Night Visions -ennakossa nähty Bliss on taiteellisen kauhudraaman moderni klassikko Kommentit pois päältä artikkelissa Night Visions -ennakossa nähty Bliss on taiteellisen kauhudraaman moderni klassikko

9.5 / 10
Ohjaaja-käsikirjoittaja Joe Begosin kolmas tuotos Bliss on kunnianhimoinen elokuva, jonka taiteellinen ilmaisuvoima on vahvaa ja väkevää. Elokuvan päähenkilö on luomisen tuskaa poteva Dezzy, jonka rooliin eläytyy loistavan taitava Dora Madison.

on ohjaaja-käsikirjoittaja Joe Begosin kolmas täyspitkä elokuva, aiempaan tuotantoon lukeutuvat The Mind’s Eye ja . Ennen Blissin katsomista en ollut nähnyt niistä kumpaakaan, mielenkiinto heräsi puhtaasti esittelytekstin perusteella. Tuli tunne, että tässä saattaisi olla jotain tunkkaisista normeista poikkeavaa. Asiaan vaikutti myös se, että elokuva on osa laadukkaasta tarjonnastaan tunnetun Night Visionsin syksyistä elokuvafestivaalia. Korjaamon Kinossa järjestettiin 2.11.2019 ennakkonäytös, joka oli samalla Blissin esikoisnäytös Suomessa.

Dezzyn olisi saatava maalaus valmiiksi ja niskassa painavat paineet elämää suuremman mestariteoksen tekemisestä ja lähestyvästä taidenäyttelystä. Sivellin ei ole kuitenkaan heilunut hetkeen ja lupaavan alun saaneen taidekappaleen luominen ei etene, vaan se tuijottaa tekijäänsä päivä päivältä vaativammin ja painostavammin. Erinäiset päihteet astuvat kuvaan ja yhdellä niistä on varsin rajut vaikutukset. Luovuus kukkii ja maalaaminen alkaa taas onnistua, mutta himo ihmisverta kohtaan kasvaa hallitsemattoman suureksi ja Dezzykään ei ole enää muistikatkoksiltaan perillä omista tekemisistään. Todellisuuden ja hallusinaation välinen raja hämärtyy ja se tunne välittyy vahvana myös katsojalle. Huumeiden käyttämistäkään ei viitsisi lopettaa kun maalaus on ihan kohta valmis.

Kyseessä saattaa olla jonkinlainen moderni vampyyritarina tai rujo ja raaka kuvaus taiteilijan tuskasta luovuuden ja inspiraation ehtyessä. Tai ehkä se on molempia tai ei kumpaakaan, tai ehkä ne ovat vain pieni osa jotain ihan muuta. Tärkeintä on se, että teemat, tarina ja varsinkin tapa, jolla se kerrotaan, pitävät tiukassa kuristusotteessa lähes koko elokuvan ajan. Alkupuolella on hieman tyhjäkäyntiä ja loppupuolella punainen lanka katoaa hetkeksi, mutta nämä ovat vain pieniä säröjä loistavassa kokonaisuudessa.

Tunnelma velloo syvissä epätoivon, pelon, ahdistuksen ja paniikin sekaisissa vesissä. Niistä kumpuaa toisinaan myös ekstaasinomainen mania ja voiman tunne. Tunnelma ja tunne välittyvät elokuvasta pelottavankin hyvin, meinasi välillä itsellekin iskeä pieni paniikki. Päähenkilöä käy oikeasti vähän sääliksi, vaikka hänet esitetään rehellisen inhimillisessä valossa, johon sisältyy töpeksimistä, ilkeilyä ja huonoja päätöksiä. Tai ehkä juuri siksi hänen taakseen on helppo päästä. Jopa syödessään ystäviensä lihaa hänet on helppo nähdä traagisena kohtalona ja kohtalonsa uhrina. Lopulta Dezzyssä heränneet himot ovat sivuosassa (todella tärkeässä sellaisessa toki) näytelmässä, jonka keskiössä on hänen tekemänsä uhraukset taiteensa edessä ja askelittain tapahtuva vajoaminen tajunnan rajamaille.

Elokuvan takana oleva ryhmä on onnistunut edellämainitun tragedian eläväksi muuttamisessa loistavasti monella eri tavalla. Näyttelijöiden suoritukset ovat poikkeuksetta erinomaisia, jokainen on päässyt hahmonsa sisälle ja jokaisella pienelläkin roolisuorituksella on annettavaa kokonaisuudelle. Esille nousee varsinkin pääosaa näyttelevä 29-vuotias , jonka taito ilmentää eri tunteita ja muita ihmisen päänsisäisiä tapahtumia on yksi Blissin kantavista voimista.

Kuvallinen ilmaisu on tehokasta, kiinnostavaa, rikasta ja mielikuvituksellista. Kuvakulmat, kuvakoot ja kameran liikkeet tukevat tarinaa ja tunnetta ja ovat tärkeässä osassa niiden välittämisessä. Blissin kuvaustyössä on onnistuttu tavoittamaan jotain syvällistä tarinan ytimestä. Elokuva on myös valaistu ja lavastettu hyvin. Etenkin päähenkilön menettäessä otettaan todellisuudesta valosta otetaan paljon irti taiteellisen ilmaisun elementtinä. Bliss on leikattu tarinankerronnan ehdoilla ja kulloisenkin kohtauksen tyyliin sopivasti. Käytännön erikoistehosteet toimivat ja ovat paria halvan oloista poikkeusta lukuunottamatta aidon tuntuisia. Ei sillä, että tietäisin miltä sen kuuluisi tuntua kun ihmiseltä revitään pää irti, vaikka joskus olisi tehnytkin mieli kokeilla. Yksi suurimpia onnistumisia on äänisuunnittelu. Äänitehosteet ja varsinkin musiikki iskevät tunnelman selkäytimeen asti ja vievät monta kohtausta uudelle tasolle. Jälkituotannossakin on tehty taikoja, jotka tuovat viimeisen, mutta sitäkin tärkeämmän silauksen Blissin ilmeeseen.

On hienoa törmätä vielä tänä aikana elokuvaan, jonka taiteellinen ilmaisu on näin korkealaatuista, ja joka ei pidä katsojiaan tyhminä. Asioita ei kerrota liikaa eikä niitä pureskella valmiiksi, vaan tilaa jää katsojan omille ajatuksille, pohdinnoille ja tulkinnoille. Bliss on kokonaisvaltainen kokemus jota voi suositella kaikille taiteellisesta elokuvasta, draamasta, kauhusta ja hyvistä tarinoista kiinnostuneille.

Kommentoi

Miltä tuntuu valkohain hengitys niskassa? – 47 Meters Down: Uncaged tuo kauhun aivan iholle Kommentit pois päältä artikkelissa Miltä tuntuu valkohain hengitys niskassa? – 47 Meters Down: Uncaged tuo kauhun aivan iholle

47 Meters Down: Uncaged

8.5 / 10
47 Meters Down: Uncaged esitettiin Night Visions Maximum Halloween 3019 -elokuvafestareilla ja hieman yllättäen se osoittautui yhdeksi koko tapahtuman kirkkaimmista timanteista. Piinaava jännitys ja hyytävä kauhu asuvat merenalaisessa kaupungissa, jonka valtavat valkohait ovat ottaneet metsästysmaakseen.

Viime vuosina haiaiheiset elokuvat ovat olleet tapetilla pitkälti kaiken muun kuin vakavasti otettavan kauhun merkeissä. B-luokan hömppäkauhukomedioita on nähty pilvin pimein, mistä kiitos mm. Asylum-yhtiölle. Onhan sekin jonkinlaista pioneerityötä, ja tällaisillekin elokuville on aikansa ja paikkansa kaiken harmauden keskellä. Vakavasti otettavasta haikauhusta on kuitenkin ollut pulaa ja välillä on vaikuttanut siltä, että oltaisiin päädytty todella kauas Tappajahain ajoista. Muutama vuosi sitten julkaistiin 47 Meters Down -elokuva, joka sai jälleen monet sydämet jättämään lyöntejä väliin hain ilmestyessä ruudulle. 47 Meters Down päätyi ainakin Suomessa suoraan DVD-levitykseen, eikä siitä tullut varsinaista suuren yleisön suosikkia.

Viime vuonna valmistui itsenäinen jatko-osa 47 Meters Down: Uncaged, joka nähtiin osana Maximum Halloween 3019 -elokuvafestivaalin ohjelmistoa. Kello löi vasta 14:45 lauantaina 23.11.2019, mutta Helsingin Kinopalatsin suureen ykkössaliin kerääntyi kiitettävä määrä kiinnostuneita genre-elokuvien ystäviä.

Uncagedin alku voisi olla kuin mistä tahansa teinidraamasta tai -komediasta. Uusioperheen taustoja ei juurikaan valaista, mutta ilmeisesti isän työn vuoksi ollaan muutettu lähemmäs merta. Sisarpuolten välillä on passiivista aggressiota, eikä muutto ole varsinaisesti kummankaan mieleen. Isän tytär Mia on koulussa kiusaajien silmätikku ja muutenkin vähän ressukka, vaikka ujon kuoren alla on fiksu, rohkea ja tunnollinen nuori nainen. Sashalla on kavereita ja suunnitelmia viikonlopuksi, mutta isi onkin järjestänyt sisarpuolille yhteisen venereissun, jolla voisi tarkkailla haikaloja turvallisesti lasin takaa. Mutta siitähän tulisi aika tylsä elokuva, eikö?

Muutaman mutkan kautta he päätyvät ystävineen keskellä viidakkoa sijaitsevalle lammelle, jonka syvyyksissä piilee sisäänkäynti vedenalaiseen maya-kaupunkiin. Löytö on uusi ja isän työnkuvaan kuuluu sen tutkiminen, eli kovin monella muulla ei ole tietoa sisäänkäynnin sijainnista tai edes olemassaolosta. Ajatus luolasukelluksesta vaikuttaa mielipuoliselta, mutta uteliaisuudelle ei mahda mitään.

Pitkäksi ja pitkäveteiseksikin venähtäneen alun jälkeen meren syvyyksissä alkaa tapahtua. Siitä hetkestä lähtien aivan elokuvan viimeisille sekunneille saakka jännitys ja pelko kutkuttavat selkäydintä ja munuaisia myöten. Sydänkohtaus on lähellä moneen otteeseen ja tarkoin harkittujen lähikuvien siivittämä klaustrofobinen ahdistus kuristi kurkkua jatkuvasti. Kauhu tuli aivan iholle ja kaivautui sen allekin.

Tarina on rakennettu todella hyvin ja uskottavasti, ja se pitää otteessaan vahvalla kuristusotteella. Siinä on monta osaa, jotka saavat jo ajatuksen tasolla hyperventiloimaan. Labyrintin piirteitä sisältävässä kaupungissa on vaikea suunnistaa, happipullot tyhjentyvät uhkaavaa vauhtia eikä ulospääsystä ole harmainta aavistustakaan. Toki kaikkien veret seisauttavien pelkojen keskiössä ovat kaupungin raunioihin kotinsa tehneet valtavat valkohait, joiden uhkaavaa olemusta on vaikea olla tuntematta.

47 Meters Down: Uncagedin voi sanoa olevan osa haikauhun uutta henkiinheräämistä. Mestarillisin ottein luotua kauhua tarjoava elokuva on yhtään liioittelematta yksi koko viime vuosikymmenen aidosti pelottavimmista. Rima on taas korkealla.

Kommentoi

Marraskuun Night Visions -festareilla nähdyt First Love ja Why Don’t You Just Die! -elokuvat saavat uusintanäytöksen valkokankaalla Kommentit pois päältä artikkelissa Marraskuun Night Visions -festareilla nähdyt First Love ja Why Don’t You Just Die! -elokuvat saavat uusintanäytöksen valkokankaalla

Maximum Halloween 3019 -elokuvafestivaali vietettiin 20.-24.11.2019 ja tarjolla oli jälleen genre-elokuvien kuuminta kärkeä herkullisista uutuuksista ja tarkoin valikoiduista klassikoista. Helsingin Kinopalatsissa myytiin loppuun useita näytöksiä, mm. gangsteritarina First Love, joka on muuten ohjaajansa Takashi Miiken 103. ohjaustyö, sekä mustan huumorin ja komean toiminnan täyteinen Why Don’t You Just Die! keräsivät salin täyteen innokkaita hyvän elokuvan ystäviä. Juuri nämä elokuvat nähdään Night Visionsin toiveuusinnassa Helsingin WHS Teatteri Unionissa 14.12.2019. First Loven näytös alkaa klo 18.00 ja Why Don’t You Just Die! nähdään klo 20.15.

NV-TOIVEUUSINNAT: FIRST LOVE & WHY DON’T YOU JUST DIE!

Night Visions ja WHS Teatteri Union esittävät rinnat rottingilla marraskuun 2019 Night Visions -festivaaliohjelmistosta kaksi yleisön suosikkia, joista molemmat myivät kummatkin festivaalinäytöksensä loppuun Helsingin Kinopalatsissa 20.-24.11.2019.

Takashi Miiken Cannes-suosikki FIRST LOVE on Japanin vimmaisimman ja tuotteliaimman elokuvantekijän komea paluu kansainvälisten kärkinimien etulinjaan. Gansteriaihe on tuttu miehen useista aiemmista töistä, mutta FIRST LOVEssa sitä lähestytään ilahduttavan tuoreella ja oivaltavalla kierteellä.

Night Visions Audience Award -äänestyksessä komeasti kakkossijalle, aivan voittajaelokuva Parasiten kultakantaan huippuarvosanoilla kirinyt WHY DON’T YOU JUST DIE! puolestaan pureutuu korruptoituneeseen poliisin ja tämän hämmentäviin perhesuhteisiin sysimustan huumorin ja visuaalisesti väkevän toiminnan kautta. Ohjaaja Kirill Sokolovia voi perustellusti kutsua venäläisen nykyelokuvan ennennäkemättömän kyvykkääksi uudistajaksi. Sokolov on tämän näytön pohjalta paitsi Venäjän Tarantino, myös Sion Sono ja ehkäpä myös Sergio Leone.

14.12.2019 klo 18.00
FIRST LOVE
Maailman tuotteliaimpiin nykyelokuvantekijöihin lukeutuva Takashi Miike jaksaa yllättää. Mestarin 103. ohjaus First Love on gangsteritarina, jossa nokikkain päätyvät japanilaiset yakuzat ja kiinalaiset triadiroistot. Se on myös paljon muuta, kerrottuna kuin esikoisohjaajan vimmaisella energialla mutta kokemuksen tuomalla taidolla ja varmuudella. Salonkikelpoisuudesta kertoo sekin, että elokuva sai maailmanensi-iltansa Cannesin festivaalin arvostetussa Directors’ Fortnight -sarjassa.

Rakennusaineista moni on ehtaa Miikeä. Henkilöhahmot ovat lähellä karikatyyrejä, mutta sittenkin katsojaan vetoavia. Nopeatempoista juonenkuljetusta rytmitetään sarjakuvaväkivallan purkauksilla ja taitavasti ajoitetulla komiikalla, joka ei onneksi sorru puskafarssimaisiin ylilyönteihin. Nautittavan monipolvinen käsikirjoitus pysyy hyppysissä niin, ettei kerronta tunnu sekavalta.

Keskiössä ovat kuolemantuomiodiagnoosin lääkäriltä saava nyrkkeilijälupaus Leo (Masataka Kubota, 13 Assassins) ja tämän tielle vahingossa osuva prostituoitu Monica (Sakurako Konishi). Kaksikko ajautuu Tokiossa keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyä, jonka kipinänä on milleniaaligangsterin suunnitelma edetä organisaatiossaan kepulikonstein. Kilpajuoksu kuoleman kanssa saa eräänlaisen True Romance -henkisen road movien muodon ja eskaloituu hienosti koreografioituun toimintaan – samuraimiekan reipasta käyttöä tietenkään unohtamatta.

Konkari onnistuu kuin ihmeen kaupalla kaivamaan First Lovessa tuoreita näkökulmia aiheisiin, joita on kalunnut lukemattomia kertoja aiemmin. Läpeensä viihdyttävä lopputulos on ohjaajansa ehein työ vuosikausiin.

a.k.a. Hatsukoi
108 min.
Formaatti: DCP
Japani 2019
Ohjaus: Takashi Miike
Käsikirjoitus: Masa Nakamura
Tuotanto: Muneyuki Kii, Misako Saka, Jeremy Thomas
Rooleissa: Masataka Kubota, Nao Omori, Shota Sometani, Sakurako Konishi, Becky, Jun Murakami, Sansei Shiomi, Seiyo Uchino
Kieli: japani, englanninkielinen tekstitys

IN ENGLISH
”A delirious gangland thriller that takes place (mostly) over one very eventful night in Tokyo. With its lovers-on-the-run formula, the movie carries echoes of Detour and True Romance, though screenwriter Masa Nakamura offers a nifty twist. For the first half of the action, his heroes aren’t even aware they’re running from anyone. — First Love is as wild and unpredictable as any of the Japanese genre stylist [Takashi Miike]’s recent work, its betrayals and reversals playing out with an almost farcical rhythm between disturbing visions, vivid fight choreography, manic shootouts (and sword fights) and the odd car chase. — It’s a blast.”
– Norman Wilner / NOW Toronto

”Riotously entertaining”
– Allan Hunter / Screen International

”This is full-bore filmic frenzy as only Miike can make.”
– Michael Leader / Sight & Sound

”You’ll find yourself grinning, whether or not your head is still attached to your body.”
– Jonathan Romney / Film Comment

”A joyous piece of filmmaking”
– Justin Chang / Los Angeles Times

14.12.2019 klo 20.15
WHY DON’T YOU JUST DIE!

Jo WHS Teatteri Unionin Night Visions -ennakkonäytöksissä ensiesityksensä Suomessa marraskuun alussa saanut Why Don’t You Just Die! voitti Kinopalatsin festivaaliyleisön täydellisesti puolelleen. Katsojat äänestivät teoksen koko syksyn 2019 NV-kattauksen toiseksi parhaaksi elokuvaksi. Audience Award -kisassa ohi kiri ainoastaan Cannesin Kultaisen palmun voittaja, Bong Joon-hon Parasite, sekin vain niukalla piste-erolla. Ei voi siis väittää, etteikö nyt olisi kyse tapauksesta isolla T:llä.

Matvey (Aleksandr Kuznetsov) ilmestyy tyttöystävänsä Olyan (Evgeniya Kregzhde) vanhempien ovelle. Tarkoitus ei ole jauhaa paskaa appiukon kanssa vaan takoa tämä vasaralla hengiltä. Tarkoin suunniteltu murha ei kuitenkaan suju kuin ns. Strömsössä ja pian Matvey huomaa olevansa vankina kerrostalokaksiossa. Tämän enempää ei juonikuvioista kannata tietää etukäteen – ellei halua riistää itseltään ”mitä vittua juuri tapahtui?” -hetkien paatunuttakin sielua hivelevää kimaraa.

Esikoisohjaaja-käsikirjoittaja Kirill Sokolovilla kuljettaa tarinaansa hämmästyttävän varmalla ja alituiseen oivaltavalla otteella. Visuaalisesta tyylistä ja tarinan kerroksellisuudesta on helppo vetää yhtymäkohtia nuoren Guy Ritchien elokuviin ja Quentin Tarantinon parhaisiin töihin. Eivätkä luovasti hyödynnetyt verrokit suinkaan jää tähän. Lopputuloksen jokainen solu huokuu elokuvahistorian syvällistä tuntemusta, jonka nuori venäläinen valjastaa äärimmäisen hallitusti palvelemaan omia oivaltavia pyrkimyksiään häkellyttävän taitavasti.

95 min
Formaatti: DCP
Venäjä 2018
Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Kirill Sokolov
Tuotanto: Sofiko Kiknavelidze
Rooleissa: Aleksandr Kuznetsov, Vitaliy Khaev, Evgeniya Kregzhde, Michael Gor, Elena Shevchenko
Kieli: venäjä, englanninkielinen tekstitys

Kommentoi