Pelit

Molly Medusa: Queen of Spit -seikkailupeli tulossa Switchille keväällä Kommentit pois päältä artikkelissa Molly Medusa: Queen of Spit -seikkailupeli tulossa Switchille keväällä

Ruotsalainen kehittäjä Burning Planet julkistaa -pelin, joka on painovoimaa koetteleva 3D-seikkailu, jossa kaikki muuttuvat kiveksi.

Indie-pelikehittäjä, muusikko ja debyyttikirjailija Niklas Hallin (, ) on lyöttäytynyt yhteen Burning Planetin eli Max Malmquistin ja Karl Rosqvistin kanssa, joilla molemmilla on pitkä tausta punk rock/metallibändeissä (kuten Danzig, Junk Stars ja Michael Monroe). Nyt he ovat valmiita paljastamaan seuraavan projektinsa.

”Olen soolopelinkehittäjä Ruotsista. Vuonna 2017 julkaisin Yono and the Celestial Elephantsin, Zelda-tyyppisen seikkailupelin, joka kertoo nuoresta ja naiivista norsujumalasta. Nyt on vihdoin tullut aika paljastaa seuraava projektini, Molly Medusa: Queen of Spitille, ja tällä kertaa hyödynnämme 3D-maailmaa!”

kertoo pelin kehittäjä Niklas Hallin.

Molly-parka! Kuvanveistäjän oppilapsena seikkailee kirottu käärmetukkainen Meduusa – ja niinpä jokainen elävä olento, jonka lähelle hän menee, muuttuu välittömästi kivipatsaaksi. JOKAINEN elävä olento! Viholliset ja ystävät, pomot ja kaupustelijat, hirviöt ja liittolaiset, jopa eläimet ja pienet hyönteiset, kaikki muuttuvat kiveksi.

Mollyn matka vie hänet mystisten temppelien läpi, ja hän kamppailee yksinäisyyden sekä vieraantumisen kanssa. Näiden temppelien sisällä painovoima on ”paikallista”. Mollyn ”alas” lasketaan siitä pinnasta, jolla hän parhaillaan seisoo, mikä tarkoittaa, että hän voi helposti kävellä seiniä pitkin tai vaikkapa ylösalaisin katossa. Tämä mahdollistaa sen, että tasosuunnittelu voi kiertyä itseensä ja kiemurrella labyrinteiksi, jotka ovat fyysisesti mahdottomia. M. C. Eschermäisillä aarteenmetsästysretkillä painovoimapulmia ja epäeuklidista arkkitehtuuria säestävät kivettyneet viholliset.

Molly Medusa julkaistaan Nintendo Switchille keväällä 2023.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.