Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Järjestöjohtajalta raju ulostulo Sonyn digisuunnitelmiin: ”Piratismi on ainoa keino pelien säilyttämiseksi levyttömässä tulevaisuudessa” Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestöjohtajalta raju ulostulo Sonyn digisuunnitelmiin: ”Piratismi on ainoa keino pelien säilyttämiseksi levyttömässä tulevaisuudessa”

Peliarkistoinnin ja -historian puolestapuhujat ovat tyrmistyneet Sonyn tuoreesta ilmoituksesta ajaa fyysisten 5 -pelilevyjen tuotanto kokonaan alas vuoteen 2028 mennessä. Päätös siirtää johtavan pelikonsolin tulevaisuuden täysin digitaalisten käyttöoikeuslisenssien varaan on saanut alan arvostetuimmat asiantuntijat reagoimaan poikkeuksellisen kovin sanankääntein.

Videopelien säilyttämiseen erikoistuneen Video Game History Foundation (VGHF) -säätiön johtaja Frank Cifaldi on astunut julkisuuteen ja todennut suoraan, että levyttömässä tulevaisuudessa piratismi jää tällä hetkellä ainoaksi toimivaksi keinoksi pelihistorian pelastamiseksi.

Alan etujärjestöt kieltäytyvät tarjoamasta laillisia vaihtoehtoja

Cifaldin raju kommentti oli suora vastaus Bluesky-sosiaalisessa mediassa jaettuun julkaisuun, jossa piratismia luonnehdittiin pelialan ”ainoaksi tällä hetkellä olemassa olevaksi median säilytysmuodoksi”. Koko aikuisikänsä pelihistorian varojelemiselle omistanut säätiöjohtaja allekirjoitti väitteen täysin.

Videopelien historiallista säilyttämistä ajavan instituution johtajana ja ihmisenä, joka on omistanut koko aikuisikänsä tälle asialle: tämä pitää paikkansa. Olemme yrittäneet työskennellä pelialan etujärjestöjen kanssa löytääksemme laillisen tien eteenpäin, mutta he kieltäytyvät tarjoamasta mitään merkityksellistä vaihtoehtoa.

Cifaldi arvostelee peliteollisuutta siitä, että se toimii aktiivisesti omia teoksiaan ja niiden laillista arkistointia vastaan. Koska digitaaliset kauppapaikat voidaan sulkea ja lisenssit evätä yhdellä napinpainalluksella, ei pelkkään digitaaliseen jakeluun siirtyminen takaa pelien säilyvyyttä tuleville sukupolville. Kun kuluttajilta viedään mahdollisuus omistaa peli fyysisen median muodossa, katoaa virallisilta tahoilta myös mahdollisuus arkistoida teoksia laillisesti.

Katseet kääntyvät PC-rautaan

Myöhemmässä säätiön virallisessa lausunnossa Cifaldi kuitenkin lievensi sävyä ja muistutti, että Sonyn ratkaisu ei tullut asiantuntijoille täytenä yllätyksenä. Museot, kirjastot ja viralliset arkistot ovat jo pitkään ymmärtäneet, ettei pelkkien muovisten levyjen kerääminen varaston hyllyille ole kestävä tai pitkäaikainen ratkaisu uudempien pelien pelastamiseksi.

Konsolien muuttuessa suljetuiksi digitaalisiksi ekosysteemeiksi, pelien säilyttämisen ja historian pelastamisen tulevaisuus nojaa entistä vahvemmin -alustaan, jossa laitteiston avoimuus mahdollistaa datan kopioinnin ja tallentamisen virallisiin digitaalisiin arkistoihin. Cifaldin mukaan pelialan on kuitenkin pakko muuttaa asennettaan ja luotava viralliset, lailliset raamit museoiden toiminnalle, jotta digitaalisen aikakauden pelit eivät katoa historian hämäriin pysyvästi.

Vastaisku Sonyn digisuunnitelmille: ”Don’t Kill the Disc” -adressi keräsi nopeasti yli 115 000 allekirjoitusta Kommentit pois päältä artikkelissa Vastaisku Sonyn digisuunnitelmille: ”Don’t Kill the Disc” -adressi keräsi nopeasti yli 115 000 allekirjoitusta

Konsolipelaajien keskuudessa kytee jättimäinen raivo, kun ilmoitti virallisesti luopuvansa fyysisten pelilevyjen valmistuksesta -alustoille tammikuusta 2028 alkaen. Päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuudessa uudet pelit ostetaan joko suoraan PlayStation Storesta tai kivijalkakaupasta pelkän muovisen kotelon sisään sujautetun latauskoodin muodossa.

Vastareaktio on ollut välitön. Kanadalainen itsenäinen pelijälleenmyyjä PNP Games perusti Change.org-sivustolle ”Don’t Kill the Disc” -vetoomuksen, joka keräsi vain muutamassa päivässä yli 115 000 allekirjoitusta ympäri maailmaa.

Tuhansia työpaikkoja uhattuna ja käytettyjen pelien markkinat kuolemassa

Kriitikot ja itsenäiset kauppiaat muistuttavat, että fyysisten pelien hylkääminen ei ole vain nostalgian kaipuuta, vaan sillä on massiiviset taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset. PNP Gamesin edustaja Jade Pearce korostaa, että levyjen valmistus, logistiikka, varastointi ja kierrätys työllistävät tuhansia ihmisiä ympäri maailman.

Fyysiset pelit tukevat kokonaista teollisuudenalaa, jonka täysin digitaalinen tulevaisuus pyyhkii hiljaisesti pois: jälleenmyyjät, jakelijat, valmistajat, varastoinnin ja logistiikan, käytettyjen pelien markkinat sekä keräilijä- ja säilytysyhteisöt. Se tarkoittaa tuhansia työpaikkoja ja lukemattomia pienyrityksiä. Fyysisen median lopettaminen poistaa kuluttajan valinnanvapauden, heikentää paikallistalouksia ja antaa muutamalle alustan omistajalle täydellisen kontrollin siitä, miten ja voiko ostamiisi peleihin edes päästä käsiksi.

Pearce muistuttaa, että kyse on myös omistajuudesta. Levyversion voi aina myydä eteenpäin, antaa lahjaksi tai lainata kaverille. Digitaalinen peli on puolestaan pelkkä käyttöoikeuslisenssi, jonka Sony voi periaatteessa evätä tai poistaa palvelimiltaan milloin tahansa – kuten yhtiö teki ilmoittaessaan sulkevansa vanhojen – ja -konsoliensa kauppapaikat.

Numerot Sonyn puolella – Digimyynti jo lähes 80 %

Sonyn viestintäjohtaja Sid Shuman puolustaa ratkaisua PlayStation Blogissa toteamalla, että kyseessä on luonnollinen vastaus kuluttajien muuttuneeseen käyttäytymiseen. Digitaalisen median suosio on yksinkertaisesti ajanut fyysisten levyjen ohi.

Analyysiyhtiö Amperen julkaisemat tilastot tukevat Sonyn näkemystä. Kun julkaistiin vuonna 2013, vain 13 % pelimyynnistä oli digitaalista. Vuoteen 2025 tultaessa digitaalisten ostosten osuus kaikista PlayStation-pelihankinnoista oli loikannut jo lähes 80 prosenttiin. Viime vuonna fyysisen jakelun osuus toi enää nimelliset kolme prosenttia PlayStationin kokonaistuloista. Merkkejä tulevasta saatiin jo aiemmin, kun hittipeli Grand Theft Auto VI ilmoitti jättävänsä levyt kokonaan väliin ennakkotilauksissaan, ja Sonyn oma Pro -konsoli rullasi kauppoihin ilman levyasemaa.

Kyse on myös puhtaasta bisneksestä: kun peli myydään fyysisessä laatikossa, kauppiaat ja välikädet lohkaisevat hinnasta noin puolet. Digitaalisessa PlayStation Storessa Sony ottaa jokaisesta myynnistä suoraan 30 % komission ja loput 70 % menevät suoraan pelitalolle. Lisäksi ilman levyasemaa tuleva on tekoälybuumin ja RAM-muistipulan keskellä huomattavasti halvempi valmistaa. Talousanalyytikko Robin Zhun mukaan fyysisen median ystävillä oli mahdollisuutensa:

”Jos pelaajat ja pelien säilyttäjät olisivat ostaneet enemmän fyysisiä pelejä, Sony ei olisi nähnyt niitä digitaalisen myynnin suhteita, jotka oikeuttavat tämän päätöksen.”