Artikkelit, Haastattelut, Pelit, Teknologia

”Pelaaminen on mulle ihan yhtä kova intohimo kuin musiikin tekeminenkin” – Ohjaimen takana Kasmir Kommentit pois päältä artikkelissa ”Pelaaminen on mulle ihan yhtä kova intohimo kuin musiikin tekeminenkin” – Ohjaimen takana Kasmir

Ohjaimen takana on Errori.netin uusi artikkelisarja, jossa julkisuudesta tunnetut peliharrastajat kertovat meille sielun syvimpiään omasta peliharrastamisestaan. Tämän kertaisessa artikkeliosiossamme haastateltavaksemme saapui R&B vaikutteista poppia säveltävä Kasmir, joka löi läpi vuonna 2014 ilmestyneellä esikoisalbumillaan ”AMK Dropout”. Albumin ensimmäinen singlelohkaisu ”Vadelmavene” on pysynyt suomalaisten suosimana kesähittinä jo vuosien ajan, eikä loppua näy. Lahjakkaana vokalistina ja biisinkirjoittajana tunnettu Kasmir palkittiin vuoden 2015 Emma-gaalassa mm. vuoden tulokkaana ja singlelohkaisu ”Vadelmavene” vuoden biisinä. Menestyksekästä levytysuraa sittemmin jatkanut Kasmir on esiintynyt myös suomalaisten suosimassa, Nelosella jo vuosia pyörineessä Vain Elämää-sarjassa.

Kasmir saapui Zoomin kautta haastateltavaksemme. Internetin pikkulinnut nimittäin lauloivat aiemmin toimituksellemme sellaisen huhun, että tämän linkin takaa saattaisi löytyä melkoinen peliharrastaja. Ja eihän ne linnut väärässä olleet! Lue koko haastattelu tästä alta:

Moi Kasmir! Miten peliharrastuksesi on saanut alkunsa ja mikä oli ensimmäinen pelikonsolisi?

Kasmir: Mun peliharrastus sai alkunsa niin, että mun isän isällä oli täällä Espoossa sellainen oma kauppa kuin ”Radio & Tv Kirjanen”. He olivat aikoinaan täällä ekojen joukossa, jotka alkoivat myydä 8 bittistä Nintendoa. Sitä kautta mä sain kyseisen konsolin sitten synttärilahjaksi. Aika lailla just samoihin aikoihin, kun kyseinen konsoli julkaistiin suomessa. Mä oon ollut 4-5 vuotta silloin. Klassisestikin mukana tuli ensimmäisenä pelinä perinteinen Super Mario Bros.

Mitkä oli ensimmäiset itse hankkimasi pelisi kyseisellä konsolilla?

Kasmir: No Super Marion lisäksi ensimmäisiä mitä sille tuli hankittua, oli mm. Slalom Ski, Gun Smoke, sit oli yks sellainen helkkarin vaikee, mikä mulla on tossa Switchin retropelikokoelmassakin, ootas mä haen sitä nimee hetken…..Äääh, nyt mä joudun lunttaan sen nimen Googlesta *nauraa*. Aaah, Rygar se oli!

Sitten haluan mainita nää pari, vaikken itse kyseisiä pelejä omistanutkaan. Niin täytyy tässä vaiheessa nostaa esille pari helmeä, mitä mun rakas ystäväni omisti ja joita sitten pelattiin hänen luona. Ensimmäinen oli Kapteeni Planeetta ja toinen oli Werewolf.

Kasmirin ensimmäisistä pelihankinnoista yksi on japanilainen Tecmo pelistudion kehittelemä toimintaseikkailu Rygar. Peli on julkaistu vuonna 1987 Nintendon 8-bittiselle alustalle. Peli yhdistää elementtejä roolipelistä ja seikkailusta.

Mitä pelikonsoleita olet omistanut siitä lähtien?

Kasmir: No se äsken mainitsemani 8-bittinen Nintendo. Sen jälkeen itseasiassa seuraava konsoli minkä mä oon omistanut, on PlayStation. Itseasiassa sen jälkeen sitten kaikki pleikkarit mitä on tähän asti ilmestynyt. Haluan kuitenkin mainita, että yks mun rakkaimpia konsoleita on kuitenkin aina ja ikuisesti Sega Dreamcast. En ikinä unohda sitä aamua kun heräsin ihan tavalliseen koulupäivään, niin mun sängyn vieressä oli Segan paketti- sekä sen lisäksi myös ylimääräinen ohjain ja Sega Rally-pelikasetti. Silloin oli kyllä todella vaikea lähtee kouluun! *nauraa*. Sit mulla on ollut muuten ensimmäinen Xbox ja Xbox One.

Nintendo Switchin ostin itselleni lahjaksi viime jouluna. Se on aivan mahtava väline meidän keikkareissuilla. Ollaan pelattu porukalla sillä esimerkiksi Mario Kartia, Mario Partya jne. Jos konsolin kytkeminen hotellihuoneen telkkariin ei onnistu, niin sit se konsoli on kätevä vaan laittaa siihen pöydälle kaikkien eteen ja pelata sillä. On se vaan aivan huikee matkalaite!

Kyllä multa sitten löytyy myös sellainen yks Segan todella, siis todella epävirallinen emulaattori, jonka mä oon aikonaan ostanut jenkeistä. Siinä on sisällä jotain 100 eri peliä. Niin ja löytyyhän multa vielä PS1 mini, mitä mä en oo edes korkannut vielä laatikostakaan. Siinä on oikeestaan mun konsolit. PS5 siis löytyy uusimpana, mutta Xboxin kelkasta mä oon tippunut jossain vaiheessa, ja sen vuoksi sen uusimpia multa ei löydy.

Niin ja yks oleellinen muuten unohtui – onhan mulla siis ollut vielä Nintendo Wii U!

Haluun kuitenkin tän listauksen perään kertoa, että Sega Dreamcast ja PS1 on ehkä mun niinku kaikkien aikojen rakkaimpia pelikonsoleita.

Onko nämä kaikki edellä mainitut konsolit sulla edelleen tallessa?

Kasmir: Kyllä kaikki muut löytyy mutta se 8-bittinen Nintendo ja PS1 ei ole enää mun hallussa.

Mites tietokoneet, harrastatko PC-pelailua?

Kasmir: Kyllä multa itseasiassa löytyy yks peliläppäri. Sillä on tullut aika paljon väännettyä mm. Total War: Warhammeria ja muita vastaavia pelejä, joita ei konsoleille saa. Nyt se kone toimii aikalailla mun Path Of Exileä pelattaessa Path Of Buildingin ikkunana se näyttö. Ettei vaan tule otettuu vääriä nodeja!

Kyllä mä voin tässä vaiheessa muuten sanoa, että mä oon aika syvällä pelaamisessa! *nauraa*. Ja tässä talossa ei muuten mitään änäreitä ja Fifoja pelata, eikä Formuloitakaan. Vaan syvään päätyyn heti kerralla: Eli RPG, Action RPG ja kaikki kunnon nörttääminen kunniaan. Urheilla voi ulkona, mutta sisällä mennään sit sellasiin maailmoihin mihin ei muuten päästä.

Tämä oli niin kauniisti sanottu, että pakko nostaa kyllä hattu päästä tässä vaiheessa haastattelua. Asiasta heti kukkaruukkuun: Miten muuten, kun puhutaan peleistä ja kokoelmista, niin suositko itse fyysisiä pelejä vai tuleeko kaikki hankittua digitaalisesti?

Kasmir: Playstation 4:lle ostin vielä aika paljon fyysisiä, mutta se on oikeastaan vika konsoli, jolle oon ostanu fyysisiä. Ehkä niitä ois sitte yhteensä joku 50 peliä, joita mulla on yhteensä fyysisenä. PS5:lle mä en oo enää ostanut mitään fyysisenä. Pleikka kolmoselle mulla on ehkä joku noin 100 fyysistä ja Dreamcastille mulla on vielä tallessa ehkä noin 20 fyysistä kopiota.

Harrastatko pelailua kuinka aktiivisesti tällä hetkellä? Paljonko vierähtää tunteja viikossa suurin piirtein?

Kasmir: Kyllä mä aina pyrin, että jos on vapaata ja esim lapsi menee päikkärelle tai nukkumaan illalla, niin kyllä siinä aina joku konsoli käynnistyy. Jos tosiaan on vapaapäivä ja mä saan lapsen nukkumaan siinä klo 19 illalla, niin kyllä sitä aika helposti tulee sit siitä eteenpäin johonki kevyesti klo 00 asti väännettyä, ellei jopa 01-02 astikin. Sen kun kertoo sitten viidellä, niin kyllähän tossa viikkoon ihan kiva määrä tunteja tulee *nauraa*

Voidaanko ehkä sinunkin kohdallasi käyttää enemmänkin termiä ”elämäntapa” kuin ”harrastus”?

Kasmir: Kyllä se joo näin on. Oon mä joskus miettinytkin, että jos en työskentelisi musa-alalla, niin peliala olis mun seuraava unelmapesti. Ja kyllä mä voin ihan sanoakin, että jos joskus tarjoituis vaikka mahdollisuus lähtä käsikirjottaan jotain ideaa johokin pelifirmaan, niin kyllä mä voisin ihan helposti siks aikaa laittaa vaikka nää musahommat paussille. Pelaaminen on mulle ihan yhtä iso intohimo, kuin musiikin tekeminenkin. Ellei joskus jopa vähän isompikin.

Sitten vielä loppuun – miltä oma TOP5-pelilistauksesi näyttäisi?

Kasmir: Tää on hankala, mulla olisi näitä heti kerralla seitsemän mielessä, onko ok? Ja onko pakko olla järjestyksessä?

Ei ole pakko olla järjestyksessä. Edellinen haastateltava luetteli näitä jopa kymmenen kappaletta, joten seitsemän kyllä kelpaa meille erittäinkin hyvin!

Kasmirin TOP7 -pelilistaus:

1. Final Fantasy 7

2. Resident Evil

3.Wrath of the White Witch

4. Hogwarts Legacy

5. Destiny

6. What Remains Of Edith Finch

7. Disco Elysium

Kiitoksia haastattelusta!

Kasmir: Kiitoksia!

Haastattelu: Jaakko Nygård & Sara Nieminen

Forza Motorsport jää varikolle – palvelimet pysyvät, mutta uutta sisältöä ei enää tule Kommentit pois päältä artikkelissa Forza Motorsport jää varikolle – palvelimet pysyvät, mutta uutta sisältöä ei enää tule

Turn 10 Studios on vahvistanut sen, mitä moni jo epäili. Forza Motorsport ei saa enää uusia autoja, ratoja, ominaisuuksia eikä säännöllisiä bugikorjauksia. Taustalla ovat kesällä tehdyt irtisanomiset, joissa noin puolet studion henkilöstöstä joutui lähtemään. Vuonna 2023 julkaistu peli oli tarkoitettu sarjan uudelleenkäynnistykseksi ja pitkän aikavälin alustaksi, mutta vastaanotto jäi vaisuksi.

Hyviäkin uutisia sentään on. Pelin verkkopalvelimet pysyvät toiminnassa, ja Turn 10 lupaa edelleen erikoistapahtumia, kilpailuja sekä aiemmin julkaistun sisällön kierrätystä kuukausittain. Käytännössä Forza Motorsport pysyy hengissä, mutta vain ylläpitotilassa, mitään uutta ei ole enää luvassa.

Studion katse on nyt tiukasti tulevaisuudessa, tarkemmin sanottuna Forza Horizon 6:ssa. Turn 10 toimii jatkossa kumppanina brittiläisen Playground Gamesin vetämässä projektissa, jonka seuraava osa sijoittuu Japaniin ja ilmestyy vuonna 2026. Horizon-sarja on viime vuosina ollut se selvästi suositumpi Forza-haara, joten painopisteen muutos ei yllätä.

Forza Motorsportilla on silti pitkä ja arvokas historia. Sarja alkoi alkuperäisellä Xboxilla vuonna 2005 ja kasvoi vuosien varrella Microsoftin tärkeäksi vastineeksi Gran Turismolle. Xbox-pomo Phil Spencer on vihjannut, ettei sarjaa ole virallisesti kuopattu, mutta toistaiseksi moottori on sammutettu ja auto parkissa.

Toisin sanoen Forza Motorsport ei ole vielä romuttamolla, mutta uusia kierrosaikoja ei kannata odottaa. Nyt ajetaan sillä, mitä jo on.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.