Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella Kommentit pois päältä artikkelissa Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella

Pelimaailmaan on ilmestynyt uusi tulokas, joka tähtää suoraan indie-pelien ystävien sydämiin. Julkaisija on lanseerannut -tilauspalvelun :lle, ja ideana on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen, tarjota pelkästään pienempien studioiden ja yksittäisten kehittäjien pelejä yhdessä paketissa.

Palvelu väittää olevansa ensimmäinen laatuaan, sillä se keskittyy yksinomaan indie-peleihin. Tämä on iso juttu etenkin siksi, että suuremmilla alustoilla, kuten Xbox Game Passissa, pienemmät pelit jäävät usein isojen julkaisujen jalkoihin. Indie Pass yrittää ratkaista tämän ongelman tuomalla pienet helmet suoraan valokeilaan ja samalla helpottamaan pelaajien elämää, kun uusia suosikkeja ei tarvitse metsästää sokkona.

Hintakin pysyy maltillisena. Kuukausitilaus kustantaa noin 6,50 euroa, kun taas vuositilauksen saa noin 52 eurolla, mikä tekee siitä selvästi edullisemman vaihtoehdon pidemmässä juoksussa. Julkaisussa mukana on yli 70 peliä eri genreistä roolipeleistä kauhuun ja rentoihin cozy-kokemuksiin, ja valikoimaa luvataan kasvattaa säännöllisesti.

Kehittäjien näkökulmasta malli on joustava. Indie Pass ei sido tekijöitä yksinoikeuksiin ja tuotot jaetaan sen mukaan, kuinka paljon pelaajat viettävät aikaa kunkin pelin parissa. Toisin sanoen mitä koukuttavampi peli, sitä parempi palkka.

Jos etsit jotain uutta pelattavaa, tarjonnasta löytyy jo valmiiksi muutamia kiinnostavia nimiä, kuten rento maatilasimulaatio , psykologinen kauhupeli sekä strateginen roolipeli . Kaikilla on jo valmiiksi positiivinen vastaanotto Steamissa, joten aivan sokkona ei tarvitse hypätä.

Kannattaa kuitenkin muistaa yksi pieni mutta tärkeä yksityiskohta. Kyseessä on tilauspalvelu, joten pelejä ei omista pysyvästi. Kun tilaus päättyy, myös pääsy pelikirjastoon katoaa. Toisaalta alle seitsemällä eurolla kuussa tämä voi olla monelle varsin houkutteleva tapa testata uusia indie-elämyksiä ilman suurta riskiä.

Merirosvoseikkailu Windrose saapui early accessiin Kommentit pois päältä artikkelissa Merirosvoseikkailu Windrose saapui early accessiin

on nostanut purjeet ja saapunut early access -julkaisuun ja vastaanotto on ollut lupaava. Entinen -nimellä tunnettu peli keräsi heti julkaisupäivänään kymmeniä tuhansia pelaajia, ja -arviot ovat jo nyt erittäin myönteinen -tasolla, noin 90 prosentin suositusasteella.

Kyseessä on PvE-painotteinen selviytymispeli, jossa pelaajat rakentavat, tutkivat ja taistelevat avoimessa maailmassa täynnä synkkiä salaisuuksia. Taistelussa on mukana soulslike-henkistä haastetta, joten aivan leppoisasta purjehduksesta ei ole kyse. Pelaajat ovat erityisesti kehuneet tutkimista, rakentamista ja yleistä pelattavuutta, vaikka osa on kritisoinut vaikeustasoa ja äkillisiä kuolemia.

Moni onkin verrannut peliä esimerkiksi Assassin’s Creed IV: Black Flagiin ja Valheimiin, eikä suotta. Windrose yhdistää merirosvoteeman, selviytymismekaniikat ja haastavan taistelun omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Kehittäjät ovat myös tehneet matkan varrella isoja muutoksia ja peli ei ole enää MMO, vaan keskittyy yksin- ja yhteistyöpelaamiseen PvE-sisällön parissa.

Vertailu Sea of Thievesiin nousee väistämättä esiin, mutta pelaajat korostavat nopeasti eroa. Windrose ei ole PvP-painotteinen hiekkalaatikko, vaan enemmänkin seikkailullinen selviytymiskokemus, jossa ympäristö ja viholliset ovat suurin uhka.

Vaikka kyseessä on vasta early access -versio, ensivaikutelmat ovat vahvat. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, Windrose voi hyvinkin nousta yhdeksi kiinnostavimmista merirosvopeleistä pitkään aikaan ja tarjota pelaajille juuri sitä, mitä he ovat kaivanneet, eli kunnon aarteenetsintää ilman turhaa miekkatappeludraamaa muiden pelaajien kanssa.