Netflix tuo ruudulle uuden savukepolitiikan Kommentit pois päältä artikkelissa Netflix tuo ruudulle uuden savukepolitiikan

Muunmuassa nyt keskustelunaiheena olevassa Stranger Things -sarjassa poltetaan tupakkaa. Ja kyllähän sitä kessua sarjassa vedetäänkin. Yhteensä kolmanteen kauteen mennessä on ruudulla ollut 319 kessuttelutapausta, mistä yli puolet ensimmäisellä kaudella. Yleisestikin Netflixin ohjelmissa on tupakoinnin määrä triplaantunut, joten jotain ohjelmapalvelu päätti tehdä. Mutta ei se ainoa ole, missä savukkeita kuluu. Huipulla käryävät myös Orange Is The New Black sekä shokeeraavasti Fuller house.

TV-14 ja PG-13 ja alemmissa ikärajoituksissa ei tulla enää tupakkirullia näkemään tulevaisuudessa. Ainoastaan historiallisista tai faktasyistä saavat syöpäkääryleet savuta, eli dokumentteja rajoitus ei liene koskevan.

Siitä voidaan olla montaa mieltä, onko tällainen järkevää haitallisten asioiden näyttämisen rajoittamista nuoremmalle väestölle suunnatuissa ohjelmissa vaiko hirveää kukkahattuhyysäystä. Tupakoinnin vaarathan ovat hyvin tiedossa ja sen trendikkyyskin on ollut laskussa pidemmän aikaa.

Mutta mitä mieltä sinä olet?

Kommentoi

Tuimaa menoa Stalingradissa: moderni klassikkosotaelokuva Vihollinen porteilla 20 vuotta Kommentit pois päältä artikkelissa Tuimaa menoa Stalingradissa: moderni klassikkosotaelokuva Vihollinen porteilla 20 vuotta

Suurena elokuvien ystävänä muistelen 2000-luvun alun nuoruusvuosiani sekä kaiholla että lämmöllä: silloin “mummonmarkoilla” sanottiin hyvästit ja pelaajia hemmoteltiin erilaisilla klassikkopeleillä, kuten ja Grand Theft Auto III. Vuonna 2001 ensi-iltansa sai myös leegio hienoja elokuvia, joista oivallisin esimerkki on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Vihollinen porteilla. Jean-Jacques Annaudin ohjaama ja tuottamana, William Craigin samannimiseen kirjaan perustuva sotaelokuva seuraa tosielämän puna-armeijan tarkka-ampuja ja Neuvostoliiton sankari Vasily Tsaitsevin (Jude Law) vaiheita toisen maailmansodan Stalingradin taisteluiden myllerryksissä talvella 1942-1943. Keskiössä on legendaarisen Tsaitsevin muodostuminen Suomen Talvisodan ”Valkoisen kuoleman” Simo Häyhän neuvostoliittolaiseksi vastineeksi sekä kaksintaistelu Saksan Wehrmachtin tarkka-ampujakoulun johtajan Majuri Erwin Königin (Ed Harris) kanssa. Lisäksi tosielämän Tsaitsev ampui yksinään Stalingradissa 225 saksalaista sotilasta, joista 11 oli tark’ampujia. 

Elokuva kuvaa realistisesti Stalingradin raadollista piiritystä, jossa kovilla ovat niin saksalaisten kuin puna-armeija. Ensimmäinen taistelukohtaus, jossa Vasily ampuu kaatuneelta taistelutoverilta otetulla sotilaskiväärillä vihollisen upseerin ja muutaman sotilaan, on elokuvan näyttävimpiä ja verisimpiä. Kohtauksessa sotilaat joutuvat kahden tulen väliin: edessä on Wechmacht ja takana neuvostokomissaarien johtamat joukot, jotka pippuroivat konekiväärein omien perääntyvien sotilaiden rivejä. Ääniraita ilmentää taistelun sekasortoa, pyssyjen paukkuessa ja komissaarien propagandisten palopuheiden kaikuessa taustalla. Kaaosta säestää John Hornerin jylhät orkesterisoinnit, jotka korostavat kohtauksen mahtipontisuutta. Venäläisestä romantiikan ajan musiikista johdettu alkuperäismusiikki on ehkä hieman geneeristä, mahtipontista sotaelokuvamusiikkia, mutta lajinsa hienoimmasta päästä. 

Hidastustehosteiden ja veriroiskeiden täyttämä kohtaus vetää miltei vertoja elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, ohjannut Steven Spielberg, 1999) Normandian maihinnousulle. Vihollinen Porteilla onkin räjähtävän alkunsa jälkeen piiloleikkiä, jossa seurataan Tsaitsevin tapporetkiä sekä hänen ja Königin välistä kissa ja hiiri -leikkiä. Elokuva pitää hyvin otteessaan lukuisien kutkuttavien tilanteiden ansiosta, joista eri osapuolet yrittävät parhaansa mukaan selvitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa majuri saa Tsaitsevin mottiin raunioituneessa tehtaassa. Taas elokuvan raflaavaa loppukohtaamista komistaa sotilaiden tuulessa lepattavat manttelit, jotka tekevät kunniaa Sergio Leonen italowesterneille.   

Kiinnostavaa lisäväriä elokuvaan tuo taistelujen kovettaman Vasilyn ja kynää pyörittävän komissaari Danilovin (Joseph Fiennes) välinen ystävyys, kun Vasily yrittää elää propagandakoneiston luomien odotusten mukaisesti. Soppaa hämmentää Vasilin ja naissotilas Tania Chernovan (Rachel Weisz) välinen rakkaustarina, mikä tuo omaleimaisen elokuvaan hollywoodimaista, siirappista vaikutelmaa. Tosin romanttinen sivujuoni pehmentää elokuvan muutoin raadollista tunnelmaa. Lisäksi aikansa kuumimmista nimistä koostuva brittiläis-amerikkalainen näyttelijäkaarti panee parastaan.  Jude Law hoitaa myös hommansa mallikkaasti, eikä pyri autenttisuudenkaan nimissä falskisti muuttamaan tunnistettavaa brittiaksenttiaan. Kuitenkin veteraaninäyttelijä Ed Harris vie potin charmikkaana, menneisyyden haamujen riivaamana saksalaisupseerina, josta maalataan loppua kohden liioitellun raaka kuva. Vihollinen porteilla osoittaa, että Harris taipuu niin sankarin kuin pahiksen rooliin. Lisäksi sivuosissa loistaa erityisesti Bob Hoskins yrmeänä kaupungin puolustusta johtavana Nikita Khrushchevinä, joka tihkuu hyytävää karismaa.

Puna-armeijan sankari Vasily Tsaitsev (Jude Law) elokuvan loppuhuipennuksessa.

Elokuvassa Vihollinen porteilla yhdistyy hyvällä maulla raadollinen realismi ja hollywoodmainen Korkeajännitys-sarjakuvan tyylinen toiminta. Nämä yhdessä hahmojen monisyisyyden, kiinnostavan tosipohjaisen tarinan, hienojen näyttelijäsuoritusten ja John Hornerin jylhän musiikin ohella tekee leffasta yhden 2000-luvun parhaimmista sotaelokuvista. Elokuva on toistaiseksi katsottavissa suoratoistopalvelu Netflixistä.   

Kommentoi

Virtuaalitodellisuus näkyy pelaamisessa myös vuonna 2021 Kommentit pois päältä artikkelissa Virtuaalitodellisuus näkyy pelaamisessa myös vuonna 2021

VR

VR-laseilta löytyy jo usean kymmenen vuoden pituinen historia, ja ne ovat kasvattaneet suosiotaan enemmän ja enemmän vuosi vuodelta. Yhä useampi pelaaja haluaa kokea eri pelit virtuaalitodellisuudessa, ja teknologian kehittyessä VR-kokemus on vuosi vuodelta laadukkaampi. Tänä päivänä virtuaalitodellisuutta voi kokea erilaisissa -peleissä, tämän tyyppisillä nettikasinoilla sekä vaikkapa Netflixin sarjoja ja elokuvia katsellessa. Kuinka ovat saaneet alkunsa ja mitä voimme odottaa vuodelta 2021? Näistä lisää alempana.

Lasien juuret Scifi-tarinassa

eivät ole mikään aivan uusi keksintö, vaan niiden juuret yltää useiden vuosikymmenten taakse. Yhtenä ensimmäisenä keksijänä pidetään hieman vähemmän tunnettua scifi-kirjailijaa Stanley G Weinbaumia – tosin vain ajatuksen tasolla. Weinbaum kirjoitti novellin nimeltä Pygmalion’s Spectacles, jossa oli mukana lasit ja niiden tuottama keinotekoinen teollisuus. Tämä 1950-luvun vaihteessa julkaistu teos antoi lähtölaukauksen VR-teknologialle, joka lähti kunnolla käyntiin seuraavalla vuosikymmenellä. Virtuaaliteknologian edelläkävijä Mort Heilig rakensi vuonna 1965 pelikoneen, Sensoraman, joka loi käyttäjälle virtuaalitodellisuuden ja näin laittoi käyntiin teknologian uuden aikakauden.

Peliteollisuus tarttui ideaan vasta kymmenisen vuotta myöhemmin Atarin johdolla, joka kuitenkin ajautui konkurssiin videopelimarkkinoiden romahtaessa. Virtual Reality -termin keksijänä pidetty Janor Lanier perusti tämän tilalle VPL Researchin, joka kehitti monia erilaisia VR-teknologian laitteita. Kyseisen yrityksen yhtenä suosituimpana laitteena pidetään Data Glovea, jonka tarjonta oli kuitenkin niukkaa sen sopiessa vain kahteen erilaiseen peliin.

Ysärin uusi buumi

1990-luku oli virtuaalitodellisuuden kulta-aikaa, jolloin markkinoille tulivat Virtuality-laitteet. Näitä malleja oli kaksi erilaista, yhdessä seisottiin ja toisessa istuttiin. Näihin molempiin malleihin kuului päähineet, johon sisällytettiin LCD-näytöt, äänentoisto sekä mikrofoni. Pienemmät mallit alkoivat tehdä tuloaan, mutta harvempi niistä julkaistiin markkinoille saakka. Laitteiden kerrottiin aiheuttavan käyttäjille pahoinvointia, päänsärkyä ja jopa mahdollisia silmävahinkoja. VR-laseja kehitettiin enemmän ja enemmän, mutta niiden korkea hinta ei pitänyt niiden suosiota yllä.

2000-luku oli VR-laseille hyvin hiljaista aikaa, ja monet ovat odottaneet lasien vallankumousta tässä vaiheessa jo vuosikymmenien ajan. Teknologia on tottakai kehittynyt parempaan suuntaan ja pelikokemukset ovat laadukkaampia, mutta kunnollisten VR-lasien korkea hinta vetäi takapakkia tuotteiden suosiolle. Vuoden 2016 jälkeisten uusien keksintöjen ja uudistusten myötä ovat kuitenkin yleistyneet kuluttajamarkkinoilla.

Virtuaalitodellisuus nousuun vuonna 2021

Vuosi 2020 kasvatti suuresti virtuaalilasien suosiota. Itse asiassa Quest 2 -lasit menivät viisi kertaa paremmin kaupaksi kuin lasien ykkösversio. Tämän päivän tarjoaa monipuolisempaa sisältöä, siedettävämpiä hintoja sekä aiempaa parempaa teknologiaa. Vuosi 2021 tuntuu siis tarjoavan uuden harppauksen virtuaalitodellisuuteen ja pitää huolta, että sen tarjoama viihde ja erilaiset hyödyt ovat parempia kuin koskaan ennen.

Kommentoi