Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat Kommentit pois päältä artikkelissa Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat

oli yksi vuoden 2026 odotetuimmista roolipeleistä, mutta julkaisun jälkeen huomio kääntyi nopeasti teknisiin ongelmiin. Nyt kehittäjä on julkaissut ison päivityksen, joka parantaa erityisesti konsoliversioiden pelattavuutta, ainakin hieman.

Päivityksen jälkeen -versio tuntuu selvästi sulavammalta. Ohjaus reagoi nopeammin, taistelu toimii paremmin ja valikoissa liikkuminen ei enää töki samalla tavalla. Täydellisestä kokemuksesta ollaan silti kaukana, sillä hahmon liike tuntuu edelleen raskaalta, nyt tosin enemmän tarkoitukselliselta kuin bugilta.

-puolella peli tarjoaa kolme eri tilaa, Performance (1080p/60 fps), Balanced (1440p/40 fps) ja Quality (4K/30 fps). Käytännössä valinta on kompromissi. Korkea ruudunpäivitys tuo mukanaan häiritsevää objektien “pop-in”-ilmiötä, kun taas paras kuvanlaatu lukitsee pelin 30 ruutuun sekunnissa, mikä ei ole ideaalista toimintapainotteisessa pelissä.

Yksi keskeinen pelastava tekijä on VRR-tuki, joka poistaa ruudun repeilyä ja tekee kokemuksesta huomattavasti miellyttävämmän. Silti tekniset puutteet, kuten ympäristön myöhäinen latautuminen ja paikoin kömpelö grafiikka (erityisesti hiukset ja parrat), rikkovat immersiota molemmilla konsoleilla.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen maun. Crimson Desert näyttää ajoittain upealta, mutta yhtä usein muistuttaa keskeneräisyydestään. Lisää päivityksiä on luvassa, joten tilanne voi parantua nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi tehokas pysyy pelin parhaana pelipaikkana.

Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North” Kommentit pois päältä artikkelissa Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North”

Haikea alku harmaassa maailmassa

on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu :lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.

Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti

Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.

Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.

Muistojen ja luopumisen kaunis matka

Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.

Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat

Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.

Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.

Yhteenveto:

Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

9 / 10
Hyvää: + Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina. + Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti. + Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma. Huonoa: - Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä. - Hahmojen eleettömät kasvot. Yhteenveto: Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.