Jar Jar Binks saapuu pelattavaksi hahmoksi Star Wars -klassikkopeliinKommentit pois päältä artikkelissa Jar Jar Binks saapuu pelattavaksi hahmoksi Star Wars -klassikkopeliin
Star Wars Episode I: Jedi Power Battles -pelin uusintaversio saa yllättävän lisäyksen, kun kiistelty hahmo Jar Jar Binks liittyy pelattavien hahmojen joukkoon. Aspyr-pelistudio julkistamassa trailerissa nähdään Gunganien heimon kömpelö sankari taistelemassa droideja vastaan sauvansa kanssa läpi pelin ikonisten ympäristöjen.
Klassikkopeli tekee paluun 25 vuoden jälkeen
Vuonna 2000 julkaistu Star Wars Episode I: Jedi Power Battles palaa pelaajien iloksi tammikuussa 2025. Peli sisältää alkuperäiset pelattavat hahmot kuten Obi-Wan Kenobin ja Qui-Gon Jinnin sekä vähemmän tunnettuja jedejä kuten Plo Koonin ja Adi Gallian. Uusintaversio tuo mukanaan uusia ominaisuuksia, kuten mahdollisuuden vaihtaa valosapelien värejä sekä huijauskoodien tuen.
Uusintaversion julkaisutiedot
Jedi Power Battles julkaistaan 23. tammikuuta 2025 PC:lle, Nintendo Switchille, PlayStation 4:lle ja 5:lle sekä Xbox One ja Series X|S -konsoleille. Pelin hinnaksi on ilmoitettu 19,99€.
Mafia: The Old Country oli ensimmäinen Mafia-peli, jonka pelasin, ja kokemuksena se oli lopulta hyvin kaksijakoinen. Pelin selkeä vahvuus on sen tarinassa, joka kantaa muuten melko keskinkertaisen pelattavuuden läpi.
Tarinan alussa protagonisti Enzo Favara on yksinkertainen selviytyjä, mutta peli seuraa hänen kehitystään kohti armotonta, mutta paikoin ristiriitaista rikollista. Matkan varrella pelaaja tutustuu mafiaperheen keskinäiseen dynamiikkaan, lojaalisuuden ja vallan väliseen jännitteeseen. Tarina ei pyri yllättämään vaan pikemminkin se nojaa klassisiin mafiatarinoiden elementteihin. Itselleni juuri tarinan loppuun saaminen oli tärkein motivaattori jatkaa pelaamista, sillä itse pelimekaniikat eivät erityisemmin sytyttäneet.
Pelin lineaarisuus toimii tässä tapauksessa yllättävän hyvin. Koska itse pelattavuus ei ole kovin syvällistä tai omaperäistä, on oikeastaan hyvä, ettei peli yritä venyttää sisältöään turhaan. Reilun 10–12 tunni kesto tuntuu juuri sopivalta, koska enemmän tähän ei olisi jaksanut aikaa käyttää. Itse asiassa pelin kolme viimeistä episodia alkoivat jo tuntua puuduttavilta, ja vaikka olin alussa kiinnostunut tarinan etenemisestä, loppua kohden eteneminen muuttui enemmän suorittamiseksi.
Hiippailu on pelissä kömpelöä ja vanhanaikaista. Vihollisten tekoäly on myös aika heikolla tasolla, joka ei lisännyt pelaamisen mielekkyyttä. Useimmiten muutaman onnistuneen hiljaisen eliminoinnin jälkeen oli paljon mielekkäämpää kaivaa ase esiin ja hoitaa tilanne väkivalloin, etenkin kun räiskintä ei juuri vaadi taktikointia. Valitettavasti räiskintäkin jää aika tylsäksi. Aseita oli monia erilaisia, mutta ei oikein tuntunut olevan väliä, että millä ampuu, kunhan ampuu.
Pelin tapa on päättää osa kentistä puukkohippoihin. Näissä kaksintaisteluissa otellaan lähietäisyydeltä kääntöveitsin, mutta pelimekaniikka on jälleen kerran liian yksinkertainen: hyökkää, väistä, toista. Pikemminkin ne tuntuivat turhalta venytykseltä ennen seuraavaa välinäytöstä.
Graafisesti peli onnistuu ihan kivasti. Etenkin ympäristöt, kuten sisilialaiset kylät ja maalaismaisemat, ovat ajoittain näyttäviä ja piristävät pelikokemusta. Suljettu pelimaailma ei tarjoa tutkittavaa tai sivupolkuja, mutta visuaalinen viimeistely tekee silti vaikutuksen. Autoilu vanhoilla ajoneuvoilla tuo vaihtelua hevosilla ratsastamiseen, ja vaikka se on täysin vapaaehtoista, ajeluun oli välillä ihan mukava pysähtyä ja katsella maisemia.
Ääninäyttely on suhteellisen hyvää, ja mahdollisuus pelata peli italiankielisellä ääniraidalla tuo autenttista tunnelmaa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että Mafia: The Old Country on peli, joka elää tarinansa ja tunnelmansa varassa. Jos juonivetoinen, elokuvamainen pelikokemus kiinnostaa, voi peli tarjota mielekkään parin illan seikkailun. Toiminnan ja pelimekaniikan osalta se ei tarjoa mitään uutta tai erityisen viihdyttävää. Itseäni piti otteessa oikeastaan vain halu nähdä tarinan päätös.
Arvio: Tomi Mäenpää
Mafia: The Old Country (PS5)
6 / 10
Hyvää+Viihdyttävä tarina +1900-luvun alun Sisilia näyttää kauniiltaHuonoa-Vanhentuneen oloinen pelimekaniikka -Nopeasti kyllästyttävä taisteleminenYhteenvetoYhteenvetona voisi sanoa, että Mafia: The Old Country on peli, joka elää tarinansa ja tunnelmansa varassa. Jos juonivetoinen, elokuvamainen pelikokemus kiinnostaa, voi peli tarjota mielekkään parin illan seikkailun. Toiminnan ja pelimekaniikan osalta se ei tarjoa mitään uutta tai erityisen viihdyttävää. Itseäni piti otteessa oikeastaan vain halu nähdä tarinan päätös.
Legendaarinen Final Fantasy -sarjan säveltäjä Nobuo Uematsu on nostanut esiin ymmärrettävän huolenaiheen pelimusiikin nykytilasta: luovuus ja omaperäisyys tuntuvat väistyneen. Uematsu kertoo, että vaikka tekniikka ja tuotantoarvot ovat kehittyneet, musiikillinen runsaus, elikkä se, mikä erottaa pelimusiikin muista genreistä, on monin paikoin heikentynyt.
Yksi keskeisistä ongelmista liittyy Uematsun mukaan siihen, että pelin tuottajat käyttävät liikaa valtaa myös musiikin suhteen. Vaikka säveltäjällä olisi teknistä taitoa ja musikaalista ymmärrystä, hän ei usein koe pystyvänsä vaikuttamaan sisällön suuntaan, jos se ei vastaa tuotannon tai ohjaajan visioita.
Uematsu vetää vertauksen menneisiin aikoihin 1980-luvulla, jolloin pelimusiikki oli vielä lapsenkengissä ja kokeilevuus liittyi osin pakkoon, mutta sitä oli enemmän. Nyt sen sijaan “weird things”, eli oudommat, rohkeammat ratkaisut tuntuvat jäävän vähemmälle.
Säveltäjälegenda toivoo, että pelimusiikin taustavoimissa kuunneltaisiin enemmän säveltäjien ääntä, uskallettaisiin kokeilla enemmän ja uskottaisiin siihen, että välillä oudotkin ratkaisut voivat tehdä tuotoksesta ikimuistoisen.