JackQuest – minikokoinen metroidvania Kommentit pois päältä artikkelissa JackQuest – minikokoinen metroidvania 33

4 / 10
Hyvää Ohjaus on toteutettu mallikkaasti, grafiikka on miellyttävää ja peli ei vie liikaa tilaa tai sakkaa konetta. Huonoa Peli on valitettavan lyhyt, sisällöltään ohuenlainen ja pomotaistelut ovat mielikuvituksettomia. Lyhyesti JackQuest - The Tale of the Sword on minikokoinen metroidvania, joka jättää paljon toivomisen varaa.

Metroidvaniat ovat suosittu genre ja itse lukeudun genren modernien edustajien faneihin. tuli tutuksi ennen :n pelaamista, enkä ollut koskaan päässyt Castlevania -sarjaan sisälle, joten pidän itseäni myöhäisherännäisenä. Yleensä se, mitä odotan genreltä hankkiessani peliä on iso pelimaailma, jonka osat on yhdistetty toisiinsa ja joissa on vasta myöhemmillä taidoilla avattavia salaisuuksia. Sitä myös lupaa.

Ohjaus toimii hyvin, miekan käsittely on melkein yhtä sulavaa kuin Hollow Knightissa, hahmo pomppii sulavasti seinältä toiselle ja siitä kaksoishyppyyn. Grafiikka on myös kivan näköistä pikselitaidetta, ja pelimoottoriksi on valittu joku hyvin hitaallakin koneella 2D-pikselipelejä pyörittävä. Veikkaan GameMakeria. JackQuestin lisäksi Cave Story, ja ovat yhden ihmisen tekemiä, joka on melkoinen saavutus. Metroidvanian tekeminen yksin PC-levitykseen on kuitenkin hyvin riskialtista, koska kilpailu genren fanienkin ajasta ja rahasta on kovaa, ja en itse lähtisi sitä tekemään.

JackQuestin ongelmat on jäljitettävissä resursseihin ja muutamaan väärässä kohdassa olevaan pullonkaulaan. Pelissä on lopulta melko vähän sisältöä verrattuna oikeastaan kaikkiin muihin saman genren peleihin, ja paikasta toiseen siirtyminen lähinnä kuluttaa aikaa. Genreä pelanneena olen tottunut, että siirtymät vievät pelaajan uusien ympäristöjen äärelle. Erityisen paljon pyyhkeitä täytyy antaa pomotaisteluista, joiden kliimaksiluonne lienee unohtunut. Varsinkin loppupomon hyvin usein tuleva hyökkäys, jossa tämä pudottaa piikkejä katosta on esimerkki siitä, miten pomon hyökkäystä ei pidä suunnitella ja miksi laajalla pelitestaamisella on tärkeä rooli. Ainoa kohtalainen pomotaistelu oli toista avainta vartioiva viikatemies, mutta se ei vielä riitä nostamaan JackQuestia mainittavien metroidvanioiden joukkoon.

Pelinkehittäjä, muotoilukeskuksen VR/AR -hessu, kolmekymppinen pc-pelaaja, indie guy. For reviews, contact sebastian ( at ) errori.net

Kommentoi

Awesome Games Done Quick jälleen käynnissä: Loppurutistuksessa mm. Diablo 2, Grand Theft Auto: Vice City, Darks Souls III, Super Metroid Kommentit pois päältä artikkelissa Awesome Games Done Quick jälleen käynnissä: Loppurutistuksessa mm. Diablo 2, Grand Theft Auto: Vice City, Darks Souls III, Super Metroid 43

Ympärivuorokautisesti viikon aikana pyörivä Awesome Games Done Quick -hyväntekeväisyystapahtuma on lähestymässä loppuaan. Tapahtumassa vapaaehtoiset pelaajat läpäisevät eri pelejä pikavauhdilla ja samalla keräävät lahjoituksia lyhentämättömänä syöpätutkimuksen hyväksi.

Streamattavasta live-lähetyksestä pääsee seuraamaan pelaajia, pelattavaa peliä sekä kerättäviä lahjoituksia. Lähetyksen aikana pelaajat kommentoivat peliään ja taktiikkaansa sekä katsojilla on mahdollisuus kommentoida ja osallistua lähetykseen. Tapahtumassa tulee eteen ajoittain lisähaasteita sekä erilaisia kilpailuja.

Loppuviikon aikana pelattavat pelit voi tarkistaa aikataulusta,  ja livestreamia voi seurata tästä:
Watch live video from GamesDoneQuick on www.twitch.tv

Kommentoi

Metafyysinen matka sielun uumeniin – arvostelussa Gates of Horn and Ivory Kommentit pois päältä artikkelissa Metafyysinen matka sielun uumeniin – arvostelussa Gates of Horn and Ivory 66

Kuva ja ääni7.4
Optimointi6
Pelattavuus7.6
Immersio8
7.3 out of 10
Hyvää Mukava tuntuma, älyttömän vaikea päästää ohjaimesta irti ja pelin juoni ja metafyysinen pohdinta jäävät kummittelemaan. Speedrun-painotus on hauska lisä ja tekee muuten itsekseen pelattavasta pelistä yhteisöllisen kokemuksen. Pulmat ja sokkelot on, pardonnez mon anglais, helvetin hyvin suunniteltu. Huonoa Läppäri jumitti joissain kohdissa (sumuhuone tulee mieleen), joten esimerkiksi tuon ja parin muun teholtaan raskaamman kohdan optimoinnin olisi voinut toteuttaa paremmin. Kylttien kieliopin voisi katsastaa kerran läpi. Tuomio Gates of Horn and Ivory on hyvin erikoisesta päähahmostaan ja ulkoasustaan huolimatta helposti lähestyttävä, ihmeen koukuttava ja ihmeen vaikuttava peli joka vie täysin mukanaan. Puzzlet on rakennettu mallikkaasti ja peli jaksaa kantaa myös uudelleenpeluun. Peli sopii erityisesti matalastressistä tasoloikkaa hakeville, jotka haluavat kaikessa rauhassa ratkaista puzzleja ja metsästää valopalloja pelin harmaassa mutta vangitsevassa ympäristössä.

Steamissa on monta peliä, joista ei oikein ensi katsomalta osaa sanoa mitä ne ovat ja mitä ne tarjoavat. Tavallaan niissä on jotain kiinnostavaa, mutta ne tuntuvat silti hypyltä tuntemattomaan. Gates of Horn and Ivory on hyppy tuntemattomaan myös pelin juonen puolesta. Peli menee metafysiikan puolelle pohtivalla, kysymyksiä esittävällä tavalla, joka jää kummittelemaan pitkälti senkin jälkeen kun on laskenut ohjaimen kädestään. Kyseessä on vähintään yhtä mieleenpainuva kokemus kuin Pony Island, mutta eri tavalla. Super Metroidin tyylinen, iso kartta virittää aivot samalla tavalla kuin Tetris, jonka putoavat palikat menevät uniin asti ja se lisää Please Be Patient Labsin debyyttipelin kykyä vallata tietoisuus pelihetkien ulkopuolellakin.

Päähenkilö Jack ajaa kolarin matkalla sairaalaan, joutuu koomaan ja havahtuu paksureitisen siittiön näköisenä entiteettinä luolasta. Luolassa juoksenteleva otus oppii uusia taitoja riimuin koristelluista tableteista jos kaikki tabletin osoittaman värin pallot on kerätty. Pallojen keräämistä varten joutuu ratkaisemaan puzzleja tuon tuosta ja pelissä on myös useampi erilainen loppu, riippuen siitä mistä portista pelaaja astuu ja missä vaiheessa pelin läpäisemistä hän tämän tekee. Pelin konsepti syntyi pelisuunnittelija Jeri Haapavuon mukaan kaksi vuotta sitten elämän tarkoituksen ja maailmankaikkeuden synnyn pohtimisesta. Gates of Horn and Ivoryn taustalla on ajatus äärettömästä määrästä ulottuvuuksia, niiden vaikutuksesta todellisuuteen sekä kuoleman ja olemassaolon pohtimisesta.

Haapavuon lisäksi tiimissä on mukana graafikko ja pari freelanceria tekemässä äänisuunnittelua. Peli on juonellinen, kaksiulotteinen tasoloikka, jossa on mukana myös varsinkin pelaajayhteisössä vahvasti esillä oleva speedrun-painotus jossa pelaajat pyrkivät läpäisemään pelin mahdollisimman nopeasti. Gates of Horn and Ivory on ottanut vaikutteita muun muassa saman genren Braid ja Limbo -peleistä.

Pelinkehittäjä, muotoilukeskuksen VR/AR -hessu, kolmekymppinen pc-pelaaja, indie guy. For reviews, contact sebastian ( at ) errori.net

Kommentoi