Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät YouTube :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä CryEngine -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes Hitman III :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

CI Games on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi Cyberpunk 2077 :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa Steam -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Where Winds Meet keräsi kaksi miljoonaa pelaajaa ensimmäisen vuorokauden aikana Kommentit pois päältä artikkelissa Where Winds Meet keräsi kaksi miljoonaa pelaajaa ensimmäisen vuorokauden aikana

Kiinalainen toiminta-RPG Where Winds Meet on saanut maailmanlaajuisessa julkaisussaan lentävän lähdön. Everstone Studion ja NetEase Gamesin mukaan peliin sukelsi jo ensimmäisten 24 tunnin aikana peräti kaksi miljoonaa pelaajaa. Vaikuttava suoritus mille tahansa uudelle Wuxia-fantasiaan perustuvalle pelille.

Steamissa Where Winds Meet ylsi lähes 194 000 samanaikaisen pelaajan huippulukemaan. Vaikka se jää kauas esimerkiksi Arc Raidersin (481 966) tai Battlefield 6:n (747 440) ennätyksistä, tulos on erittäin vahva oman genrensä pelille. Vertailussa muihin kiinalaisiin suurjulkaisuihin se jää toki Black Myth: Wukongin massiivisen 2,4 miljoonan pelaajan huipun varjoon, mutta ohittaa jo selvästi Wuchang: Fallen Feathersin aikaisemman 131 518 pelaajan ennätyksen.

Peli on saatavilla Steam-version lisäksi myös PS5:lle ja mobiililaitteille ja erityisesti PS5:llä se on noussut myydyimpien pelien joukkoon Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Etelä-Koreassa. Free-to-play-malli ja MMO-tyylinen verkkomonipeli pitävät huolen siitä, että alkuhuuma tuskin jää lyhytaikaiseksi.

On hienoa nähdä, miten positiivisesti pelaajat ympäri maailman ovat ottaneet Where Winds Meetin vastaan. – Pelin päätuottaja Beralt Lyu kertoo.

Hänen mukaansa studio aikoo jatkaa aktiivista kehitystä pelaajapalautteen pohjalta ja julkaista säännöllisesti uusia tarina-, pelimuoto- ja tutkimuspäivityksiä.

Peli on ollut kotimarkkinoillaan Kiinassa saatavilla jo viime joulukuusta, mutta vasta nyt se on rantautunut maailmanlaajuisesti ja sitä odottikin jo kymmenen miljoonaa ennakkorekisteröitynyttä pelaajaa. Jos julkaisuvauhti on merkki tulevasta, Where Winds Meet on matkalla kohti isompaa Wuxia-ilmiötä kuin moni uskalsi ennustaa.

Black Ops 7 floppaa pelaajien silmissä – Activision kiittelee faneja silti Kommentit pois päältä artikkelissa Black Ops 7 floppaa pelaajien silmissä – Activision kiittelee faneja silti

Call of Duty -sarjan uusin osa, Black Ops 7, on epäonnistunut kovasti fanien arvioissa, vaikka Activision yrittää maalata toisenlaista kuvaa. Yhtiö kiitteli sosiaalisessa mediassa pelaajia positiivisesta palautteesta, koskien pelin syvyyttä ja laatua.

Kritiikki kohdistuu erityisesti kampanjatilaan, joka on monien mielestä muuttunut parodiaksi aiemmista sotapelien klassikoista. Erityisen huomiota herättää Skibidi-wc-pomo, joka ei sovi uskottavan sotapelin imagoon. Lisäksi pelissä on havaittu tekoälyn liiallista käyttöä, mikä on herättänyt närkästystä isosta budjetista huolimatta.

Pelaajien luottamus on koetuksella. Day One -pelaajamäärät Steamissa ovat pudonneet 70 prosenttia edeltäjään verrattuna. Activisionin PR-viestit eivät kuitenkaan ole onnistuneet muuttamaan fanien käsitystä, ja monet vaativat muutosta sarjan tulevaisuuteen.

Lopputulos on karu muistutus siitä, että isot nimet eivät takaa automaattisesti menestystä, ja pelaajien odotukset sotapeleissä ovat korkealla.