Artikkelit

Horisontissa keskinkertaisia supersankareita Kommentit pois päältä artikkelissa Horisontissa keskinkertaisia supersankareita

Viihdeuutiset ovat kertoneet, miten Winter Soldierin ja Falconin elokuvat ovat tulossa ja että niiden kuvaukset ovat alkaneet. Nämä kaksi hahmoa ovat viimeiset joista itse tahtoisin nähdä kokonaisen elokuvan. Bucky oli jo tarpeeksi esillä Captain American elokuvissa, eikä hänellä ole muuta tekemistä MCU:ssa kuin olla kapun ankkuri entiseen aikaan, jolloin Steve oli vielä burgernormo. Toinen tympeä siipimies on hänen manttelin perijänsä Captain Falcon, joka jostain käsittämättömästä syystä valittiin Avengerseihin. Hyvä asia näissä henkilöissä on, että heistä ei tarvi tehdä ensimmäistä osaa, jossa heidät esitellään elokuvan verran niin kuin jokaista Hämähäkkimiestä ja Lepakkomiestä.

Ainoa pelastus Winter Soldierin ja Falconin tarinoille olisi, jos supersankarielokuvien muottia rikotaan rajusti ja juonesta tehdään jotain muuta kuin sama vanha vuoristorata. Ensin menee hyvin, yllättäen tulee joku urinoimaan kellogseihin, sitten mennään henkilöön sisälle ja harjoitellaan montaasissa, kunnes lopussa pahis saa nokkaan niin että tukka lähtee. Yksi hyvä esimerkki miten vaikea kaavaa on rikkoa, esiintyy Deadpoolissa. Koko elokuva heittää jatkuvaa metakomediaa supersankarileffoista mutta itse tekee samat ärsyttävät kliseet, tosin pienellä itseironialla. Ainoat elokuvat jotka ovat MCU:n kaavaa rikkoneet, ovat Ant Man ja jossain mielessä Thor Ragnrök. Toinen on toteutukseltaan enemmän ryöstö elokuva alá Oceans 13 ja Ragnarök on huomattavasti komediallisempi kuin nimensä edeltäjät.

Miten vilvoittavaa olisikaan nähdä vanhat genret MCU:ssa. Falcon ja Winter Soldier sopisivat buddy cop leffaan kuten Rush Hour tai road movie:hen. Kummallakin heillä on massiiviset daddy issuet joka kirvoittaisi hupaisaan kaksintaisteluun siitä kumpaa kapu oikeasti rakastaa. Elokuvissa alkaa olemaan jo todellista tunkua sankarielokuvien puolella. Dc, Marvel ja muut heidän linsensoimat studiot puskevat ulos rainaa toisen perään vain siinä uskossa että katsojat haluavat sitä. Rahallisesti nämä ovatkin kannattavia, vielä. Kun markkinointiin pusketaan saman verran kuin elokuvan tekemiseen, ja ratsastetaan janoisella fanikunnalla. Mitä sitten kun korttitalo kaatuu? Tällaiset blockbusterit olivat ennen taiteellisia elokuvia rahoittavia projekteja, nyt ne ovat vain rahankeruuta varten.

Jyri Astokari

Tympääntynyt viittamies

007 First Light korjaa aiemmat huolipuheet suorituskyvystä Kommentit pois päältä artikkelissa 007 First Light korjaa aiemmat huolipuheet suorituskyvystä

-peli on saanut odotetun suorituskykyvahvistuksen ennen julkaisuaan. Kehittäjä on kertonut, että peli pyörii 60 ruudun sekuntinopeudella 5 Pro -konsolilla.

Aiemmin julkaistut pelikuvaa esittelevät materiaalit herättivät huolta, sillä toiminta näytti ajoittain nykivältä etenkin suurissa ja vilkkaissa toimintakohtauksissa. Nyt kehittäjä vakuuttaa, että näitä ongelmia on saatu korjattua kehitystyön jatkuttua.

Perus PlayStation 5:llä peli tarjoaa kaksi eri asetusta. Suorituskykytilassa päästään 60 fps -tasoiseen sulavuuteen, kun taas laatutilassa ruudunpäivitys laskee 30 fps:ään, mutta grafiikka on tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa. Pelaaja saa siis valita sulavuuden ja visuaalisen näyttävyyden välillä.

Xbox-versioiden tarkkoja asetuksia ei ole vielä vahvistettu, mutta niiden odotetaan seuraavan samankaltaista linjaa. Heikompitehoisella Series S -konsolilla voi kuitenkin olla vähemmän vaihtoehtoja käytössä.

Vaikka tekniset yksityiskohdat ovat nyt otsikoissa, peli itsessään on kerännyt paljon odotuksia. Julkaisu on luvassa 27. toukokuuta 2026, jolloin nähdään, miten todella liikkuu pelimaailmassa käytännössä.

Lähde: IGN

May the 4th Be With You – Päätoimittaja pisti Skywalker-saagan paremmuusjärjestykseen Kommentit pois päältä artikkelissa May the 4th Be With You – Päätoimittaja pisti Skywalker-saagan paremmuusjärjestykseen

May the Fourth be with you – rakkaat lukijat! -päivän kunniaksi päätin listata kaikki Skywalker-saagan yhdeksän episodia puhtaasti sen mukaan, mitä niistä tekee eniten mieli katsoa, ja mitä taas tulee katsottua vahvan facepalmauksen kera. Tämä ei siis ole objektiivinen totuus tai kriitikkopisteiden kooste, vaan täysin henkilökohtainen, katseluhaluun perustuva järjestys. Mikä sykähdyttää, mikä puuduttaa, ja mikä saa saa aivot räjähtämään typeryydellään.

Star Wars -elokuvat ovat olleet osa populaarikulttuurin ydintä jo yli neljä vuosikymmentä. Kyseiset filmit ovat tarjonneet suuria hetkiä, unohtumattomia hahmoja, ja välillä myös hieman hämmentävää kerrontaa. Tässä arvioin episodit I–IX kokonaisuuden ja elokuvallisen laadun perusteella, kuitenkin pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.

1. Episode V – The Empire Strikes Back

Yksinkertaisesti sarjan mestariteos. Synkkä, vaikuttava ja tarinallisesti syvenevä jatko-osa, joka vie hahmot uusiin ulottuvuuksiin ja kasvattaa galaksin panoksia. Vaderin paljastus on yhä yksi elokuvahistorian ikonisimmista hetkistä.

2. Episode IV – A New Hope

Alkuperäinen seikkailu, joka muutti elokuvamaailman. Klassinen sankaritarina, nerokas rytmitys ja hahmot, joihin kiintyy hetkessä. Yksinkertainen mutta toimiva, juuri siksi niin tehokas.

3. Episode VI – Return of the Jedi

Vaikka Ewokit jakavat yhä mielipiteitä, elokuva sitoo alkuperäisen trilogian kauniisti yhteen. Vaderin lunastus ja keisarin kaatuminen ovat sarjan emotionaalisia kohokohtia. Hyvällä tavalla päätösosa.

4. Episode III – Revenge of the Sith

Esiosien kruunu. Anakin Skywalkerin traaginen käänne ja keisarikunnan nousu saavat kunnollisen painoarvon. Visuaalisesti näyttävä ja ajoittain jopa koskettava, dialogin kömpelyydestä huolimatta.

5. Episode VII – The Force Awakens

Energinen ja viihdyttävä paluu tuttuun galaksiin. Nojaa vahvasti alkuperäisen trilogian rakenteeseen, mutta esittelee myös uutta. Rey, Finn ja Kylo Ren lupaavat paljon, ja elokuva onnistuu herättämään vanhan kipinän. Vaikkakin kyseessä oli vähän liiankin laskelmoitu lämmittely, herätti se silti vahvaa toivoa tulevasta. Kuinkas sitten kävikään?

6. Episode I – The Phantom Menace

Esiosatrilogian aloitus ei ole niin katastrofaalinen kuin muistetaan, mutta ei myöskään erityisen vahva. Jar Jar ja byrokraattiset juonikuvioinnit eivät palvele tarinaa, vaikka Duel of the Fates ja Qui-Gon Jinn tuovat paljon hyvää. Ja Darth Maul! (tähän sulkuihin sydänemoji)

7. Episode II – Attack of the Clones

Yksi sarjan visuaalisesti kunnianhimoisimmista osista, mutta kompastuu kömpelöön rakkaustarinaan ja CGI-ylikuormaan. Obi-Wan loistaa, mutta Anakinin ”hiekkapuhe” jää elämään aivan väärällä tavalla.

8. Episode VIII – The Last Jedi

Kunnianhimoinen ja visuaalisesti komea elokuva, joka yrittää uudistaa Star Warsin rakennetta. Lopputulos on ristiriitainen: osa katsojista näkee tuoreutta, toiset hahmojen väärinkäyttöä ja epäjohdonmukaisia valintoja. Kunnioitettava yritys, mutta kompuroi useassa kohdassa.

9. Episode IX – The Rise of Skywalker

Trilogian päätösosa hukkaa suunnan täysin. Juoni ryntää eteenpäin ilman selkeää logiikkaa, Palpatinen paluu on selittämätön, ja koko elokuva tuntuu yrittävän korjata edellisen osan ratkaisuja ilman selkeää visiota. Valitettavan hajanainen lopetus koko saagalle. Ja aivan vitun typerä….