettuun ja vähemmän yksityiskohtaiseen Age of Inprisonmentiin oli aika raju aina ennen hetkellistä juoksentelua ja takaisin taisteluun pääsemistä, joka vei taas huomion pois grafiikoista ja pääsi nauttimaan efekteistä taistelun aikana. Taistelussa aseista tulevat efektit ketjuhyökkäyksiä tehtäessä ja ihan vain peruslyönneillä on mahtavat ja erottuu helposti minkä näppäinyhdistelmä määrän on painanut X- ja Y-näppäimiä. Valoefektit tuovat heti tunnelman, joka on: taito, joka on hukkunut vanhankansan tarinoihin ja täytyy kaivaa esiin taidolla ja periytyy vain tietyllä sukupuulla. Kaikki animaatiot tuntuu tosi napakoilta ja sopivat täydellisesti pelin animaatiografiikka tyylin minkään rikkomatta missään vaiheessa immersiota.

Taistelutunnelman luovat musiikit

Age of Imprisonmentin musiikit ovat taistelutunnelman luovat ja kenttiä edetessä se sopeutuu taustalla pyörimään täydellisesti ja tuo sopivan mähinä tunnelman koko ajan vihollisia mäiskiessä. Toisaalta taas se taistelumusiikin ympäripyöriminen käy äkkiä pitkästyttäväksi sillä välin, kun se pyörii taustalla arvostelua samalla kirjoittaessa. Lemppari taustamusiikeistani oli ehdottamasti kartassa selatessa eri tehtävä vaihtoehtoja, koska se oli rauhoittava hetki ennen seuraavaa taistelua ja lähimpänä itselle tuttuja Breath of the Wildin maailman musiikkeja.

Pelin ääniefektit ovat animaatiomaiset, jotka tukevat animaatioita sekä koko pelin grafiikkatyyliä. Taistelussa aseiden valoefekti äänet ovat korvia kuiskivat vanhan yhteiskunnan auringonvaloa aseinaan käyttävien leikaten pimeyden viholliset kuolemaan, joka antaa täydellisen valo vastaan pimeys tunnelman. Myös varjo -vihollisten kuolema ääni tuo valo osuu varjoon sihisevän äänen, joka vain parantaa tunnelmaa ja pitää immersion yllä. Konstruktio vihollisten mekaaniset hyökkäykset tuovat pienen tulevaisuuden ja edistyneen teknologian äänen tähän muuten menneisyydessä ja Hyrulen alkuaikojen aikamaailmaan.

Yhteenveto

Hyrule Warriors: Age of Imprisonment on positiivinen yllätys erityisesti tarinansa puolesta. Se, mikä aluksi vaikutti vain aivottomalta nappuloiden hakkaamiselta, paljastuikin mielenkiintoiseksi sukellukseksi Tears of the Kingdomin taustatarinaan ja Hyrulen perustamisaikaan. Switch 2:n tehot näkyvät upeissa välivideoissa ja sulavassa toiminnassa, vaikka pelimaailman tekstuurit jättävätkin pimeissä kohdissa toivomisen varaa.

Pelattavuus on Zeldalla ja kumppaneilla äärimmäisen tyydyttävää ja kontrollit reagoivat ajatuksen nopeudella, mikä tekee taistelusta tanssinomaista. Kokemusta kuitenkin verottaa sisällön toistavuus: peli pakottaa grindaamaan sivutehtäviä tarinan edistämiseksi, mikä alkaa puuduttaa pidemmissä sessioissa. Myös haasteen puute ”Normal”-vaikeusasteella tekee pelistä enemmänkin rentouttavan voimafantasian kuin taktista osaamista vaativan koitoksen.

Hyrule Warriors: Age of Imprisonment

8 / 10
Hyvää: + taistelumekaniikat vihollisjoukoun johtajia vastaan + Hahmon ohjaaminen + Näppäinpainallusten ottaminen + Ääniefektit + Äänimaailma + Tarina Huonoa: - Toistuva taustamusiikki taistelussa - Kallis hintalappu - Pitkäveteinen toistuva pelimekaniikka Yhteenveto Hyrule Warriors: Age of Imprisonment on positiivinen yllätys erityisesti tarinansa puolesta. Se, mikä aluksi vaikutti vain aivottomalta nappuloiden hakkaamiselta, paljastuikin mielenkiintoiseksi sukellukseksi Tears of the Kingdomin taustatarinaan ja Hyrulen perustamisaikaan. Switch 2:n tehot näkyvät upeissa välivideoissa ja sulavassa toiminnassa, vaikka pelimaailman tekstuurit jättävätkin pimeissä kohdissa toivomisen varaa. Pelattavuus on Zeldalla ja kumppaneilla äärimmäisen tyydyttävää ja kontrollit reagoivat ajatuksen nopeudella, mikä tekee taistelusta tanssinomaista. Kokemusta kuitenkin verottaa sisällön toistavuus: peli pakottaa grindaamaan sivutehtäviä tarinan edistämiseksi, mikä alkaa puuduttaa pidemmissä sessioissa. Myös haasteen puute "Normal"-vaikeusasteella tekee pelistä enemmänkin rentouttavan voimafantasian kuin taktista osaamista vaativan koitoksen.

Kierimistä, taisteluja ja Pokémonien keräilyä – arvostelussa Pokémon Legends: Z-A Kommentit pois päältä artikkelissa Kierimistä, taisteluja ja Pokémonien keräilyä – arvostelussa Pokémon Legends: Z-A

Pokémon Legends: Z-A – Nintendo Switch 2 Edition on Game Freakin tuorein yritys ravistella legendaarista pelisarjaa uuteen uskoon. Julkaisijana toimii tuttu kolmikko: Nintendo, The Pokémon Company ja Nintendo of America. Peli sijoittuu kokonaan Lumiose Cityyn, ja pelaajan tehtävänä on kerätä Battle Zone -lipukkeita, nousta Z-A-tasoilla ja tietysti siepata sekä taistella pokémoneja vastaan.

Ensikosketus – turvallista nostalgiaa

Ensikosketus peliin on nostalginen, mutta varovaisen utelias. Pokémon on aina lähellä sydäntä, ja ensimmäiset tunnit tarjoavat yleensä sitä tuttua turvallista fiilistä. Bugeja ei pelatessa juuri ilmennyt, mikä on jo itsessään helpottavaa nykypäivän isoissa julkaisuissa. Ensimmäisenä miinuksena ilmenee pelin hidas pitkän tutorial-osuus, mikä turhauttaa minua innokkaana pelaajana ja estää itsenäisen tutkimisen, sekä liikkumisen kaupungissa.

Pelin grafiikat ja animaatio ovat toisaalta kierolla tavalla kiehtovaa katseltavaa, mutta etenkin 2D mallinnetut rakennukset aiheuttavat pientä päänsärkyä. Esimerkkinä tästä: talot joissa ilmenee parveke, eivät ole mallinnettuja vaan tasapaksu kuvake rakennuksen seinässä. Lumiose City kuitenkin näyttää elävältä, ja valaistus luo tunnelmaa erityisesti yötasolla. Hahmon liikkuminen on sulavaa ja kontrollit tuntuvat luonnollisilta Switch 2:n ohjauksessa.

Kierimistä ja yötaisteluja

Pelimekaniikat sen sijaan jakavat mielipiteitäni. Kieriminen hypyn sijaan saa aikaan niin hymyjä kuin huokauksia. Hauska ja kekseliäs ominaisuus on toistaalta kömpelö ja turhauttava esteden ylittämistapa, jonka oisi voinut hyödyntää, vaikka yhdessä pokemonin kanssa. Myös Battle Zone -yötaistelut herättävät ristiriitaisia tunteita. Aluksi viihdyttävä idea, mutta monen toiston jälkeen idea käy pian puuduttavaksi, etenkin kun päätehtävät vaativat samoja rutiineja siinä edetäkseen.

Pokemonit ja katoilla liikkuminen

Uusien Pokémonien sieppaaminen tapahtuu kaupungin Wild Zone -alueilla tai talojen katoilla, joka on hauska tapa muuttaa vanhaa, mutta myös todella tylsäksi käyvä mahdollisuus päästää pelaaja tutkimaan erilaisia alueita. Sivutehtävät ovat lyhyitä ja helposti lähestyttäviä, jotka tarjoavat hetkellisen irtautumisen päätehtävien parista, mutteivät anna pelaajalle pidempää tai monipuolisempaa tekemistä juurikaan.

Äänimaailma ja nostalginen tunnelma

Äänimaailma ja musiikki toimivat hyvin pelissä. Taistelut kuulostavat energisiltä ja kaupungin taustahäly tukee immersiota. Lisäksi peli onnistuu luomaan nostalgisen Pokémon-tunnelman, joka puhuttelee erityisesti sarjaa pitkään seuranneita.

Kaiken kaikkiaan Pokémon Legends Z-A on teknisesti toimiva ja kaunis Pokémon-seikkailu, mutta pelimekaniikat ja toistuvat yötaistelut jakavat mielipiteitä. Pelaajat, jotka pitävät sarjan tutusta kaavasta ja Lumiose Cityn tyylistä, löytävät pelistä paljon nautittavaa. Uudistuksia odottaneet saattavat kuitenkin kokea pettymyksen.

Arvostelu: Mallu Millie

Pokémon Legends: Z-A (Nintendo Switch 2)

7 / 10
Hyvää: + Eläväinen pelimaailma + Sulavat kontrollit ja hyvä pelattavuus + Nostalginen tunnelma ja musiikki Huonoa: – Kieriminen hypyn sijaan jakaa mielipiteitäni – Toistuvat yötaistelut voivat käydä tylsiksi – Alun pitkä tutorial-osuus -2D mallinnetut rakennukset aiheuttavat pientä päänsärkyä Yhteenveto: Pokémon Legends Z-A tarjoaa kierolla tavalla kauniin Lumiose Cityn, sulavat kontrollit ja nostalgisen Pokémon-tunnelman. Wild Zone -alueet ja katoilla liikkuminen tuovat uutta tekemistä, mutta kieriminen hypyn sijaan ja toistuvat yötaistelut jakavat mielipiteitä. Peli sopii erityisesti sarjan pitkäaikaisille faneille, mutta ne, jotka odottivat radikaaleja uudistuksia, saattavat pettyä.

Kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2

Eräänä synkkänä syksyisenä perjantai-iltana, lasten kanssa yhteistä laatuaikaa odottava perheenisä pääsi vihdoin korkkaamaan sen: kauan odotetun Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 -kokoelman. Ja siinä hetkessä, kun pelikasetin muovit revittiin irti, fiilis oli kieltämättä kallellaan 90-luvun lapsuusvuosiin. Niihin huolettomiin aikoihin, kun pelejä vuokrattiin paikallisesta Kirja & kasetti -nimisestä divarista ja nappiverkkarit olivat in.

Tällä kertaa vastassa ei ollut nimittäin mikään täysin tuttu ja turvallinen seikkailupaketti, vaan kaksi peliä, joiden maine kiirii niiden edellä. Kun Nintendo ilmoitti julkaisevansa molemmat klassikot yhtenä pakettina Switchille 2. lokakuuta 2025, tiesin, että ehkä nyt on aika korjata oman elämän virheet kuntoon. On nimittäin myönnettävä, että molemmat pelit ovat minulle alkuperäisessä, Wiin aikaisessa muodossaan täysin tuntemattomia. Tämä on siis eräänlainen matka tuntemattomaan, toki pienellä etumatkalla. Ensimmäiseen osaan pääsin nimittäin käsiksi jo vuonna 2020, kun se julkaistiin osana Super Mario 3D All-Stars -kokoelmaa. Jatko-osa sen sijaan on ollut tähän asti täysi mysteeri. Kyseessä kuitenkin on peli, jonka monet ovat julistaneet jopa edeltäjäänsä paremmaksi ja jonka puuttuminen aiemmasta kokoelmasta oli suoranainen vääryys.  

Tähdet, tähdet…luoksenne tahtoisin pois

Ensimmäiseen Galaxyyn palaaminen tuntui edelleen ihanan raikkaalta, mutta samalla jo tutulta ja turvalliselta kokemukselta. Miltähän kokemus lienee tuntua teille, jotka omistitte Wiin aikoinaan? Toisille kyseiset muistot palauttavat mieleen nuoruuden, ellei jopa lapsuuden, minulle sen sijaan koronavuosien eristäytymiset neljän seinän sisään. Pelin ydinidea, pallomaiset maailmat, ei olleet ajatusmaailmana vanhentunut päivääkään siitä, eikä takuulla 2010-luvustakaan. Jokainen kenttä on kuin käsintehty, nerokas esterata, joka ei yritäkään olla maantieteellisesti uskottava, vaan ainoastaan nokkela ja hauska. Kuten minäkin joskus.

Mutta seikka, mikä todella erottaa Galaxyn muista kaltaisisistaan, on ehdottomasti sen tarjoama tunnelma. Se on eeppinen, majesteettinen ja paikoin jopa yllättävän surumielinen. Ja mollivoittoisuus, jos mikä puree myös tänne meidän perukoille!

Ja sitten oli aika astua vihdoin myös eräänlaisen uutuudenviehätyksen pariin. Super Mario Galaxy 2 oli allekirjoittaneelle täysin uusi kokemus, ja se iski kuin vaikkapa Terminator 2 konsanaan: se otti kaiken, mikä teki ensimmäisestä osasta loistavan, ja käänsi nupit heti kerrassaan kaakkoon. Jos ensimmäinen peli oli tunnelmallinen avaruusooppera, tässä paketissa loistaa puhdasverinen, mutta pohdiskeleva ja eeppinen toimintaelokuva, joka parantaa juoksuaan joka osa-alueella.

Galaxy 2 heittää hyvästit ykkösosan rauhalliselle pohdiskelulle ja iskee kaasun pohjaan heti alusta alkaen. Laaja Komeettaobservatorio on korvattu lineaarisella Starship Mario -maailmankartalla, joka poistaa kaiken turhan ja vie pelaajan suoraan asiaan. Tahti on armoton, ja peli tuntuu jatkuvasti sylkevän uusia, mielestäni jopa varsin nerokkaita ideoita pelaajan eteen. Suurin lisäys on tietenkin kaikkien rakastaman Yoshin paluu.

Ei penaalin terävin kynä, mutta osuu silti suoraan sydämeen

Miltä tämä kaikki sisäinen kauneus sitten tuntuu ja näyttää Switch 2:lla? Vaikka pelikasetti on alkuperäiselle Switchille, uusi konsoli lataa automaattisesti ilmaisen päivityksen, joka tekee kokemuksesta ehkä jopa jonkinlaista uutuudenviehätystä pursuavan paketin. Visuaalisesti pelit ovat kauniita ja pyörivät vakaalla 60 kuvan sekuntinopeudella, ja telakoituna tarjoiltava 4K-resoluutio saa kaiken näyttämään terävältä ja eloisalta. Tekstuurit on selvästi hiottu nykypäivään. Täydellinen esitys ei kuitenkaan ole, sillä työtä ehkä tämän suhteen olisi voitu tehdä ehkä kenties vieläkin enemmän?

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin ohjaus. Koska en ole pelannut alkuperäisiä Wii-versioita, en voi verrata ohjausta niihin, mutta Switch 2:lla kokemus on hieman kaksijakoinen. Pelit on selvästi suunniteltu liikeohjauksen ympärillei. Pro Controllerilla tähtäimen liikuttelu tuntuu hieman kömpelöltä , mutta irrotetuilla Joy-Coneilla tai käsikonsolitilassa pelaaminen on yllättävän toimivaa. Switch 2:n parannetut Joy-Conit tekevät kokemuksesta vakaamman, ja kakkospelaajan hiiriohjaus on mainio lisä, jolla Switch 2 pääsee elvistelemään viimeisen päälle.

Yhteenveto

Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 on loppujen lopuksi paketti, joka sisältää kaksi genrensä ehdotonta huipputeosta. Kokoelman hinta pyörii meidän lähikauppojen nurkilla noin 60–65 euron tuntumassa, mikä on herättänyt perinteisestikit keskustelua. Monille, jotka pelasivat nämä teokset puhki jo Wiillä, tämä voi tuntua korkealta hinnalta vanhojen pelien remasteroinneista.

Mutta minun kaltaiselleni Wii-kauden missanneelle pelaajalle, joka missasi näiden potentiaalin täysin niiden alkuperäisen julkaisun aikoihin, tässä on mukana muutakin tunnetta. Kyseessä on päräyttävä ”uusi” kokemus, jonka parissa muut nauttivat elämästään vuosina, kun itse vielä rymysin media-insinööriopiskelijan haalareissani pitkin ojia.

Pelipaketti on mahdollisuus kokea kaksi videopelien historian merkkipaalua tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kuosissa, ilman että tarvitsee kaivaa vanhaa Wii-konsolia ja helvetinmoista kaapelimerta esiin. Tältä kantilta katsottuna hinta ei tunnu niinkään maksulta vanhan päivittämisestä, vaan pääsylipulta kahden unohtumattoman avaruuden ikkunan pariin.

Minulle kokemukset ainakin olivat erittäin rentouttavia kokemuksia, ja myöhännäisheränneenä vihdoin ymmärrän, mistä tässäkin hypessä aikoinaan oli kyse. Kuin Rauli Baddin aikoinaan, totean kaipaavani kovasti Super Mario Galaxyn maailmaan tätä kirjoitustakin viimeistellessäni.

”Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois….”

Mutta varovainen tuossa universumissa saa olla, nimittäin Pertti Keinonenkin voisi tässä kohtaa laulaa:

”Galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia”

Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 (Nintendo Switch + Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Ajaton pelattavuus +Ulkoasu ja visuaalinen suorituskyky +Galaxy 2 + Yoshi! Huonoa -Ohjauksen kompromissit -Hinta jakaa takuulla mielipiteet -Visuaalisessa annissa olisi pystytty vieläkin parempaan Yhteenveto Myöhäisheränneenä pelaajana Super Mario Galaxyn maailma tarjosi rentouttavan pakopaikan ja jätti jälkeensä Badding-henkisen kaipuun takaisin tähtiin. Lopputulemana on kuitenkin selvä Kummeli-viisaus: kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan, on putkimiehellä hymy herkässä.