We Were Here on pikkuista yhteistä tekemistä
Sinä ja pelikaverisi olette linnassa. Harmillisesti vain ette yhdessä. Edessänne on puzzleja, mitkä hidastavat etenemistä. Niihin löytyy ratkaisut yhteistyöllä. Kommunikointivälineenä toimii radio.
Puutun nyt ensimmäisenä tuohon radioon. Pelasimme paremman puoliskoni kanssa pelin läpi Xbox Onella, missä oli ainakin pelaamishetkellä ominaisuus, ettei radio toimi. Radio on todella oleellinen osa peliä, sillä sen välityksellä tapahtuu kaikki kommunikaatio. Tämän pystyi ohittaa joukkuechatilla. Ainoa ero pelin sisäiseen radioon on se, että siinä puhua ei pysty samanaikaisesti; kun toisella on linja auki, toinen ei pysty sitä avaamaan samanaikaisesti. Kommunikoinnin selkeys ja järjestelmällisyys olisi siis myös oleellista. Varsinkin kun pitää toimia nopeasti. Tämän ominaisuuden bugittaminen/puuttuminen vaikuttaa pelin arvosteluun negatiivisesti.
Graafisesti peli on enemmän sinne sarjakuvatyyliin kuin realismiin nojaavaa. Yksityiskohtia ei valtavasti ole, mutta grafiikka on selkeää ja toimivaa tarkoituksessaan. Kauhean kauniita tai mielenkiintoisia asioita ei tule vastaan. Kaikki on melko tylsää ja tasapaksua.
Itse puzzlet ovat hyvin perinteisiä ja mitään mullistavaa ei vastaan tullut. Ne oli kuitenkin mukavaa ratkoa yhdessä. Pelaajilla molemmilla on oma roolinsa. Toinen neuvoo ja tulkitsee vihjeitä, toinen on se, joka suorittaa teknisesti ne. Tämä jako toimii hyvin, vaikka ehkä olisin toivonut rooleissa vuorottelua ja enemmän monipuolisuutta. Nyt kun roolit on pelin alussa valittu, niissä pysytään seuraavaan pelisessioon asti.
Mikään puzzleista ei ollut niin vaikea, että niissä olisi oikeasti joutunut hieromaan aivonystyröitä. Mikään ei oikeastaan saanut kunnolla onnistumisen tunnetta aikaiseksi, sillä niiden selvittäminen oli hyvin suoraviivaista ja tunteellisesti mekaanista. Parissa kohdassa oli kiire, mutta niissäkin vaarantunne oli enemmän teennäistä kuin aitoa.
Peli on hyvin nopeasti pelattu läpi. Kiireisinä ihmisinä meiltä se vei myöhäisiltoja kolme kappaletta, mutta uskoisin, että pari-kolme tuntia on realistinen peliaika. Peli on tarpeeksi nopea, että siitä saa yhden illan mukavaa viihdettä, mutta liian lyhyt, että sillä oikesti olisi arvoa. Uudelleenpeluuarvoakaan ei juurikaan ole, sillä vaikka rooleja voi vaihtaa, puzzlet ovat samoja. Pieniä vaihteluja niihin tulee eri kerroilla, mutta lähinnä eri symbolien muodossa kuitenkin itse puzzlen perusteiden pysyen samana.
Kuulostaa, että peli on huono. Mitäänsanomaton grafiikka, lyhyt, helppo… mutta se oli oikein viihdyttävä niin kauan kuin se kesti! Ja mikä parasta, se herätti minussa ja puolisossani pitkään uinuneen yhteistyöpelien hengen. Suosittelen peliä esimerkiksi sen tärkeän kanssa, joka ei välttämättä peleistä välitä. Tai yhden illan helppona juttuna, kun ei jaksa mitään kummoista.
Pelissä muuten pääsee pelaamaan myös yhteistyönä satunnaisten pelaajien kanssa. Tätä ominaisuutta en kokeillut, sillä satunnaiset pelaajat ovat yleensä ajantuhlaajia.
