Maailman ensimmäinen viihteellinen ja aikuisyleisölle suunnattu Battle of Boomers & Engineers -kilpapeliturnaus pelattiin viime lauantaina ja turnauksen voittajaksi selviytyi ylivoimaisesti Havu.
Turnauspäivän ensimmäiset välierät pelattiin ENCEn ja Insinööriopiskelijoiden sekä HAVUn ja Amatöörien kesken. Molemmat alkuottelut olivat yllättävänkin tasaisia ja jännittäviä, mutta ENCE ja HAVU veivät lopulta voitot odotetusti tuloksin 9-6 ja 10-8. HAVUn ja Amatöörien välinen ottelu meni yllättäen jatkoajalle.
Päivän kolmantena otteluna pelattiin pronssiottelu Insinööriopiskelijoiden ja Amatöörien välillä. Peli oli hermoja raastavan tasainen ja päättyi lopulta Amatöörien 11-9 voittoon huikean jatkoajan jälkeen. Amatöörien kolmas sija palkittiin 750 euron rahapalkinnolla.
Turnauksen 4 minuutin koostevideo
Ennakkoon jännittävän tasaiseksi finaaliksi odotettu ENCEn ja HAVUn kohtaaminen päättyi todella harvinaisesti, kun HAVU voitti pelin poikkeuksellisen nopeasti tuloksella 16-0. Turnauksen sankariksi kohosi ilmiömäisellä pelisuorituksellaan pelaajalegenda Taneli ”diSTURBED” Veikkola. HAVU kuittasi voitostaan rahapalkintona 3 000 euroa ja ENCE kakkossijastaan 1 250 euroa.
Battle of Boomers & Engineers -kilpapeliturnaus pelattiin viime lauantaina poikkeuksellisilla pelaajilla ja erikoisilla pelisäännöillä. Counter-Strike Global Offensive -peliturnaukset pelataan useimmiten viiden hengen tiimeillä ja kahdella karttavoitolla, jolloin Pelit voivat kestää kolmekin tuntia. Battle of Boomers & Engineers -turnauksessa pelattiin kolmen hengen tiimeillä ja yhdellä karttavoitolla, jolloin ottelut kestivät vain noin puoli tuntia kerrallaan. Näin pelistä saatiin huomattavasti viihdyttävämpää niillekin katsojille, jotka eivät ole valmiita seuraamaan turnauksia koko päivää tai koko iltaa.
Turnauksessa pelasivat Suomen kovimmat esports-tiimit eli ENCE ja HAVU. ENCE-tiimissä pelasivat pelaajalegenda Joona “natu” Leppänen, tunnettu somevaikuttaja Eetu “Eeddspeaks” Pesonen ja ja insinööripelaajana Jonne Vornanen. HAVU-tiimissä pelasivat pelaajalegenda Taneli ”diSTURBED” Veikkola, tunnettu somevaikuttaja Rasmus ”Rapsu” Virtanen ja insinööripelaajana Lassi ”LRZ” Halkosaari.
Turnauksen finaaliottelu kokonaisuudessaan
Esports-tiimien lisäksi turnauksessa pelasivat aikakarsinnalla valitut insinööriopiskelijat ja amatööripelaajat omilla kokoonpanoillaan. Opiskelijatiimissä olivat Ville Rinne, Santeri Saarela ja Anton Almio. Amatööritiimissä pelasivat 20-vuotiaat Samuel Arffman, Pauli Marjamäki ja Kasimir Alamäki.
Turnauksen mahdollisti nimikumppani Insinööriliitto ja heitä tuki turnauksen toisena kumppanina vakuutusyhtiö Turva.
Kilpapelitapahtumien järjestäjä Finnish Esports League (FEL) vastasi finaaliturnauksen varsinaisesta toteutuksesta. Finaaliturnaus pelattiin etäyhteyksin ja se striimattiin suorana lähetyksenä Ilta-Sanomien Twitch-, ISTV– ja Ruutu-videopalvelujen kautta.
Jälkitallenne on katsottavissa kokonaisuudessaan Twitchissä.
Muistan yhä sen hetken, kun avasin ensimmäisen kerran alkuperäisen Resident Evilin ja pelkäsin tallentaa peliä, koska ink ribbon -nauhat olivat kortilla. Nyt, vuosia ja lukemattomia zombeja myöhemmin, istun PS5:n ohjain kädessäni ja käynnistän Resident Evil Requiemin ensimmäisen kerran. Hetki tuntuu tutulta ja tavallaan samalla virkistävän uudelta. Capcomin uusin luku sarjaan ei ainoastaan jatka perintöä, vaan leikkii sillä tietoisesti.
Resident Evil Requiem on Capcomin kehittämä ja julkaisema toimintakauhupeli PS5:lle. Se yhdistää sarjan klassisen selviytymiskauhun ja modernimman toimintapainotteisen otteen kahden pelattavan hahmon kautta, Leonin ja uuden tulokkaan, Gracen.
Ensikosketusena tuttu kylmä hiki
Heti alussa peli nappaa pelaajan mukaansa. Tarina kietoutuu nopeasti yhteen hahmojen välillä, vaikka myönnettäköön: arvasin yhden keskeisen juonenkäänteen jo varhain.
Ensimmäiset tunnit pelataan pääosin Gracella, ja suositeltu ensimmäisen persoonan kuvakulma tekee kokemuksesta aidosti ahdistavan oloisen. Ympäristöt joissa liikut näyttävät upealta! Valaistus ja äänimaailma rakentavat tiiviin tunnelman, jossa jokainen nurkan taakse kurkistus tuntuu selkäpiitä karmivalta.
Pelin ilmapiiriä ja graafista viimeistelyä on toteutettu kiitettävästi, missä Re Engine tekee jälleen positiivisen vaikutuksen. Omalla kohdallani peli toimi kokonaisuudessaan vakaasti ilman suurempia nytkähdyksiä tai FPS– droppeja.
Tarina
Requiem sijoittuu lokakuuhun 2026, 28 vuotta Raccoon Cityn tuhon jälkeen. Kaupungin Varjo ei kuitenkaan ole kadonnut, sillä osa selviytyjistä alkaa kuolla salaperäiseen, viiveellä puhkeavaan T-virustartuntaan.
Päähenkilönä nähdään FBI:n analyytikko Grace Ashcroft, joka on edesmenneen Resident Evil Outbreak -pelistä tutun Alyssa Ashcroftin tytär. Grace ei ole perinteinen toimintasankari, vaan enemmänkin sisäänpäin kääntynyt tutkija, joka joutuu keskelle painajaismaista tapahtumaketjua. Hänen rinnalleen nousee sarjan veteraani Leon S. Kennedy, joka teki ensiesiintymisensä pelissä Resident Evil 2. Leonin tukena toimii Sherry Birkin.
Gracen tutkimukset vievät hänet hylättyyn Wrenwood-hotelliin, jossa hänen äitinsä kuoli vuosia aiemmin. Hotellissa tapahtuu jotain odottamatonta, ja pian Grace joutuu vaarallisen pelinappulan rooliin. Tapahtumien taustalla vaikuttaa entinen Umbrella-tiedemies Victor Gideon, jonka tavoitteet liittyvät salaperäiseen Elpis-projektiin.
Tarina siirtyy Rhodes Hillin hoitolaitokseen, jossa tunnelma muuttuu selviytymiskauhuksi. Rakennus kätkee sisäänsä mutatoituneen T-viruksen uhreja sekä synkkiä kokeita. Grace ja Leon joutuvat erilleen, ja pelaaja pääsee kokemaan tapahtumat sekä toiminnallisesta että hiiviskelyä painottavasta näkökulmasta. Matkan varrella Grace kohtaa myös Emilyn, sokean tytön, jonka kohtalo nivoutuu tiiviisti juonen keskeisiin teemoihin.
Tarinan mittaan selviää, että Elpis-projekti liittyy Umbrellan perustajaan Oswell E. Spenceriin ja tämän perintöön. Juoni kuljettaa hahmot lopulta takaisin Raccoon Cityn raunioihin, joissa menneisyyden synnit ja nykyhetken salaisuudet törmäävät toisiinsa.
Requiem kertoo ennen kaikkea perinnöstä, syyllisyydestä ja toivosta maailmassa, jota biouhat yhä varjostavat. Tarina yhdistää sarjan pitkän historian uusiin hahmoihin ja rakentaa jännitteen, joka kantaa alusta loppuun paljastaen juuri sopivasti, mutta jättäen myös kysymyksiä tulevaisuutta varten.
Kaksi hahmoa, kaksi rytmiä
Requiemin suurin vahvuus on ehdottomasti sen rakenne. Gracen osiot painottavat resurssienhallintaa, hiiviskelyä ja selviytymistä. Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin Leon, ja se kyllä tuntuu. Kohtaamiset vihollisten kanssa ovat vaarallisempia, ja välttely on usein järkevämpää kuin suora yhteenotto. Tallennus tapahtuu klassisesti kirjoituskoneilla, ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuva ink ribbon -mekaniikka nostaa nostalgiahymyn huulille.
Leonin osuudet kallistuvat enemmän räiskinnän suuntaan. Suositeltu kolmannen persoonan kuvakulma sopii hänen tyyliinsä erinomaisesti. Requiemissa viholliset eivät ole pelkkiä aivottomia möllyköitä, vaan ne osaavat käyttää aseita, jopa moottorisahaa, mikä pitää taistelut intensiivisinä ja sormet valmiina näppäimillä torjunta- iskua odotellessa.
Pelin kokonaisuus kantaa hyvin loppuun asti, jossa saa nopeasti selville, että pelissä on yhden sijaan kaksi erilaista loppua.
Sisältöä ja järjestelmiä – liikaa vai liian vähän?
Kerättävät dokumentit syventävät taustatarinaa, ja tutut pesukarhupatsaat ilahduttavat sarjan veteraaneja. Rakennusjärjestelmä mahdollistaa panosten ja parannusesineiden valmistamisen, kunhan materiaalit löytyvät. Pelin alkupuolella Gracella pelatessa antiikkikolikoilla ostettavat parannukset jäävät harmillisen vähäisiksi. Mutta ettei Grace jäisi hahmona aivan varjoon, annetaan hänelle mahdollisuus päivittää elämäpalkkia steroideilla tai aseiden vahinkoa stabilaattorilla. Päivittäminen onnistuu joko rakentamalla itse tarvittava esine tai ostamalla antiikkikolikoilla. Stabilaattoreita ja steroideja on rajallisesti, joten hahmon kehittämistä ei voi jatkaa pelissä rajattomasti.
Pelin loppupuolella Leonin asepäivitykset CP-pisteillä (challenge points) tuo mukavaa kehityskaarta. Tämä tekee vihollisista tuhoamisen arvoista, kun jokainen tappo kasvattaa sinun CP-pistepottia. Kosmeettisia lisäsisältöjä ja charmeja voi avata trophy-haasteilla, mikä palkitsee aktiivisen pelaamisen.
Äänet ja veri virtaa sarjalle uskollisesti
Resident Evil Requiemissa musiikki ei dominoi, mutta astuu esiin juuri oikeissa kohdissa. Hiljaisuus on usein tehokkain äänitehoste jota peli tarvitsee ja se näkyy pelissä hyvin. Gorea ei ole säästelty, viimeistelyliikkeet ja väkivalta ovat ronskeja, mikä sopii sarjan henkeen.
Kokonaisuutena Requiem tuntuu tietoiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta. Se ei ole pelkkä toimintapläjäys, mutta ei myöskään puhdas selviytymiskauhupeli. Se on kompromissi ja yllättävän toimiva sellainen.
Nostalginen mutta moderni
Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
8.8 / 10
Hyvää:+ Kaksi erilaista ja toisiaan tasapainottavaa hahmoa
+ Yhdistelmä kauhua ja toimintaa
+ Tunnelmallinen ensimmäisen persoonan kauhu Gracella
+ Nostalgiset elementit (kirjoituskoneet, ink ribbon -vaikeustaso)
+ Vahva audiovisuaalinen toteutusHuonoa:- Peli yllättävän lyhyt täyteen hintaan nähden (70€ = 10 - 16 tuntia)
- Leonin pelattava osuus ei yhtä mielenkiintoinen kuin Gracen
- Osa tarinan hahmoista jopa turhia?
- Juonielementit (hahmojen motiivit ja tarinan käänteet)Yhteenveto: Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
Suomen e-urheilun ylpeys ENCE pistää taas ison vaihteen silmään, kun Voittamattomat Änäris -turnaus huipentuu ensi lauantaina Helsingin Tennispalatsin Finnkinon LUXE-salissa. Kyseessä on maailman suurin NHL 2v2 -peliturnaus, eikä finaalia todellakaan pelata olohuoneen sohvalla, vaan valkokankaalla, popcornien kera.
Turnaus sai alkunsa viime vuonna ja keräsi heti hurjan suosion. Nyt luvassa on entistä kovempi paketti, sillä mukana on neljä kilpaparia ja kaksi harrastajasarjan paria. Voittajalle on luvassa 3 000 euron osuus 5 000 euron palkintopotista, ja harrastajillekin on jaossa herkullisia tuotepaketteja. Jo pelkistä karsinnoista voi voittaa lippuja Liigan peleihin sekä ENCE-fanituotteita.
Turnauksen kasvo, hallitseva mestari Erik “Eki” Tammenpää, lähtee puolustamaan titteliään yhdessä Nikke-parinsa kanssa.
2v2-formaatti on uniikki ja juuri se tekee tästä turnauksesta niin erityisen. Nyt mennään entistä kovemmalla sykkeellä. – Eki lupaa.
Finaalia voi seurata suorana Ekin YouTube-kanavalta, mutta jos haluaa kokea tunnelman täysillä, Tennispalatsin LUXE-saliin mahtuu viitisenkymmentä katsojaa. Tämä on harvinainen hetki nähdä virtuaalinen kaukalotaisto valkokankaalta, melkein kuin oikea NHL, mutta ilman hikihaisevia varusteita.
