Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Logitech G RS H-Shifter tuo käsivaihteiston tuntuman virtuaaliajamiseen Kommentit pois päältä artikkelissa Logitech G RS H-Shifter tuo käsivaihteiston tuntuman virtuaaliajamiseen

on julkaissut uuden H-vaihteiston, joka lupaa viedä simulaattoriajamisen realismia aivan uudelle tasolle. RS H-Shifter on suunniteltu vastaamaan siihen tarpeeseen, jota ajopelien harrastajat ovat toivoneet pitkään.

Vaihteisto jota on odotettu

Simulaattoripelaaminen on kehittynyt viime vuosina harppauksin. Ratit, polkimet ja voimapalaute ovat saavuttaneet tason, joka muistuttaa aidosti oikean auton ohjaamisesta. Yksi puuttuva palanen on kuitenkin ollut kunnollinen käsivaihteisto, joka ei horju tai pety pitkissä sessioissa.

RS H-Shifter haluaa täyttää tämän aukon. Se on osa Logitechin Racing Series -ekosysteemiä ja toimii parhaiten yhdistettynä RS50-rattirunkoon tai PRO-sarjan ohjaimiin.

Seitsemän vaihdetta ja tuntuma, joka pitää

Vaihteistossa on seitsemän vaihdetta ja peruutusvaihde. Vaihtaminen on suunniteltu tuntumaan luontevalta: käsi liikkuu, vaihde lukittuu paikalleen ja katse pysyy ajoradalla.

Järjestelmässä on myös tahaton vaihto estävä lukitusmekanismi, mikä on kätevä yksityiskohta kiihkeissä kilpailutilanteissa. Kiinnitysjärjestelmä pitää vaihteiston tukevasti paikallaan niin pelipöydässä kuin ajoistuimessakin.

Materiaaleina on käytetty alumiinia, terästä ja erikoiskestävää muoviseosta. Anturit hyödyntävät Hallin ilmiötä, eli magneettikentän muutoksia mittaavaa tekniikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mekaanista kulumista ei juurikaan synny, ja vaihteisto pysyy tarkkatunteisena pitkäänkin.

Yhteensopivuus laajalti

RS H-Shifter toimii sekä :llä että -, -, |S- ja -konsoleilla. Konsolikäytössä tarvitaan erikseen hankittava Logitech G Racing Adapter -sovitin.

RS50 ja McLaren-yhteistyö täydentävät kokonaisuutta

Vaihteiston rinnalla Logitech esitteli myös RS50-rattirungon, jossa on suoravetomoottori kahdeksan newtonmetrin väännöllä. TRUEFORCE-tekniikka muuttaa pelin fysiikanmallinnuksen tuntoaistimuksiksi rattiin asti: kuopat, kaarteet ja jopa puhjennut rengas tuntuvat kädessä.

Logitech teki myös yhteistyötä Racingin kanssa. McLaren Racing Collection sisältää formulatyylisen ohjauspyörän, -ajoistuimen sekä A50 X -kuulokkeet McLaren-värityksessä.

Hinnat ja saatavuus

Logitech G RS H-Shifter on jo myynnissä 169 euron kuluttajahintaan. RS50 Wheelbase maksaa 299 euroa PC-versiolla ja 399 euroa PlayStation-yhteensopivana. RS50 System -paketti, johon kuuluu rattirungon lisäksi pyörä, sovitin ja pöytäkiinnike, on hinnoiteltu 649 euroon. Polkimet saa erikseen 149 eurolla. Kaikki hinnat sisältävät arvonlisäveron.

Krafton hävisi oikeudessa, Subnautica 2 -pelin kohtalo palasi kehittäjille Kommentit pois päältä artikkelissa Krafton hävisi oikeudessa, Subnautica 2 -pelin kohtalo palasi kehittäjille

Pelimaailman yksi erikoisimmista kiistoista sai uuden käänteen, kun oikeus määräsi palauttamaan -studion toimitusjohtajan Ted Gillin takaisin tehtäväänsä. Samalla Gill sai täyden vallan päättää -pelin Early Access -julkaisusta Steamissa. Päätös tulee lähes yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun studion johto yllättäen potkittiin pihalle.

Oikeuden mukaan Krafton rikkoi sopimusta erottaessaan Gillin ja muut avainhenkilöt ilman pätevää syytä. Vielä painavammin tuomari totesi, että kustantaja otti studion operatiivisen vallan itselleen väärin perustein. Nyt Kraftonia on kielletty estämästä Gillin työtä, mukaan lukien pääsy -alustalle ja päätösvalta pelin julkaisusta.

Taustalla on muhkea rahapotti. Kun Krafton osti Unknown Worldsin vuonna 2021 noin 460 miljoonalla eurolla (500 miljoonaa dollaria), sopimukseen sisältyi jopa noin 230 miljoonan euron lisäbonus, jos studio saavuttaisi tietyt myyntitavoitteet. Oikeuden päätös pidentää tätä aikarajaa syyskuuhun 2026 asti, mikä voi tarkoittaa merkittävää lisätuloa studion perustajille, jos peli menestyy.

Krafton puolustautui aluksi väittämällä, että johto epäonnistui pelin aikataulussa. Myöhemmin syyt muuttuivat vakavammiksi, missä yhtiö vihjasi jopa luvattomien materiaalien käsittelyyn. Oikeus kuitenkin tyrmäsi nämä selitykset ja kuvasi niitä käytännössä tekosyiksi. Päätöksen mukaan studion johto toimi pikemminkin suojellakseen omaa työtään tilanteessa, jossa kustantaja oli ottamassa ohjat käsiinsä.

Kiistan ytimessä näyttää olleen raha ja ehkä myös ylpeys. Oikeuden mukaan Kraftonin johto huolestui siitä, että pelin onnistuminen voisi laukaista satojen miljoonien eurojen lisämaksun. Tämä johti yritykseen viivyttää julkaisua ja syrjäyttää studion perustajat, mikä nyt on todettu sopimusrikkomukseksi.

Vaikka Gill on nyt takaisin puikoissa, tarina ei ole ohi. Oikeus käsittelee vielä mahdollisia vahingonkorvauksia, ja samalla pelimaailma odottaa, milloin Subnautica 2 lopulta julkaistaan ja täyttääkö se korkeat odotukset vai jääkö tämä koko saaga muistoksi siitä, kun pelinkehitys muuttui oikeussalidraamaksi.