Iso kasa julkistuksia Switchille – mukana Borderlands ja BioShock -kokoelmatKommentit pois päältä artikkelissa Iso kasa julkistuksia Switchille – mukana Borderlands ja BioShock -kokoelmat
Nintendo julkaisi eilen Direct Mini-esityksessään melkoisen kasan päivityksiä, uudelleenjulkaisuja, ladattavia sisältöjä sekä tulevia pelejä. Kaikki videolla esitellyt julkistukset ovat tarkoitus saada Switchille vielä tämän vuoden aikana. Katso aikaleimat nostoihin videon alapuolelta.
2K Games julkaisee toukokuun 29. päivä pelit XCOM 2 Collection sisälten kaikki lisäsisällöt ja laajennukset, Borderlands Legendary Collection sisältäen Borderlands, Borderlands 2 ja Borderlands: The Pre-Sequel ja kaikki Bioshock pelisarjan pelit joko yhdessä tai erikseen ostettuna. Aikaleima 04:26.
LucasArts julkaisi Star Wars Jedi Knight: Jedi Academyn eilen ja 90-luvun N64-klassikko Star Wars Episode I: Racer saapuu Switchille myöhemmin tänä vuonna. Racer sisältää 25 pelattavaa hahmoa ja vain Switchille rakennetun lähiverkon moninpelin. Aikaleima 22:47.
Viime vuonna PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle julkaistu Burnout Paradise Remastered saapuu Switchille myöhemmin tänä vuonna. Täysin optimoitu versio lupaa kuvan päivitysnopeudeksi 60 ruutua sekunnissa.
On WrestleMania-viikonloppu – vuoden suurin juhla showpainin ystäville. Kun maailma valmistautuu seuraamaan massiivista spektaakkelia, myös digikehässä tapahtuu. WWE 2K25 tuo ruudulle enemmän painisisältöä kuin koskaan aiemmin, samaan aikaan kun todellinen WrestleMania niputtaa tarinoita, yllätyksiä ja mestaruustaisteluita oikeassa maailmassa.
WWE 2K25 on monella tapaa sarjan kulminaatio – teknisesti vakuuttava, sisällöltään laaja ja sisäisesti yhtenäinen kokonaisuus, joka onnistuu tekemään lähes kaiken vähintään hyvin, joitain asioita erinomaisesti. Samalla se on kuitenkin myös esimerkki nykypäivän urheilupelien suurimmasta ongelmasta: mikromaksujen roolista, joka syö pelattavuutta ja pelaajakokemuksen eheyttä tavalla, jota ei voi jättää huomiotta.
Pelin ytimessä oleva painimoottori on paras, mitä sarjassa on nähty vuosikymmeneen. Otteluiden tempo, tuntuma ja animaatiot ovat sujuvia, ja uudet lisäykset, tekevät otteluiden dynamiikasta entistä monipuolisemman. Iskut tuntuvat painavilta, torjunnat tarkoilta ja pelissä on aidon kilpailun tuntua, jonka takaa loistaa Visual Conceptsin pitkä kokemus pelisarjan parissa.
Uusittu kamera- ja ohjausjärjestelmä mahdollistaa entistä paremman otteludraaman rakentamisen, ja esimerkiksi sisääntulojen ohjaaminen pelaajan toimesta tuo audiovisuaaliseen esitykseen lisää syvyyttä. Tähänhän me paininörtit olemme pitkään toivoneet. Myös visuaalinen toteutus on ottanut harppauksen eteenpäin: hikeä, ruhjeita ja verenvuotoa kuvaavat yksityiskohdat ovat entistä realistisempia ja ottelijoiden ulkonäkö on aiempaa tarkempi.
Showcase loistaa – ajassa ja tarinassa
Pelin selkeästi paras pelitila on Showcase, joka tänä vuonna keskittyy The Bloodline -dynastiaan. Paul Heymanin isännöimänä koettava tarinallinen aikamatka sisältää sekä historiallisia että fiktiivisiä otteluita, joissa pelaaja pääsee ohjastamaan legendoja, kuten The Wild Samoans tai Peter Maivia, sekä moderneja tähtiä, kuten Roman Reigns ja The Usos.
Videotuotanto ja esitystapa ovat näyttäviä. Heymanin juonnetut välivideot ovat paikoin samaa tasoa kuin viikoittain Netflixissäkin nähtävät viralliset WWE:n promopätkät. Näin vaikuttavaan kokonaisuuteen verrattuna on harmillista, että Showcase-otteluihin on lisätty ajoitettuja tavoitteita, jotka rikkovat immersiota ja muistuttavat pelaajaa turhan voimakkaasti pelillisistä rajoista.
MyRise, Universe ja GM Mode – tuttuja vahvuuksia
MyRise-urapelitila jatkaa vahvaa linjaansa. Tarinat ovat monipuolisempia ja pelaajan valinnoilla on entistä enemmän vaikutusta etenemiseen. Universe-tila tarjoaa jälleen vapauden rakentaa oma WWE-universuminsa, ja GM Mode on saanut uusia syvyyksiä strategisella puolella, vaikka edelleen kaipaisi lisää syvyyttä otteluiden hallintaan.
Näiden tilojen suurin etu on se, että ne eivät pakota pelaajaa lyömään euroja tiskiin, mikä valitettavasti ei päde kaikkiin pelin osioihin.
The Island ja MyFaction – maksullisen sisällön karvas jälkimaku
WWE 2K25:n suurin uusi avaus on The Island – pelitila, jossa pelaaja luo oman painijansa ja valloittaa online-ympäristön otteluiden ja tehtävien kautta. Ajatus vapaasta liikkumisesta eri alueilla, jotka on nimetty painijoiden mukaan, kuten ”Damage CTRL Computer Repair” tai ”The Arcade of Tomorrow”, kuulostaa kiehtovalta. Todellisuudessa The Island on kuitenkin vahvasti sidottu mikromaksuihin.
Pelaajan hahmon varusteet ja kyvyt ovat usein sidoksissa pelin sisäiseen Virtual Currencyyn (VC), jota voi ansaita hitaasti pelaamalla, tai ostaa oikealla rahalla. Esimerkiksi oranssien Nike-lenkkareiden hinta on 18 000 VC, mikä vastaa yli viiden euron hintaa. Tämä trendi heijastuu myös MyFaction-tilaan, joka muistuttaa rakenteeltaan urheilupelien Ultimate Team -konsepteja: pelaajat keräävät kortteja ja muodostavat joukkueita, mutta pelin rakenne kannustaa jatkuvaan grindaamiseen tai rahankäyttöön nopeamman etenemisen saavuttamiseksi.
Kyseinen kaupallinen rakenne on ristiriidassa muun pelin laadukkaan sisällön kanssa. Erityisesti se on harmillista, koska muu peli olisi lähestulkoon viiden tähden arvoinen. Tällaiset ratkaisut tuntuvat erityisen ikäviltä tilanteessa, jossa perustilat ovat aidosti hyviä ja pelimekaniikka toimii poikkeuksellisen hyvin.
Loppuarvio: Laadukas ydin, rahastava reunus
WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.
Jos pystyt jättämään VC-vetoiset tilat sivuun, WWE 2K25 tarjoaa massiivisen ja laadukkaan paketin painiviihdettä. Mutta jos olet täydellisyyteen pyrkivä pelaaja tai koko sisällön metsästäjä, joudut valitettavasti kohtaamaan nykypäivän urheilupelien karun realiteetin – lompakko ratkaisee paljon.
On WrestleMania-viikonloppu, eikä parempaa hetkeä painipelien juhlistamiselle voisi olla. John Cena saattaa tehdä historiaa ja napata 17. maailmanmestaruutensa, ylittäen Ric Flairin legendaarisen lukeman – samalla kun Jey Uso saattaa viimein murtautua yksilötähdistön huipulle ja pokata ensimmäisen raskaan sarjan mestaruutensa.
WWE 2K25 antaa meille mahdollisuuden elää nuo hetket uudelleen – tai kirjoittaa ne uusiksi omalla haluamallamme tavalla, mikäli buukkauset eivät mieltämme mielytä.
WWE 2K25 (Xbox Series X)
8 / 10
Hyvää+Erittäin hiottu ja viihdyttävä painimoottori
+Showcase-mode on eläväinen ja laadukkaasti toteutettu
+Runsaasti pelattavaa +Uudet animaatiot, visuaalinen viimeistely ja iso rosteri tekevät vaikutuksen
+MyRise ja Universe tarjoavat pitkäikäistä sisältöä fanille kuin fanilleHuonoa-MyFaction ja The Island -tilat painottuvat liikaa VC-valuutan käyttöön
-Mikromaksujen aggressiivinen läsnäolo latistaa kokonaisuutta
-Showcase-tilan ajoitetut tehtävät rikkovat tunnelmaa
-GM-tila ja Universe kaipaisivat lisää kehitystä verrattuna panostukseen The IslandiinYhteenvetoWWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.
Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition julkaistiin Nintendo Switchille taannoin, ja sen toi markkinoille Nintendo, Suomen alueella julkaisijana Bergsala. Pelin kehittäjänä toimii Monolith Soft, joka tunnetaan kunnianhimoisista roolipeleistään. Pelissä maapallo on tuhoutunut galaktisen sodan seurauksena, ja selviytyjät ovat pakkolaskussa oudon ja villin Mira-planeetan pinnalla. Pelaaja liittyy BLADE-järjestöön suojelemaan New Los Angelesia ja etsimään toivoa ihmiskunnan jatkumolle. Avoin maailma, monipuolinen taistelujärjestelmä ja syvä tutkimusmatkailu tekevät tästä scifi-RPG:stä unohtumattoman seikkailun.
En odottanut tältä peliltä juuri mitään. Olin ajatellut, että kyseessä olisi joku perusanimemättö toimintapeli, jossa kävellään pitkin neonväreillä kyllästettyjä polkuja, sekä värikkäitä maailmoja ja hakataan hirviöitä rytmikkään musiikin tahtiin. No, olin tavallaan oikeassa – mutta myös aika pahasti väärässä. Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition onnistui vetämään minut mukaansa yllättävän vahvasti.
Jo ensituntuma pelistä oli positiivinen. Kontrollit toimivat hyvin, ohjattavuus on sulavaa ja maailma tuntuu heti isommalta kuin Switchin ruudulle edes mahtuu kerralla. Se fiilis, kun ensimmäistä kertaa seisot jyrkänteen laidalla ja näet horisonttiin jatkuvat aarniometsät sekä vuoristot ja jättimäiset hirviöt, on maaginen. Se on yksi niistä hetkistä, jolloin tietää, että pelin parissa tulee viettämään tunteja – ihan vaan tutkimassa ja fiilistelemässä.
Tutkimusmatkailua ja omaa tahtia
Pelin iso juttu on vapaus. Mira on jaettu segmentteihin, joita tutkitaan sekä tarinan edistämiseksi että palkintojen ja resurssien keräämiseksi. FrontierNav-järjestelmä antaa mahdollisuuden laittaa ”probeja” kartalle – keräämään Miraniumia tai tutkimustietoa. Tää järjestelmä on koukuttava, ja siihen jää helposti jumiin: ”vielä yksi alue, vielä yksi probe, vielä yksi tyranni tuhottavaksi.”
Ja ne tyrantit! Vihollisista kovimmat ovat todellisia bossimaisia örkkejä, jotka pistää kampoihin toden teolla. Taistelusysteemi on real-time-pohjainen, mutta silti taktiikkapainotteinen. Valitset classin, kehität taitoja ja yrität optimoida artit, eli taistelutekniikat. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hikiratkaisu-RPG, vaan systeemi tuntuu tarpeeksi kevyeltä, että siihen pääsee sisään, mutta tarjoaa syvyyttä niille, jotka jaksavat hioa tiimiään huippukuntoon.
Pelin suurin kompastuskivi? Grindaus.
Tason nostaminen vie aikaa. Hahmon XP nousee hitaasti ja classien kehittäminen vaatii runsaasti taistelua. Alussa tämä ei haittaa – maailma on uusi ja jännittävä – mutta jossain kohtaa juokseminen samojen hirviöiden perässä alkaa tuntua mekaaniselta. Onneksi peli ei varsinaisesti pakota tähän kuin harvoin, mutta jos tavoitteena on maksimaalinen kehitys, pitää varautua grindisessioihin.
Audiomaailma – sekä siunaus että kirous
Musiikeista iso plussa – paitsi se hiton NLA:n taustabiisi. Se jää soimaan päähän tavalla, joka ei ole hyvä asia. Useamman minuutin looppi, joka alkaa toistaa itseään ärsyttävällä tavalla jo ensimmäisen pelitunnin aikana. Harmi, sillä muuten pelin ääniraita on erinomainen: tutkimusmatkailussa soi rauhoittava ambient, taisteluissa energinen rytmi, ja yleinen tunnelma tukee hyvin sitä, että olet eksynyt oudolle, mutta kiehtovalle planeetalle.
Hahmojen ja vihollisten ääniefektit taas… no, ne voisivat olla monipuolisempia. Samat äänet toistuvat vähän liikaa, ja kun tiimitoverit huutavat samat voitonhuudot taistelun päätteeksi kerta toisensa jälkeen, tekee mieli heittää Joy-Con ikkunasta. Mutta hei – kävelyäänet NLA:ssa! En edes tiennyt tarvitsevani niitä elämääni, ennen kuin ne kutittivat aivoja täydellisellä tavalla.
Graafisesti peli on kaunis
Huomaa kyllä, että alkuperäinen peli on vuodelta 2015 – mutta remasterointi on tehty taidolla. Maisemat ovat huikeita, yksityiskohdat teräviä ja värimaailma on selvästi päivitetty nykystandardien tasolle. Hahmot näyttävät paremmilta kuin ennen ja animaatiot – vaikkakin hieman toistuvia – ovat silti sulavia. Hirviöt erityisesti on mallinnettu upeasti, ja niiden yksityiskohdat näkyvät hienosti, kun niitä tutkii läheltä.
Kannattaako ostaa?
Tässä tulee rehellinen mielipide: 60€ on vähän turhan paljon 10 vuotta vanhasta pelistä, vaikka se olisi kuinka hyvin remasteroitu. Mutta… Nintendo on Nintendo, eikä hintalappu lähde heilumaan alaspäin helposti. Jos löydät pelin käytettynä tai saat sen alennuksesta – nappaa heti. Jos tykkäät avoimista maailmoista, tutkimisesta ja kevyestä RPG-elementistä, Xenoblade Chronicles X – Definitive Edition tarjoaa kymmeniksi tunneiksi laadukasta tekemistä.
Itse jään vielä tutkimaan Miraa – vaikka vähän hampaiden kiristelyllä, kun levelointi tuntuu välillä työltä eikä seikkailulta. Mutta se kertoo siitä, että peli on onnistunut sitomaan mukaansa, kun en muuten palaisi sen ääreen ilta toisensa jälkeen.
Arvostelu: Nova Kallio
8 / 10
Hyvää+ Pelattavuus, ilman ongelmia
+ Grafiikat
+ Toimivuus
+ Dialogi ja erilaiset vastaukset riippuen omasta valinnasta
+ Uudet class polutHuonoa- Toistuva musiikki taistelussa ja NLA:ssa
- Hahmojen tason nosto grindausta
- Yksitoikkoiset ääniefektitYhteenveto