Arvostelut, Pelit

Pikamatka satumaahan – arvostelussa Mira Kommentit pois päältä artikkelissa Pikamatka satumaahan – arvostelussa Mira

6 / 10
Hyvää Kaunis käsinpiirretty grafiikka luo upean tunnelman. Huonoa Tylsä äänimaisema häiritsee, slaavilaisesta mytologiasta ammentava peli olisi voinut käyttää lähdemateriaaliaan huomattavasti paremmin osana tarinankuljetusta. Tönkkö dialogi tekee tarinan seuraamisesta haastavaa.

Puolalaisen -pelistudion parin vuoden takainen itse julkaisema debyyttiteos Mira on visual novel -tyylinen kertomus nuoresta naisesta, joka matkaa toisen maailmansodan runtelemasta Krakovasta slaavilaisten myyttisten kertomusten ja otusten täyttämään maailmaan. Satumaisen kaunis ja tunnelmallinen miljöö saattelee pelaajan unenomaiseen fantasiamaailmaan auttamaan Miraa löytämään tiensä takaisin.

Graafisesti peli on todella kaunis ja tunnelmallinen, mutta muuten tuotos hieman lässähtää. Äänimaailman yksitoikkoisuus alkaa nopeasti häiritä ja musiikkia kuulee vain pariin otteeseen reilun puolitoistatuntisen kokemuksen aikana. Slaavilaisessa mytologiassa olisi varmasti paljon enemmän ammennettavaa, mutta jostain syystä hahmot ja tarinat jäävät lähinnä kuriositeeteiksi. Lieneekö syynä pelin alkuperäiskieli puola, mutta englanninkielinen dialogi on tönkköä ja tylsää, ja tekee tarinan seuraamisesta haastavaa. Peli mainostaa itseään visual novelliksi, joka sisältää seikkailupelimäistä pulmanratkontaa, mutta pulmat ovat sieltä mahdollisimman helposta päästä, eikä niitä ole saatu peliin mahdutettua kuin muutama hassu.

Kaiken kaikkiaan peli on toimiva tuotos ensimmäiseksi tekeleeksi eikä alle kympin hinta ole liikaa lyhyestä visiitistä kauniiseen fantasiamaailmaan.

Teksti: Ville Malila

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.