Bliss on ohjaaja-käsikirjoittaja Joe Begosin kolmas täyspitkä elokuva, aiempaan tuotantoon lukeutuvat The Mind's Eye ja Almost Human. Ennen Blissin katsomista en ollut nähnyt niistä kumpaakaan, mielenkiinto heräsi puhtaasti esittelytekstin perusteella. Tuli tunne, että tässä saattaisi olla jotain tunkkaisista normeista poikkeavaa. Asiaan vaikutti myös se, että elokuva on osa laadukkaasta tarjonnastaan tunnetun Night Visionsin syksyistä elokuvafestivaalia. Korjaamon Kinossa järjestettiin 2.11.2019 ennakkonäytös, joka oli samalla Blissin esikoisnäytös Suomessa.
Dezzyn olisi saatava maalaus valmiiksi ja niskassa painavat paineet elämää suuremman mestariteoksen tekemisestä ja lähestyvästä taidenäyttelystä. Sivellin ei ole kuitenkaan heilunut hetkeen ja lupaavan alun saaneen taidekappaleen luominen ei etene, vaan se tuijottaa tekijäänsä päivä päivältä vaativammin ja painostavammin. Erinäiset päihteet astuvat kuvaan ja yhdellä niistä on varsin rajut vaikutukset. Luovuus kukkii ja maalaaminen alkaa taas onnistua, mutta himo ihmisverta kohtaan kasvaa hallitsemattoman suureksi ja Dezzykään ei ole enää muistikatkoksiltaan perillä omista tekemisistään. Todellisuuden ja hallusinaation välinen raja hämärtyy ja se tunne välittyy vahvana myös katsojalle. Huumeiden käyttämistäkään ei viitsisi lopettaa kun maalaus on ihan kohta valmis.
Kyseessä saattaa olla jonkinlainen moderni vampyyritarina tai rujo ja raaka kuvaus taiteilijan tuskasta luovuuden ja inspiraation ehtyessä. Tai ehkä se on molempia tai ei kumpaakaan, tai ehkä ne ovat vain pieni osa jotain ihan muuta. Tärkeintä on se, että teemat, tarina ja varsinkin tapa, jolla se kerrotaan, pitävät tiukassa kuristusotteessa lähes koko elokuvan ajan. Alkupuolella on hieman tyhjäkäyntiä ja loppupuolella punainen lanka katoaa hetkeksi, mutta nämä ovat vain pieniä säröjä loistavassa kokonaisuudessa.
Tunnelma velloo syvissä epätoivon, pelon, ahdistuksen ja paniikin sekaisissa vesissä. Niistä kumpuaa toisinaan myös ekstaasinomainen mania ja voiman tunne. Tunnelma ja tunne välittyvät elokuvasta pelottavankin hyvin, meinasi välillä itsellekin iskeä pieni paniikki. Päähenkilöä käy oikeasti vähän sääliksi, vaikka hänet esitetään rehellisen inhimillisessä valossa, johon sisältyy töpeksimistä, ilkeilyä ja huonoja päätöksiä. Tai ehkä juuri siksi hänen taakseen on helppo päästä. Jopa syödessään ystäviensä lihaa hänet on helppo nähdä traagisena kohtalona ja kohtalonsa uhrina. Lopulta Dezzyssä heränneet himot ovat sivuosassa (todella tärkeässä sellaisessa toki) näytelmässä, jonka keskiössä on hänen tekemänsä uhraukset taiteensa edessä ja askelittain tapahtuva vajoaminen tajunnan rajamaille.
Elokuvan takana oleva ryhmä on onnistunut edellämainitun tragedian eläväksi muuttamisessa loistavasti monella eri tavalla. Näyttelijöiden suoritukset ovat poikkeuksetta erinomaisia, jokainen on päässyt hahmonsa sisälle ja jokaisella pienelläkin roolisuorituksella on annettavaa kokonaisuudelle. Esille nousee varsinkin pääosaa näyttelevä 29-vuotias Dora Madison, jonka taito ilmentää eri tunteita ja muita ihmisen päänsisäisiä tapahtumia on yksi Blissin kantavista voimista.
Kuvallinen ilmaisu on tehokasta, kiinnostavaa, rikasta ja mielikuvituksellista. Kuvakulmat, kuvakoot ja kameran liikkeet tukevat tarinaa ja tunnetta ja ovat tärkeässä osassa niiden välittämisessä. Blissin kuvaustyössä on onnistuttu tavoittamaan jotain syvällistä tarinan ytimestä. Elokuva on myös valaistu ja lavastettu hyvin. Etenkin päähenkilön menettäessä otettaan todellisuudesta valosta otetaan paljon irti taiteellisen ilmaisun elementtinä. Bliss on leikattu tarinankerronnan ehdoilla ja kulloisenkin kohtauksen tyyliin sopivasti. Käytännön erikoistehosteet toimivat ja ovat paria halvan oloista poikkeusta lukuunottamatta aidon tuntuisia. Ei sillä, että tietäisin miltä sen kuuluisi tuntua kun ihmiseltä revitään pää irti, vaikka joskus olisi tehnytkin mieli kokeilla. Yksi suurimpia onnistumisia on äänisuunnittelu. Äänitehosteet ja varsinkin musiikki iskevät tunnelman selkäytimeen asti ja vievät monta kohtausta uudelle tasolle. Jälkituotannossakin on tehty taikoja, jotka tuovat viimeisen, mutta sitäkin tärkeämmän silauksen Blissin ilmeeseen.
On hienoa törmätä vielä tänä aikana elokuvaan, jonka taiteellinen ilmaisu on näin korkealaatuista, ja joka ei pidä katsojiaan tyhminä. Asioita ei kerrota liikaa eikä niitä pureskella valmiiksi, vaan tilaa jää katsojan omille ajatuksille, pohdinnoille ja tulkinnoille. Bliss on kokonaisvaltainen kokemus jota voi suositella kaikille taiteellisesta elokuvasta, draamasta, kauhusta ja hyvistä tarinoista kiinnostuneille.
