Nintendo on ilmoittanut julkaisevansa omat VR-lasit Switch-konsolilleen. Lasit ovat osa Nintendon Labo-konseptia ja ovat sarjalle omaiseen tapaan pahvista tehty. Pahvilaseja joutuu myös pidättelemään itse ja niitä käytetään pienten VR-kokemusten katseluun.
Lasien lisäksi julkaisun yhteydessä ilmestyy myös kuusi erilaista Toy-Con ”ohjainta”: ase, kamera, elefantti, lintu sekä tuulipoljin.
Tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun Nintendo hyppää VR-maailmaan, sillä yritys julkaisi jo vuonna 1995 Virtual Boy -konsolin, joka kuitenkin myynnillisesti floppasi.
Nintendo Labo: VR kit ilmestyy huhtikuun 12. päivä ja koko setti kustantaa noin 80 euroa. Hieman halvemmalla saa lasit sekä aseen n. 40€ hintaan ja lisäosapaketteja voi ostaa n. 20€ hintaan.
Hei kaikki lukijat! Täällä kirjoittaa tällä kertaa Mallu, 28-vuotias Errorin toimittajaharjoittelija, joka on pelannut ihan lapsuuden alkujuurista lähtien. Pelien kiehtova maailma on ollut aina lähellä sydäntäni ja tahtoisin jakaa teille pienen pintaraapaisun mistä kaikki alkoi.
Olen ollut kiinnostunut pelaamisesta niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistoni liittyvät PlayStation 1 -konsoliin ja PC-peleihin. Aloittaessani pelimatkani vietin usein aikaa ilmaispelien parissa, mutta kun PlayStation 2 julkaistiin, oli meidän saatava se kotiin. Pelaamisen maailmaan minut johdatti vanhempi serkkuni, jonka kautta tutustuin moniin PlayStation-klassikoihin, joista tulikin lapsuuteni merkittäviä pelielämyksiä. Tässä haluan jakaa kanssanne muutamia minulle tärkeitä pelejä, jotka tekivät minusta pelaajan.
Micro Maniacs (PS1, Gameboy Color)
Micro Maniacs on Codemastersin kehittämä värikäs ja vauhdikas ajopeli, jossa pienet hahmot kilpailevat juosten ja toisiaan vastaan taistelemalla. Pelissä on 41 erilaista ympäristöä ja kahdeksan hahmoa, joilla kaikilla on omat erityistaitonsa. Tämä oli ehdoton suosikkini serkkuvierailuilla, sillä sen luovat kentät ja hauskat ääniefektit vetivät aina mukaansa.
Spyro: Year of the Dragon (PS1)
Spyro: Year of the Dragon oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa. Insomniac Gamesin kehittämä seikkailu vei minut lohikäärmeiden maailmaan, ja siinä yhdistyi unelmoijan mielikuvitus sekä kiinnostavat hahmot. Spyron maailma oli visuaalisesti upea ja täynnä seikkailuja, jotka saivat aina palaamaan pelin pariin.
Nintendogs (Nintendo DS)
Eläinrakkaana ihmisenä Nintendogs oli lapsuudessa minulle aivan erityinen peli. Tässä simulaatiossa sai hoitaa omaa virtuaalikoiraa DS:n kosketusnäytön ja mikrofonin avulla. Vaikka pelissä ei ollut suuria haasteita tai tavoitteita, oli se silti ihana kokemus – täysi kymppi yksinkertaisuudessaan!
Sly 2: Konnakopla (PS2)
Sly Cooper 2 on edelleen yksi ikonisimmista peleistä, joita pelasin lapsena, eikä sen viehätys ole kadonnut aikuisenakaan. Sucker Punch Productionsin kehittämässä pelissä seurattiin Slyn ja hänen rikoskumppaniensa seikkailuja ympäri maailmaa. Seikkailun täyteiset kentät, hahmojen väliset kemiat ja varastelun jännitys tekivät tästä pelistä unohtumattoman.
Pokémon Emerald (Game Boy Advance)
Alun perin veljelleni kuulunut Pokémon Emerald oli myös minulle merkittävä peli, jonka parissa vietin lukemattomia tunteja. Tavoitteeni oli saada kaikki pelin Pokémonit, vaikka tajusinkin pian tarvitsevani myös toisen peliversion saadakseni kaiken. Vaikka tämä takaisku olikin harmillinen, nautin silti jokaisesta hetkestä – ja pelaan Pokémonia vielä tänäkin päivänä.
Dog's Life (PS2)
Dog's Life on yksi niistä vähemmän tunnetuista peleistä, mutta minulle se oli täynnä hauskuutta. Tässä Frontier Developmentsin luomassa pelissä sain elää koiran elämää ja tehdä kaikkea hauskaa, mitä koirat tekevät – haukkua, kaivaa kuoppia ja jopa pissiä ”kilpaillen” muiden koirien kanssa. Peli oli täynnä huumoria, ja se jäi elävästi mieleen lapsuuteni leikkisänä kohokohtana.
Ōkami (PS2)
Ōkami, jonka kauniiseen maailmaan minut tutustutti ystäväni, oli visuaalisesti ja tarinallisesti ainutlaatuinen. Clover Studion ja Capcomin kehittämä peli yhdisti taidetta ja seikkailua, ja sen japanilaistyylinen grafiikka sai minut uppoutumaan tarinaan täysin. Vaikka en lapsena vielä ymmärtänyt peliä syvällisesti, sen tunnelma teki suuren vaikutuksen.
Näiden pelien kautta löysin paikkani pelien maailmasta ja olen kiitollinen, että sain kokea nämä seikkailut osana kasvutarinaani. Nämä pelit eivät olleet vain viihdettä – ne olivat matkoja eri maailmoihin ja antoivat unohtumattomia hetkiä, jotka vieläkin inspiroivat minua pelaajana.
Ubisoftin hiljattain ilmestynyt Just Dance 2025 Edition sisältää 40 uutta kappaletta, joiden joukossa on Galantis-yhtyeen ”BANG BANG (My Neurodivergent Anthem)” -kappale, joka käsittelee ADHD:ta eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.
Pelin kehityksessä on tehty yhteistyötä Ubisoftin neurodiversiteettiresurssiryhmän (ERG) kanssa. Yhteistyön tavoitteena oli varmistaa ADHD:n asianmukainen käsittely pelissä. ”BANG BANG” -kappaleen koreografia on suunniteltu kuvastamaan ADHD-kokemusta.
Pelissä on useita pelitiloja, mukaan lukien kuntoilutoiminnot ja moninpelitilat. Pelaajat voivat laajentaa kappalevalikoimaansa Just Dance+ -tilauspalvelun kautta.
