Metroidvaniat ovat suosittu genre ja itse lukeudun genren modernien edustajien faneihin. Cave Story tuli tutuksi ennen Super Metroid :n pelaamista, enkä ollut koskaan päässyt Castlevania -sarjaan sisälle, joten pidän itseäni myöhäisherännäisenä. Yleensä se, mitä odotan genreltä hankkiessani peliä on iso pelimaailma, jonka osat on yhdistetty toisiinsa ja joissa on vasta myöhemmillä taidoilla avattavia salaisuuksia. Sitä myös JackQuest lupaa.
Ohjaus toimii hyvin, miekan käsittely on melkein yhtä sulavaa kuin Hollow Knightissa, hahmo pomppii sulavasti seinältä toiselle ja siitä kaksoishyppyyn. Grafiikka on myös kivan näköistä pikselitaidetta, ja pelimoottoriksi on valittu joku hyvin hitaallakin koneella 2D-pikselipelejä pyörittävä. Veikkaan GameMakeria. JackQuestin lisäksi Cave Story, Iconoclasts ja Dust: An Elysian Tail ovat yhden ihmisen tekemiä, joka on melkoinen saavutus. Metroidvanian tekeminen yksin PC-levitykseen on kuitenkin hyvin riskialtista, koska kilpailu genren fanienkin ajasta ja rahasta on kovaa, ja en itse lähtisi sitä tekemään.
JackQuestin ongelmat on jäljitettävissä resursseihin ja muutamaan väärässä kohdassa olevaan pullonkaulaan. Pelissä on lopulta melko vähän sisältöä verrattuna oikeastaan kaikkiin muihin saman genren peleihin, ja paikasta toiseen siirtyminen lähinnä kuluttaa aikaa. Genreä pelanneena olen tottunut, että siirtymät vievät pelaajan uusien ympäristöjen äärelle. Erityisen paljon pyyhkeitä täytyy antaa pomotaisteluista, joiden kliimaksiluonne lienee unohtunut. Varsinkin loppupomon hyvin usein tuleva hyökkäys, jossa tämä pudottaa piikkejä katosta on esimerkki siitä, miten pomon hyökkäystä ei pidä suunnitella ja miksi laajalla pelitestaamisella on tärkeä rooli. Ainoa kohtalainen pomotaistelu oli toista avainta vartioiva viikatemies, mutta se ei vielä riitä nostamaan JackQuestia mainittavien metroidvanioiden joukkoon.
