Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD Kommentit pois päältä artikkelissa Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD

toi rakastetun 3DS-pelin Luigi’s Mansion 2:n Nintendo Switchille visuaalisilla parannuksilla ja muutamilla tervetulleilla käytettävyyttä parantavilla muutoksilla. Kriitikoiden ylistämän pelin remasteroitu versio säilyttää alkuperäisen viehätyksen ja huumorin, jotka tekivät siitä erottuvan, tarjoten samalla kiillotetumman ja immersiivisemmän kokemuksen sekä uusille että palaaville pelaajille.

Peli seuraa meille kaikille niin kovin tuttua putkimiestä, Luigia, joka seikkailee kummitustaloissa vangitakseen ilkikurisia kummituksia luotettavalla Poltergust 5000 -imurin avulla, joka on kuin rakastettujen Ghostbustersien ecto-blasteri. Pelin ydinmekaniikka säilyy ennallaan, ja pelaajat tutkivat taidokkaasti suunniteltuja tasoja, ratkaisevat pulmia ja taistelevat aavemaisia vihollisia vastaan. Pelin huumori välittyy Luigiin liioitelluista reaktioista ja kummitusten persoonallisista piirteistä, luoden kevyen ja nautinnollisen tunnelman, mikä onkin henkilökohtaisesti pelin parasta antia.

Yksi Luigi’s Mansion 2 HD:n erottuvista ominaisuuksista on sen kauniit, joskin myöskin ehkä valitettavan ”hillityt” visuaalit. Pelin visuaalit on saanut merkittävän päivityksen terävämmillä tekstuureilla, parannetulla valaistuksella ja hienostuneemmilla hahmomalleilla. Tuloksena on elävämpi ja yksityiskohtaisempi maailma, joka herättää kummitustalot henkiin. Vaikka pelin alkuperäinen viehätys säilyy, visuaaliset parannukset nostavat kokonaisuuden tasoa astetta korkeammalle.

Pelin tehtäväpohjainen rakenne, joka on tuttu alkuperäisen pelin faneille, voi olla hieman mielipiteitä jakava. Jotkut pelaajat arvostavat keskittynyttä lähestymistapaa, kun taas toiset saattavat pitää sitä rajoittavana verrattuna sarjan muiden pelien avoimen maailman tutkimiseen. Lisäksi kesken tehtävien tallennusten puute voi syödä miestä.

Näistä pienistä haitoista huolimatta Luigi’s Mansion 2 HD on upea peli, joka tarjoaa ihastuttavan yhdistelmän huumoria, pulmanratkaisua ja toimintaa. Se on lähes pakollinen pelattava alkuperäisen pelin faneille ja loistava johdanto sarjaan uusille tulokkaille.

Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi, mutta aina ei saa kaikkea haluamaansa. Etenkään, kun Switchin kanssa eletään sen viimeisiä syklejä.

Luigis Mansion 2HD

8 / 10
Hyvää Tunnelma. Visuaalit ovat kauniita, vaikkeikaan terävimmästä päästä. Musiikki. Sopii koko perheelle. Pitää pelaajan koukussa. Huumori, joka uppoaa eskari-ikäisestä vaariin. Huonoa Ehkä peliä olisi voinut hioa vieläkin enemmän. Luigis Mansion 2 HD on onnistunut remasterointi, joka pitää koko perheen koukussa. Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi.

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition Kommentit pois päältä artikkelissa Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition

Kun ensimmäinen ilmestyi vuonna 1995, olin kuusivuotias poika, joka tuijotti lumoutuneena elämänsä ensimmäistä OMAA pelikonsolia: Super Nintendoa. Raymanin maailmasta minulla ei ollut tuolloin mitään havaintoa, vaan hahmo tuli tutuksi vasta paljon myöhemmin. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, ja Digital Eclipse ovat tuoneet tämän raajattoman sankarin usealle eri alustalle juhlistamaan kolmen vuosikymmenen taivalta. Kyseessä on noin 18 euron hintainen teos, joten digiversiota ei ole ainakaan hinnalla pilattu, se on varsin edullinen pääsy lippu yhteen pelihistorian omalaatuisimmista museoista.

Vaikka kyseessä ei ole natiivi Switch 2 -julkaisu, peli rullaa uuden konsolin taaksepäin yhteensopivuuden kautta pääosin erittäin sulavasti. Käyttöliittymä on veitsenterävä 4K-skaalauksen ansiosta, ja ohjausvaste on puristien iloksi käytännössä viiveetön. Uusi HD Rumble 2 tuo mukaan ”napakkaa” värinää, joka tuntuu erityisen hyvältä esimerkiksi nyrkkiä ladatessa . Ainoa selkeä tekninen kauneusvirhe on emulaattorin kelaustoiminto (Rewind), joka muuttaa erityisesti Jaguar- ja PlayStation-versiot takkuiseksi diashow’ksi jopa tällä uudella tehokkaalla raudalla .

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Rayman on liekinheitin

Kokoelma on poikkeuksellisen kattava katsaus yhden pelin evoluutioon. Se sisältää viisi eri versiota alkuperäisestä seikkailusta: PlayStation, Jaguar, MS-DOS, Game Boy Color ja Game Boy Advance. Erityisen merkittävää meille SNES-sukupolven lapsille on mukana oleva, aiemmin julkaisematon Super -prototyyppi vuodelta 1992. Vaikka prototyyppi on lyhyt ja keskeneräinen, se tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen, miltä Rayman olisi voinut näyttää minunkin ensimmäisellä konsolillamme, jos kehitys ei olisi siirtynyt 32-bittisille alustoille.

Kokoelman arvoa nostavat myös yli 120 lisätasoa, jotka sisältävät harvinaiset PC-laajennukset, sekä yli 50 minuuttia uusia interaktiivisia dokumentteja ja haastatteluja. Arkistomateriaalit, kuten alkuperäinen 60-sivuinen ”Bible of Game Design” ja ennennäkemätön konseptitaide, tekevät paketista todellisen digitaalisen muistomerkin.

Musiikkimiehen pettymys

Vaikka teos on rakkaudella koottu, se ei ole vailla teknisiä ja taiteellisia kukkasia. En itse aluksi tajunnut ongelman laajuutta, kunnes näin aiheesta uutisia kansainvälisessä mediassa ja alkuperäinen soundtrack piti ottaa muita kanavia kautta haltuun. Musiikkimiehenä soundtrackit ovat allekirjoittaneelle sydämen asia, ja täytyy sanoa, että uusi ”reimagined” soundtrack on suuri pettymys.

Alkuperäinen, vuoden 1995 ikoninen ääniraita on korvattu Christophe Héralin uusilla sävellyksillä. Vaikka Héral on kiistaton mestari, uudet sovitukset eivät tavoita alkuperäistä tunnelmaa. Alkuperäisen musiikin puuttuminen särkee nostalgian, eikä vaihtoehtoa alkuperäiseen ääniraitaan ole toistaiseksi tarjolla.

Teknisellä puolella juhlia varjostavat myös Jaguar- ja MS-DOS-versioiden tallennusbugit, joissa edistyminen saattaa pyyhkiytyä pois pelin resetoinnin yhteydessä. Ubisoft on onneksi vahvistanut, että tuki jatkuu ja korjauksia seurataan, mutta musiikillinen ja tekninen viimeistely jättää makuun harmillisen särön .

Arvokas muistomerkki

on upea ja lempeä kunnianosoitus yhdelle pelihistorian ikoneista. Se on arvokas historiikki, joka sopii täydellisesti Switch 2:n kaltaiselle modernille alustalle, ja digiversion edullisen hintansa vuoksi se on helppo suositus kaikille, jotka haluavat nähdä palan pelihistoriaa.

Kyseinen herra on liekinheitin kerrassaan…Palataan!

8 / 10
Hyvää +Historiallinen aarrearkku +Sisällön määrä +Switch 2 -viimeistely +Hintalappu digiversiossa Huonoa -Alkuperäisen soundtrackin puuttuminen on musiikkimiehelle kova pala -Tekniset kukkaset siellä täällä

Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever Kommentit pois päältä artikkelissa Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever

tuo Mushroom Kingdomin tenniskentille jälleen kerran värikästä ja nopeatempoista urheilutunnelmaa. Camelot Software Planningin kehittämä ja Nintendon 12. helmikuuta 2026 julkaisema peli jatkaa tuttua Mario Tennis -linjaa: luvassa on arcade-henkistä pallottelua, hahmokohtaisia erikoiskykyjä ja runsaasti iloista fanipalvelua osana sarjan 40-vuotisjuhlaa. Vaikka peli ei tuo suuria mullistuksia perusrakenteeseen, tekninen toteutus Switch 2 -alustalla on vakuuttava.   

Ensituntuma on energinen ja helposti lähestyttävä. Peli nappaa mukaansa nopeasti, ja peruslyönnit oppii muutamassa minuutissa. Tekninen sulavuus tekee pelaamisesta nautittavaa, ja DLSS-tuki varmistaa kuvanlaadun säilymisen telakoituna. Erikoisliikkeiden, 30 erilaisen Fever-mailan ja uuden Fever-tilan hallinta vaatii tarkempaa ajoitusta, mikä tuo kaivattua syvyyttä kokeneemmille pelaajille. Teknisesti peli toimii vakaasti, ja Joy-Con 2 -ohjainten haptinen palaute lisää immersiota simuloimalla eri lyöntien tuntumaa.   

Mekaanisena lisäyksenä pelissä on hahmojen HP-järjestelmä: pelaajat voivat ottaa vahinkoa kentän esteistä, mikä johtaa väliaikaiseen nopeusrangaistukseen tai tyrmäykseen. Saavutettavuutta on puolestaan parannettu mahdollisuudella määrittää vaikeammat lyönnit, kuten lobit, yhdelle bumper-painikkeelle.   

Peli, joka ei kukoista yksin

Sisällöllisesti Mario Tennis Fever tarjoaa turnaustilan, erilaisia haasteita (kuten Trial Towers) sekä online- ja paikallismoninpelin. Pelin 38 hahmon rosteri on sarjan tähän asti laajin. Yksinpelaajalle tarjonta jää kuitenkin hieman ohuen tuntuiseksi, sillä Adventure-tila ”Star-Crossed World” on kestoltaan vain noin neljä tuntia ja alkaa melko hitaalla ”tenniskoulu”-vaiheella, joka sisältää tenniskokeita ja tietovisoja. Peli loistaa kuitenkin erityisesti sosiaalisesti: uusi GameShare-toiminto mahdollistaa moninpelin ystävien kanssa, vaikka heillä ei olisi omaa peliä ja tämä toimii paikallisesti jopa alkuperäisen Switch-laitteen kanssa.   

Grafiikat ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, ja animaatiot tukevat pelin iloista tunnelmaa. Motoi Sakuraban säveltämä musiikki remixaa tuttuja Mario-sävelmiä energisesti.

Yllättävän viihdyttävä kokonaisuus

Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!   

Arvostelu: Eemil-Aukusti Lehto

Tennishaastajana: Apupoika Jaakko Nygård.

Mario Tennis Fever

7 / 10
Hyvää + Helppo lähestyttävyys +Tarkat kontrollit + Viihdyttävä ja nopeatempoinen pelattavuus + Hauska moninpeli ja innovatiivinen GameShare-tuki + Ennätysmäinen 38 hahmon rosteri +Taktista syvyyttä lisäävä HP-järjestelmä ja Fever Shot Counter Huonoa - Ohut ja lyhyt yksinpeli - Kampanjan hidas alku pakollisine tenniskouluineen - Korkea premium-hinta Yhteenveto Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!