Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

Dreams In The Witch House on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Hitman: World of Assassinationsaa viimein cross-progressionin Kommentit pois päältä artikkelissa Hitman: World of Assassinationsaa viimein cross-progressionin

IO Interactive on ilmoittanut, että Hitman: World of Assassination saa vihdoin kauan kaivatun cross-progressionin. Helmikuun 3. päivä julkaistava päivitys mahdollistaa pelin etenemisen jatkamisen alustasta riippumatta oli kyse sitten konsolista, PC:stä tai mobiililaitteesta. Agentti 47 voi siis jatkaa salamurhiaan juuri siitä, mihin viimeksi jäi.

Uusi järjestelmä perustuu niin sanottuun päätiliin, joka sidotaan IOI Accountiin. Pelaajan eteneminen tallennetaan palvelimille ja kulkee mukana kaikilla alustoilla, joilla peli on ostettu. Kyseessä on merkittävä parannus etenkin niille, jotka hyppivät pelin pariin eri laitteilla.

Täydellinen vapaus tämä ei silti ole. Cross-progression ei tarkoita cross-purchasea, eli jos omistat pelin PC:llä, se ei ilmesty automaattisesti PlayStationille tai Xboxille. Sama koskee myös lisäsisältöjä, jotka täytyy ostaa erikseen jokaiselle alustalle.

Päivityksellä on kuitenkin yksi ikävä kääntöpuoli. Samalla kun cross-progression otetaan käyttöön, päättyy mahdollisuus siirtää eteneminen Hitman 2:sta Hitman 3:een. IO Interactive perustelee päätöstä järjestelmien yhteensopivuudella ja datan eheydellä. Pelaajilla on aikaa tehdä siirto vielä 3. helmikuuta asti, mutta sen jälkeen ovi sulkeutuu lopullisesti.

Viisi vuotta Hitman 3:n julkaisun jälkeen World of Assassination elää yhä vahvasti, ja kehitystyö jatkuu muun muassa co-op-tilan parissa. Samalla IO Interactive työstää James Bond -peliä sekä uutta fantasiaprojektia. Agentti 47:n tulevaisuus näyttää siis kiireiseltä ja nyt myös aiempaa joustavammalta eri alustoilla.

Kauhua, strategiaa ja eurooppalaisia helmiä – Xbox Game Passin uusin lista on julki Kommentit pois päältä artikkelissa Kauhua, strategiaa ja eurooppalaisia helmiä – Xbox Game Passin uusin lista on julki

Xbox Game Pass

Xbox on julkaissut listan uusista peleistä, jotka liittyvät Game Passiin tammikuussa. Jäseniä odottavat tutut nimikkeet kuten Resident Evil Village ja Death Stranding Director’s Cut, mutta myös Euroopassa kehitettyjä pelejä kuten Douze Dixièmesin MIO: Memories in Orbit, The Game Kitchenin Ninja Gaiden Ragebound, Croteamin The Talos Principle 2 ja Sleepy Mill Studion Drop Duchy.

Ensimmäisen viikon tarjontaa edustaa muun muassa Resident Evil Village (20.1.), joka on pelattavissa pilven kautta, konsolilla ja PC:llä, sekä MIO: Memories in Orbit, joka tukee myös käsikonsolia ja Xbox Series X|S:ää. Seuraavana päivänä Game Passiin liittyvät myös Death Stranding Director’s Cut, RoadCraft ja Ninja Gaiden Ragebound.

Viikon 26 listalta löytyy muun muassa The Talos Principle 2 (27.1.), Anno: Mutationem ja Drop Duchy (28.1.), sekä MySims: Cozy Bundle ja Warhammer 40,000: Space Marine II (29.1.). Lisäksi helmikuun alussa Game Passiin liittyy Indika, tarjoten pilvi-, PC- ja konsolipelaajille pääsyn heti sen julkaisuun.

Tämä kuukauden lisäys tarjoaa monipuolisen kattauksen pelejä niin kauhua, toimintaa, strategiaa kuin rentoa rakentelua arvostaville pelaajille. Game Pass -tilaajilla on siis jälleen hyvä syy kaivaa ohjaimet esiin ja kokeilla uusia pelikokemuksia ilman erillisiä ostoksia.

Kaikki uudet pelit ovat saatavilla Game Pass Ultimate- ja PC Game Pass -jäsenille, ja osa tukee myös Game Pass Premiumia. Pelejä voi pelata pilven, konsolin ja PC:n kautta riippuen pelistä.