Arvostelut

Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD Kommentit pois päältä artikkelissa Hillityn plastiikkakirurgian jälkeen henki pihisee vahvasti – arvostelussa Luigi’s Mansion 2 HD

toi rakastetun 3DS-pelin Luigi's Mansion 2:n Nintendo Switchille visuaalisilla parannuksilla ja muutamilla tervetulleilla käytettävyyttä parantavilla muutoksilla. Kriitikoiden ylistämän pelin remasteroitu versio säilyttää alkuperäisen viehätyksen ja huumorin, jotka tekivät siitä erottuvan, tarjoten samalla kiillotetumman ja immersiivisemmän kokemuksen sekä uusille että palaaville pelaajille.

Peli seuraa meille kaikille niin kovin tuttua putkimiestä, Luigia, joka seikkailee kummitustaloissa vangitakseen ilkikurisia kummituksia luotettavalla Poltergust 5000 -imurin avulla, joka on kuin rakastettujen Ghostbustersien ecto-blasteri. Pelin ydinmekaniikka säilyy ennallaan, ja pelaajat tutkivat taidokkaasti suunniteltuja tasoja, ratkaisevat pulmia ja taistelevat aavemaisia vihollisia vastaan. Pelin huumori välittyy Luigiin liioitelluista reaktioista ja kummitusten persoonallisista piirteistä, luoden kevyen ja nautinnollisen tunnelman, mikä onkin henkilökohtaisesti pelin parasta antia.

Yksi Luigi's Mansion 2 HD:n erottuvista ominaisuuksista on sen kauniit, joskin myöskin ehkä valitettavan ”hillityt” visuaalit. Pelin visuaalit on saanut merkittävän päivityksen terävämmillä tekstuureilla, parannetulla valaistuksella ja hienostuneemmilla hahmomalleilla. Tuloksena on elävämpi ja yksityiskohtaisempi maailma, joka herättää kummitustalot henkiin. Vaikka pelin alkuperäinen viehätys säilyy, visuaaliset parannukset nostavat kokonaisuuden tasoa astetta korkeammalle.

Pelin tehtäväpohjainen rakenne, joka on tuttu alkuperäisen pelin faneille, voi olla hieman mielipiteitä jakava. Jotkut pelaajat arvostavat keskittynyttä lähestymistapaa, kun taas toiset saattavat pitää sitä rajoittavana verrattuna sarjan muiden pelien avoimen maailman tutkimiseen. Lisäksi kesken tehtävien tallennusten puute voi syödä miestä.

Näistä pienistä haitoista huolimatta Luigi's Mansion 2 HD on upea peli, joka tarjoaa ihastuttavan yhdistelmän huumoria, pulmanratkaisua ja toimintaa. Se on lähes pakollinen pelattava alkuperäisen pelin faneille ja loistava johdanto sarjaan uusille tulokkaille.

Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi, mutta aina ei saa kaikkea haluamaansa. Etenkään, kun Switchin kanssa eletään sen viimeisiä syklejä.

Luigis Mansion 2HD

8 / 10
Hyvää Tunnelma. Visuaalit ovat kauniita, vaikkeikaan terävimmästä päästä. Musiikki. Sopii koko perheelle. Pitää pelaajan koukussa. Huumori, joka uppoaa eskari-ikäisestä vaariin. Huonoa Ehkä peliä olisi voinut hioa vieläkin enemmän. Luigis Mansion 2 HD on onnistunut remasterointi, joka pitää koko perheen koukussa. Kirurgin veitsi olisi voinut olla kuitenkin tässä kauneusleikkauksessa vielä aavistuksen verran terävämpi.

Suloinen fantasiapeli lapsille- sekä lapsenmielisille – arvostelussa My Fantastic Ranch Kommentit pois päältä artikkelissa Suloinen fantasiapeli lapsille- sekä lapsenmielisille – arvostelussa My Fantastic Ranch

My Fantastic Ranch

My Fantastic Ranch (Nintendo Switch)

5 / 10
Hyvää Helppo pelata. Hyvät musiikit. Viikon lopussa oleva raportti ja ajankelaus. Olentojen monipuolinen ulkonäkö. Huonoa Suomen kielen puutos. Lyhyt tarina. Grafiikat ei ole Switch tasolla, vaan muistuttavat enemmän vanhoja Wii:n pelejä. Hahmot usein jumittavat paikallaan. Kallis katsottuna sisältöön. Yhteenveto My Fantastic Ranch on simppeli simulaatiopeli värikkäällä grafiikalla ja rennolla tunnelmalla. Peli on arvokas siihen nähden, miten vähän tekemistä pelissä on loppupeleissä, joka muuttuu hyvin nopeasti rutiininomaiseksi ja jää kaipaamaan peliltä lisää. Suomen kieltä pelissä ei ole tarjolla, mikä on suuri miinus lapsia ajatellen.

on suloinen simulaatio peli lapsille ja lapsenmielisille. Pelissä pääsee rakentamaan oman farmin, jossa perinteisten maatilaeläinten sijaan pääsetkin kouluttamaan yksisarvisia sekä lohikäärmeitä! Pelistä löytyy kaksi eri pelimuotoa, jotka ovat normaali rakentelu- ja koulutustila sekä vapaampi Dreamer-pelitila.

Pelin alussa tulee pelaajalle tutuksi Faritella, pelaajan henkilökohtainen avustaja keiju, joka ohjaa läpi pelin perusteet. Faritella kertoo myös pelin perimmäisen idean, mikä on tulla kuuluisimmaksi tilaksi koko lumotussa kuningaskunnassa. Pelin rahana toimii jalokivet, joita voi ansaita järjestämällä tunteja tai ottamalla oppilaita asumaan asuntolaan.

Fantasiaolentoja varten sinun täytyy rakentaa heille sopivat tilat: tallit, jossa olennot pääsevät lepäämään, varustehuone, jossa säilytetään satulat ja suitset, tarha, jossa olennot pääsevät syömään ja leikkimään sekä ladon, jossa säilytetään niiden ruokia. Yhteensä tilallasi voi olla 24 otusta tilojen päivitysten ja rakennusten maksimimäärän jälkeen. Olentoja on tosiaan kahdenlaisia: yksisarvisia ja lohikäärmeitä, joista on molemmista neljää eri ”tyyppiä”.

Palkkaa farmillesi henkilökuntaa huolehtimaan fantasiaolennoistasi. Henkilökuntaa pystyy myös palkkaamaan 24 kappaletta päivitysten ja rakennusten maksimimäärän ansiosta. Jokaisella heillä on oma taito missä he ovat hyviä, yleisesti he ovat hyviä siivoamisessa tai ruokkimisessa, mutta on myös niitä, jotka ovat hyviä olentojen käsittelyssä tai opetuksessa. Henkilökunnalle pitää maksaa joka viikko palkkaa, joten ei kannata käyttää kaikkia jalokiviä!

My Fantastic Ranchin yksi pää ominaisuuksista on ratsastustunnit ja oppilaat. Ratsastustunteja on neljää erilaista: kouluratsastus, tarkkuusammunta, sirkus ja taitolento. Jokaisella oppilaalla on myös preferenssi siitä, kummalla fantasiaolennoista haluavat mennä. Mitä parempi pari oppilas ja olento ovat, sitä enemmän palkkiota saat. Voit ansaita olennoille, oppilaille ja henkilökunnalle ”erikoistaitoja” treenien avulla. Kun rakennat asuntolan tilallesi, oppilaat saattavat haluta jäädä tilallesi tietyksi aikaa. Tämän avulla saat viikoittaisen jalokivien tulon ja mahdollisuuden osallistua turnajaisiin. Viidennellä tasolla saat avattua festivaaliareenan, jossa voit järjestää prinssille ja prinsessalle spesiaalit turnajaiset.

Pelissä tulee säännöllinen yhteenveto, josta näet menot ja tulot menneen viikon aikana. Tulot ja menot lajitellaan omiin yksittäisiin kategorioihin, joten on helppo seurata mistä on ansainnut jalokiviä, ja mihin ne kaikki on sitten kulunut. Pelistä löytyy myös 25 kappaletta saavutuksia, jotka ovat kiva lisä hiukan toistuvaan pelinkulkuun.

Pelin grafiikat ovat hyvin muovailuvahamaiset ja muistuttavat MySims-pelistä. Muutenkin pelin ulkonäkö on hyvin Wii aikakausimaista. Olennot jäävät harmittavan usein jumittamaan paikalle tuntien jälkeen tai muuten vain keskellä tyhjää pihaa. Simppelit animaatiot, joista ei oikein jäänyt kummempaa sanottavaa. Musiikki on peliin juuri sopiva, söpö ja fantasiamainen. Hiukan jäi harmittamaan, että vain avustajakeijulla Faritellalla oli ääninäyttelyä vahvalla brittiaksentilla. Kuninkaallisilla olisi mielestäni saanut olla ääninäyttelyä, kun olivat ”isossa” roolissa pelin tarinaa.

My Fantastic Ranch pelin on valmistanut ja julkaissut . Peli on julkaistu 17.11.2022 ja se on saatavilla PlayStation 5, PlayStation 4, Xbox One ja -konsoleille että PC:lle. Pelin Xbox One -versio on yhteensopiva myös Xbox Series X ja S-pelikonsolien kanssa. Pelin ikäraja on PEGI 3.

Arvostelu: Säde Saari

Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack Kommentit pois päältä artikkelissa Hotkija palasi remasteroituna – arvostelussa Pac-Man World Re-Pack

Pac-Man World Re-Pack (Nintendo Switch)

6 / 10
Hyvää Visuaalisesti kiva miljöö. Hauska, vaikkakin varsin lyhyt pelikokemus. Huonoa Lyhyt ja epätasainen kokonaisuus. Ei saa samaa "joskus vielä uudelleen"-efektiä aikaiseksi kuten muut vastaavan genren pelit. Musiikki aivan liian itseään toistavaa. Ruudunpäivitys Switchillä pielessä.

on remasteroitu versio vuonna 1999 julkaisusta PS1-tasohyppely-klassikosta, joka on julkaistu nyt laajemmin nykyisille konsolialustoille, mutta myöskin PC:llekin. Pelin kehittäjänä on tällä kertaa häärinyt japanilainen pelikehittäjä Now Production ja julkaisina toimi . Nykyaikaistettuun klassikkoon on paranneltu pelimekaniikkoja, hiottu käyttöliittymää ja toki sokerina pohjalla – päivitetty myöskin grafiikat, luonnollisestikin! Pelissä pääsee väistelemään haamuja, ratkaisemaan erilaisia kiperiä pulmia ja pelastamaan kokonaisen PAC-perheen sen vallitsevan maailman pahuudelta. Kuulostaa jännältä, eikös? Peli sisältää myös erilaisia pelitiloja kuten MAZE MODE, jossa pelaaja pääsee selvittämään tietään ulos erilaisista 3D-sokkeloista. QUEST MODE-tilan suorittamalla voi avata sen ”ainoan oikean” alkuperäisen PAC-MAN-pelin.

On PAC-Manin syntymäpäivä. Kotona käy ilmi, että haamut ovat siepanneet hänen perheensä ja ystävänsä ja pilanneet juhlat! Tämän jälkeen PAC-MAN lähtee pelastusretkelle Ghost Island -saarelle. Tästä käynnistyy jännittävä seikkailu, mutta vangitseeko se palaajansa tarpeeksi hyvin remasteroituna vielä vuonna 2022?

Rakkaudella remasteroitu hotkija

PAC-MAN World Re-Pac on varmaa viihdettä sellaisille, jotka hakevat pelistä nostalgiapläjäystä vuoden 1999-version jo pelanneena. Peli on takuulla ollut kova juttu aikoina, jolloin perinteisiä tasohyppelyitä on siirretty vuosi vuodelta etenevissä määrin 3D-muottiin. Ylipäänsä Pac-Manin sovittaminen hieman ”erilaisempaan” muottiin on ollut merkittävä tapahtuma jo itsessään. Tässä tapauksessa tarkoitetaan tokikin siis rakkaan syömärin sovittaminen tasohyppelypelien maailmaan. Itse en kuitenkaan lukeudu niihin ”entisiin nuoriin”, jolla olisi minkäänlaista aikaisempaa kokemusta- saatika edes sidettä Pac-Man Worldin suhteen. Näin ollen arvostelu tulee täysin kokonaan uuden kokemuksen pohjalta.

Ensiksi kuitenkin kehujen pariin ja sanottakoon, että Pac-Man Worldin miljöö on kaunista katseltavaa. Grafiikat itsessään eivät kovinkaan kummoisia, mutta tasosuunnittelu ja oikeastaan kaikki visuaaliset ratkaisut ovat varsin oivallista silmäkarkkia. Mielikuvitus (tai jokin muu?) on ollut kohdillaan, kun Pac-Mania on viritelty tasohyppelyidenn maailmaan. Pelaaminen itsessään on myös hyvin toteutettu. Liikkuvuus- sekä kontrollit ovat hyvällä mallilla ja kontrolleista ei juurikaan mitään erityisen ärsyttäviä puutteita löydy. Tokikin ne myöskin ovat samalla hyvin pelkistetytkin. Tasojen vaikeusasteet aaltoilee rajustikin koko pelaamisen ajan. Toisinaan tuntuu, että taso vain kävellään läpi, ja toisinaan taas tarkkuutta vaaditaan entistäkin enemmän.

Toista on kuitenkin äänimaiseman kanssa, joka musiikkeineen päivineen on kuin kuuntelisi erästäkin nimeltä mainitsematonta kotimaista radiokanavaa. Soittolistat ei juurikaan vuosien saatossa muutu. Jätetään kuitenkin se kanava tässä kohtaa vielä yleisen rauhan vuoksi mainitsematta. Kun konsolialustana oli tällä kertaa Switch, huomasi väkisinkin, että pelissä on kevyenlaisesti ruudunpäivityksessä ongelmaa mikä aiheutti pieniä ongelmia itse pelaamisessa. Muilla alustoilla tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ole, vaan peliä saadaan paahtaa eteenpäin 60 ruudun voimin.

Kevyttä lauantai-illan huumaako vain?

Pac-Man World Re-Pack on selvästikin rakkaudella valmistettu teos, mutta hätkähdyttääkö se siltikään tarpeeksi ilman nostalgialaseja? Kun peliä lähdetään väkisinkin vertaamaan esimerkiksi muihin myöhäisen 90-luvun teoksiin, kuten vaikkapa Crash Bandicootiin tai Super Mario 64:seen, jää kokemus kuitenkin jokseenkin latteaksi. En tiedä kuinka peliin suhtautuisi, jos se olisi ollut niitä paljon puhuttuja hittipelejä omassa lapsuudessani? Olisiko nuoremman sukupolvenkin suhtautuminen peliin suopea tänä päivänä? Näin uskon ja kyseessä voikin olla perheen nuoremmille oikein oivallinen täsmähitti ensikokemuksenaan.

Pac-Man World ei yritäkään lennättää pelaajaansa kuuhun, vaan tarjoaa hyvinkin tuttua ja turvallista lauantai-illan perheviihdettä pelikoneen äärellä. Turhaa monimutkaisuutta, saatika edes haasteellista vaikeustasoa peliltä on turha odottaa (No myönnettäköön, että muutamassa vähän kohdassa kiroilutti!). Ehkä julkaisuaikoina vallinnut 40€ hintalappu saattaa olla liikaa pelin sisältöön nähden, mutta kun hinta tuosta tippunee, voi kyseessä genren kohderyhmälle olla oikeinkin oiva hankinta pelikokoelmaansa.