Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

R-ikärajan Bloodborne-animaatio matkalla valkokankaalle Kommentit pois päältä artikkelissa R-ikärajan Bloodborne-animaatio matkalla valkokankaalle

saa yllättävän tekijän taakseen, kun -tähti Seán McLoughlin, eli , toimii yhtenä elokuvan tuottajista. Uusi R-ikärajalla varustettu animaatioelokuva on osa -yhtiön laajempaa pelielokuva-alaa, ja sen taustalla ovat myös sekä animaatiostudiot.

Elokuva perustuu Bloodborne -pelin synkkään maailmaan, jossa metsästäjä taistelee hirviöitä vastaan painajaismaisessa Yharnamin kaupungissa. Tarkkaa juonikuvausta ei vielä ole, mutta tunnelman luvataan pysyvän uskollisena pelin ahdistavalle ja goottilaiselle ilmapiirille.

JackSepticEye kertoo, että hänen roolinsa on varmistaa juuri tämä, että elokuvan pitää pysyä mahdollisimman lähellä alkuperäistä peliä. Hänen mukaansa tarkoitus ei ole sotkea tarinaa, vaan säilyttää sen tunnelma ja tehdä siitä jotain, mikä tuntuu aidosti pelin hengeltä.

Fanien reaktiot ovat olleet odotetun kaksijakoisia. Osa on innoissaan siitä, että Bloodborne saa vihdoin elokuvaversion, kun taas osa suhtautuu varauksella siihen, kuinka hyvin peliä voi siirtää animaatioon. JackSepticEye itse painottaa, että hän lähestyy projektia ennen kaikkea fanina, ei pelkästään tuottajana.

Taustalla näkyy myös laajempi trendi, jossa pelielokuvista ja -sarjoista on tullut entistä vakavampia tuotantoja. Jos Bloodborne -elokuva onnistuu, se voi olla jälleen yksi askel siihen suuntaan, että pelien tarinat otetaan Hollywoodissa tosissaan ja ehkä jopa pelkäämättä niiden synkkyyttä.

Metro 2039: Synkkä vaellus syvyyksiin alkaa ensi talvena Kommentit pois päältä artikkelissa Metro 2039: Synkkä vaellus syvyyksiin alkaa ensi talvena

on virallisesti julkistettu ja luvassa on jälleen paluu postapokalyptiseen Moskovaan, paikkaan jossa tunnelit ovat ainoa turvapaikka ja toivo on lähinnä teoreettinen käsite. Kehittäjä lupaa, että uusi osa on entistä synkempi ja keskittyy vahvasti yksinpelikampanjaan.

Pelin päähenkilönä nähdään The Stranger, erakoitunut hahmo, jota vaivaavat väkivaltaiset painajaiset. Tarina pakottaa hänet palaamaan Moskovan metroon, vaikka hän on vannonut ettei koskaan palaisi sinne. Matka vie syvälle tunneleihin ja viemäreihin, joissa viimeiset selviytyjät yrittävät sinnitellä ja samalla vastassa on uusi uhka, autoritaarinen Fuhrer-hahmo.

-jatkumosta tuttu tyyli saa tällä kertaa vielä raskaamman sävyn. Kehittäjien mukaan peli ei romantisoi maailmanloppua, vaan pyrkii näyttämään sen seuraukset karusti ja inhimillisesti. Taustalla vaikutteita on haettu myös oikean maailman tapahtumista, kuten pandemiasta ja sodasta, jotka ovat muokanneet studion suuntaa.

Teknisesti peli rakennetaan 4A Enginellä, ja tavoitteena on yksityiskohtainen, käsin rakennettu maailma, jossa jokainen kohtaus kertoo omaa ”jäätynyttä tarinaansa”. Julkaisua odotetaan ensi talvena :lle sekä nykykonsoleille, kuten ja Xbox Series X|S. Metro 2039 ei näytä lupaavan kevyttä matkaa, vaan pikemminkin paluuta paikkaan, josta ei koskaan oikeastaan pääse pois.