PGA Tour 2k21 – Golfia jokaiseen makuun Kommentit pois päältä artikkelissa PGA Tour 2k21 – Golfia jokaiseen makuun

PGA Tour 2k21
8 / 10
Hyvää Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, "helppo oppia ja vaikea hallita" pätee varsin hyvin PGA Tour 2k21:een. Pienet hetket jolloin oman kehityksensä huomaa tuloksissa ovat omiaan tuomaan pelaajan takaisin pelin pariin. Huonoa Huonoja puolia pitäisi keksimällä keksiä, joten jätetään väliin. Crossplay olisi ollut kiva? Yleistä Kokonaisuutena erittäin toimiva paketti, ainakin golf-amatöörin silmin. Peliin pääsee helposti sisään taitotasosta huolimatta ja sen pariin tulee palattua useammin kuin odottaisi.

En tiedä miksi ja miten, mutta yhtäkkiä havahduin todellisuuteen, jossa 2K Gamesin uusin golf-peli tuntui olevan kovinkin suosittu. Peli jatkaa kehittäjä HB Studiosin The Golf Club-sarjaa 2K Gamesin lipun alla, nyt myös virallisesti 2K-brändin alle päivitettynä. Twitchissä katsojamäärät olivat selvästi korkeammalla kuin olisin golfilta odottanut ja peli puski itseään Youtuben suosituksiinkin. Pikaisella vilkaisulla myös pelaajien arviot pelistä olivat myönteisiä. Vaikken lajia itseään seuraakaan ja golf-pelejäkään en ole pelannut viimeiseen 25 vuoteen, urheilupelit yleisesti ovat lähellä sydäntä. Ei muuta kuin peli testiin ja rauta-ysillä monttua kaivamaan.

PGA Tour 2K21
Tuuli on tyyni ja kenttä vakaa. Tästä se lähtee.

Ensimmäisellä kännistyskerralla peli ohjaa pelaajan suoraan tutoriaalin puolelle, jossa perusasiat hiotaan kuntoon muutamassa minuutissa. Kontrollit selitetään selkeästi ja peli on hyvinkin intuitiivinen toimintansa suhteen. Pelin vaikeustasoa valitessa päädyin kuudesta vaihtoehdosta amatööriin (2/6). Parin tunnin hieromisen jälkeen se alkoi tuntumaan hieman helpolta, joten vaihdoin pykälää vaikeammalle (pro am, 3/6). Näillä vaikeustasoilla riittää, kun sutaisee palloa jotakuinkin oikeaan suuntaan ja ottaa huomioon tuulen vaikutuksen pallon lentoon. Jos siis rennommalla, hieman arcademaisella otteella läpsyttely maistuu, alemmat vaikeustasot tarjoavat sujuvan kokemuksen.

Kun siirrytään niin sanotusti ”oikeiden pelaajien” pariin, seuraavana vuorossa olevan pro-tason saloja opetellessa vietänkin sitten edelleen enemmän aikaa väylän vieressä kuin väylällä. Jokaisella vaikeustasolla itse lyöminen tapahtuu ohjaimen tattia heilauttamalla ja pro-tasolla vaaditaan jo sen tason tarkkuutta tatin liikkeissä, että meikäläisen nakit ohjaavat lyönnin hereästi lähimpään pensaaseen. Kun tuulen lisäksi pitää ottaa huomioon maaston tasoerot, maan kulma lyötävän pallon alla… Tarviiko sanoa enempää? Hauskaa toki piisaa tästä kaikesta huolimatta. Omien taitojensa kehittymisen huomaa niin selkeästi muutaman päivän aikajanalla, että voi vain tyytyväisenä myhäillä.

PGA Tour 2K21
Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, mutta sen voi sopivalla jengalla kiertää.

Mitä PGA Tour 2K21 sitten tarjoaa pelimuotojensa puolesta? Perinteiset yksittäiset pelit, sekä yksin että kaverin kanssa, ovat tietysti mukana. Oma huomioni kohdistui 2K:lle MyCareer-moodiin, jossa voi aloittaa suoraan PGA Tourilta, tai vaihtoehtoisesti pienemmistä turnauksista ja kolata tiensä kohti huippua. Alemman tason turnauksissa saa rauhassa keskittyä taitojensa hiomiseen, sillä vasta PGA Tourille päästessä peli avaa lisää ominaisuuksia uramoodiin. Sponsori tuo mukanaan erilaisia tavoitteita kisoihin, joita suorittamalla pelaaja kerää sekä kolikoita että kokemusta. Pelaajalle haetaan myös oma, rakas verivihollinen muiden golfareiden seasta, jota vastaan vertaillaan suorituksia tulevissa kisoissa.

Online-pelaajille tarjolla on normaalien pelien lisäksi eri yhteisöjen järjestämiä turnauksia. Esimerkiksi yleisesti urheilusta kiinnostuneille Barstool Sports on varmastikin tuttu nimi. Barstoolin yhteisössä oli kirjoitushetkellä noin 25000 jäsentä, joten peliseuraa ja turnauksia varmasti riittää vähintään seuraavaan peliin asti. Pienemmistä yhteisöistäkään ei ole pulaa, joten tältäkin saralta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Puuhastelijoille pelistä löytyy myös monipuolinen rata-editori. Oman 18-reikäisensä voi luoda muutamalla napinpainalluksella, tai vaihtoehtoisesti sukeltaa syvään päähän ja luoda kaiken alusta asti. Tämäkin on toki oma taiteenlajinsa ja jotkut jopa keskittyvät lähinnä ratojen luomiseen, varsinaisen pelaamisen sijasta.

PGA-editori
Ensivilkaisulla rataeditori saattaa näyttää hieman haastavalta, mutta pienellä harjoittelulla kyseessä on nopea ja helppo työkalu.

Kun 2K Gamesista puhutaan, mikromaksut nousevat usein keskustelussa pinnalle. Kieltämättä PGA Tour 2K21 pääsi hieman pelästyttämään, sillä alun tutoriaalin jälkeen peli vie pelaajan editoriin luomaan hahmonsa. Kun kroppa on venytelty muotoonsa ja kasvot veistetty kirveellä valmiiksi, pitää vielä vetää rytkyt niskaan. Kas, lähestulkoon kaikki mahdollinen on lukossa. Kolikoilla saa avattua uusia kuoseja ja kolikoita saa tietysti oikealla rahalla. Enne tulevasta? Ei sittenkään. Toisin kuin ehkä muissa firman peleissä, PGA Tour 2K21 ei hiero mikromaksujaan pelaajan naamaan jatkuvalla syötöllä. Toki golfarin työkalut, eli erilaiset mailat, avataan samalla mallilla. Mailoissa on ihan pelillistäkin eroa, mutta kolikoita tienaa pelaamalla sen verran nopeasti, etten näe tässä ongelmaa. Jotkut ovat jopa kutsuneet pelin aloitusmailoja parhaiksi pelattavuudeltaan.

Kaikkiaan paluu videopeli-golfin pariin oli sanalla sanoen miellyttävä kokemus. Vaikka peli ei tarjoakaan elämää suurempia elämyksiä, omien taitojen kehittymisen huomaa helposti ja tämän asian tuottama mielihyvä ohjaa takaisin pelin pariin päivittäin. 18 reikää hutkii läpi suht nopeasti ja kivuttomasti. Pelin pariin on ummikonkin helppo istahtaa, mutta kokeneemmallekin pelaajalle haastetta tuntuu riittävän. Kaikkiaan toimiva paketti, josta ei löytynyt pahaa sanottavaa.

WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25 Kommentit pois päältä artikkelissa WrestleMania-viikonloppuna mitataan miehet ja mikromaksut – arvostelussa WWE 2K25

On WrestleMania-viikonloppu – vuoden suurin juhla showpainin ystäville. Kun maailma valmistautuu seuraamaan massiivista spektaakkelia, myös digikehässä tapahtuu. tuo ruudulle enemmän painisisältöä kuin koskaan aiemmin, samaan aikaan kun todellinen WrestleMania niputtaa tarinoita, yllätyksiä ja mestaruustaisteluita oikeassa maailmassa.

WWE 2K25 on monella tapaa sarjan kulminaatio – teknisesti vakuuttava, sisällöltään laaja ja sisäisesti yhtenäinen kokonaisuus, joka onnistuu tekemään lähes kaiken vähintään hyvin, joitain asioita erinomaisesti. Samalla se on kuitenkin myös esimerkki nykypäivän urheilupelien suurimmasta ongelmasta: mikromaksujen roolista, joka syö pelattavuutta ja pelaajakokemuksen eheyttä tavalla, jota ei voi jättää huomiotta.

Pelin ytimessä oleva painimoottori on paras, mitä sarjassa on nähty vuosikymmeneen. Otteluiden tempo, tuntuma ja animaatiot ovat sujuvia, ja uudet lisäykset, tekevät otteluiden dynamiikasta entistä monipuolisemman. Iskut tuntuvat painavilta, torjunnat tarkoilta ja pelissä on aidon kilpailun tuntua, jonka takaa loistaa Visual Conceptsin pitkä kokemus pelisarjan parissa.

Uusittu kamera- ja ohjausjärjestelmä mahdollistaa entistä paremman otteludraaman rakentamisen, ja esimerkiksi sisääntulojen ohjaaminen pelaajan toimesta tuo audiovisuaaliseen esitykseen lisää syvyyttä. Tähänhän me paininörtit olemme pitkään toivoneet. Myös visuaalinen toteutus on ottanut harppauksen eteenpäin: hikeä, ruhjeita ja verenvuotoa kuvaavat yksityiskohdat ovat entistä realistisempia ja ottelijoiden ulkonäkö on aiempaa tarkempi.

Showcase loistaa – ajassa ja tarinassa

Pelin selkeästi paras pelitila on Showcase, joka tänä vuonna keskittyy The Bloodline -dynastiaan. Paul Heymanin isännöimänä koettava tarinallinen aikamatka sisältää sekä historiallisia että fiktiivisiä otteluita, joissa pelaaja pääsee ohjastamaan legendoja, kuten The Wild Samoans tai Peter Maivia, sekä moderneja tähtiä, kuten Roman Reigns ja The Usos.

Videotuotanto ja esitystapa ovat näyttäviä. Heymanin juonnetut välivideot ovat paikoin samaa tasoa kuin viikoittain Netflixissäkin nähtävät viralliset WWE:n promopätkät. Näin vaikuttavaan kokonaisuuteen verrattuna on harmillista, että Showcase-otteluihin on lisätty ajoitettuja tavoitteita, jotka rikkovat immersiota ja muistuttavat pelaajaa turhan voimakkaasti pelillisistä rajoista.

MyRise, Universe ja GM Mode – tuttuja vahvuuksia

MyRise-urapelitila jatkaa vahvaa linjaansa. Tarinat ovat monipuolisempia ja pelaajan valinnoilla on entistä enemmän vaikutusta etenemiseen. Universe-tila tarjoaa jälleen vapauden rakentaa oma WWE-universuminsa, ja GM Mode on saanut uusia syvyyksiä strategisella puolella, vaikka edelleen kaipaisi lisää syvyyttä otteluiden hallintaan.

Näiden tilojen suurin etu on se, että ne eivät pakota pelaajaa lyömään euroja tiskiin, mikä valitettavasti ei päde kaikkiin pelin osioihin.

The Island ja MyFaction – maksullisen sisällön karvas jälkimaku

WWE 2K25:n suurin uusi avaus on The Island – pelitila, jossa pelaaja luo oman painijansa ja valloittaa online-ympäristön otteluiden ja tehtävien kautta. Ajatus vapaasta liikkumisesta eri alueilla, jotka on nimetty painijoiden mukaan, kuten ”Damage CTRL Computer Repair” tai ”The Arcade of Tomorrow”, kuulostaa kiehtovalta. Todellisuudessa The Island on kuitenkin vahvasti sidottu mikromaksuihin.

Pelaajan hahmon varusteet ja kyvyt ovat usein sidoksissa pelin sisäiseen Virtual Currencyyn (VC), jota voi ansaita hitaasti pelaamalla, tai ostaa oikealla rahalla. Esimerkiksi oranssien Nike-lenkkareiden hinta on 18 000 VC, mikä vastaa yli viiden euron hintaa. Tämä trendi heijastuu myös MyFaction-tilaan, joka muistuttaa rakenteeltaan urheilupelien Ultimate Team -konsepteja: pelaajat keräävät kortteja ja muodostavat joukkueita, mutta pelin rakenne kannustaa jatkuvaan grindaamiseen tai rahankäyttöön nopeamman etenemisen saavuttamiseksi.

Kyseinen kaupallinen rakenne on ristiriidassa muun pelin laadukkaan sisällön kanssa. Erityisesti se on harmillista, koska muu peli olisi lähestulkoon viiden tähden arvoinen. Tällaiset ratkaisut tuntuvat erityisen ikäviltä tilanteessa, jossa perustilat ovat aidosti hyviä ja pelimekaniikka toimii poikkeuksellisen hyvin.

Loppuarvio: Laadukas ydin, rahastava reunus

WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Jos pystyt jättämään VC-vetoiset tilat sivuun, WWE 2K25 tarjoaa massiivisen ja laadukkaan paketin painiviihdettä. Mutta jos olet täydellisyyteen pyrkivä pelaaja tai koko sisällön metsästäjä, joudut valitettavasti kohtaamaan nykypäivän urheilupelien karun realiteetin – lompakko ratkaisee paljon.

On WrestleMania-viikonloppu, eikä parempaa hetkeä painipelien juhlistamiselle voisi olla. John Cena saattaa tehdä historiaa ja napata 17. maailmanmestaruutensa, ylittäen Ric Flairin legendaarisen lukeman – samalla kun Jey Uso saattaa viimein murtautua yksilötähdistön huipulle ja pokata ensimmäisen raskaan sarjan mestaruutensa.

WWE 2K25 antaa meille mahdollisuuden elää nuo hetket uudelleen – tai kirjoittaa ne uusiksi omalla haluamallamme tavalla, mikäli buukkauset eivät mieltämme mielytä.

WWE 2K25 (Xbox Series X)

8 / 10
Hyvää +Erittäin hiottu ja viihdyttävä painimoottori +Showcase-mode on eläväinen ja laadukkaasti toteutettu +Runsaasti pelattavaa +Uudet animaatiot, visuaalinen viimeistely ja iso rosteri tekevät vaikutuksen +MyRise ja Universe tarjoavat pitkäikäistä sisältöä fanille kuin fanille Huonoa -MyFaction ja The Island -tilat painottuvat liikaa VC-valuutan käyttöön -Mikromaksujen aggressiivinen läsnäolo latistaa kokonaisuutta -Showcase-tilan ajoitetut tehtävät rikkovat tunnelmaa -GM-tila ja Universe kaipaisivat lisää kehitystä verrattuna panostukseen The Islandiin Yhteenveto WWE 2K25 on teknisesti ja sisällöllisesti sarjan paras peli vuosiin. Otteluiden laatu, rosterin laajuus ja erityisesti Showcase-tilan tuotantoarvot tekevät siitä painipelien kirkkaan kärkituotteen. Samalla The Islandin ja MyFactionin kaltaiset rahastuslähtöiset elementit jättävät jälkeensä karvaan maun, erityisesti, kun pelin ydin on niin vahva, että se ei tarvitsisi moisia lisäansaintamekanismeja tuekseen.

Prince of Persia loikkaa taskuun – The Lost Crown nyt myös mobiilissa Kommentit pois päältä artikkelissa Prince of Persia loikkaa taskuun – The Lost Crown nyt myös mobiilissa

Prince of Persia: The Lost Crown

on tuonut suositun : The Lost Crown -toimintaseikkailun iPhone- ja -laitteille. Nyt voit hypätä muinaisen Persian syövereihin vaikka bussimatkalla – eikä pelituntuma kärsi tippaakaan.

Kyseessä on sivulta kuvattu metroidvania-henkinen seikkailu, jossa ketterä tasohyppely, napakat taistelut ja mystinen tarinankerronta lyövät kättä. Mukana on myös älykkäitä pulmakohtia ja eeppisiä vihollisia, kuten genressä kuuluukin. The Lost Crown tuo sarjan vanhan koulukunnan tunnelman tähän päivään ja sujahtaa sulavasti nykyaikaisiin puhelimiin.

Mobiiliversio pyörii hienosti 60 fps:n nopeudella ja ohjaus toimii joko peliohjaimella tai suoraan kosketusnäytöltä. Pelaamista on myös mukautettu mobiilikäyttöön: esimerkiksi automaattinen juomien ja torjuntojen käyttö sekä ajanhidastus helpottavat vaikeimpia kohtia.

Kaikki alkuperäisen version saavutettavuusominaisuudet ovat mukana, eikä syyttä – peli nappasi Innovation in Accessibility -palkinnon The Game Awards 2024 -gaalassa.

Voit kokeilla peliä maksutta App Storessa ja Google Play Storessa. Koko pelin voi lunastaa tarjoushintaan 5. toukokuuta asti.

Prince of Persia: The Lost Crown on nyt saatavilla iOS- ja Android-laitteiden lisäksi , , , , Nintendo -konsoleille sekä :lle. Peli löytyy myös Ubisoft+-tilauksella. Ikärajasuositus on PEGI 16.