Artikkelit, Arvostelut, Pelit

Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät YouTube :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä CryEngine -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes Hitman III :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

CI Games on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi Cyberpunk 2077 :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa Steam -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

GTA kohtaa ysäri-Suomen – Last Drop julkaisi ensimmäisen pelivideon Kommentit pois päältä artikkelissa GTA kohtaa ysäri-Suomen – Last Drop julkaisi ensimmäisen pelivideon

Last Drop

Jos olet joskus miettinyt miltä Grand Theft Auto maistuisi, kun maisemina ovat ruispellon reunat, Nykylän lähiöt ja viereisen ABC-aseman kolmen euron kahvi, niin Last Drop on peli jota kannattaa seurata. Suomalainen indie-studio Lohkare Games on paljastanut uuden pelivideon avoimen maailman peliinsä, joka sijoittuu vuoden 1994 Suomeen ja ammentaa inspiraatiota todellisista paikoista ja muistoista.

Tämä ei ole mikään superautoihin keskittyvä hurjastelu, vaan peli, joka näyttää arjen pienet ilot ja paikallisen elämänrytmin omassa valossaan. Videolta välittyy aikakauden muistot, synkkä ja kuiva huumori.

1990-luvun Suomi avoimena maailmana

Last Drop sijoittuu kuvitteelliseen Nykylän kaupunkiin ja sen ympäristöön, jotka tuntuvat yllättävän tutuilta suomalaisen pelaajan silmin. Pelissä ei ole minikarttaa, joten suunnistaminen onnistuu vanhanaikaisesti: tutki ympäristöä, kuuntele radiota tai kysy neuvoa tienposkessa seisovalta sorsalta.

Tarina seuraa Seppo Sahtivaaran ja hänen kavereidensa elämää 1990-luvun Suomessa. Pelaaja voi ajaa autoa tai polkupyörää, tehdä töitä, keräillä tavaroita ja toki tarinan myötä myös kehittää hahmon ominaisuuksia kuten voimaa ja kestävyyttä roolipelimäisesti. Pelistä saatiin demoversio jo viime vuonna ja sen vastaanotto on ollut ainakin keskustelupalstoilla varsin humoristista ja odottavaista.

Arki, huumori ja nostalginen krapula

Last Dropin maailma ei ole pelkkää maisemien ihailua. Taistelu on rakennettu perinteisempiä taistelupeli elementtejä käyttäen ja NPC-hahmot reagoivat pelaajan käyttäytymiseen. Eli jos haastat riitaa, hahmot saattavat haastaa takaisin, rynniä pakoon tai kutsua apua.

Tarinan kuuluu tietenkin huumoria ja arjen absurdiutta, jota 1990-luvun Suomi osaa tarjota. Peli ei tee itsestään liian vakavaa, mutta silti sen taustalla on aikakauden synkkiä sävyjä ja elämänmakuista kokemusta, joka tekee menneestä maailmasta jotain muutakin kuin vain nostalgista filtteriä.

Milloin peli saapuu?

Last Drop on tarkoitus julkaista Early Access -muodossa PC:lle Steamissa vuoden 2026 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Kehittäjät haluavat jatkaa pelin kasvattamista pelaajayhteisön palautteen perusteella, joten tämä on vasta alkusoittoa sille, mitä myöhemmin on luvassa.

Peli vaikuttaa ainakin alustavasti siltä, että se saattaa tarjota jotain täysin erilaista kuin perinteiset avoimen maailman seikkailut. Mikäli haluat viettää aikaa suomalaisen lähiön katuja kierrellen ja juopotellen kuin elämä olisi ikuista, tämä saattaa olla oikea paikka aloittaa.

DayZ:n luoja vetoaa pelaajiin: ”Oppikaa sietämään viivästyksiä, jos haluatte hyviä pelejä” Kommentit pois päältä artikkelissa DayZ:n luoja vetoaa pelaajiin: ”Oppikaa sietämään viivästyksiä, jos haluatte hyviä pelejä”

DayZ-pelin luoja ja RocketWerkzin toimitusjohtaja Dean Hall haluaa ravistella pelialaa ja pelaajia sen mukana. Hänen viestinsä on yksinkertainen: pelien viivästyksiä pitäisi oppia sietämään. Hallin mukaan liian moni studio lukkiutuu julkaisupäivään niin tiukasti, että lopputuloksena kärsii itse peli.

Hall kommentoi asiaa tuoreessa kyselytunnissa, jossa hän muistutti pelien kehityksen olevan kallista ja aikataulujen vaikuttavan budjettiin merkittävästi. Pelaajat vaativat laatua ja varmuutta, mutta kehittäjät saattavat hänen mukaansa tuijottaa julkaisua maalitaulukiikarissa liiankin tiukasti. Viivästysten pelätään pilaavan hypen ja tuottavan pettymyksen, joskus jopa enemmän kuin keskeneräinen peli.

Hänen mukaansa viivästysten välttelyllä on myös synkkä kääntöpuoli, crunch-kulttuuri. Kun peli pusketaan ulos väkisin, kehittäjät maksavat usein hinnan ylitöinä ja stressinä. Hall muistuttaa, että kuluttajilla on valtaa. Jos pelaajat osoittavat Xboxille ja PlayStationille, että viivästykset ovat hyväksyttäviä, paine julkaisupäivien betonointiin voisi hellittää.

Hall puhuu kokemuksesta. Icarusin julkaisu ei sujunut toivotusti, ja peli sai Steamissä ristiriitaisen vastaanoton. Myös Dangerous Horizons -lisäosa sekä konsoliversiot ovat viivästyneet useaan otteeseen.

Henkilökohtaisesti, älkää ennakkotilatko pelejä. Kaupallisesti, ennakkotilatkaa, koska se on ainoa tapa, jolla Xbox ja PlayStation huomaavat meidät. – Hall heittää pilke silmäkulmassa ristiriitaisen kehotuksen.

Laatu ennen kaikkea. Mutta pelialalla, jossa hypejuna kulkee kovaa ja kalenterit täyttyvät vuosia etukäteen, Hallin toive kuulostaa lähes radikaalilta. Kysymys kuuluukin, ovatko pelaajat valmiita odottamaan hieman pidempään, jos vastineeksi saa paremman pelin?