Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Elder Scrolls 6 -huhut kiihtyvät – jääkö peli Xbox-yksinoikeudeksi? Kommentit pois päältä artikkelissa Elder Scrolls 6 -huhut kiihtyvät – jääkö peli Xbox-yksinoikeudeksi?

Bethesdan massiivinen roolipeli on taas noussut keskusteluun, ja tällä kertaa syynä ovat uudet spekulaatiot pelin mahdollisesta yksinoikeudesta Xboxille. Peliä ei ole vieläkään julkaistu tai edes kunnolla esitelty, mutta keskustelu siitä, missä sitä lopulta pelataan, käy jo kuumana.

Huhujen ytimessä on tuttu kysymys: jääkö peli vain Xboxille ja :lle vai nähdäänkö se joskus myös PlayStationilla. Aiemmat kommentit ja dokumentit ovat viitanneet siihen, että Xboxin omistama saattaa pitää pelin osana omaa ekosysteemiään, mutta varmaa päätöstä ei ole koskaan täysin lyöty lukkoon.

Samaan aikaan peliala on muutenkin muuttunut suuntaan, jossa yksinoikeudet eivät ole enää niin mustavalkoisia kuin ennen. Osa Xboxin peleistä on jo alkanut ilmestyä myös muille alustoille, mikä on lisännyt toivoa siitä, että myös Elder Scrolls 6 voisi joskus ylittää rajat, vaikka mitään ei ole vahvistettu.

Faneille tilanne on silti tuttua odottelua: peli julkistettiin jo vuosia sitten, mutta konkreettista tietoa tulee edelleen hitaasti. Nyt ainoa varma asia on se, että Tamriel ei ole katoamassa minnekään, mutta sen portit voivat aueta eri pelaajille hyvin eri tavalla riippuen siitä, mihin suuntaan lopulta päättää kääntyä.

Lähde: ScreenRant

Suomalainen selviytymispeli, joka ei tunne armoa – arvostelussa Road to Vostok (Early access) Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalainen selviytymispeli, joka ei tunne armoa – arvostelussa Road to Vostok (Early access)

on harvinaisen kiinnostava tapaus! Kyseessä on kotimainen, yhden kehittäjän kunnianhimoinen projekti, joka sijoittuu hyytävän realistiseen post-apokalyptiseen rajamaisemaan Suomen ja Venäjän välille. Road to Vostok on ensimmäisen persoonan hardcore-selviytymispeli ja se ammentaa inspiraatiota muun muassa S.T.A.L.K.E.R.- ja -peleistä, mutta se on suunniteltu täysin yksinpelikokemukseksi. Peli julkaistiin Steamissa Early Access -vaiheeseen aivan äskettäin, 7. huhtikuuta 2026, ja se on noussut välittömästi myyntilistojen kärkeen ympäri maailmaa.

Kylmää kyytiä, jossa ei heru armoa

Ensituntuma on yllättävän vakaa Early Access -peliksi. Vaikka sisältö ei ole valtavasti muuttunut aiemmasta demosta, mukana on nyt uusia ominaisuuksia.

Crafting, jonka avulla voit valmistaa tarvikkeita ja muokata tukikohtaasi selviytymisen helpottamiseksi. Maailmantapahtumat, joiden ansiosta maailma on dynaamisempi ja tehtävien hallinta on sujuvampaa uuden karttajärjestelmän myötä.

Tehtävienhallinta, joka vähentää demossa ollutta edes takaista juoksemista tehtävän antajan välillä. Mielenterveys-järjestelmä, eli pelaajan on huolehdittava hahmon henkisestä jaksamisesta. Taistelu ja nälkä kuluttavat mielenterveyttä, jota voi palauttaa esimerkiksi savukkeilla tai alkoholilla.

Nämä ominaisuudet tekevät pelaamisesta sujuvampaa. Teknisesti peli toimii hyvin, eikä suurempia bugeja juuri ilmene, mikä on yksin kehitetylle projektille hatunnoston arvoinen saavutus. Myös kehittäjän viestintä on hyvin avointa joka on suuri plussa.

Rajaseudun hiljaiset salaisuudet

Sisällöllisesti peli on vielä hieman arvoitus. Peli alkaa ”Area 05” -alueelta Kaakkois-Suomesta, maailma jonka joskus tunsit on nyt hylätty ja vaarallinen. Suomi on sodassa Venäjän kanssa ja itäraja on muuttunut villiksi vyöhykkeeksi, mutta syvemmät tapahtumat jäävät toistaiseksi hämärän peittoon. Pelissä pelaaja heitetään armotta maailmaan, jossa jokainen päätös voi olla viimeinen, eikä pelissä ole tilaa virheille. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä kyseessä on yksinpeli, joka yhdistelee hardcore-selviytymistä, ryöstelyä ja tarkkaa suunnittelua tavalla, joka tuo mieleen genren raskassarjalaiset.

Armoton mutta palkitseva selviytymistaistelu

Road To Vostokin pelattavuus on armoton, mutta palkitsevaa. Kontrollit toimivat moitteettomasti hiirellä ja näppäimistöllä, mutta peli ei opeta liikaa. Käy nopeasti selväksi, että opit kantapään kautta tai et opi ollenkaan. Pelin lopullinen tavoite on ylittää raja ja päästä Vostokiin. Tämä on permadeath-alue, eli jos kuolet siellä, menetät kaiken. Hahmosi, varusteesi ja tukikohtasi edistyksen, kaiken. Rajavyöhykkeellä kuolema tarkoittaa vain mukana olevien tavaroiden menettämistä. Tämä jakaakin mielipidettäni, koska toisaalta rakastan haastetta, kun taas toisaalta koen kynnyksen turhan korkeaksi etenkin ensikertalaiseksi.

Hyytävän kaunis maailmanloppu ja hiljaisuus, joka ei ole koskaan turvallista

Visuaalisesti Road to Vostok on näyttävä yhden hengen taideteos. Maailma on kaunis ja hiljainen, kuten sen kuuluukin olla. Aseet, varusteet ja ympäristöt huokuvat realismia ja monet esineet onkin mallinnettu suoraan oikeasta elämästä. Äänimaailma toimii pääosin hyvin ja tukee tunnelmaa, mutta siinä on vielä kehittämisen varaa. Erityisesti 3D-äänien tarkkuus ja hahmojen toistuvat repliikit rikkovat immersiota pelissä.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Road to Vostok jättää erittäin positiivisen vaikutelman. Se ei ole helppo peli, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Jos pidät realistisista ja rankoista selviytymispeleistä, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Pelin hinta 15 euroa, mutta on nousemassa 20 euroon 21. huhtikuuta jälkeen. Tämä on peli, jossa jokainen onnistuminen tuntuu ansaitulta ja juuri siksi se koukuttaa.

9 / 10
Plussat: + Todella kaunis grafiikka ja realistiset esineet + Pelimekaniikat + Haaste Miinukset: - 3D äänimaailma toistaiseksi heikko - Itseään toistavat viholliset ja npc:t - Vaikeustaso uusille pelaajille Yhteenveto: Kokonaisuutena Road to Vostok jättää erittäin positiivisen vaikutelman. Se ei ole helppo peli, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Jos pidät realistisista ja rankoista selviytymispeleistä, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Pelin hinta 15 euroa, mutta on nousemassa 20 euroon 21. huhtikuuta jälkeen. Tämä on peli, jossa jokainen onnistuminen tuntuu ansaitulta ja juuri siksi se koukuttaa.