Arvostelut

Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4 Kommentit pois päältä artikkelissa Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4

Borderlands 4 vie pelaajat takaisin Pandora-planeetalle, jossa villi ammuskelu, hulvaton huumori ja valtavat saaliiden määrät odottavat. Pelin on kehittänyt yhdysvaltalainen Gearbox Software, ja se jatkaa suositun Borderlands-sarjan perinnettä yhdistämällä nopean toiminnan, roolipelielementit ja runsaasti erilaisia aseita. Yksin- ja moninpelitilat takaavat, että seikkailua riittää niin yksinäisille sankareille kuin kavereiden kanssa koettavaksi. Myös kartta on mukavan kokoinen ja sisältää erilaisia alueita pelaajien tutkitttavaksi.

Ensikosketus peliin herätti sekavia fiiliksiä. Alkuun kaikki pyöri sulavasti ja odotukset täyttyivät, mutta nopeasti esiin tuli bugien kirjoa. Hahmo saattoi spawnata taaksepäin ajoneuvolla ajaessa, tekstuurit muuttuivat hetkellisesti sumeiksi ja boostin käyttäminen saattoi jopa upottaa ajoneuvon maahan. Suorituskyky heitteli, ja pitkissä sessioissa peli alkoi nykiä, mikä teki taisteluista ajoittain turhauttavia.

Sisältöä riittää, sillä pää- ja sivutehtävät, bounty-missionit sekä kerättävät esim. audio-logit pitävät pelaajan kiireisenä. Tarina on perinteisen humoristinen ja villi, jossa palkkionmetsästäjät, vaultit ja häikäilemättömät viholliset pitävät pelaajan varpaillaan. Hahmon kehittäminen skill tree -järjestelmän kautta tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja, ja taitopisteitä voi muokata pelissä eteenpäin edetessä. Vaikka pomo-taistelut voivat joskus tuntua liiankin helpoilta, peli palkitsee uusilla aseilla ja tavaroilla. Pomo-taisteluiden uudelleen läpäisemistä on helpotettu: taistelu paikan vierelle on lisätty mahdollisuuus pelin rahalla ostaa ”encore”, joka saa pomon uudelleen ilmestymään taistelupaikalle ja voit näin jatkaa kultaisten tavaroiden keräämistä helposti.

Grafiikka säilyttää sarjalle tyypillisen “inked”-tyylin, ja ympäristöt ovat eläväisiä, yksityiskohtaisia ja täynnä liikettä. PS5-ohjaimen ominaisuudet on hyödynnetty hyvin, ja liikkuminen riippuliitimen avulla tuo mukavaa vaihtelua. Pelistä saa halutessaan otettua ”verinen väkivalta-” tilan pois tai päälle, tämä sopii pelaajille, jotka eivät välitä peleissä niin paljon verisestä taisteluista, vaan tahtovat keskittyä enemmän pelimaailman tarinaan. Äänimaailma toimii loistavasti, aseiden efektit, vihollisten huudot ja hahmojen ääninäyttely luovat immersiivisen kokemuksen, jossa myös pienet yksityiskohdat, kuten luonnonäänet ja radiopuhelut, lisäävät syvyyttä.

Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Arvostelu: Mallu Millie

Borderlands 4 (PS5)

8 / 10
Plussat: + Iso pelattava kartta + Helpotettu pomotaistelujen uuudelleen läpäisy, jos tahtoo kerätä kultaisia tavaroita + Vihollisten tiputtaman saaliin voi heti kerätessä merkitä "roskaksi" - osioon ilman, että pelaajan täytyy käydä erikseen invetoryn kautta + Etenkin sivutehtävissä on Borderlands- peleihin sopivaa huumoria. + PS5 ohjaimen ominaisuuksia on hyvin hyödynnetty peliokemuksen/immersion syventämiseksi. + Kontrollien muokkaukseen paljon vaihtoehtoja ja asetuksia + Elementtien vaikutus, esim. tuli/jää + Tavaroiden harvinaisuus helppo erottaa eri värein + Riippuliidin + Äänimaailma ja visuaalinen ilme todella miellyttävä + Verinen väkivalta, jonka saa päälle/pois Miinukset: - Hintaan nähden päätarina lyhyt (20-25h), mutta sivutehtävät antavat mukavasti lisätunteja - Hahmon elvytys aika liian nopeasti kuluva - Pelissä esiintyvä "muistivuoto", hidastaa peliä, aiheuttaa kaatumisia tai jopa koko järjestelmän jumittumisen - Yhteenveto: Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Pirkka-Dark Souls ilman palkintoa – arvostelussa Blades of Fire Kommentit pois päältä artikkelissa Pirkka-Dark Souls ilman palkintoa – arvostelussa Blades of Fire

Blades of Fire on 22. toukokuuta 2025 julkaistu toimintaseikkailupeli, jonka on kehittänyt MercurySteam ja julkaissut 505 Games. Peli on saatavilla PS5:lle, Xbox Series X/S:lle sekä Windowsille. Arvostelukappale on Windowsilla Epic Games Storesta.

Ensituntuma pelistä oli todella lupaava: grafiikat ovat näyttävät ja pelin yleisilme vakuutti heti alussa. Tutoriaalitaistelussa oli mahtavaa antaa vihollisille köniin ja sen jälkeen ihailla upeita maisemia. Valitettavasti tämä hurmaava ensivaikutelma karisi nopeasti, kun päästiin varsinaiseen peliin. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että kyseessä on kuin halpakopio Dark Soulsista – ”Pirkka Dark Souls”, kuten itse sen nimesin.

Ensimmäinen kuolema toi kuitenkin vielä hymyn huulille. Viholliset palautuvat, aseet putoavat kuolinpaikalle ja ne pitää noutaa takaisin – tämä tuntui mielenkiintoiselta ja jollain tavalla jopa hauskalta. Erityisesti pidin siitä, että jos kuolet ja muut aseesi ovat tippuneet taistelukentälle, joudut juoksemaan paljain käsin takaisin taistelutantereelle. Se on yhtä aikaa haastavaa ja huvittavaa, mutta ei kohtuuttoman rankaisevaa: aseet eivät katoa kokonaan, vaikka kuolisit useamman kerran, vaan ne voi hakea uudelleen.

Yksi pelin parhaista puolista on ehdottomasti aseiden rakentaminen. Saat itse suunnitella ja valmistaa aseesi terästä varteen, eri materiaaleilla varustettuna. Tämä tuo peliin syvyyttä ja strategiaa – erityisesti, kun eri viholliset ovat herkkiä eri aseille ja hyökkäystyypeille. Esimerkiksi miekassa ja keihäässä on perusiskut sekä pistohyökkäys, joka toimii erityisen hyvin panssaroituja vihollisia vastaan.

Pelin mekaniikka tukee tätä: kun lukitset vihollisen, näet ympärillä värireunuksen – vihreä tarkoittaa tehokasta asetta, keltainen kohtalaista ja punainen lähes hyödytöntä. Tämä auttaa valitsemaan oikeat työkalut oikeaan tilanteeseen ja säästämään aseiden kestävyyttä, jota ei voi korjata loputtomiin. Onneksi materiaaleja saa helposti – hakkaa vaan kaikki mahdollinen tynnyreistä pöytiin ja kaada vihollisia.

Mutta nyt tulee iso miinus: näppäimistö ja hiiri. Peli kyllä toimii niillä, mutta on selvää, ettei niitä ole ajateltu ensisijaiseksi ohjaustavaksi. Aseiden tekeminen varsinkin on kankeaa, kun hiiri ei toimi valikoissa lainkaan ja kolmion muotoiset valintaruudut tekevät navigoinnista hankalaa. Onneksi ongelma ratkesi siirtymällä ohjaimeen – jonka käyttöön peli selvästi on alun perin suunniteltu.

Pelissä on myös tarina, joka alkaa mielenkiintoisesti. Aran, päähenkilömme, on klassinen ”rugged good looking man”, joka asustaa rauhassa mökissään metsässä, kunnes saa aavistuksen, että joku tarvitsee apua. Tarina polkaistaan kunnolla käyntiin, kun Aranin vanha tuttava kuolee hyökkäyksessä ja hänen mukanaan ollut poika Adso (joka näyttää suoraan Final Fantasysta revityltä hahmolta) liittyy seuraan. Adso luovuttaa Aranille paketin, josta paljastuu legendaarinen “Forgereiden” vasara – ja peli avaa aseiden takomismekaniikan kunnolla.

Seuraavaksi isketään päälle vihollishyökkäys, esitellään ensimmäinen panssaroitu vihollinen, sekä lukitusmekaniikka ja vihollisten ympärille ilmestyvät väriviitteet. Pelin aikana kerätään myös arkuista palasia, joilla päivitetään hahmon elämää tai kestävyyttä – neljä palasta täyttää yhden ”slotin”, jonka jälkeen saa uuden tason. Peli ei tarjoa varsinaista varustetason parantamista, mutta erilaisia ulkonäöllisiä panssareita löytyy, jos haluaa tyyliä mukaan. Kykyjä ei ole, vaan kaikki perustuu aseiden kehittämiseen.

Mutta sitten se ongelmien vuori

Taistelut ovat pääasiassa turhauttavia. Vihollisten hyökkäyksiä on vaikea väistää, kestävyys hupenee nopeasti ja blokkaaminen on kaksiteräinen miekka – saat energiaa takaisin, mutta saatat samalla ottaa osuman. Ymmärrän, että kyse voi olla myös henkilökohtaisesta taitotasosta, mutta peli ei kannusta opettelemaan: vihollisten ohitse voi lähes aina vain juosta, eikä taisteluista saa kunnollista palkintoa.

Usein käy myös niin, että olet jo taistelussa, kun joku näkymättömissä ollut vihollinen hyökkää takaapäin, koska heidän aggroalueensa on valtava. Taistelut tuntuvat olevan suunniteltuja 1v1-tilanteisiin, mutta peli tarjoilee usein moninpelimäisiä joukkomähinöitä, joihin mekaniikat eivät taivu. Lopputuloksena on kaoottinen, turhauttava ja epäpalkitseva mättö.

Kontrollit ovat muuten sujuvat – kunhan pelaat ohjaimella. Näppäimistö ja hiiri on selvästi lisätty vain PC-julkaisua varten, ei suunniteltu alusta asti mukaan.

Grafiikat ja animaatiot sen sijaan ovat kiitettäviä. Ne tukevat pelin tunnelmaa eikä immersio rikkoudu visuaalisten elementtien takia. Animaatioista näkee yleensä hyvin vihollisten aikeet, vaikka toisinaan, erityisesti ihmisvihollisten kanssa, on vaikea sanoa, aikooko vihollinen iskeä vai vain vaihtaa aseen toiseen käteen.

Äänimaailma? Ihan ok. Taistelumusiikki alkaa heti, kun vihollinen näkee sinut, ja jatkuu pitkään sen jälkeenkin – usein aivan liian pitkään. Ambient-musiikki ei jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen onnistunutta. Dialogia kuulee silloin tällöin, etenkin kun Adso päättää avautua, jos et liiku hetkeen. Vaikka muuten ääninäyttely ja heidän keskeinen keskustelunsa on erittäin viihdyttävää ja mukavaa seurata.

Yhteenveto

Blades of Fire on visuaalisesti vaikuttava ja ideatasolla kiinnostava peli, mutta kompastuu omaan yrittämiseensä. Se haluaa olla Dark Souls, mutta jättää pelaajan ilman sitä saavutuksen tunnetta, joka Souls-pelien viehätyksen luo. Taistelut ovat kömpelöitä, valikot kankeita ja palkitsevuus lähes olematonta.

En suosittele tätä peliä kenellekään, ellei tarkoituksesi ole kärsiä tietoisesti. 60 euron hintalappu on naurettava – korkeintaan 20 euron alelaarilöytönä tai käytettynä tämä voisi olla edes harkinnan arvoinen. Lopputuomio: Pirkka Dark Souls ilman makua tai menestystä.

Arvostelu: Nova Kallio

6 / 10
Plussat + Grafiikat, peli on upean näköinen + Aran on komea mies + Aseiden tekeminen ja takominen + Pelin dialogi + Ääninäyttely Miinukset - Taistelu - Action Queue - Musiikki varsinkin taistelun - Saavutuksen tunne

Uudet valot vanhalla tiellä – Days Gone Remastered yllättää iloisesti Kommentit pois päältä artikkelissa Uudet valot vanhalla tiellä – Days Gone Remastered yllättää iloisesti

Alun perin vuonna 2019 PS4:lle julkaistu Days Gone oli aikanaan kömpelön julkaisun vuoksi hieman aliarvostettu avoimen maailman toimintapeli, joka ajan myötä kuitenkin keräsi korjauksien myötä itselleen uskollisen pelaajakunnan. Nyt peli on palannut remasteroituna versiona PS5:lle tuoden mukanaan sekä teknisiä parannuksia että uutta sisältöä. Days Gone Remastered on saanut graafisen kasvojenkohotuksen, joka näyttää paikoitellen todella hyvältä – etenkin valaistus ja sumuiset metsämaisemat hyötyvät uudesta loistosta. Uudistukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään ulkoasuun: mukana on täysin uusia pelimoodeja, kuten permadeath, jossa yksikin kuolema tarkoittaa pelin päättymistä.

Pelissä seurataan Deacon St. Johnin edesottamuksia post-apokalyptisessa Oregonissa. Pandemia on muuttanut osan ihmisistä freakereiksi – nopealiikkeisiksi, laumassa liikkuviksi olioiksi, jotka muistuttavat enemmän raivokkaita eläimiä kuin klassisia zombeja. Deacon ajelee pitkin karua maaseutua moottoripyörällään ja yrittää selvittää kadonneen vaimonsa kohtaloa samalla kun auttaa muita selviytyjiä erilaisten tehtävien kautta. Oregonin post-apokalyptinen miljöö on synkkä mutta kaunis, ja ympäristön tutkiminen tuo peliin rauhallisemman rytmin, joka tasapainottaa hyvin toimintapainotteisia osuuksia. Moottoripyörä ei ole vain siirtymäväline, vaan olennainen osa pelaajan identiteettiä – sitä pitää huoltaa, tankata ja päivittää, mikä tekee matkanteosta realistisen tuntuista.

Itse pelattavuus on säilynyt hyvin alkuperäisen kaltaisena, mikä tarkoittaa, että se on yhä enimmäkseen viihdyttävää, joskin paikoin hieman kömpelöä. Taistelut voivat tuntua ajoittain jäykiltä ja hahmon liikkuminen ahtaissa paikoissa ei ole täysin sulavaa. Freaker-pesien tuhoaminen tuo alkuun tyydyttävää jännitystä ja selviytymisen tunnetta, mutta myöhemmässä vaiheessa ne alkavat toistaa itseään. Onneksi pelissä on paljon muutakin tekemistä: juonitehtävät vievät tarinaa kiinnostavasti eteenpäin ja tuovat esiin Deaconin sisäistä kamppailua, ja sivutehtävien kautta pääsee tutustumaan muihin selviytyjiin ja leireihin. Asevalikoima on laaja ja monipuolinen – niitä löytyy kaatuneilta vihollisilta tai niitä voi ostaa leirien kaupoista, joiden valikoima laajenee, kun pelaaja ansaitsee luottamusta. Myös resurssien keräily, kuten kasvien poiminta ja eläinten metsästys, antaa tekemistä ja tarjoaa konkreettisia hyötyjä, kuten rahaa tai lisää luottamusta leireissä.

Days Gone Remastered tuntuu kaiken kaikkiaan onnistuneelta päivitykseltä, joka tarjoaa syitä palata pelin pariin myös kokeneemmille pelaajille. Uusille pelaajille tämä on erinomainen tilaisuus kokea peli parhaassa mahdollisessa muodossaan – teknisesti sulavampana ja visuaalisesti näyttävämpänä. Vanhat fanit saivat vihdoin kaipaamansa permadeath-pelitilan, joka tarjoaa kunnon haasteen ja uudenlaista jännitystä tuttujen maisemien keskellä. Vaikka pelissä on edelleen pieniä puutteita, sen sydän sykkii vahvasti – ja jos moottoripyörän selässä maailmanlopun jälkimainingeissa seikkaileminen tuntuu kutsuvalta, Days Gone Remastered tarjoaa siihen juuri oikeanlaisen alustan.

Arvostelu: Tomi Mäenpää

8 / 10
Plussat + Graafinen kasvojenkohotus näyttää hyvältä + Freaker-laumojen suolaaminen ja pakoon ajaminen on edelleen hauskaa + Uusia pelitiloja Miinukset - Hahmon kontrollit ja liikkuminen takkuilee paikoitellen Yhteenveto Days Gone Remastered tuntuu kaiken kaikkiaan onnistuneelta päivitykseltä, joka tarjoaa syitä palata pelin pariin myös kokeneemmille pelaajille. Uusille pelaajille tämä on erinomainen tilaisuus kokea peli parhaassa mahdollisessa muodossaan – teknisesti sulavampana ja visuaalisesti näyttävämpänä. Vanhat fanit saivat vihdoin kaipaamansa permadeath-pelitilan, joka tarjoaa kunnon haasteen ja uudenlaista jännitystä tuttujen maisemien keskellä. Vaikka pelissä on edelleen pieniä puutteita, sen sydän sykkii vahvasti – ja jos moottoripyörän selässä maailmanlopun jälkimainingeissa seikkaileminen tuntuu kutsuvalta, Days Gone Remastered tarjoaa siihen juuri oikeanlaisen alustan.