Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

Dreams In The Witch House on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Death Stranding 2 saattaa pian saapua PC:lle Kommentit pois päältä artikkelissa Death Stranding 2 saattaa pian saapua PC:lle

Death Stranding 2:n PC-versio näyttää olevan nurkan takana, sillä peli ilmestyi äskettäin ESRB:n ikäarviointisivustolle. Julkaisijaksi on listattu Sony Interactive Entertainment, mikä viittaa siihen, että PC-portti seuraa PlayStation 5 -julkaisua, joka nähtiin kesäkuussa 2025.

Ensimmäinen Death Stranding julkaistiin PS4:llä marraskuussa 2019 ja saapui PC:lle seuraavana heinäkuuna. Saman kaavan voisi olettaa myös jatko-osalle, mahdollisesti jopa The Game Awards -tapahtuman yhteydessä joulukuussa.

Peli on saanut tunnustusta niin tarinastaan kuin visuaalisesta toteutuksestaan. Kojima ja tiimi eivät kuitenkaan rajoitu vain peleihin. Disney+ -kanavalle on tulossa uusi 2D-animaatiosarja, live-action-elokuva sekä erillinen animaatioelokuva Death Stranding: Mosquito.

Kojiman kalenteri on muutenkin täynnä projekteja, kuten tuleva kauhupeli OD Xboxille ja PlayStationille tulossa oleva toimintapelillinen vakoiluseikkailu Physint, jota on kutsuttu henkiseksi seuraajaksi Metal Gear -sarjalle.

Death Strandingin fanit voivat siis odottaa paitsi uutta pelikokemusta PC:llä, myös monipuolista laajentumista maailmaan, joka yhdistää pelit, animaation ja elokuvan. Nyt jää vain jännityksellä odotettavaksi virallista ilmoitusta PC-portista.

Indiestudio syyttää Valvea sensuurista – Steam kieltäytyi myymästä kauhupeliä “Horses” Kommentit pois päältä artikkelissa Indiestudio syyttää Valvea sensuurista – Steam kieltäytyi myymästä kauhupeliä “Horses”

Indie-kauhupeli Horses julkaistaan 2. joulukuuta Epic Storessa, GOGissa, Itch.iossa ja Humble Storessa, mutta yksi valtava pelialusta jää välistä: Steam. Pelin kehittäjä Santa Ragione kertoo, että Steam kielsi pelin ilman selkeää syytä ja kaksivuotisen vääntämisen jälkeen studio arvioi olevansa korkean riskin tilanteessa, jossa koko toiminta saattaa kaatua.

Kehittäjä Pietro Righi Riva kertoo, että peli hylättiin alun perin jo 2023, kun he toimittivat varhaisen version Steamin pyynnöstä. Hylkäyksen syitä ei kuitenkaan koskaan kerrottu, eikä Valve antanut mahdollisuutta korjata mahdollisesti ongelmallista sisältöä. Yritykset tavoittaa Valvea ovat toistuvasti päätyneet hiljaisuuteen. Muilla alustoilla peli on sen sijaan hyväksytty normaalisti, ja se on saanut myös PEGI- ja ESRB-luokitukset.

Hylkäys herättää kysymyksiä, sillä Horses on synkkä, mutta laillisesti täysin sallittu aikuisille suunnattu teos. Pelissä ihmiset esittävät “hevosia”, alastomina, naamioituneina ja nöyryytettyinä. Peli käsittelee vallankäyttöä, traumaattisia rakenteita ja moraalista vastuuta. Yksi varhaisen version kohtaus saattoi Rivan mukaan laukaista väärinkäsityksen, mutta pelistä poistettiin jo kauan sitten kaikki, mikä voisi viitata alaikäisiin. Silti Steamin päätös pysyi muuttumattomana.

Steam-banni on Santa Ragionelle taloudellinen katastrofi. Ilman pääsyä PC-markkinoiden suurimmalle kauppapaikalle ulkopuolista rahoitusta ei herunut, ja studio joutui viimeistelemään pelin ystävien yksityisellä lainarahalla. Menestyäkseen Horses tarvitsisi myydä kymmeniä tuhansia kappaleita muilla alustoilla, mikä on tavoite, johon studio ei uskalla luottaa.

Riva toivoo yhä, että Valve kertoisi avoimesti, mikä sisällössä rikkoi rajoja. Hänen mukaansa Steamin linja on vuosien varrella ollut epämääräinen. Samaan aikaan palvelussa myydään eksplisiittisiä pornopelejä ja ääriväkivaltaa, mutta taiteellisesti rohkeampi teos voidaan vetää pois ilman selitystä. Riva painottaa, että vain yhdessä puhumalla avoimuuden puolesta alalla voidaan varmistaa, että pelit voivat olla taidetta ilman pelkoa hiljaisesta sensuurista.