Immortals: Fenyx Rising on yllättävän nautittava avoimen maailman ubisoft-seikkailu Switchille Kommentit pois päältä artikkelissa Immortals: Fenyx Rising on yllättävän nautittava avoimen maailman ubisoft-seikkailu Switchille

Immortals Fenyx Rising

Immortals: Fenyx Rising (Nintendo Switch)

8.7 / 10
Hyvää Pelaaminen on pitkästä aikaa kivaa. Peli tarjoaa mielekästä tekemistä ja viimeisen päälle hiotut mekaniikat. Huonoa Käsikirjoitus ja dialogi ovat oppikirjaesimerkki huonosta komediakirjoittamisesta. Visuaalisesti peli on tylsä. Yleisesti Se vuoden 2020 Ubisoft-julkaisu, joka kannattaa poimia hyllystä kotiin.

Ensikosketukseni Immortals: Fenyx Risingiin ei välttämättä ollut silkkinen, myönnän, mutta osasin odottaa oleellisen voittavan ennen pitkää. Ubisoftin avoimen maailman pelejä kutsutaan ubipeleiksi ei-niin-mairittelevaan sävyyn sen vuoksi, koska niissä nähdään toistavia ei-niin-innostavia elementtejä toistuvan vuodesta toiseen jo kohta kolmannella vuosikymmenellään. Ilmaannut jonkin konfliktin kautta pelimaailmaan. Joudut todennäköisesti tappamaan koiria tehdäksesi niiden nahoista uuden kukkaron. Joudut kiipeämään torneihin avataksesi karttaa ja valtaamaan tukikohtia saadaksesi jatkuvat vihollisten ilmestymiset pois tutkimusmatkailusi tieltä. Tutkimusmatkailusi joka paljastaa todennäköisesti viheliäisiä minipelejä, arkkuja joista saa kolme kultarahaa ja tarvitset kolmetuhatta. Sulkia, kirjoja, mitä ikinä joita pitää kerätä kolme sataa, että saa jonkin saavutuksen. Niin paljon joutavaa ja joskus vastenmielistäkin (koirien tappaminen, yök) tekemistä että pelit muistuttavat Kummelin tamppaaja-sketsiä joutavan toiminnan skaalassaan.

Immortals: Fenyx Rising ei saa Ubipeli-bingosta kovin helposti täyttä riviä. Arkut ovat jonkinlaisten puzzlejen takana, joiden ratkominen on välillä jopa ihan kivaa. Tukikohdat on korvattu Tartaros-porteilla, joista pääsee joka kerta mielenkiintoiseen ja hyvin suunniteltuun pelialueeseen ja tehtävät ovat ihan hupia. Elämme ajassa jolloin videopelien pelaaminen ei ole enää erityisen kivaa. Pelaaminen tänä päivänä muistuttaa erään vain melko huonon 2000-luvun Adam Sandler-komedian, nimeltään Klik, kaukosäädintä jossa ihminen pystyi ohittamaan tiettyjä elämänvaiheita, mutta hintana oli se että sen teki eräänlaisella ”autopilotilla”. Tarkoitus on tuhota sitä kallisarvoista aikaa aikaa ja soutaa kohti kuolemaa pudottamatta koukkua veteen kalastaakseen. Toinen hirvitys on sitten se 'carpe diem' -elämäntapa. Se, että aina pitäisi olla inspiroitumassa. Jos on koko ajan liekeissä palaa väistämättä ennen pitkää loppuun. Pienessä puuhastelussa taas ei ole mitään vikaa. Sen täytyy vain olla edes jotenkin mielekästä. Kalmiston lailla hengittävän kartan kahlaaminen on yhtä joutavaa kuin jauhojen kaataminen maahan vain korjatakseen ne harjalla ja kihvelillä takaisin jauhopussiin ja toiminnon toistaminen. Ironisesti pahis Vaas Montenegro hoki kolmosessa hulluuden määritelmää – teet toistuvasti samaa asiaa ja odotat eri lopputulosta.

Aloitetaan ensimmäisestä asiasta minkä Fenyx Rising tekee oikein. Tekemistä on, mutta se on mielekästä. Usein siinä on myös tarina, jota megaärsyttävät Zeus ja Prometheus resitoivat ääneen pelaajan puuhastellessa. Mennään siitä myös ensimmäiseen hutiin, joka on kirjoittaminen. Kirjoittaja voi olla etevä henkilö, jonka edessä on ollut mahdoton tehtävä. Ensinnäkin komedia on genreistä haastavin ja toisekseen ne raamit, joita videopelikirjoittajan täytyy seurata voivat olla yhtä hankalat. Halutaan roisia huumoria joka käy kaikille, ei ota kantaa mihinkään eikä myöskään oikein uskalla nauraa itselleen koska korporaatio korporatisoi sitä korporatismia mitä korporaatio korporatisoi. Valitettavasti huumori ilman konfliktia ei ole huumoria. En tarkoita sitä, että jonkin ukkelin pitäisi voida solvata rahasta lavalla heikompiosaisia ja sen pitäminen mänttinä olisi jotankin haram, vaan sitä että huumori nousee usein arjen vaikeuksista ja epäsuhdasta. Tässä on selvästi tehty niin että on naurettu jollekin tuhansia vuosia sitten ilmeisesti uskontona pidetylle ja tehty sen ajan jumalista vajavaisia – jonka näiden jumaltarustojen aikalaiset osasivat tehdä ihan tarpeeksi hyvin.

Silloin kun pelin riisuu pelkiksi mekaniikoiksi, siitä tulee lopulta melko syvä ja mielenkiintoinen. Tämä ei ole mikään kovin pieni vahvuus, vaan se nostaa pelin korkeimpaan pelitalonsa sarjaan. Pomotaistelut ovat tarpeeksi hyviä tuodakseen mielenkiintoa peliin vaikka usein hyökkäyksien määrä näillä on kovin pieni. Pelin toiminnoista saadaan runsaasti varianssia jokaisella akselilla liikkumiseen ja hyökkäyksien suunnitteluun ja pelihahmon tasojen kehittämiseen. Vahvuuden jälkeen toinen suurempi heikkous. Visuaalinen anti. Pelin ympäristöt sisältävät paljon mielenkiintoista, mutta jos tätä mielenkiintoista ei tulisi kertojahahmojen selostamana, se olisi pelkkää toisteista höttöä. Estetiikka yrittää olla Zeldaa, mutta päätyy olemaan eräänlainen mieleen jäämätön jokapeli. Alueet ovat ruskeita, vihreitä ja kerran jopa lumisia.

Puntarissa kuitenkin painaa mekaniikka ja pelin tehtäväsuunnittelu sen verran paljon, että alkaa olla aika samantekevää vaikka peli olisi miten kirjoitettu tai näyttäisi miltä. Tärkeintä on se, että pelaaminen on kivaa. Ja se näkyy myös arvosanassa.

Skull and Bones -merirosvoseikkailu sai uuden PvP-päivityksen Kommentit pois päältä artikkelissa Skull and Bones -merirosvoseikkailu sai uuden PvP-päivityksen

Skull And Bones

on julkaissut -peliin ilmaisen Death Tides PvP-päivityksen, joka tuo mukanaan uusia taisteluita, yhteistyöpohjaista pelaamista ja tietenkin saalista ja säpinää.

Tuore päivitys avaa toisen pelivuoden neljällä uudella taistelualueella, joissa pelaajat kohtaavat toisensa joukkueina. Tavoitteena on pärjätä muita merirosvoporukoita vastaan, mikä ei onnistu yksin räiskimällä. Uusi pelitila vaatii pelaajilta yhteistyötä, suunnitelmallisuutta ja kykyä reagoida nopeasti. Ilman kommunikaatiota uppoaa nopeasti – ihan kirjaimellisesti.

Voittajille on tarjolla vaihtuvaa ryöstösaalista, jonka avulla voi päivittää omaa laivaa tai muuten vain esitellä muille, kuka täällä määrää. Toinen pelivuosi tuo muutenkin mukanaan lisää sisältöä: uutta pelattavaa, parannuksia pelikokemukseen ja entistä enemmän säätövaraa oman seikkailun räätälöintiin. Myös Pro -pelaajat saavat oman teknisen päivityksensä, joka hioo kokemusta entisestään.

Lue myös: Purjeilla kohti pettymyksiä – arvostelussa merirosvoseikkailu Skull and Bones

Skull and Bones on moninpeli avoimessa merimaailmassa, jossa seikkaillaan, selvitään ja taistellaan. Teemana on klassinen merirosvomeininki: isoja laivoja, karismaattisia hahmoja ja kunnon kahakoita. Pelissä yhdistyvät selviytymispelien elementit ja toiminnalliset meritaistelut, ja mukana on myös ristiinpelaaminen konsolien ja :n välillä.

Peli on saatavilla PlayStation 5:lle, /S:lle ja PC:lle (Epic Games Store ja Ubisoft Store). Ikäraja on PEGI 18.

Takaisin Brooklyniin: The Division 2:n uusi kausi räjähtää käyntiin tutussa maisemassa Kommentit pois päältä artikkelissa Takaisin Brooklyniin: The Division 2:n uusi kausi räjähtää käyntiin tutussa maisemassa

The Division 2

on taas nykäissyt -pelin uuteen vauhtiin. Tänään startannut kausi Crossroads tuo mukanaan uuden Battle for Brooklyn -lisäosan, joka nimensä mukaisesti suuntaa pelaajat takaisin New Yorkin tuttuihin, mutta hieman muuttuneisiin kulmiin.

Alkuperäinen Tom Clancy's The Division ilmestyi jo vuonna 2016 ja heitti pelaajat virusepidemian runtelemaan NYC:hen. Jatko-osa The Division 2 siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Washington D.C.:hen, mutta nyt ympyrä sulkeutuu – ja kyllä, vanhat agentit palaavat taas kotikonnuilleen.

Brooklyn toimii nyt tarinan keskiönä. Alueella seikkaillaan niin tutuissa kuin täysin uusissa naapurustoissa, ja tällä kertaa pelaaja pääsee jäljittämään erityisen epämiellyttävää tyyppiä nimeltä Sokolova. Kello tikittää, ja Black Tusk -jengi yrittää saada tilanteen hallintaansa ennen kuin Divisionin agentit ehtivät väliin. Ei siis ihan rentoa sunnuntaikävelyä.

Pelin uudistukset eivät rajoitu maisemanvaihdokseen. Uusi varustejärjestelmä antaa pelaajille mahdollisuuden kikkailla erilaisten kyky- ja gearikombinaatioiden kanssa. Tämä tekee tiimipelistä entistä monipuolisempaa, kun porukan jäsenet voivat rakentaa hahmoistaan toisiaan täydentäviä. Eli jos tiimissä joku haluaa olla räjähtävä tankki ja toinen stealth-ninja, niin nyt se onnistuu ilman itkua.

Mukana on myös lisää tapahtumia, haasteita ja tietenkin tarinakäänteitä, jotka lupaavat viihdyttää niin vanhoja konkareita kuin uusia tulokkaita. Jos haluat nähdä kaiken omin silmin ennen hyppäämistä mukaan, tsekkaa pelin esittelyvideo ja kehittäjien kausivideo alta.

Taustatarinassa on nyt kulunut seitsemän kuukautta siitä, kun tappava virus pääsi irti. Agenttien tehtävä on edelleen sama: pitää ihmiskunnan rippeet kasassa ja estää totaalinen kaaos. Jos pääkaupunki kaatuu, peli on kirjaimellisesti ohi.

Battle for Brooklyn ilmestyy virallisesti tänään 27. toukokuuta yhdessä uuden kauden kanssa. The Division 2 löytyy :lle, :lle, /S:lle, Xbox Onelle, :lle ja tietenkin Ubisoft+:n valikoimasta. PEGI 18 -leima muistuttaa, että kyse ei ole ihan lapsille suunnatusta hiekkalaatikosta.