Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

Dreams In The Witch House on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia Kommentit pois päältä artikkelissa Highguard houkutteli kymmeniä tuhansia pelaajia, mutta arvostelut ovat armottomia

Ilmainen PvP-raidaräiskintä Highguard julkaistiin 26. tammikuuta näyttävästi ja keräsi heti valtavan yleisön Steamissa. Peli ylsi parhaimmillaan noin 97 000 yhtäaikaiseen pelaajaan, mikä on komea saavutus uudelle nimikkeelle. Pelaajamäärien rinnalla kulkee kuitenkin synkempi tarina, sillä käyttäjäarviot ovat olleet poikkeuksellisen tylyjä.

Tällä hetkellä vain noin 32 prosenttia yli 14 500 Steam-arviosta on positiivisia, ja kokonaisarvosana on enimmäkseen negatiivinen. Osa kritiikistä kohdistuu PC:n suorituskykyongelmiin, mutta suurin palaute koskee pelin ydinsuunnittelua. Monien mielestä Wildlightin valinnat eivät osu maaliin.

Yleisin valitus on, että Highguardin kartat tuntuvat liian suurilta ja tyhjiltä 3v3-pelimuotoon. Ratsut saavat lähes yksimielisesti kehuja, mutta niidenkään ei koeta pelastavan tilannetta. Pelaajien mukaan isommat tiimikoot, kuten 4v4 tai 5v5, olisivat tehneet otteluista elävämpiä.

Myös resurssien kerääminen ja louhinta saavat sapiskaa, kun tekeminen koetaan tylsäksi ja rytmi rikkonaiseksi. Raid-vaihetta, jossa hyökätään vastustajan tukikohtaan Shieldbreakerin avulla, pidetään pelin parhaana antina, mutta sitä edeltää liikaa hiljaista puuhastelua. Lisäksi hahmot eroavat toisistaan vain kahden kyvyn verran, ja osa pelaajista pitää pelin ulkoasua varsin mitäänsanomattomana.

Steam-lukemat eivät silti kerro koko totuutta, sillä Highguard julkaistiin myös PlayStation 5:lle ja Xbox Series X|S:lle, joiden pelaajamääriä ei julkisteta. Kehittäjä Wildlight vakuuttaa olevansa mukana pitkällä tähtäimellä ja kertoo ensimmäisen vuoden sisältösuunnitelmien olevan jo työn alla. Live service -pelien armottomassa kilpailussa alku on kuitenkin karu ja seuraavat kuukaudet näyttävät, pystyykö Highguard kääntämään yleisön mielipiteen edukseen.

007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan Kommentit pois päältä artikkelissa 007 First Light tuo rauhallista tyylikkyyttä Bond-pelien maailmaan

James Bond palaa peleihin tavalla, jota emme ole aiemmin nähneet. IO Interactiven uusi 007 First Light ei keskity pelkästään räjähdyksiin ja takaa-ajoihin, vaan haluaa antaa pelaajalle hetken hengähtää ja kokea, miltä on olla superspionin nahkoissa.

Peli yhdistää Hitmanin kehittäjän vahvuudet avointa ja monipuolista pelisuunnittelua kohtaan Bondin klassisiin elementteihin. Pelaajat voivat liikkua vapaasti, käyttää sosiaalista vakoojataitoaan, soluttautua, ajaa autoilla ja osallistua taisteluihin tai tehdä näitä kaikkia juuri haluamallaan tavalla. Hiljaisemmat, tarkkaavaisuutta vaativat kohtaukset korostavat tarinaa ja hahmon viehätystä, eikä kaikki pyöri pelkän laukauksen ympärillä.

Kehittäjien mukaan 007 First Light seuraa hieman Hitman: Absolutionin lineaarista tarinarakennetta, mutta tarjoaa samalla laajoja alueita, joissa on tilaa omanlaiseen hiiviskelyyn ja taisteluun. Tämä “360 asteen” lähestymistapa tarkoittaa, että pelityylin voi valita itse ja että pelissä on monia reittejä tavoitteisiin, mikä tuo myös uudelleenpeluuarvoa.

Peli ammentaa inspiraatiota Bondin eri aikakausilta, mutta erityisesti Daniel Craigin elokuvista, ja se keskittyy tarinaan enemmän kuin mikään aiempi Bond-peli. Pelaaja pääsee tuntemaan Agent 007:n viehätyksen, nokkeluuden ja strategisen ajattelun välillä ilman, että edes ammutaan tai ajetaan superautolla.

007 First Light julkaistaan 27. toukokuuta 2027 PC:lle, PS5:lle, Xbox Series X/S:lle ja Nintendo Switchille. Tämä lupaa Bond-faneille uuden, tyylikkään ja yllättävän rauhallisen tavan soluttautua, vietellä ja selviytyä maailmantilanteen keskellä.