Heida - Lammaspaimen maailman laidalta (Like)
Steinunn Sigurðardóttirin kirjoittaman kirjan kansitekstissä kerrotaan Heidan jättäneen mallinuransa ja kaupunkilaiselämänsä ottaakseen perheensä maat ja laitumet haltuun ja elääkseen lammaspaimenen elämää ja on työskennellyt myös hetken poliisina. Kyseessä on siis vähintään mielenkiintoinen tyyppi. Heida elää yksin viidensadan lampaan, yhden vuoden ja yhden saksanpaimenkoiran kanssa, hänellä on tapana tanssia traktorissa kylvöpuuhissa ja hän suoriutuu useista vaativistakin askareista yksin.
Heidasta oli antoisaa ja rikastuttavaa lukea, varsinkin kun kyseessä tuntuu olevan harvinaisen aikaansaava ja päättäväinen henkilö joka asettuu sekä sukupuoleensa liittyviä odotuksia ja ennakkoasenteita vastaan että myös valtavaa energiayhtiötä ja päätyy lopulta eduskuntaan. Heidan tarinaa kerrotaan vuodenajoittain tapahtumia, henkilösuhteita ja pieniä Heidan kirjoittamia runonpätkiä käyttäen, joka muodostaa koherentin kokonaisuuden.
Tuntuu ainakin omalla kohdalla, että jotain jää puuttumaan. Mielenkiintoisia ovat erityisesti Heidan tapa rikkoa maanviljelijöiden stereotyyppejä olemalla, no, oma itsensä ja pitämällä visusti kiinni omista päätöksistään. Tietty, päättäväisistä henkilöistä kirjoitettaessa, jonkinlainen roti on aina hyvästä. Esimerkiksi Heida päätyi lakkaamaan olemasta masentunut katsomalla asioita aurinkoisemmin. Okei. Hyvä Heidalle, mutta tuo on aivan järkyttävän huono neuvo ja olisi ehkä ollut parempi jättää painamatta. Sen sijaan olisi voinut painaa esimerkiksi katkelmia Heidan mallinurasta, siihen ajautumisesta ja myös niistä asioista syvällisemmin mitkä ajoivat hänet takaisin kotiseuduilleen. Lukijan helpottamiselta tuntuva pätkittäisyys toki toimii, mutta kyseessä on sen verran mielenkiintoinen henkilö (erityisesti taistelunsa energiayhtiötä vastaan johdosta), että tuplasti paksumpi, enemmän tai vähemmän kronologisesti kirjoitettu teos olisi ollut melkein parempi ratkaisu.
Koska tämä tulee pelilehteen, voin rohkeasti mainita miten usein lukiessa minulla tuli mieleen toissavuonna arvostelemani Farming Simulator 19, jonka verkkaisesta tahdista nautin ja johon saatan kirjan ansiosta myös palata. Kirjan tehtävä on olla voimaannuttava ja helppolukuinen, mutta valitettavasti näistä se myös kärsii, koska sen käsittelemässä henkilössä tuntuu olevan paljon muutakin.
