Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

Dreams In The Witch House on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

The Mound: Omen of Cthulhu tuo yhteistyökauhun PC:lle ja konsoleille heinäkuussa Kommentit pois päältä artikkelissa The Mound: Omen of Cthulhu tuo yhteistyökauhun PC:lle ja konsoleille heinäkuussa

Julkaisija Nacon ja kehittäjä ACE Team ovat paljastaneet julkaisupäivän tulevalle kauhupelille The Mound: Omen of Cthulhu. Yhteistyöhön keskittyvä seikkailu ilmestyy 15. heinäkuuta 2026 PC:lle, PlayStation 5:lle ja Xbox Series -konsoleille.

Peli on saanut inspiraationsa kirjailija H. P. Lovecraftin kosmisesta kauhusta. Pelaajat muodostavat 2–4 hengen tutkimusretkikunnan, joka lähetetään tutkimaan salaperäistä saarta. Tehtävänä on kerätä aarteita, löytää kadonnut henkilö ja selvittää muinaisen linnoituksen kohtalo. Mielellään niin, että retkikunta pääsee myös hengissä takaisin.

Retki ei kuitenkaan ole mikään rauhallinen aarteenmetsästys. Viidakko kätkee sisäänsä oudon ja vihamielisen maailman, jossa outojen olentojen määrä kasvaa sitä mukaa mitä pidempään pelaajat viipyvät saarella. Varusteet ovat rajallisia ja aseet heikkoja, joten usein viisainta on hiipiä ja paeta sen sijaan, että yrittäisi taistella kaikkea vastaan.

Lisäksi pelaajien on pidettävä huolta mielenterveydestään, kirjaimellisesti. Kosmisen kauhun kohtaaminen saa hahmot näkemään hallusinaatioita: liittolainen voi näyttää hirviöltä, harmiton maasto paljastua kuolemanansaksi tai viidakko alkaa elää omaa elämäänsä. Jos tutkimusretki päättyy hengissä paluuseen, kapteeni on tyytyväinen… mutta uusia, entistä vaarallisempia sopimuksia on jo odottamassa.

Kauhupeli Fearwoods keräsi 13 000 pelaajaa Steam Next Festissä – kehittäjät kuuntelivat ja parantavat Kommentit pois päältä artikkelissa Kauhupeli Fearwoods keräsi 13 000 pelaajaa Steam Next Festissä – kehittäjät kuuntelivat ja parantavat

Fearwoods

Kauhupeli Fearwoods on tehnyt vaikutuksen Steam Next Fest -tapahtumassa: demo tavoitti tuhansia pelaajia, ja palaute on jo muovannut kehityssuuntaa. Nyt tiimi kertoo konkreettisista muutoksista, jotka syntyivät suoraan yhteisön toiveista.

Vaikuttava debyyttiä demona

Fearwoodsin Steam Next Fest -demo osoitti, että peli osuu oikeaan kohdeyleisöön. Yhteensä 13 000 pelaajaa kokeili demoa festivaalin aikana, ja yli puolet heistä lisäsi pelin toivelistalleen. Käytännössä tämä tarkoitti 7 000 uutta wishlist-lisäystä festivaalin aikana.

Luvut ovat merkittäviä etenkin pienemmälle kehittäjätiimille. Samalla ne kertovat, että Fearwoodsilla on potentiaalia.

Pelaajien palaute ohjaa kehitystä

Tiimi on analysoinut demosta kertyneen palautteen huolellisesti. Maaliskuun 2. päivästä lähtien kehitystyö on keskittynyt navigoinnin selkeyteen, pelaajan suuntautumiseen pelimaailmassa sekä visuaaliseen luettavuuteen.

Toisin sanoen: jos demossa eksyi tai ei tiennyt minne mennä, se on tiedossa ja siihen tartutaan.

Kompassi muuttuu haamusoittimeksi

Yksi mielenkiintoisimmista tulevista uudistuksista on navigointijärjestelmän uudelleensuunnittelu. Kompassiin lisätään niin sanottu kuuma/kylmä-riimupalautejarjestelmä: riimut välkkyvät eri tahdissa sen mukaan, kuinka lähellä pelaaja on kerättävää GPS-pirstaletta. Nopeampi välkyntä tarkoittaa läheisyyttä, hitaampi taas etäisyyttä.

Lisäksi kompassin käyttäytymistä muutetaan tunnelmallisempaan suuntaan. Kehittäjien visio on kuvaava: kompassi toimii kuin kummitteleva mekaaninen musiikkilipas. Jos pelaaja kääntelee kameraa rajusti, lipas ”yliviritetään” ja se sulkeutuu hetkeksi. Rauhallinen liike avaa sen taas hitaasti, ja navigointimelodia jatkuu.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pelimekaniikka ja tunnelma voidaan yhdistää taidokkaasti ja luonnollisesti käyttöliittymäksi, pelkän teknisen apuvälineen sijaan.

Pieniä mutta näkyviä visuaalisia parannuksia

Teknisten uudistusten rinnalla tiimi on hiilinut myös pelin visuaalista ilmettä. Taskulamppuun on lisätty uusi valotekstuuri, joka tuo enemmän tunnelmaa. Lisäksi keskusvalomaskin kokoa on pienennetty, jotta se ei peitä pelinäkymää liikaa.

Tekstuuriteräväistys on otettu käyttöön ilman merkittävää suorituskykyhaittaa, mikä on tervetullut uutinen vanhemmilla kokoonpanoilla pelaaville.

GPS-pirstaleiden logiikka paranee

Toinen käytännönläheinen muutos koskee GPS-pirstaleiden sijoittelua pelissä. Jatkossa sama rakennus ei enää synnytä pirstaletta useaan kertaan. Tämä tekee pelireiteistä ainutlaatuisempia ja vähentää selvästi taaksepäin kuljettuja reittejä.

Kokonaisuutena muutos lupaa sujuvampaa etenemistä ja vähemmän toistoa matsin sisällä.

Milloin päivitys tulee?

Nämä parannukset ovat parhaillaan viimeisessä testausvaiheessa. Tiimi etsii vielä mahdollisia isompia virheitä ennen kuin julkaisee patchin. Fearwoods on tulossa Steamiin, ja pelin voi lisätä toivelistalle jo nyt. Halukkaat voivat myös liittyä yhteisöön pelin Discord-palvelimella.