Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD Kommentit pois päältä artikkelissa Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD

toi rakastetun 3DS-pelin Luigi's Mansion 2:n Nintendo Switchille visuaalisilla parannuksilla ja muutamilla tervetulleilla käytettävyyttä parantavilla muutoksilla. Kriitikoiden ylistämän pelin remasteroitu versio säilyttää alkuperäisen viehätyksen ja huumorin, jotka tekivät siitä erottuvan, tarjoten samalla kiillotetumman ja immersiivisemmän kokemuksen sekä uusille että palaaville pelaajille.

Peli seuraa meille kaikille niin kovin tuttua putkimiestä, Luigia, joka seikkailee kummitustaloissa vangitakseen ilkikurisia kummituksia luotettavalla Poltergust 5000 -imurin avulla, joka on kuin rakastettujen Ghostbustersien ecto-blasteri. Pelin ydinmekaniikka säilyy ennallaan, ja pelaajat tutkivat taidokkaasti suunniteltuja tasoja, ratkaisevat pulmia ja taistelevat aavemaisia vihollisia vastaan. Pelin huumori välittyy Luigiin liioitelluista reaktioista ja kummitusten persoonallisista piirteistä, luoden kevyen ja nautinnollisen tunnelman, mikä onkin henkilökohtaisesti pelin parasta antia.

Yksi Luigi's Mansion 2 HD:n erottuvista ominaisuuksista on sen kauniit, joskin myöskin ehkä valitettavan ”hillityt” visuaalit. Pelin visuaalit on saanut merkittävän päivityksen terävämmillä tekstuureilla, parannetulla valaistuksella ja hienostuneemmilla hahmomalleilla. Tuloksena on elävämpi ja yksityiskohtaisempi maailma, joka herättää kummitustalot henkiin. Vaikka pelin alkuperäinen viehätys säilyy, visuaaliset parannukset nostavat kokonaisuuden tasoa astetta korkeammalle.

Pelin tehtäväpohjainen rakenne, joka on tuttu alkuperäisen pelin faneille, voi olla hieman mielipiteitä jakava. Jotkut pelaajat arvostavat keskittynyttä lähestymistapaa, kun taas toiset saattavat pitää sitä rajoittavana verrattuna sarjan muiden pelien avoimen maailman tutkimiseen. Lisäksi kesken tehtävien tallennusten puute voi syödä miestä.

Näistä pienistä haitoista huolimatta Luigi's Mansion 2 HD on upea peli, joka tarjoaa ihastuttavan yhdistelmän huumoria, pulmanratkaisua ja toimintaa. Se on lähes pakollinen pelattava alkuperäisen pelin faneille ja loistava johdanto sarjaan uusille tulokkaille.

Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi, mutta aina ei saa kaikkea haluamaansa. Etenkään, kun Switchin kanssa eletään sen viimeisiä syklejä.

Luigis Mansion 2HD

8 / 10
Hyvää Tunnelma. Visuaalit ovat kauniita, vaikkeikaan terävimmästä päästä. Musiikki. Sopii koko perheelle. Pitää pelaajan koukussa. Huumori, joka uppoaa eskari-ikäisestä vaariin. Huonoa Ehkä peliä olisi voinut hioa vieläkin enemmän. Luigis Mansion 2 HD on onnistunut remasterointi, joka pitää koko perheen koukussa. Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi.

Satumaista strategiaa ja visuaalista loistoa – arvostelussa Ravenswatch Kommentit pois päältä artikkelissa Satumaista strategiaa ja visuaalista loistoa – arvostelussa Ravenswatch

Ravenswatch

Pelin esittely
on tietokoneroolipeli, jonka kehittäjä ja julkaisija . Kyseessä on peli, joka vie pelaajat Unelmamaahan, Reverieen, jossa elävien tarinoiden ja legendojen koti on vaarassa. Maata vaivaan saastuttava voima, joka muuttaa sen asukkaiden mielet, ja vain Reverien suojelijat, korpit, voivat pelastaa sen. Pelissä otat roolin sankarina, joka liittoutuu muiden vahvojen hahmojen kanssa torjuakseen tämän uhkan. Ravenswatch on toimintapainotteinen seikkailupeli, jossa yhdistyvät roolipelielementit, taistelut ja ammuntamekaniikat. Peli on saatavilla :lle ja muille suurille alustoille, kuten PlayStation 5:lle, Xbox Onelle ja Switchille.

Ensituntuma
Peli herättää heti mielenkiinnon vahvalla visuaalisella ilmeellään ja jännittävällä aloituskohtauksellaan. Peli ei vaikuta aluksi olevan buginen, vaan se toimii sujuvasti ilman merkittäviä ongelmia. Tunnelma luodaan nopeasti, ja pelaaja pääsee nauttimaan pelin tarjoamasta maailmasta ilman suurempia teknisiä esteitä. Alku on houkutteleva ja pitää pelaajan mielenkiinnon yllä.

Sisältö ja pelimekaniikka
Ravenswatchissa pelaaja valmistautuu jokaiseen pomotaisteluun keräämällä resursseja, tekemällä pieniä aktiviteettejä ja kehittämällä hahmoa. Jokaisella kentällä on 18 minuuttia aikaa, jonka aikana pelaaja voi kerätä esineitä, käydä kaupassa ja valmistautua tulevaan taisteluun. Pelissä on runsaasti strategisia elementtejä, kuten taitovalintoja ja esineiden yhdistelmiä, jotka voivat johtaa uskomattomiin synergioihin ja luoda todella voimakkaita hahmoja. Taitojen ja esineiden uudelleenvalinta (reroll) on keskeinen osa peliä, ja tämä luo mahdollisuuksia kokeilla erilaisia lähestymistapoja pelissä ilman turhautumista. Erilaiset esineet ja kyvyt tuovat peliin syvyyttä ja tekevät jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen.

Grafiikat ja visuaalinen suunnittelu
Ravenswatchin karttasuunnittelu on sekä visuaalinen elämys että strateginen leikkikenttä. Peli jakautuu kolmeen eri lukuun, joista jokaisella on oma teemansa ja ulkoasunsa, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi. Vaikka kenttien järjestys on aina sama, niiden sisällön paikat ja vihollisten sijainnit vaihtelevat satunnaisesti, mikä pitää pelin tuoreena ja arvaamattomana. Pelissä seikkaillaan synkissä metsissä, aavikoilla ja suurissa linnoissa, mikä luo jatkuvasti erilaisia visuaalisia kokemuksia ja ympäristöjä.

Äänimaailma
Pelin musiikki ja ääniefektit ovat todella onnistuneita. Musiikki tukee pelin tunnelmaa täydellisesti ja vie pelaajan syvemmälle pelin maailmaan. Äänet luovat jännitystä ja intensiteettiä, ja ne vastaavat hyvin tapahtumien kulkuun ja ympäristön muutoksiin. Peliin lisätyt hahmojen kommentit lisäävät immersiota ja tekevät pelistä elävämmän.

Pelin haasteet ja vaikeustaso
Vaikka Ravenswatch tarjoaa paljon viihdykettä ja hauskaa pelattavaa, pelin tasapaino on ongelmallinen. Ensimmäinen luku tuo esiin turhauttavan vaikeusasteen, erityisesti sivutehtävien osalta, mikä tekee pelikokemuksesta epätasapainoisen. Satunnaisuus, kuten vihollisten spawn-mekanismi, tekee pelistä enemmän onnen kuin taidon peliä, mikä voi aiheuttaa turhautumista, erityisesti suunnittelun ja strategian osalta. Peli ei myöskään tarjoa tutorial-tilaa, mikä saattaa olla haastavaa uusille pelaajille. Vaikka pelissä on useita vaikeustasovaihtoehtoja, ei ole aina selvää, miksi tietyt haasteet tuntuvat niin epätasapainoisilta.


Pelin haasteet ja vaikeustaso
Vaikka Ravenswatch tarjoaa paljon viihdykettä ja hauskaa pelattavaa, pelin tasapaino on ongelmallinen. Ensimmäinen luku tuo esiin turhauttavan vaikeusasteen, erityisesti sivutehtävien osalta, mikä tekee pelikokemuksesta epätasapainoisen. Satunnaisuus, kuten vihollisten spawn-mekanismi, tekee pelistä enemmän onnen kuin taidon peliä, mikä voi aiheuttaa turhautumista, erityisesti suunnittelun ja strategian osalta. Peli ei myöskään tarjoa tutorial-tilaa, mikä saattaa olla haastavaa uusille pelaajille. Vaikka pelissä on useita vaikeustasovaihtoehtoja, ei ole aina selvää, miksi tietyt haasteet tuntuvat niin epätasapainoisilta.

Moninpeli ja saavutettavuus
Ravenswatchin moninpeli on poikkeuksellisen sujuva ja saavutettava. Peli mahdollistaa sekä ystävien kanssa pelaamisen että satunnaisiin peleihin liittymisen vaivattomasti. Kartan ja alueen valinta on automatisoitu, ja peli valitsee parhaat palvelimet pelaajille ilman yhteysongelmia. Tämä tekee peliin liittymisestä sujuvaa ja takaa lähes viiveettömän pelikokemuksen, mikä on harvinaista monissa nykyisissä peleissä.

Yhteenveto
Ravenswatch on mielenkiintoinen ja koukuttava peli, joka tarjoaa monipuolisia hahmoja, rikasta strategiaa ja visuaalisesti upeita ympäristöjä. Pelissä on kuitenkin tasapaino-ongelmia ja vaikeustasojen epätasaisuutta, jotka voivat estää täysipainoisen pelikokemuksen. Vaikka satunnaisuus tuo peliin omat haasteensa, pelissä on silti potentiaalia ja se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia kokeiluihin ja uusintapelivaihtoehtoihin. Erityisesti moninpelikokemus on sujuva ja helposti lähestyttävä. Jos olet fani toiminnallisista roolipeleistä, joissa on paljon mahdollisuuksia kokeilla eri rakennelmia ja strategioita, Ravenswatch saattaa olla sinulle oikea peli, mutta se ei ole täydellinen kaikille pelaajille, erityisesti niiden, jotka etsivät tasapainoista ja palkitsevaa yksinpelikokemusta.

Arvostelu: Mallu Miellie

Yhteenveto

7 / 10
Hyvää: - Monipuoliset hahmot ja taitovalinnat. - Erilaiset haasteet ja karttasuunnittelu pitävät pelin tuoreena. - Nopeatempoiset ja intensiiviset pomotaistelut. - Sujuva ja saavutettava moninpeli. -Peli valikko on visuaalisesti hauska ja tukee pelin tunnelmaa - Hahmoille on kirjoitettu hieman omaa tarinaa ja kehittämällä hahmoa saat auki tämän omia muistoja. - Pelin visuaalinen ilme, kuten hahmo, kentät yms. - Lisämodifikaatioilla voit muuttaaa helposti peliä halutessasi vaikeammaksi jos kaipaat vähän lisähaastetta. Huonoa: - Vaikeusasteen epätasapaino. - Satunnaisuus heikentää strategian suunnittelua. - Peli ei tarjoa tutorial-tilaa uusille pelaajille. - Ensimmäinen luku saattaa olla turhauttava vaikeustasoltaan. - Joillekkin jatkuva hahmon kommentointi on enemmän häiritsevää ja rikkookin keskittymisen - Pelin aggro-mekanismi, eli vihollisten houkuttelu ja jahtaaminen, on ongelmallinen. Viholliset voivat tunnistaa ja lähteä jahtaamaan pelaajaa jopa ruudun ulkopuolelta, mikä vetää pelaajan ei-toivottuihin taisteluihin. Tämä liiallinen aggro-etäisyys häiritsee tutkimisen virtausta ja tekee kartalla liikkumisesta vähemmän nautittavaa. - Eye-pisteet eivät tarjoa tarpeeksi vastinetta ajalle, jonka pelaaja niiden eteen käyttää.

Juhlat Nintendo Switchin aikakaudella ovat ohi – arvostelussa Super Mario Party Jamboree Kommentit pois päältä artikkelissa Juhlat Nintendo Switchin aikakaudella ovat ohi – arvostelussa Super Mario Party Jamboree

on tuonut markkinoille Switch-konsolinsa kolmannen ja täten myös viimeisen Mario Party -pelin, joka pyrkii tarjoamaan sarjan suurimman sisältöpaketin. Jamboree sekoittaa menestyksekkäästi edeltäjiensä parhaat puolet, mutta onko tämä kaikki jo siltikin hieman liikaa?

Super Mario Party Jamboreen ydin on edelleen tuttu lautapeli, jossa neljä pelaajaa kilpailee tähdistä heittämällä noppaa, keräämällä kolikoita ja pelaamalla minipelejä. Tällä kertaa tarjolla on seitsemän lautaa, joista viisi uutta ja kaksi klassikkoa Nintendo 64 -ajalta. Uudet laudat ovat sarjan parhaimmistoa: Goomba Lagoonin vuorovesi ja tulivuorenpurkaukset sekä Rainbow Gallerian kolmikerroksinen ostoskeskus tarjoavat strategista syvyyttä ja vaihtelevia pelikokemuksia.

Harhaanjohtava totuus

Merkittävin uudistus on Jamboree Buddies -järjestelmä. Laudoilla ilmestyvät apuhahmot voivat käänteen tekevällä tavalla muuttaa pelin kulkua: niiden avulla voi ostaa kaksi tähteä kerralla tai häiritä muiden pelaajien etenemistä. Kaikkea mukavaa hybdridivaikuttamista siis, millä saa vieruskaverin puhisemaan!

Nintendo mainostaa Jamboreen sisältävän ennätykselliset 112 minipeliä, mutta totuus on hieman harhaanjohtava, jos näin voisi sanoa. Minipelien jaottelu eri pelimoodeihin on tehty niin, että esimerkiksi kotona perinteisessä pelimoodissa homma käy pitkillä sessioilla erittäinkin toistavaksi, sillä tässä moodissa pelattavana on ehkä vain noin puolet mainostetusta määrästä. Tämä tekee ehkä hommasta liian toistavaa.

Uusista pelimuodoista kahdeksan pelaajan yhteistyöhön perustuva Bowser Kaboom Squad ja 20 pelaajan Koopathlon ovat kiinnostavia. Rhythm Kitchen tarjoaa hauskan rytmipelielämyksen, mutta muut liikeohjattavat tilat kuten Paratroopa Flight School ja Toad's Item Factory ovat näihin verrattuna keskinkertaisia kokeiluja.

Yksinpelaajille suunnattu Party Planner Trek on tervetullut lisä ainakin meille yksinäisille vuoroviikko-faijoille, joka antaa mahdollisuuden tutustua rauhassa pelin sisältöön. Hiljaa kaikessa yksinäisyydessä….

Audiovisuaalisesti Jamboree loistaa. Värikylläiset grafiikat, orkestraaliset sovitukset ja hahmojen ilmeikkäät animaatiot luovat iloista tunnelmaa. Teknisesti peli toimii moitteetta television ruudulla.

Kun pelin vikoja, ja sen tuomaa iloa punnitaan vaa'alla

Suurin kompastuskivi on pelin minimipeliaika, etenkin näin perhemiehelle: kymmenen kierroksen peli kestää noin 90 minuuttia, eikä lyhyempää vaihtoehtoa ole tarjolla. Itse olen pelannut vuositolkulla lasteni kanssa pelisarjan aiempia teoksia, ja pelilaudan kesto perheen pienimmille on ollut juuri sopiva 45 minuutin kestolla. Näin vanhuuden kynnyksellä kun on enää vaikea saada ikäistään peliseuraa sohvalle.

on kuin se porukan miellyttäjätyyppi, joka yrittää pitää huolen, että kenellekään ei jäisi pahaa mieltä. Oma sielu on sen vuoksi unohdettu. Siitä huolimatta, se onnistuu ylittämään itsensä sen positiivisilla puolilla, tarjoten kotisohville unohtamattomia ja naurua aiheuttavia pelihetkiä, jotka yhdistävät (tai repivät?) perhettä ja kaveripiiriä.

Ehkä kyseessä ei ole pelisarjan kunniakkain mahdollinen päätös Nintendo Switchin aikakaudelle, mutta naurut vieköön voiton…

Super Mario Party Jamboree (Nintendo Switch)

8 / 10
Hyvää +Viihdyttävät pelilaudat, joista pieni osa tuo myös nostalgisia muistoja +Jamboree Buddies-järjestelmä on raikas uudistus +Audiovisuaalisesti upea +Saa helposti hymyn huulille +Verkkopeli (joka jäi itselläni silti pintaraapaisuksi) Huonoa -Mainostettu 112 minipelin määrä on harhaanjohtava -Perinteisessä pelimoodissa minipelit käyvät toistaviksi -Peliaika on liian pitkä (min. 90 min), eikä lyhyempää vaihtoehtoa ole -Osa liikeohjattavista tiloista on keskinkertaisia -Yrittää miellyttää kaikkia, minkä vuoksi oma persoonallisuus kärsii