Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Shift Up on ostanut Shinji Mikamin johtaman Unbound-studion Kommentit pois päältä artikkelissa Shift Up on ostanut Shinji Mikamin johtaman Unbound-studion

Pelialan konkarin Shinji Mikami johtama studio on siirtynyt kokonaan korealaisen -yhtiön omistukseen. Kaupan myötä Shift Up vastaa jatkossa studion pelien julkaisemisesta ja globaalista tuesta, eli tähtäin on selvästi kansainvälisillä markkinoilla.

Mikami tunnetaan Resident Evil -sarjan luojana sekä peleistä kuten Devil May, Dino Crisis ja The Evil Within. Shift Up tunnetaan muun muassa peleistä ja , joten kyse ei ole mistään pienestä pelurista. Yhteistyötä juhlistettiin julkaisemalla video, jossa Mikami ja yhtiön toimitusjohtaja Kim Hyung Tae keskustelevat yhteisestä visiostaan, kunnianhimoisesta pelistä, jossa ei tingitä laadusta tai luovuudesta.

Kaksikon mukaan yhteistyö syntyi harvinaisen hyvin yhteen osuvista tavoitteista. Molemmat puhuvat yhteisestä vakaumuksesta ja halusta luoda jotain suurta. Mikami kehuu erityisesti Kimiä käytännönläheiseksi tekijäksi, joka on itse mukana pelinkehityksessä, eikä vain johtamassa sitä etäältä.

Kulisseissa Unbound on jo työstämässä uutta alkuperäispeliä, jota kuvaillaan AAA-laadun ja AA-laajuuden yhdistelmäksi. Samalla kehitteillä on myös pienempiä, kokeellisempia projekteja :lle ja konsoleille. Nyt kun julkaisupuoli on Shift Upin käsissä, kaikki projektit suunnataan suoraan globaalille yleisölle.

Tuore yritysosto antaa myös lisäpainoa aiemmille vihjailuille Mikamin ja Kimin yhteistyöstä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pelialalle voi olla syntymässä uusi kovan luokan tekijä ja ehkä seuraava suuri hitti.

Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun Kommentit pois päältä artikkelissa Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun

Jos olet joskus miettinyt, miltä näyttäisi länkkäriteemalla ja pikseligrafiikalla, vastaus on nyt täällä. Kehittäjäkaksikko ja julkaisija ovat julkaisseet uuden pelinsä Tombwaterin, joka yhdistää armottoman soulslike-haasteen mystiseen villiin länteen.

Pelaaja astuu yksinäisen revolverisankarin saappaisiin ja saapuu rapistuvaan Tombwaterin kaupunkiin etsimään kadonnutta ystäväänsä, sheriffi Elliott Flintwoodia. Vastassa ei kuitenkaan ole pelkkää pölyä ja hiljaisuutta, vaan karmivia, eldritch-henkisiä kauhuja, jotka uhkaavat sekä henkeä että mielenterveyttä.

Sisältöä Tombwaterissa riittää, sillä luvassa on peräti 95 vihollistyyppiä, 25 pomovastusta ja 16 erilaista aluetta. Pelin läpäisyyn saa uppoamaan arviolta 20–25 tuntia, eikä matka todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Kartta- ja tehtäväloki helpottavat suunnistamista, kun taas erilaisten tonicien ja räjähteiden valmistus tuo kaivattua etua taisteluihin.

Pelin taustalla ovat kehittäjät Max Mraz ja Jake Wagner, joista Mraz tunnetaan aiemmin esimerkiksi pelistä sekä -henkisestä demake-projektista . Itse asiassa Yarntown toimii eräänlaisena Tombwaterin esiasteena ja sen voi edelleen pelata ilmaiseksi.

on nyt saatavilla :lle -palvelussa. Jos synkkä tunnelma, haastavat pomotaistelut ja länkkäritwistillä höystetty kauhu kuulostavat houkuttelevalta, tässä voi olla seuraava pelipakkomielteesi.