Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa Kommentit pois päältä artikkelissa Päät räjähtävät Sniper Ghost Warrior Contracts 2:ssa

Artikkelikuva

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 (PC)

7.1 / 10
Hyvää Tarkka-ammunta on hauskaa ja palkitsevaa. Huonoa Jähmeää lähitaistelua ei voi välttää. Peli maksaa liikaa ollakseen niin lyhyt. Yleisesti Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on maukas hiukopala pitkän kantaman laukauksia ja paljastumisen pelkoa. Pelin ongelmilta haluaa melkein sulkea silmänsä.

CI Gamesin likimain sadas peli, (4.6.2021), menee kuin kuumille kiville, ja sen pelivideot keräävät :ssa satoja tuhansia katselukertoja. Mullistava uutuus pelisarjan aiempiin osiin verrattuna – jos joku niitä nyt on pelannut – on ultrapitkien matkojen laukaukset. Taktisen ammunnan ja hiiviskelyn ystävillä on tänä kesänä muita hauskempaa.

Öljymarkkinat ovat uhattuina, joten Lähi-itä täytyy pelastaa

Contracts 2:sen niukka kehyskertomus on vain tekosyy toiminnalle. Keksitty Kuamarin valtio Lähi-idässä uhkaa epävakaudellaan öljymarkkinoita, ja paikalle lähetetään tietenkin amerikkalainen yhden miehen armeija. Itsetietoinen ironia jatkuu tarinan loppukäänteessä, mutta sitä odotellessa tulee rei’ittää joukko hölmöjä vihollisia.

Pelissä on mukiinmenevät grafiikat, huomaamaton musiikki ja sopivasti vaihtelua tarjoavat tehtäväkartat. Karttasuunnittelu on parhaimmillaan massiivisessa ”Mount Kuamarissa”, jossa pitää muun muassa pysäyttää vesipumppaamon toiminta ja laskeutua massiivisen bunkkerin maanalaiseen verkostoon.

Puoliavoimen maailman koodauksessa on säästelty. Esimerkiksi kiipeäminen onnistuu vain harvoista paikoista, ja lopun edestä saa hämmästellä -pelimoottorille tyypillistä liukastelua maaston reunoilla. Kiipeämispaikat löytyvät tosin nappia painamalla eräänlaisessa virtuaalitilassa, mikä on näppärä keino toteuttaa helppopääsyinen kartta pienellä budjetilla.

Tappaminen on mukavaa – ainakin kaukaa

Tarkka-ammunta on parhaimmillaan riemastuttavan palkitsevaa. Pidemmän kantaman laukauksissa pitää ottaa huomioon sekä tuuli että etäisyys kohteeseen. Mikään simulaattori peli ei yritä olla, joten esimerkiksi ilmankosteuden ja maapallon pyörimissuunnan voi suosiolla unohtaa. Onnistuneen laukauksen tunnistaa toisinaan hidastusanimaatiosta, jossa seurataan luodin matkaa vihollisen aivoihin ja sieltä lihaa ja verta purskahtaen ulos. Kun ammut liikkuvaa kohdetta 1,5 kilometrin päässä ja hidastus ilmestyy ruutuun, niin hymynkare nousee väkisinkin huulille.

Pelissä on pakko mennä myös lähietäisyydelle, ja silloin on vähemmän aihetta juhlaan. Vihollista kannattaa osua päähän, koska muut ruumiinosat imevät lyijyä kuin sienet. Samalla tietysti paljastut. Contracts 2:ssa paljastuminen tarkoittaa, että kaikki lähitienoon viholliset tietävät tarkalleen, missä pusikossa ryömit. Paljastuminen tuntuu aluksi tapahtuvan melko sattumanvaraisesti, mutta sen sisäistä logiikkaa alkaa ymmärtää pelin edetessä.

Viholliset osuvat kuolettavan tarkasti rynnäkkökivääreillään, vaikka kilometrin päästä – millä tahansa vaikeustasolla. Pelaaja yritetään täten ohjata pysymään piilossa. Vitsit ovat kuitenkin vähissä, kun autosave aktivoituu paljastumisen jälkeen. Vaihtoehtoina on ramboilla kuin puolijumala tai etsiä piilopaikka ja hakea lisää kahvia.

Kivien heittelyä ja hyödyttömiä vempaimia

Vihollisalueiden kiikarointi ja edes jonkinlainen toimintasuunnitelma maksavat itsensä korkoineen takaisin. Etenkin pitkän kantaman tehtävät ovat pulmapelejä, jossa kohteet kannattaa tappaa oikeassa järjestyksessä. Hälytyksen välttämiseksi pitää toisinaan keksiä tapoja kiinnittää vihollisten huomio toisaalle. Sillä on merkitystä, tapatko vihollisen keskelle tietä, josta hänet huomataan helposti, vai odotatko parempaa hetkeä.

Usein on helpointa vain kävellä vihollisten ohitse, ja yksi hämäyskeino on heittää kiviä lähistölle. Monissa tapauksissa voi lähes :n (2021) tapaan kävellä aivan vihollisten nenän alta – kunhan ei päästä paljastumismittaria tiksuttamaan huippuunsa. Vihollisten tekoäly on hämmästyttävän tyhmä, sokea ja avuton. Vaikeus tulee siitä, että vihollisia kuhisee kuin muurahaisia. Kun paljastut, vaikka ampumalla ohitse, sokeat saavat näkönsä.

Ongelmistaan huolimatta hiippailu on parhaimmillaan hauskaa. Onnistumiseen vaaditaan juuri sopivasti luovuutta ja suoritusvarmuutta. Seuraavan autosaven saavuttaminen tuntuu ansaitulta.

Vihollisia riittää
Yritäpä ohittaa meidät.

Pelin edetessä on mahdollisuus kustomoida hahmoa ja päivittää aseita. Muutokset ovat pääosin kosmeettisia, mutta hauskana yksityiskohtana on pieni moottori, jolla pääsee köysiratoja taaksepäin. Järeämmillä kivääreillä on helpompi ampua kauas, ja viholliset suostuvat kuolemaan niillä ammuttaessa muillakin kuin pääosumilla. Pelissä on saatavilla myös erilaisia vempaimia. Niistä on hyötyä joissain tilanteissa, mutta esimerkiksi dronea pystyy käyttämään vain harvoin häirintätornien tai puutteellisen kantaman takia.

Pienen budjetin menestystä lypsetään kaksin käsin

on käyttänyt tehokkaasti jokaisen Contracts 2:sen kehitykseen upotetun sentin. Peli sai väitetysti jopa vähemmän rahoitusta kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on silti verrattain tyylikäs. Ja mikä parasta – ruudunpäivitys on sulavaa, välianimaatiot eivät töki, ja bugeja tulee harvoin vastaan. Ero on massiivinen esimerkiksi :ään verrattuna, jonka arvostelin tammikuussa. Peliin on myös vastikään julkaistu ilmainen lisäkartta, Butcher’s Banquet, joka lupailee ainakin älykkäämpiä vihollisia. Myös PlayStation 5 -julkaisu lähestyy kovaa vauhtia.

Sniper Ghost Warrior Contracts 2 luottaa arvoonsa. Se maksaa -alustalla 39,99 € ja lisäsisältöä saa 85,52 €:lla esimerkiksi uusien aseiden ja skinien muodossa – siis kymmenen tunnin yksinpelissä käytettäväksi. Erilaiset haastetehtävät tuovat peliin jonkin verran uudelleenpelattavuutta, mutta minuuttitaksa on silti suolainen. Sen verran hauskasta pelistä on kuitenkin kysymys, että se kannattaa muistaa poimia, vaikka Steamin joulualeista.

Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella Kommentit pois päältä artikkelissa Indie Pass on täällä: Valtava kirjasto indie-pelejä yhdellä tilauksella

Pelimaailmaan on ilmestynyt uusi tulokas, joka tähtää suoraan indie-pelien ystävien sydämiin. Julkaisija on lanseerannut -tilauspalvelun :lle, ja ideana on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen, tarjota pelkästään pienempien studioiden ja yksittäisten kehittäjien pelejä yhdessä paketissa.

Palvelu väittää olevansa ensimmäinen laatuaan, sillä se keskittyy yksinomaan indie-peleihin. Tämä on iso juttu etenkin siksi, että suuremmilla alustoilla, kuten Game Passissa, pienemmät pelit jäävät usein isojen julkaisujen jalkoihin. Indie Pass yrittää ratkaista tämän ongelman tuomalla pienet helmet suoraan valokeilaan ja samalla helpottamaan pelaajien elämää, kun uusia suosikkeja ei tarvitse metsästää sokkona.

Hintakin pysyy maltillisena. Kuukausitilaus kustantaa noin 6,50 euroa, kun taas vuositilauksen saa noin 52 eurolla, mikä tekee siitä selvästi edullisemman vaihtoehdon pidemmässä juoksussa. Julkaisussa mukana on yli 70 peliä eri genreistä roolipeleistä kauhuun ja rentoihin cozy-kokemuksiin, ja valikoimaa luvataan kasvattaa säännöllisesti.

Kehittäjien näkökulmasta malli on joustava. Indie Pass ei sido tekijöitä yksinoikeuksiin ja tuotot jaetaan sen mukaan, kuinka paljon pelaajat viettävät aikaa kunkin pelin parissa. Toisin sanoen mitä koukuttavampi peli, sitä parempi palkka.

Jos etsit jotain uutta pelattavaa, tarjonnasta löytyy jo valmiiksi muutamia kiinnostavia nimiä, kuten rento maatilasimulaatio , psykologinen kauhupeli sekä strateginen roolipeli . Kaikilla on jo valmiiksi positiivinen vastaanotto Steamissa, joten aivan sokkona ei tarvitse hypätä.

Kannattaa kuitenkin muistaa yksi pieni mutta tärkeä yksityiskohta. Kyseessä on tilauspalvelu, joten pelejä ei omista pysyvästi. Kun tilaus päättyy, myös pääsy pelikirjastoon katoaa. Toisaalta alle seitsemällä eurolla kuussa tämä voi olla monelle varsin houkutteleva tapa testata uusia indie-elämyksiä ilman suurta riskiä.

Xbox harkitsee paluuta yksinoikeuspeleihin Kommentit pois päältä artikkelissa Xbox harkitsee paluuta yksinoikeuspeleihin

Xbox 2042

Pelijätti Microsoftin -puolella kytee jälleen iso strateginen pohdinta. Tuoreiden huhujen mukaan yhtiön sisällä käydään erittäin suuria keskusteluja siitä, pitäisikö Xboxin palata vahvemmin yksinoikeuspeleihin, eli peleihin, joita ei julkaistaisi kilpaileville alustoille.

Taustalla on viime vuosien selkeä suunnanmuutos, jossa Xbox on vienyt entisiä yksinoikeuksiaan myös muille konsoleille, kuten :lle. Tämä on tuonut myyntiä, mutta samalla herättänyt huolta. Jos samat pelit saa muualtakin, miksi ostaa Xbox-konsoli? Sisäpiirilähteiden mukaan osa johdosta pelkää, että brändin vetovoima ja laitteiston merkitys voivat kärsiä pitkällä aikavälillä.

Keskustelussa onkin kyse isosta identiteettikysymyksestä. Onko Xbox ennen kaikkea laite-ekosysteemi vai pelijulkaisija? Näitä kahta roolia on vaikea tasapainottaa. Jos painopiste siirtyy täysin pelien julkaisuun kaikille alustoille, Xbox-konsolit voivat jäädä sivurooliin, vähän kuin Microsoftin Surface-laitteet, joiden asema markkinoilla on hiipunut.

Katse on käännetty myös menneisyyteen, erityisesti -aikaan, jolloin yksinoikeuspelit kuten ja vetivät pelaajia vahvasti Xboxin leiriin. Samanlaisen menestyksen saavuttaminen uudelleen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan vaatisi vuosien määrätietoista panostusta.

Mielenkiintoista kyllä, myös kilpailija saattaa olla liikkumassa samaan suuntaan rajoittamalla omien peliensä julkaisua muille alustoille. Jos näin käy, peliala voi hyvinkin palata aikaan, jolloin yksinoikeuspelit olivat keskeinen syy konsolin ostamiseen.

Toistaiseksi kyse on kuitenkin huhuista, eikä mitään päätöksiä ole tehty. Tulevat vuodet voivat määrittää uudelleen sen, millä perusteella pelaajat valitsevat seuraavan konsolinsa ja kuinka paljon he ovat valmiita siitä maksamaan.