Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät YouTube :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä CryEngine -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes Hitman III :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

CI Games on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi Cyberpunk 2077 :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa Steam -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei Kommentit pois päältä artikkelissa Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei

Ghost of Yotei on Sucker Punchin kunnianhimoinen paluu samuraiseikkailujen maailmaan. Se sijoittuu yli kolmesataa vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, 1600-luvun Ezoon, nykyiseen Hokkaidoon, jossa luonto, mytologia ja kosto kietoutuvat yhteen. Pelaaja astuu Atsun, palkkasoturin ja viimeisen perheensä jäsenen saappaisiin, kun tämä palaa kostamaan Yotein kuusikon teot.

Heti ensiminuuteista alkaen peli tekee selväksi, ettei kyse ole vain miekkojen kalistelusta. Ghost of Yotei on rauhallinen ja mietiskelevä, mutta hetkittäin raivokas kokemus, kuin rauhallinen sumi-e-maalaus, jonka pintaa sota repii rikki..

Pelimaailma ja tunnelma

Ezo eli feodaaliajan Hokkaido on yksi pelin suurimpia vahvuuksia. Lumiset vuoret, lumimyrskyissä on pakko hakea suojaa tai riski jäätyä hengiltä kasvaa, usvaiset metsät jotka kätkevät mytologisia hahmoja ja jäiset järvet jotka heijastavat pohjoisen kylmää kauneutta tuntuvat elävältä ja hengittävältä. Päivän- ja vuorokaudenvaihtelut, sekä dynaamiset sääolosuhteet, kuten lumimyrskyt tuovat peliin selviytymisen elementin. Näiden yksityiskohtien ansiosta maailma tuntuu vaaralliselta ja todelliselta, mutta samalla meditatiiviselta. Unreal Engine 5 tekee visuaalisuudesta lähes valokuvantarkkaa, erityisesti valon ja varjon leikki bambujen lomassa tai auringon laskiessa Yotein vuoren taakse on pysäyttävän kaunis hetki.

Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Japanilaiset instrumentit, shamisen ja huilut luovat perinteisen, rauhoittavan taustan, kun taas tuulen ujellus ja lumen narskunta lisäävät luonnollisuutta. Kuulokkeilla pelattuna kokemus on lähes elämysmatka feodaaliajan Japaniin.

Tarina ja rakenne

Tarinankerronta ja rakenne pelin tarina etenee viiden Kiin-nimisen luvun kautta, joissa jokainen keskittyy moraalisiin valintoihin ja menneisyyden kohtaamiseen. Atsun matka ei ole vain koston, vaan myös sovituksen tie. Tarina on paikoin ennalta-arvattava, klassinen kostonkaari, jossa menneisyys ajaa sankarin väkivallan polulle, mutta vahva tunnelataus ja kulttuurinen konteksti pitävät mielenkiinnon yllä.

Erityisesti sivutehtävät laajentavat maailmaa ja rikastuttavat kokonaisuutta .Ne tuovat esiin Hokkaidon kansantarinoita ja Ainu-kulttuurin elementtejä, ja osa niistä päättyy kohtaamisiin legendaaristen henkien kanssa. Nämä hetket eivät ole vain taisteluita, vaan myös emotionaalisia tutkielmia ihmisen ja luonnon suhteesta.

Pelissä sivuhahmot jäävät paikoin ohuiksi, mutta Atsu on karismaattinen ja ristiriitainen päähenkilö, jonka sisäinen rauha on yhtä hauras kuin hänen miekkansa terä.

Taistelumekaniikka

Ghost of Yotein taistelujärjestelmä on hienostunut sekoitus tarkkuutta ja intensiivisyyttä. Peli ottaa vaikutteita Sekirosta ja Ghost of Tsushimasta, mutta säilyttää oman rytminsä. Väistöt, torjunnat ja iskujen ajoitus ovat avainasemassa, jossa jokainen virhe kostautuu. Atsulla on käytössään useita aseita: miekka, kaksiteräinen katana, keihäs, ketjusikeli ja massiivinen odachi. Jokaiselle aseelle on oma taitopuunsa, mikä kannustaa vaihtelevaan pelityyliin. Erityinen lisäsyvyys syntyy Atsun susikumppanista, joka kasvaa rinnalla ja auttaa sekä taisteluissa että selviytymisessä.

Spirit Essence -pisteillä voi kehittää yliluonnollisia kykyjä, kuten Spirit Dash ja Echo Strike, jotka tuovat taisteluihin näyttävyyttä ja taktiikkaa. Kontrollit toimivat saumattomasti ohjaimella, reaktio on tarkka, eikä edes intensiivisissä taisteluissa esiinny viivettä.

Hevonen, sinä loistelias apuri vai turha matkakumppani?

Hevonen on Ghost of Yoteissa kaksijakoinen kokemus. Sen rooli matkustamisessa on aluksi merkittävä, Ezossa liikkuminen ilman ratsua olisi tuskallisen hidasta, ja lumimyrskyissä hevosen avulla ehtii turvaan nopeammin. Hevosen toteutus on peliä jakava tekijä, minkä takia valitettavasti hevosen animaatiot jäävät jälkeen muun pelin viimeistellystä visuaalisuudesta. Ratsun liikkeet ovat ajoittain kulmikkaita, ja erityisesti käännöksissä tai esteiden yli hypätessä liike tuntuu jäykältä. Hevosen harjan ja hännän fysiikka ei myöskään tavoita samaa hienovaraisuutta, jota hahmoanimaatioissa muuten nähdään.

Tämä korostuu, kun vertaa hevosen käyttäytymistä esimerkiksi Ghost of Tsushiman ratsastusmekaniikkaan, joka tuntui dynaamisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisäksi, kun pelaaja avaa “pikasiirtymä”-toiminnon, hevonen menettää helposti merkityksensä käytännöllisenä työkaluna. Lisäksi välillä hevonen katoaa kutsuttaessa, ilmestyy cutsceneihin väärään paikkaan tai jumittuu maastoon. Päivityksillä näitä on jo korjattu, mutta satunnaisia ongelmia esiintyy yhä.

Silti on mainittava, että hevosen äänet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, kavionkopina, hengitys kylmässä ilmassa ja lumen pöllyäminen kavioiden alta on toteutettu upeasti. Animaatiot eivät siis pilaa kokemusta, mutta ne muodostavat selvän poikkeaman pelin muuten korkeasta teknisestä tasosta.

Tekninen toteutus

Ghost of Yotei on teknisesti vakuuttava. Ruutunopeus pysyy vakaana, vaikka raskaimmissa lumisadejaksoissa voi esiintyä hetkittäisiä notkahduksia. Grafiikan yksityiskohtaisuus ja valaistusefektit tekevät kuitenkin vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Käännöstyö suomeksi on pääosin onnistunut, joskin paikoin dialogi tuntuu kömpelöltä tai liiankin kirjaimelliselta. Tämä ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta merkittävästi, varsinkin jos peliä pelaa alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla.

Yhteenveto

Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa.


Kyseinen peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Arvostelu: Mallu Millie

9.5 / 10
Hyvää: + Hahmon sulava liike ja tarkat animaatiot + Monipuolinen asearsenaali ja taitopuut + Upeat maisemat, sää- ja valoefektit + Kulttuuriset viitteet Ainu-kansaan + Erilaiset pelitilat: Kurosawa, Watanabe, Miike + Taistelu on sulavaa ja palkitsevaa, ja erilaisten aseiden oikea käyttö tekee jokaisesta yhteenotosta jännittävän. + Opastava tuuli, joka toimii kompassinasi ei riko aikakauden immersiota + Maailmassa paljon tutkittavaa + Ääni efektit hahmon liikkuessa eri pinnoilla on huomioitu hyvin + Sivutehtävät ja taitopuut lisäävät syvyyttä ja tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja kehittää hahmoa Huonoa: - Joissain kohdissa hevonen tuntuu turhalta matkustustavaksi, kun saat auki "pikasiirtymä" - toiminnon auki - Suomeksi käännetyt tekstit ajoittain kömpelöitä - Hevosen animaatiot kömpelöt - Ohjaimen toimintoja hyödynnetty hyvin, mutta käyvät toistamiseen todella tylsäksi. Yhteenveto: Ghost of Yotei on samuraipelien uusi merkkipaalu. Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa. Tämä peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Unity paljasti merkittävän tietoturva-aukon Kommentit pois päältä artikkelissa Unity paljasti merkittävän tietoturva-aukon

Pelinkehittäjätyökalu Unity on paljastanut merkittävän tietoturva-aukon, joka vaikuttaa peleihin ja sovelluksiin, joita on kehitetty sen editorilla vuodesta 2017 lähtien. Aukko olisi voinut mahdollistaa haittaohjelman ajamisen ja luottamuksellisten tietojen varastamisen käyttäjän laitteelta, jos peli on rakennettu haavoittuvalla Unity Runtime -versiolla. Alustat, joita tämä koskee, ovat Android, Windows, Linux ja macOS.

Ei ole näyttöä siitä, että aukkoa olisi koskaan hyödynnetty, eikä käyttäjiin tai asiakkaisiin ole kohdistunut vaikutuksia. – Unityn yhteisö- ja viestintäjohtaja Larry Hryb rauhoitteli.

Yritys on kuitenkin julkaissut korjauksia kaikille Unity Editorin merkittävimmille ja pienemmille versioille alkaen versiosta 2019.1. Lisäksi Unity on julkaissut työkalun, joka korjaa jo julkaistut sovellukset takaisin vuoteen 2017.1 asti.

Kehittäjille suositellaan päivitysten lataamista, sovellusten uudelleenkääntämistä ja julkaisemista uudelleen turvallisuuden varmistamiseksi. Käyttäjiä kehotetaan pitämään laitteensa ajan tasalla, käyttämään automaattisia päivityksiä ja ylläpitämään ajantasaisia virustorjuntaohjelmia.

Microsoft Defender ja Valve ovat myös reagoineet. Defender on päivitetty tunnistamaan ja estämään haavoittuvuutta, ja Steamille on tuotu lisäsuojauksia. Jotkut pelinkehittäjät, kuten Obsidian, ovat poistaneet osan peleistään digitaalisilta myyntialustoilta varotoimenpiteenä.

Vaikka tilanne kuulostaa hurjalta, käyttäjät voivat huokaista helpotuksesta, tähän mennessä kukaan ei ole kärsinyt vahinkoa, ja Unity on reagoinut nopeasti.