Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle Kommentit pois päältä artikkelissa Wardogsin Steam Early Access -päivämäärä lyötiin lukkoon syyskuulle

-henkistä suursotaa ja taktista meininkiä yhdistelevä saapuu Early Accessiin 10. syyskuuta. Bulkheadin kehittämässä räiskinnässä taistellaan valtavilla avoimilla taistelukentillä jopa sadan pelaajan voimin, ja mukana on sekä jalkaväkeä että ajoneuvoja.

Ennen julkaisua peliä voi testata suljetussa betassa 21.–23. elokuuta. Ennakkotilaajat saavat siihen pääsyn, mutta on vienyt luottamuksensa peliin vielä pidemmälle! Jos pelaaja kokeilee betaa eikä pidä kokemastaan, kehittäjä lupaa mahdollisuuden hyvitykseen.

Early Access -version hinta on noin 34 euroa, mutta täyden julkaisun yhteydessä hinnan on tarkoitus nousta noin 51 euroon. Early Accessissa ei ole vielä pelinsisäisiä rahastusmekanismeja, vaikka julkaisun jälkeen peliin on suunnitteilla maksullisia kosmeettisia esineitä. Early Access -jakson odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Julkaisussa Wardogs tarjoaa kolme karttaa, joista jokaisessa on kolme variaatiota, sekä useita aseita ja ajoneuvoja. Pääpelitilassa kolme palkkasoturiryhmää kamppailee alueiden hallinnasta ja rahasta, jota voi käyttää esimerkiksi aseiden ja ajoneuvojen hankkimiseen. Myös muiden pelaajien kuljettaminen helikopterilla voi kartuttaa kassaa, eli sotatantereella voi siis olla hyödyksi, vaikka ei olisi se tyyppi, joka ampuu kaiken mikä liikkuu.

Bulkhead on markkinoinut peliä poikkeuksellisen avoimesti ja jopa julkaissut ennakkotilaajille videon nimeltä ”10 Reasons NOT to Buy”. Wardogs on kuitenkin kerännyt jo yli 800 000 toivelistaa Steamissa, joten kiinnostusta 100 pelaajan taistelutantereille ainakin riittää.

Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön Kommentit pois päältä artikkelissa Voidwood-peli yhdistää satumaiset maisemat ja ääneen reagoivan hirviön

Uusi pelistudio on julkistanut ensimmäisen pelinsä, Voidwoodin. Kyseessä on 1–4 pelaajan yhteistyöhön keskittyvä selviytymiskauhupeli, jossa pelaajat astuvat kirotussa metsässä eksyneiden lasten saappaisiin. Ulkoasu ammentaa satumaisesta -henkisestä tyylistä, mutta tunnelma muuttuu nopeasti paljon synkemmäksi.

Päivisin pelaajien tehtävänä on tutkia metsää, kerätä tarvikkeita ja valmistaa selviytymiseen tarvittavia välineitä. Öisin metsässä alkaa kuitenkin tapahtua, kun The Beast -niminen pysäyttämätön hirviö lähtee saalistamaan. Sitä ei voi päihittää, joten piiloutuminen, liikkuminen ja ennen kaikkea hiljaisuus ovat elintärkeitä.

Äänellä on pelissä erityisen suuri merkitys. Pelaajat kommunikoivat lähietäisyydeltä toimivan puheviestinnän avulla, ja kuiskailu on turvallisin tapa pitää yhteyttä kavereihin. Jos joku innostuu huutamaan, The Beast saattaa kuulla sen ja silloin iltakävely voi muuttua melko nopeasti juoksukilpailuksi.

Jokainen pelikerta kestää noin 20–30 minuuttia ja on erilainen. Pelaajat voivat palata leirilleen, jossa nuotion valo pitää tavallisemmat hirviöt loitolla. The Beastia nuotio ei kuitenkaan pelota, joten leirissäkään ei voi huokaista helpotuksesta liian aikaisin. Peli sisältää myös hahmon pitkäaikaista kehittämistä tukevan meta progression -järjestelmän.

on parhaillaan kehityksessä ja sen on määrä ilmestyä vuonna 2027. Jos yhdistelmä satumaista metsää, kavereiden kanssa selviytymistä ja ”älä vain päästä ääntä” -kauhua kuulostaa kiinnostavalta, tätä kannattaa pitää silmällä.