Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Control Resonant on Remedyn tähän asti kunnianhimoisin loikka Kommentit pois päältä artikkelissa Control Resonant on Remedyn tähän asti kunnianhimoisin loikka

porskuttaa vahvassa vireessä, kun studion Control -pelisarja on rikkonut jo 6 miljoonan myydyn kappaleen rajapyykin. Samalla katseet kääntyvät seuraavaan julkaisuun, , jota yhtiön tuore toimitusjohtaja Jean-Charles Gaudechon kehuu poikkeuksellisen suoraan.

Gaudechon kertoo pelaavansa uutta peliä itse säännöllisesti ja vakuuttaa, että kokonaisuus alkaa olla kasassa. Tavoite on kunnianhimoinen ja pyrkimys tehdä Resonantista “day one” -ostos niin sarjan faneille kuin uusillekin pelaajille. Julkaisua odotetaan syksylle :lle, 5:lle ja Series -konsoleille.

Taloudellisesti Remedyllä menee kaksijakoisesti mutta lupaavasti. Liikevaihto laski hieman 13,1 miljoonaan euroon, mutta kannattavuus parani ja kassavirta kääntyi selvästi plussalle. Erityisesti pelimyynnit ja rojaltit ovat kasvussa, kun taas kehityspalkkiot ovat laskeneet, mikä on merkki siitä, että uusi peli lähestyy maalia.

Resonant on myös studion tähän asti kunnianhimoisin projekti. Pelin parissa työskentelee Remedy-historian suurin pelitiimi ja peli tukee peräti kahdeksaa eri äänikieltä. Studio tähtää samalla kovaan kasvuun, sillä tavoitteena on tuplata liikevaihto noin 100 miljoonaan euroon vuoteen 2027 mennessä.

On selvää, että Remedy rakentaa seuraavaa suurta hittiään määrätietoisesti. Ja jos toimitusjohtajan omiin pelisessioihin on uskominen, Controlin outo ja kiehtova maailma on palaamassa entistä vahvempana.

Yksinoikeudet jäivät historiaan, Xbox-pelit dominoivat PlayStationin myyntilistoja Kommentit pois päältä artikkelissa Yksinoikeudet jäivät historiaan, Xbox-pelit dominoivat PlayStationin myyntilistoja

on tehnyt rohkean liikkeen viemällä omia pelejään kilpailijan konsolille, ja nyt päätös näyttää maksavan itsensä takaisin. Tuoreen raportin mukaan -pelit ovat tuottaneet Sonyn -alustalla jo noin 667 miljoonaa dollaria, eli karkeasti noin 615 miljoonaa euroa, eikä luku sisällä edes suurimpia hittipelejä.

Myyntilistoja johtaa , jota on myyty :llä peräti 5,8 miljoonaa kappaletta. Perässä tulevat ja , jotka ovat myös löytäneet yleisönsä Sonyn leirissä. Kaikki pelit eivät kuitenkaan ole menestyneet yhtä hyvin, sillä osa nimikkeistä on jäänyt selvästi pienempiin myyntilukuihin.

Mielenkiintoista on, että luvut eivät sisällä jättisarjoja kuten tai . Toisin sanoen todellinen kokonaistuotto voi olla huomattavasti suurempi. Tämä antaa vahvaa tukea Microsoftin uudelle strategialle, jossa pelejä julkaistaan laajemmin eri alustoille yksinoikeuksien sijaan.

Taustalla on isompi muutos Xboxin suunnassa. Yhtiö on viime aikoina karsinut kustannuksia, tehnyt organisaatiomuutoksia ja hionut palveluitaan, kuten Game Passia. Uusi johto pyrkii selvästi hakemaan kasvua laajemmasta yleisöstä, vaikka se tarkoittaisi pelien viemistä suoraan kilpailijan konsolille.

Kaiken perusteella vaikuttaa siltä, että Xbox ei enää pelaa vain yhdellä kentällä. Kysymys kuuluukin jatkaako Microsoft monialustastrategiaa, vai palaako se vielä joskus tiukemmin yksinoikeuslinjaan?