Pelit

Resident Evil Village -kauhupeli saapui virtuaalilaseille ilmaisena lisäosana Kommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil Village -kauhupeli saapui virtuaalilaseille ilmaisena lisäosana

Resident Evil Village VR

PAN Vision Finlandin jakelemasta ja Capcomin julkaisemasta Villagesta on julkaistu PlayStation VR2 -virtuaalilasien kanssa yhteensopiva pelimuoto. Voit katsoa pelivideon alta.

Ylistetty -kauhupeli heittäytyy entistäkin hirveämmäksi kokemukseksi saapuessaan uunituoreille PlayStation VR2 -virtuaalilaseille. Tämä ainutlaatuinen ja suorastaan iholle tuleva virtuaalikokemus on ilmainen pelipäivitys kaikille Resident Evil Village- ja Resident Evil Village Gold Edition -pelin omistajille. Lisäksi pelin demoversio on ladattavissa ilmaisena kokeiluversiona PlayStation Store -kauppapaikasta.

Pelin virtuaalitodellisuustila kattaa pelikampanjan kokonaisuudessaan ja nostattaa ylistetyn kauhukokemuksen uudelle karmivuuden tasolle. Pelitilan myötä pelaaja pääsee uppoutumaan Ethan Wintersin sydäntä kouraiseviin hetkiin entistäkin lähemmin ja taatusti sykettä nostattavalla tavalla.

Virtuaalilasien oma pelitila hyödyntää monipuolisesti uuden tekniikan tarjoamia ominaisuuksia. Tämän ansiosta peli näyttää äärimmäisen aidolta ja sen kauhistuttavat tunnelmat tulevat iholle aivan uudenlaisella tavalla, aivan kuin pelaaja itse olisi osana kauhujen ympäristöä. Vaikuttava Dimitrescun linna tuntuukin entistä isommalta ja vaikuttavammalta tapahtumapaikalta kaikkine yksityiskohtineen.

Lisäksi pelaaja pääsee nauttimaan uudenlaisesta ohjaustavasta PlayStation VR2 Sense -ohjaimilla. Ethanin käsien hallinta uudenlaisella tavalla tuo oman ulottuvuutensa pelimaailman kokemiseen. Pelaaja voi esimerkiksi nostaa omat kätensä suojakseen vihollisen käydessä kimppuun. Myös aseiden hallinta tuntuu entistä luonnollisemmalta VR-ohjainten avulla.

Pelissä on myös oma harjoitustilansa virtuaalilasien ja sen ohjainten hallintaan. Näin pelaaja voi rauhassa tutustua uudenlaiseen pelitilaan ampumaradalla ja uudenlaisessa opetustilassa.

Resident Evil Village on pelisarjan kahdeksas itsenäinen osa ja se hyödyntää edellisosasta tuttua RE Engine -pelimoottoria. Tämä tekee pelistä lähes inhottavan tuntuisen, sillä niin pelihahmot, tapahtumapaikat kuin mieltä ravisuttavat kauheat hirviötkin tuntuvat tulevan iholle melkein liiankin aidosti. Samalla Resident Evil Village hyödyntää uuden pelikonsolien sukupolven suorituskykyä ja graafista loistoa, mikä osaltaan korostaa hyytävän jännittävää tunnelmaa.

Resident Evil Village Gold Edition on saatavana sekä -, -, /S- ja -pelikonsoleille että :lle. Peli on ilmaiseksi päivitettävissä PlayStation 4 -versiosta PlayStation 5 -versioksi ja se tukee Smart Delivery -tekniikkaa Xbox Series X/S- ja Xbox One -pelikonsoleilla.

Resident Evil 4 -pelin uusversio julkaistaan 24. maaliskuuta 2023 sekä PlayStation 4-, PlayStation 5-, Xbox Series X/S- ja Xbox One -pelikonsoleille että PC:lle. Myös tähän peliin julkaistaan virtuaalitodellisuustila ilmaisena lisäosana. Lisätietoa pelin julkaisusta annetaan myöhemmin.

Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb

On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin . Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen -julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

All Hail The Orb on LeGingerDevin :lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.

Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu

Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.

Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.

Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.

Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän

Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.

Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.

Eteneminen ja pelin rakenne

Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.

Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.

Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos

Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.

Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.

Yksinkertainen mutta toimiva maailma

Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.

Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.

Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi

All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.

Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

8 / 10
Hyvää: + Erittäin rento ja stressitön pelattavuus + Omaperäinen kultti- ja Orb-teema + Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä + Saavutuksilla oikea merkitys + Ankat + Kevyt mutta toimiva pikselityyli Huonoa: - Hidas eteneminen ei sovi kaikille - Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää - Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta. -Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei ole Yhteenveto: All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana. Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

The 7th Guest Remake tuo modernisoidun FMV-kauhun kesäkuussa Kommentit pois päältä artikkelissa The 7th Guest Remake tuo modernisoidun FMV-kauhun kesäkuussa

Kauhupelien historiasta löytyy monia merkkipaaluja, mutta harva on yhtä erikoinen tapaus kuin The 7th Guest. Nyt tämä 90-luvun kulttiklassikko tekee paluun, kun julkaisee siitä modernin remake-version kesäkuussa ja yrittää samalla todistaa, että hyviä ideoita ei saa pysyvästi haudattua.

Alkuperäinen peli ilmestyi vuonna 1993 ja nousi nopeasti ilmiöksi. Se oli yksi ensimmäisistä peleistä, joka julkaistiin pelkästään CD-levyllä valtavan kokonsa vuoksi, ja sitä pidettiin jopa niin sanottuna “killer appina”, ohjelmana, joka sai ihmiset hankkimaan uutta teknologiaa. Myös Bill Gates ylisti peliä aikanaan interaktiivisen viihteen uudeksi standardiksi.

Pelin tarina vie pelaajan karmivaan kartanoon, jossa ratkotaan pulmia ja seurataan aavemaisia tapahtumia. Erikoiseksi teoksen teki erityisesti FMV-tekniikka, jossa oikeiden näyttelijöiden kuvamateriaalia yhdistettiin pelimaailmaan. Nykyään tämä tyyli on lähes kadonnut, mutta remake tuo sen takaisin modernilla twistillä, paremmilla grafiikoilla ja sulavammalla toteutuksella.

Uusi versio nojaa vahvasti studion aiempaan -tulkintaan vuodelta 2023, mutta tällä kertaa virtuaalilasit on jätetty pois. Lopputulos on lähempänä alkuperäistä pelikokemusta, mutta teknisesti huomattavasti kehittyneempi. Myös pelin legendaarista vaikeustasoa on hieman höllennetty, mikä saattaa ilahduttaa uusia pelaajia ja säästää hermoja.

Remake ei ole pelkkä nostalginen paluu, vaan osa laajempaa trendiä, jossa vanhat klassikot herätetään henkiin nykyaikaisella tekniikalla. Siinä missä esimerkiksi sai uuden elämän remakejen kautta, The 7th Guest yrittää nyt tehdä saman. Jos lopputulos onnistuu, kyseessä voi olla jälleen yksi todiste siitä, että joskus vanhat kummitukset ansaitsevat uuden mahdollisuuden säikäyttää.