Pelit

Missä luuraa nykyään pelimusiikin oudot helmet? Final Fantasy -säveltäjä kaipaa rohkeampaa kokeilua Kommentit pois päältä artikkelissa Missä luuraa nykyään pelimusiikin oudot helmet? Final Fantasy -säveltäjä kaipaa rohkeampaa kokeilua

Legendaarinen -sarjan säveltäjä Nobuo Uematsu on nostanut esiin ymmärrettävän huolenaiheen pelimusiikin nykytilasta: luovuus ja omaperäisyys tuntuvat väistyneen. Uematsu kertoo, että vaikka tekniikka ja tuotantoarvot ovat kehittyneet, musiikillinen runsaus, elikkä se, mikä erottaa pelimusiikin muista genreistä, on monin paikoin heikentynyt.

Yksi keskeisistä ongelmista liittyy Uematsun mukaan siihen, että pelin tuottajat käyttävät liikaa valtaa myös musiikin suhteen. Vaikka säveltäjällä olisi teknistä taitoa ja musikaalista ymmärrystä, hän ei usein koe pystyvänsä vaikuttamaan sisällön suuntaan, jos se ei vastaa tuotannon tai ohjaajan visioita.

Uematsu vetää vertauksen menneisiin aikoihin 1980-luvulla, jolloin oli vielä lapsenkengissä ja kokeilevuus liittyi osin pakkoon, mutta sitä oli enemmän. Nyt sen sijaan “weird things”, eli oudommat, rohkeammat ratkaisut tuntuvat jäävän vähemmälle.

Säveltäjälegenda toivoo, että pelimusiikin taustavoimissa kuunneltaisiin enemmän säveltäjien ääntä, uskallettaisiin kokeilla enemmän ja uskottaisiin siihen, että välillä oudotkin ratkaisut voivat tehdä tuotoksesta ikimuistoisen.

Pitkät julkaisuvälit vieraannuttavat pelaajat Final Fantasy -sarjasta Kommentit pois päältä artikkelissa Pitkät julkaisuvälit vieraannuttavat pelaajat Final Fantasy -sarjasta

-pelisarjan pitkät julkaisuvälit tekevät uusien pelaajien tavoittamisesta entistä vaikeampaa, myöntää sarjan keskeinen hahmo Naoki Yoshida, joka tunnetaan myös nimellä Yoshi-P. Hänen mukaansa erityisesti nuoremmat pelaajat eivät enää pääse samalla tavalla kiinni sarjaan kuin aiemmat sukupolvet.

Yoshida kertoo, että ongelman ytimessä ovat yksinkertaisesti pitkät odotusajat. Kun uutta pääsarjan peliä joutuu odottamaan vuosia, joskus jopa yli vuosikymmenen, pelaajien elämäntilanteet, kiinnostus ja pelimieltymykset ehtivät muuttua matkalla. Tämä tekee tunnetun sarjan koukutuksesta uusille pelaajille yhä vaikeampaa.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. -projekti on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen julkaistiin 2020 ja toinen 2024. Kolmannella osalla ei ole vielä julkaisupäivää, mikä tarkoittaa useiden vuosien mittaista kokonaisuutta yhden tarinan loppuun saattamiseksi.

Myös pääsarjan rytmi on hidastunut. ilmestyi vuonna 2016 ja vasta vuonna 2023. Samaan aikaan seuraavasta osasta, :stä, ei ole vielä edes virallista suuntaa. Yoshida on aiemmin jopa ehdottanut, että sarja voisi kaivata nuorempaa tekijäsukupolvea jatkamaan sen kehitystä.

Tilanne ei kuitenkaan ole pelkkää hidastelua ilman valoa tunnelin päässä. Remake-trilogian kolmannen osan kerrotaan olevan jo pitkällä, ja kehittäjät lupaavat uusia alueita, pelimekaniikkoja ja viimeistelyä, joka vie kokonaisuuden päätökseensä. Mukaan on palaamassa myös fanien suosikki korttipeli Queen’s Blood.

Lopulta kyse on siitä, pysyykö legendaarinen sarja mukana nykyvauhdissa vai jääkö se yhä useamman pelaajan kohdalla “kuulostaa hyvältä, mutta en koskaan ehtinyt mukaan” -kategoriaan.

Indiet ottavat riskit, AAA-pelit vain rahastavat – Super Meat Boyn luoja ei säästele sanojaan Kommentit pois päältä artikkelissa Indiet ottavat riskit, AAA-pelit vain rahastavat – Super Meat Boyn luoja ei säästele sanojaan

Edmund McMillen, The Binding of Isaacin ja Super Meat Boyn luoja, ei pidä kaunaa sanomisistaan. Hänen sanojensa mukaan indie-pelit ottavat suuria luovia riskejä, kun taas isot AAA-studiot vain napostelevaa perässä ja varman päälle -mallilla tienaavat. McMillen kertoi näkemyksistään Redditissä vastauksena kysymykseen, kokevatko indie-kehittäjät alan olevan tällä hetkellä yhtä innostava kuin pelaajille.

Kun rahat loppuvat, isot pelitalot pelkäävät ja ottavat vähemmän riskejä. – McMillen sanoo.

Indie-pelien kohdalla tämä ei päde, sillä pienempi budjetti mahdollistaa luovuuden ja kokeilun. Suuret studiot sen sijaan ottavat indie-hittejä ja paketoivat ne turvallisessa muodossa uudelleen ja rahastavat.

McMillen muistuttaa, että indie-pelien vaikutus näkyy usein vasta jälkeenpäin. Esimerkiksi indie-peli sai pelaajat vaatimaan -sarjalta takaisin vuoropohjaista taistelua. Indie keksi, AAA kopioi.

Luovan prosessinsa hän kuvaa värikkäästi. Ideoita pyöritellään mielessä, suunnitelmista kehittyy pelin pohja, ja lopulta syntyy valmis peli. Sellaista suoraa huumoria ei McMillenin mukaan saa edes isoista studioista.

McMillenin sanoin, indie-pelit ovat kuin laboratorio, jossa uskalletaan kokeilla kaikkea ja lopulta maailma napostelee vain tulokset turvallisesti paketoituna.