Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen hatunnosto LucasArtsin klassisille point & click -seikkailuille – arvostelussa Dreams in the Witch House

Dreams In The Witch House (PC)

8 / 10
Hyvää Estetiikka. Vapaa eteneminen. Onnistunut hatunnosto klassisille LucasArtsin point & click -seikkailuille Huonoa Puuduttavat rutiinit. Voisi olla laajempi.

Mikäli kauhu ja okkultin katkuiset mysteerit kiinnostaa, saattaa H.P. Lovecraft olla tuttu nimi. Oli hänen mustaksi kullaksi vuosisadan mittaan muuttuneista tarinoista ja mythoksesta mitä mieltä tahansa, ovat ne jättäneet jälkensä kauhistelukulttuurin tuottajiin laidasta laitaan, aina kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin. Ilmeisen kiinnostuneelta vaikuttaa myös Antti Laakso, joka tutustui seitsemisen vuotta sitten ohjelmaan Adventure Game Studio, harrastelun myötä hiljalleen upottautui sen syövereihin, perusti Atom Brain Gamesin ja on nyt taikonut ihmeteltäväksi Unet noitatalossa-novelliin perustuvan pelin Dreams in the Witch House. 

On maaliskuu 1929 ja tapahtumapaikkana Miskatonicjoen etelärannalla sijaitseva Arkhamin kaupunki. Päähenkilönä ja pelihahmona toimii okkulttiteoreeman kirjoittamisesta haaveileva Walter Gilman, joka on juuri aloittamassa matematiikan- ja folkloristiikan opinnot Miskatonicin yliopistossa. Heti alkajaisiksi vuokrakämpästä löytyy rotankolo ja korviin kantautuu huhuja, miten samaisessa ullakkohuoneessa vanha noita kummittelee ja entinen asukas on kadonnut jäljettömiin. Öisin seinän takaa kuuluu ilmeisesti rottien aiheuttamaa melua, mikä haittaa nukkumista ja mielenterveyttä. Ei aikaakaan, kun painajaiset rupeavat vaivaamaan ja ainakin selviytymiskamppailusta tulee todellista.

Ensivilkaisulla peli palauttaa varmasti monia klikkailuveteraaneja ajassa taakse päin, sillä selkeät ja huolitellut pikseligrafiikat ja käyttöliittymä ovat kuin suoraan LucasArtsin klassisesta point & click -seikkailuista. Sieltä ja täältä löytyykin enemmän tai vähemmän suoria referenssejä asiaan liittyen. Yhdistelmä harmaata arkea ja hillittyjä värivalintoja vangitsevat hyvin 1920-luvun meiningin, kun taas vibrantit väritykset korostavat väistämätöntä mystiikkaa. Animaatiot tuovat elämää maisemiin, hahmoihin ja tapahtumiin pysytellen tiukasti tyylissä kiinni. Musiikkina löytyy FM-synteettiseltä vaikuttavaa versiointia Troy Sterling Niesin säveltämistä, Lovecraft-elokuvistakin löytyvistä orkestraaleista. Yleisestä äänimaailmasta on pidetty huolta ja kaikenlaiset asiat sateen ropinasta, takkatulen loimusta askelmiin ja kuppilan radiopauhaukseen maalaa tunnelmaa sopivaksi. Esteettisesti kaikki on siis kunnossa, mikäli moniulotteinen throwback maistuu.

Uutta peliä aloittaessa avautuu esille kolme vaikeusastetta helposta vaikeaan. Nämä vaikuttavat pelin survival-elementteihin. Valinnasta riippumattoman point & click -pulmanratkonnan ja inventaariotetriksen lisäksi on siis pidettävä huolta siitä, että Walter pysyy terveenä ja hengissä läpi kylmän ja sateisen Arkhamin kevään. Opiskelijabudjetti on niukka ja kulujen hallinnassa on hommansa. Tiedossa on stressiä ja hankalia valintoja. Mikäli itsevarmuutta kuitenkin löytyy, on tarjolla myös ironman-mode, mikä vähentää manuaalitallennuksien määrän rajattomasta yhteen. Peli kuitenkin tallentuu automaattisesti joka päivä Walterin ollessa ensi kertaa huoneessaan.

Gameplay loop keskittyy Walterin hengissä pitämiseen ja tiedon leveloimiseen. Selviytymisen osa-alueista löytyy mittarit nälälle, väsymykselle, sairastelulle, kylmyydelle, kosteudelle ja haavereille. Näiden muuttuessa ja erikseen vaihtelee myös 0-10 numeroidut hiparit ja mielenterveys. Tekemisistä riippuen kaikki vaikuttaa melko loogisesti kaikkeen. Pitääkseen Walterin pystyssä kannattaa kuitenkin mittarit keskittää nollille ja arvosanat mahdollisimman lähellä kymppiä. Numeroituna on myös staattiseksi leveloituvat arvot matematiikasta ja rajatiedosta. Koulumenestystä edustaa kokeita boostaava kerroin, joka resetoituu uuden kurssin tieltä. Rahaa saa mm. viikoittain tädiltä kirjeitse, tekemällä hanttihommia, menestymällä kokeissa, julkaisemalla teoreemaa tai myymällä omituista tavaraa koululle.

Kaikki tekeminen vie jonkin verran aikaa päivästä, nälkä tulee ja nukkuakin pitäisi. Walterin viisastuessa ja päivien edetessä alkavat tapahtumat ja mahdollisuudet kuitenkin avautumaan. Mikäli kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja kykenee suunnittelemaan kuvioita, saa asiat taatusti rullaamaan sutjakkaasti. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yllättävä sadepäivä tai valvominen pilaa suunnitelmat ja joutuu miettimään kuviot uusiksi tai ottamaan riskejä. Vilustuminen johtaa aikaa vievään lepäämiseen, jos siitä ylipäätään mitään tulee. Yöllisillä kaduilla taas voi tulla ryöstetyksi ja mukiloiduksi. Erilaisia variantteja on moneen junaan eikä aina voi olla ihan varma, mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tarinan pohjana toimii Lovecraftin novelli, pelin tapahtumat eivät tiukasti sen ehdoilla kulje. Pelaaja saa itse päättää keskittyykö varsinaiseen koulunkäyntiin, omituisten tapahtumien tutkimiseen vai okkulttiteoreeman kirjoittamiseen ja tarina kehittyy sen mukaan. Tietysti kaiken voi tehdä kerralla, mutta yksinkertaista se ei tule olemaan. Kokeisiin on etsittävä lähdemateriaali, luettava ja valittava koepäivänä oikeat vastaukset itse. Okkultismia tutkiessa ja omituisuuksien lisääntyessä mielenterveys ottaa takapakkia ja Walteria rupeaa kiinnostamaan nopein uloskäynti. Joskus asioita tuppaa oppimaan kantapään kautta ja save scummaus saattaa hyvinkin houkuttaa testaamaan voisiko kaikki olla toisin. Pelille löytyykin useampi loppuratkaisu ja Walterin tekemisten ympärille rakentuva epilogi.

Keskeinen pelialue on aika rajallinen ja onkin helppoa kyseenalaistaa, missä on point & click -genrelle tyypillinen ”seikkailu”-puoli. Kaupungin kartalla seikkailtavaksi löytyy lähinnä koti, koulu, kauppakatu ja puisto, jotka tulee rutiinien yhteydessä koluttua puhki. Muitakin alueita löytyy jonkin verran, mutta niillä vierailu on aika vähäistä ja ensikertalaisellekin muutamalla käynnillä ratkaistu. Survival-elementit, sattuman kauppa ja lore auttavat kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka. Mikäli pelin joutuu aloittamaan uudelleen alusta, jotkin ongelmat saattavat vaatia hieman erilaisia ratkaisuja sekä esineiden sijainnit ja kaikenlaiset kuviot muuttua.

Dreams in the Witch House ei ehkä ole puhdasoppinen point & click -seikkailu tai managerointi/survival-simulaattori, mutta hybridinä se on niiden oikein hyvin toimiva summa. Peli viihdyttää muutaman kierroksen, ennen kuin muuttuu liian puuduttavaksi. Huomioon kannattaa ottaa kuitenkin se, ettei Antilla ei tunnu olevan ainakaan vielä intressejä siirtyä uuden projektin pariin, vaan aikoo jatkaa pelin kehittämistä jättäen vielä tilaa kaikenlaisille mahdollisuuksille. Tältä erää Arkhamissa tallustelua on joka tapauksessa helppo suositella ainakin Lovecraftista, klikkailuista ja psykologisesta kauhistelusta kiinnostuneille.

on saatavilla Steamista 16.2.2023 alkaen.

007 First Lightiä ei kannata hätäillä Switch 2:lle ennen kevättä 2027 Kommentit pois päältä artikkelissa 007 First Lightiä ei kannata hätäillä Switch 2:lle ennen kevättä 2027

James Bondin uusi seikkailu joutuu odottamaan Switch 2 vielä hieman pidempään. on siirtänyt pelin julkaisua jo kolmannen kerran, ja uusi julkaisuaika on nyt maaliskuussa 2027.

IO Interactiven tekninen tuottaja Cristina Vega kertoi, että päätös oli lopulta pakon sanelema. Kehitystiimi on työskennellyt pelin parissa kovalla tahdilla jo pitkään, minkä lisäksi markkinointiin ja muihin julkaisun valmisteluihin liittyvät tekijät vaikuttivat aikatauluun. Viivästyksen tarkoituksena on varmistaa, että Switch 2 -versio on mahdollisimman viimeistelty.

Switch 2 -version kehitys on Vegan mukaan edennyt hyvin ja alkaa lähestyä loppusuoraa. Edessä on kuitenkin vielä suorituskyvyn hiomista ja muuta hienosäätöä. Tavoitteena on saada peli tuntumaan Switch 2 mahdollisimman lähellä -versiota.

Täysin samanlaista teknistä toteutusta ei kuitenkaan voida luvata. Switch 2 muistirajoitukset ja muu laitteisto pakottavat kehittäjät tekemään kompromisseja esimerkiksi kaukana näkyvien kohteiden yksityiskohdissa. Vegan mukaan tarkoituksena on kuitenkin säästää asioissa, jotka eivät juuri vaikuta pelaajan kokemukseen.

IO Interactiven -peli julkaistiin muille alustoille toukokuussa ja ylsi yhtiön mukaan neljän miljoonan myytyyn kappaleeseen kolmessa kuukaudessa. Switch 2 -pelaajat pääsevät siis Bondin matkaan vasta maaliskuussa 2027, jos tällä kertaa julkaisupäivä pysyy aikataulussa.

Early Access -mallista valmistuneet pelit dominoivat Steamin vuoden 2026 arviointitilastoja Kommentit pois päältä artikkelissa Early Access -mallista valmistuneet pelit dominoivat Steamin vuoden 2026 arviointitilastoja

Steamin vuoden parhaiten arvioitujen pelien joukossa näkyy vuonna 2026 yllättävä trendi. Steam250 listan kymmenestä kärkinimestä peräti kuusi on pelejä, jotka ovat viettäneet pitkän tovin Early Accessissa ja siirtyneet tänä vuonna lopulliseen 1.0-versioon.

Kärkipaikoilla komeilevat ja , jotka molemmat nousivat listalle lopullisten julkaisujensa jälkeen. Muita Early Accessista valmistuneita menestyjiä ovat sijalla viisi, sijalla seitsemän, sijalla kahdeksan ja sijalla kymmenen.

Steam250 järjestys ei perustu pelkästään positiivisten arvioiden prosenttiosuuteen, vaan arvioissa huomioidaan myös arvostelujen määrä. Näin esimerkiksi pieni peli, jolla on vain muutama täydellisen positiivinen arvio, ei pääse hetkessä koko Steamin kärkeen. Lista ei siis ole täysin absoluuttinen totuus, mutta Early Access -pelien suuri määrä on silti huomionarvoinen.

Early Accessia on usein kritisoitu siitä, että pelaajat joutuvat maksamaan keskeneräisestä pelistä ja samalla testaamaan sitä kehittäjien puolesta. Vuoden 2026 -lista näyttää kuitenkin myös prosessin toisen puolen. Pelaajilta saatu jatkuva palaute voi auttaa kehittäjiä hiomaan pelejä vuosien ajan, ja parhaimmillaan lopputulos on peli, joka on valmis vasta sitten, kun se todella julkaistaan versionumerolla 1.0. Palworldin ja kumppaneiden perusteella tämä vanha resepti näyttää edelleen toimivan.