Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House. 

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Something is Wrong With the Library muuttaa kirjaston veriseksi painajaiseksi Kommentit pois päältä artikkelissa Something is Wrong With the Library muuttaa kirjaston veriseksi painajaiseksi

Steamissa on viime aikoina nähty melkoinen määrä pelejä, joissa järjestellään tavaroita ja laitetaan paikkoja kuntoon. Nyt samaan joukkoon liittyy , joka vie kirjojen järjestelyn aivan uudelle, varsin karmivalle tasolle.

Pelissä pelaaja astuu entisen kirjastonhoitajan Phillip Shedin rooliin ja saa yhden yön aikaa järjestää kirjat paikoilleen. Tavallinen työvuoro muuttuu kuitenkin nopeasti painajaiseksi, kun kirjastossa alkaa ilmetä lihasta muodostuvia yliluonnollisia ilmentymiä. Rakennuksen seinät kätkevät sisäänsä myös kodittomien ihmisten ruumiita, joten kyse ei ole aivan tavallisesta iltavuorosta kirjastossa.

Pelin -sivun perusteella luvassa on järjestelyn ja siivoamisen lisäksi myös tarinaa, mysteerejä ja erikoisia paikkoja. Yksi näistä on The Drowning Room, jonka nimi ei varsinaisesti herätä ajatuksia rauhallisesta lukutuokiosta.

Pelin kehittäjä Xalavier Nelson Jr. tuntee kirjastot myös oikeassa elämässä, sillä hän on työskennellyt aiemmin kirjastonhoitajana. Hänen mukaansa yöaikainen kirjasto voi tuntua rauhalliselta ja mahdollisuuksia täynnä olevalta paikalta, kunnes jokin täysin tuntematon ääni rikkoo hiljaisuuden. Tavoitteena onkin kaikesta verisestä kauhusta huolimatta saada pelaajat arvostamaan paikallisia kirjastojaan hieman enemmän.

Something is Wrong With the Library julkaistaan myöhemmin tänä syksynä . Peliä voi jo nyt lisätä Steamin toivelistalle. Järjestele kirjat, pysy hengissä ja yritä olla miettimättä liikaa sitä, miksi seinät tuntuvat hengittävän.

Resident Evil -elokuvan ensi-ilta nosti koko pelisarjan aktiivisuutta Kommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil -elokuvan ensi-ilta nosti koko pelisarjan aktiivisuutta

Zach Creggerin uusi -elokuva ei ole menestynyt ainoastaan elokuvateattereissa. Elokuvan julkaisu näkyi nopeasti myös pelien myynnissä, sillä Resident Evil 2 Remaken ja vuoden 2023 Resident Evil 4 Remaken myynti kasvoi :llä selvästi elokuvan ensi-illan jälkeen.

Alinea Analyticsin keräämien tietojen mukaan Resident Evil 2 Remaken -myynti kasvoi elokuvan julkaisua seuranneella viikolla peräti 64 prosenttia. Resident Evil 4 Remaken kohdalla kasvu oli 54 prosenttia. Myös -myynti nousi, kun kokonaiskasvuun lisättiin -versioiden myyntiä vastaavasti 11 ja 14 prosenttia.

Kasvua kannattaa kuitenkin tarkastella pienellä varauksella. oli nimittäin laskenut pelien hintoja noin kymmenen päivää ennen elokuvan ensi-iltaa, joten alennukset selittävät osan myyntipiikistä. Samalla myös pelaajamäärät lähtivät nousuun. Resident Evil 2 Remaken päivittäisten pelaajien määrä kasvoi peräti 48 prosenttia, noin 78 000 pelaajasta 116 000 pelaajaan.

Myös muut sarjan pelit saivat vetoapua. Resident Evil 4 Remaken pelaajamäärä kasvoi 24 prosenttia, Resident Evil 3 Remaken 25 prosenttia ja Resident Evil Requiemin 20 prosenttia. Erityisesti Resident Evil 2 Remaken kohdalla yhteys elokuvaan on luonteva, sillä Creggerin elokuva sijoittuu ajallisesti rinnakkain pelin tapahtumien kanssa.

Näyttää siis siltä, että elokuvan vaikutus ei jäänyt pelkäksi valkokangasmenestykseksi. Kun kauhuelokuva saa katsojan haluamaan lisää zombeja, seuraava pysäkki näyttää olevan yllättävän usein pelikonsoleilla.