Arvostelut, Pelit

Pikamatka satumaahan – arvostelussa Mira Kommentit pois päältä artikkelissa Pikamatka satumaahan – arvostelussa Mira

6 / 10
Hyvää Kaunis käsinpiirretty grafiikka luo upean tunnelman. Huonoa Tylsä äänimaisema häiritsee, slaavilaisesta mytologiasta ammentava peli olisi voinut käyttää lähdemateriaaliaan huomattavasti paremmin osana tarinankuljetusta. Tönkkö dialogi tekee tarinan seuraamisesta haastavaa.

Puolalaisen -pelistudion parin vuoden takainen itse julkaisema debyyttiteos Mira on visual novel -tyylinen kertomus nuoresta naisesta, joka matkaa toisen maailmansodan runtelemasta Krakovasta slaavilaisten myyttisten kertomusten ja otusten täyttämään maailmaan. Satumaisen kaunis ja tunnelmallinen miljöö saattelee pelaajan unenomaiseen fantasiamaailmaan auttamaan Miraa löytämään tiensä takaisin.

Graafisesti peli on todella kaunis ja tunnelmallinen, mutta muuten tuotos hieman lässähtää. Äänimaailman yksitoikkoisuus alkaa nopeasti häiritä ja musiikkia kuulee vain pariin otteeseen reilun puolitoistatuntisen kokemuksen aikana. Slaavilaisessa mytologiassa olisi varmasti paljon enemmän ammennettavaa, mutta jostain syystä hahmot ja tarinat jäävät lähinnä kuriositeeteiksi. Lieneekö syynä pelin alkuperäiskieli puola, mutta englanninkielinen dialogi on tönkköä ja tylsää, ja tekee tarinan seuraamisesta haastavaa. Peli mainostaa itseään visual novelliksi, joka sisältää seikkailupelimäistä pulmanratkontaa, mutta pulmat ovat sieltä mahdollisimman helposta päästä, eikä niitä ole saatu peliin mahdutettua kuin muutama hassu.

Kaiken kaikkiaan peli on toimiva tuotos ensimmäiseksi tekeleeksi eikä alle kympin hinta ole liikaa lyhyestä visiitistä kauniiseen fantasiamaailmaan.

Teksti: Ville Malila

Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä Kommentit pois päältä artikkelissa Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä

Peliyhtiö tunnetaan monista klassikoistaan, mutta kulissien takana yksi sen keskeisistä hahmoista teki aikoinaan yllättävän päätöksen. Yhtiön perustaja vetäytyi aktiivisesta pelinkehityksestä -pelin jälkeen, eikä syynä ollut väsymys tai kiinnostuksen puute, vaan päinvastoin työympäristön dynamiikka.

Portal 2:n pääsuunnittelijana toiminut Josh Weier kertoo, että Newell halusi aidosti olla osa tiimiä ja ideoida yhdessä muiden kanssa. Ongelmana oli kuitenkin hänen asemansa ja harva uskalsi olla eri mieltä. Kun pomo ehdotti jotain, vastaus oli usein myöntävä nyökkäys, vaikka tarkoitus olisi ollut käydä avointa ja luovaa keskustelua.

Tilanne johti siihen, että Newell koki yhteistyön vaikeaksi. Hän ei halunnut ympärilleen “kyllä-ihmisiä”, vaan tiimin, joka haastaisi ajatuksia ja kehittäisi niitä eteenpäin. Kun tämä ei toteutunut, hän päätti ottaa etäisyyttä suoraan kehitystyöhön ja siirtyä enemmän taustalle.

Ajoitus osui aikaan, jolloin Valve oli huipulla. oli jo vakiinnuttanut asemansa klassikkona, ja kasvoi nopeasti -pelaamisen jättiläiseksi. Juuri tällainen menestys saattoi kuitenkin tehdä Newellin haastamisesta entistä vaikeampaa.

Nykyään Newellin rooli onkin enemmän valvova ja ohjaava kuin suoraan kehitykseen osallistuva. Tarina toimii muistutuksena siitä, että luovassakin työssä liiallinen arvovalta voi kääntyä itseään vastaan ja joskus parhaat ideat syntyvät nimenomaan eriävistä mielipiteistä.