Immortals: Fenyx Rising on yllättävän nautittava avoimen maailman ubisoft-seikkailu Switchille Kommentit pois päältä artikkelissa Immortals: Fenyx Rising on yllättävän nautittava avoimen maailman ubisoft-seikkailu Switchille

Immortals Fenyx Rising

Immortals: Fenyx Rising (Nintendo Switch)

8.7 / 10
Hyvää Pelaaminen on pitkästä aikaa kivaa. Peli tarjoaa mielekästä tekemistä ja viimeisen päälle hiotut mekaniikat. Huonoa Käsikirjoitus ja dialogi ovat oppikirjaesimerkki huonosta komediakirjoittamisesta. Visuaalisesti peli on tylsä. Yleisesti Se vuoden 2020 Ubisoft-julkaisu, joka kannattaa poimia hyllystä kotiin.

Ensikosketukseni Immortals: Fenyx Risingiin ei välttämättä ollut silkkinen, myönnän, mutta osasin odottaa oleellisen voittavan ennen pitkää. Ubisoftin avoimen maailman pelejä kutsutaan ubipeleiksi ei-niin-mairittelevaan sävyyn sen vuoksi, koska niissä nähdään toistavia ei-niin-innostavia elementtejä toistuvan vuodesta toiseen jo kohta kolmannella vuosikymmenellään. Ilmaannut jonkin konfliktin kautta pelimaailmaan. Joudut todennäköisesti tappamaan koiria tehdäksesi niiden nahoista uuden kukkaron. Joudut kiipeämään torneihin avataksesi karttaa ja valtaamaan tukikohtia saadaksesi jatkuvat vihollisten ilmestymiset pois tutkimusmatkailusi tieltä. Tutkimusmatkailusi joka paljastaa todennäköisesti viheliäisiä minipelejä, arkkuja joista saa kolme kultarahaa ja tarvitset kolmetuhatta. Sulkia, kirjoja, mitä ikinä joita pitää kerätä kolme sataa, että saa jonkin saavutuksen. Niin paljon joutavaa ja joskus vastenmielistäkin (koirien tappaminen, yök) tekemistä että pelit muistuttavat Kummelin tamppaaja-sketsiä joutavan toiminnan skaalassaan.

Immortals: Fenyx Rising ei saa Ubipeli-bingosta kovin helposti täyttä riviä. Arkut ovat jonkinlaisten puzzlejen takana, joiden ratkominen on välillä jopa ihan kivaa. Tukikohdat on korvattu Tartaros-porteilla, joista pääsee joka kerta mielenkiintoiseen ja hyvin suunniteltuun pelialueeseen ja tehtävät ovat ihan hupia. Elämme ajassa jolloin videopelien pelaaminen ei ole enää erityisen kivaa. Pelaaminen tänä päivänä muistuttaa erään vain melko huonon 2000-luvun Adam Sandler-komedian, nimeltään Klik, kaukosäädintä jossa ihminen pystyi ohittamaan tiettyjä elämänvaiheita, mutta hintana oli se että sen teki eräänlaisella ”autopilotilla”. Tarkoitus on tuhota sitä kallisarvoista aikaa aikaa ja soutaa kohti kuolemaa pudottamatta koukkua veteen kalastaakseen. Toinen hirvitys on sitten se ’carpe diem’ -elämäntapa. Se, että aina pitäisi olla inspiroitumassa. Jos on koko ajan liekeissä palaa väistämättä ennen pitkää loppuun. Pienessä puuhastelussa taas ei ole mitään vikaa. Sen täytyy vain olla edes jotenkin mielekästä. Kalmiston lailla hengittävän kartan kahlaaminen on yhtä joutavaa kuin jauhojen kaataminen maahan vain korjatakseen ne harjalla ja kihvelillä takaisin jauhopussiin ja toiminnon toistaminen. Ironisesti pahis Vaas Montenegro hoki Far Cry kolmosessa hulluuden määritelmää – teet toistuvasti samaa asiaa ja odotat eri lopputulosta.

Aloitetaan ensimmäisestä asiasta minkä Fenyx Rising tekee oikein. Tekemistä on, mutta se on mielekästä. Usein siinä on myös tarina, jota megaärsyttävät Zeus ja Prometheus resitoivat ääneen pelaajan puuhastellessa. Mennään siitä myös ensimmäiseen hutiin, joka on kirjoittaminen. Kirjoittaja voi olla etevä henkilö, jonka edessä on ollut mahdoton tehtävä. Ensinnäkin komedia on genreistä haastavin ja toisekseen ne raamit, joita videopelikirjoittajan täytyy seurata voivat olla yhtä hankalat. Halutaan roisia huumoria joka käy kaikille, ei ota kantaa mihinkään eikä myöskään oikein uskalla nauraa itselleen koska korporaatio korporatisoi sitä korporatismia mitä korporaatio korporatisoi. Valitettavasti huumori ilman konfliktia ei ole huumoria. En tarkoita sitä, että jonkin ukkelin pitäisi voida solvata rahasta lavalla heikompiosaisia ja sen pitäminen mänttinä olisi jotankin haram, vaan sitä että huumori nousee usein arjen vaikeuksista ja epäsuhdasta. Tässä on selvästi tehty niin että on naurettu jollekin tuhansia vuosia sitten ilmeisesti uskontona pidetylle ja tehty sen ajan jumalista vajavaisia – jonka näiden jumaltarustojen aikalaiset osasivat tehdä ihan tarpeeksi hyvin.

Silloin kun pelin riisuu pelkiksi mekaniikoiksi, siitä tulee lopulta melko syvä ja mielenkiintoinen. Tämä ei ole mikään kovin pieni vahvuus, vaan se nostaa pelin korkeimpaan pelitalonsa sarjaan. Pomotaistelut ovat tarpeeksi hyviä tuodakseen mielenkiintoa peliin vaikka usein hyökkäyksien määrä näillä on kovin pieni. Pelin toiminnoista saadaan runsaasti varianssia jokaisella akselilla liikkumiseen ja hyökkäyksien suunnitteluun ja pelihahmon tasojen kehittämiseen. Vahvuuden jälkeen toinen suurempi heikkous. Visuaalinen anti. Pelin ympäristöt sisältävät paljon mielenkiintoista, mutta jos tätä mielenkiintoista ei tulisi kertojahahmojen selostamana, se olisi pelkkää toisteista höttöä. Estetiikka yrittää olla Zeldaa, mutta päätyy olemaan eräänlainen mieleen jäämätön jokapeli. Alueet ovat ruskeita, vihreitä ja kerran jopa lumisia.

Puntarissa kuitenkin painaa mekaniikka ja pelin tehtäväsuunnittelu sen verran paljon, että alkaa olla aika samantekevää vaikka peli olisi miten kirjoitettu tai näyttäisi miltä. Tärkeintä on se, että pelaaminen on kivaa. Ja se näkyy myös arvosanassa.

Assassin’s Creed Shadows hyppää Nintendo Switch 2:lle Kommentit pois päältä artikkelissa Assassin’s Creed Shadows hyppää Nintendo Switch 2:lle

Assassin’s Creed -pelisarja tekee uuden tempun, Shadows-seikkailut ovat nyt saatavilla myös Nintendo Switch 2 -pelikonsolilla. Ubisoft on hyödyntänyt uuden konsolin ominaisuuksia, kuten kosketusnäyttöä, jolloin kartalla liikkuminen ja kohteiden valinta on aiempaa helpompaa ja sujuvampaa. Peli näyttää upealta ja pyörii sulavasti myös kannettavassa muodossa.

Switch 2 -versio sisältää alkuperäisen pelin kaikki päivitykset ja erikoistehtävät, mutta Claws of Awaji -laajennus julkaistaan konsolille vasta alkuvuodesta 2026. Peli on saatavilla sekä fyysisenä korttina että digitaalisesti Nintendo eShopista, ja Ubisoft Connect -palvelu mahdollistaa tallennusten jakamisen eri laitteiden välillä.

Shadows vie pelaajat 1500-luvun Japaniin, jossa shinobi Naoe ja legendojen samurai Yasuke kohtaavat historiallisia hahmoja valtataisteluiden keskellä. Avoin pelimaailma elää sään ja vuodenaikojen mukaan, tarjoten runsaasti tutkittavaa ja kauniita ympäristöjä.

Peli on julkaistu aiemmin myös PlayStation 5:lle, Xbox Series X/S:lle, PC:lle ja Macille, ja se löytyy myös Ubisoft+ -palvelusta. Ikäraja on PEGI 18. Assassin’s Creed Shadows jatkaa perinteistä tarinankerrontaa historiallisessa miljöössä, mutta nyt mukaan mahtuu myös napakalla kosketusnäytön ohjauksella varustettu taskuseikkailu.

Splinter Cell ohjaaja palaa Ubisoftille Kommentit pois päältä artikkelissa Splinter Cell ohjaaja palaa Ubisoftille

Tom Clancy’s Splinter Cell -remaken kehityksessä tapahtuu käänne, kun ohjaaja David Grivel palaa Ubisoftille kolmen vuoden tauon jälkeen. Grivel lähti vuonna 2022 etsimään uusia haasteita Battlefield 6:n parissa, mutta nyt hän on jälleen ohjaamassa Splinter Cell -projektia Ubisoft Torontossa.

Tänään olen todella, todella onnellinen voidessani ilmoittaa, että palaan Ubisoft Toronto -tiimiin Splinter Cell Remaken peliohjaajaksi! Tämä on minulle hyvin erityinen tiimi ja projekti. – Grivel kertoi olevansa innoissaan paluustaan.

Viime vuosina Splinter Cell -universumi ei ole ollut täysin hiljaa. BBC Radiolla julkaistiin äänisarja ja Netflixissä nähtiin animaatiosarja Splinter Cell: Deathwatch, joka on jo saamassa toisen tuotantokauden. Lisäksi klassikko Splinter Cell: Pandora Tomorrow teki debyyttinsä Steamissa lokakuussa 2025 osana koko sarjan myyntipakettia.

Grivelin paluu antaa toivoa, että remake etenee nyt vakaasti ja pelaajat voivat odottaa tuttuja vakoojaseikkailuja nykyaikaisella otteella. Ubisoft ei ole vielä kertonut tarkkaa julkaisupäivää, mutta fanit voivat ainakin hengittää helpotuksesta, sillä vakoojat ovat jälleen komennossa.