Arvostelut, Pelit

Rohkeasti kohti roguelite-maailmaa – arvostelussa The Rogue Prince of Persia Kommentit pois päältä artikkelissa Rohkeasti kohti roguelite-maailmaa – arvostelussa The Rogue Prince of Persia

The Rogue Prince of Persia on Evil Empiren kehittämä uusin osa klassiseen Prince of Persia -pelisarjaan. Viimeksi persialaisen prinssin seikkailuja nähtiin vuonna 2024 The Lost Crown -pelissä, joka vei sarjan metroidvania-tyyliseen 2.5D-maailmaan. Nyt on tiputettu puoli ulottuvuutta pois, ja tuloksena on napakka, mukiinmenevä roguelite-toimintatasohyppely.

Lyhyt historiantunti

Sarjan juuret ulottuvat vuoteen 1989, jolloin Jordan Mechner loi alkuperäisen Prince of Persia -pelin Apple II:lle. Peli portattiin useille alustoille, ja sen suosio räjähti. Kaksi jatko-osaa myöhemmin Ubisoft osti oikeudet ja käynnisti vuonna 2003 legendaarisen Sands of Time -aikakauden.

Vuosien varrella sarja on kokenut menestyspelejä, remakeja, rebootteja ja useita spin-offeja. The Rogue Prince of Persia kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan, se ei suoraan liity aiempiin osiin, mutta hyödyntää tuttua konseptia, teemaa sekä pelisarjalle tyypillisiä pelielementtejä.

Aikasilmukassa taistelun jälkeen

Pelin päähenkilö on nimetön ”persian prinssi”, joka hävittyään taistelun hunniarmeijaa vastaan herää kolme päivää kotikaupunkinsa valtauksen jälkeen ja lähtee pelastamaan kotiaan ja kansaansa. Apunaan prinssillä on maaginen amuletti, joka mahdollistaa aikamatkustuksen. Sen kyvyt sekä prinssi että pelaaja oppivat ensimmäisen kuoleman jälkeen, prinssi herää jälleen kolme päivää hyökkäyksen jälkeen, valmiina uuteen yritykseen.

Pelattavuus ja taistelun tuntuma

Allekirjoittanut ei varsinaisesti ole roguelite-pelien harrastaja, mutta peli tuntui lyhyen ajan jälkeen helposti lähestyttävältä, kunhan ohjain pysyy kädessä. Tämä on yksi niistä peleistä, joissa tekijä- ja julkaisijalogojen jälkeen tulee suositus käyttää ohjainta.

 Peli nojaa nopeatempoiseen ja akrobaattiseen liikkumiseen sekä taisteluun, jossa pelaaja voi hyödyntää myös ympäristön vaaroja vihollisten päihittämiseen. Liikkuminen on sulavaa, ja mitä akrobaattisemmin pelaaja liikkuu, sitä enemmän peli palkitsee nopeusboosteilla. Näitä voi yhdistää taisteluun erilaisten buffien avulla.

Taistelu saattaa kuitenkin tuntua ajoittain hieman kankealta, erityisesti kun useampi erilaista vihollistyyppiä hyökkää samaan aikaan. Tällöin toiminta voi olla sekavaa ja hetkittäin turhauttavaa, vaikkei se merkittävästi heikennä pelikokemusta.

Kuolema on vain uusi alku

The Rogue Prince of Persia on nimensä mukaisesti roguelite, joten kuolema ei ole lopullinen, vaan osa peliä. Maailma on proseduraalisesti generoitu, eli jokaisen kuoleman jälkeen tasot muuttuvat hieman. Pelaaja herää ”Oasiksessa”, jossa voi käyttää kerättyjä resursseja aseiden, ominaisuuksien ja tavaroiden päivittämiseen.

Jokainen uusi yritys alkaa hieman eri tavalla — aseistus ja amuletit vaihtelevat, ja niiden antamat boostit ja buffit tekevät jokaisesta pelikerrasta erilaisen. Kenttien läpikäynti ei tunnu aluksi toistolta, sillä jokaisella yrityksellä voi löytää lisätehtäviä ja pelastaa persialaisia, jotka puolestaan tarjoavat uusia kykyjä ja helpottavat seuraavia yrityksiä.

Tyyli ja tunnelma

Graafisesti The Rogue Prince of Persia on miellyttävä kokemus sarjakuvamaisella piirrostyylillään. Animaatio on sulavaa ja värikästä, vaikka toiminnan tiivistyessä ruudulla voi olla välillä liikaa seurattavaa erityisesti taistelutilanteissa, joissa monta elementtiä kilpailee pelaajan huomiosta.

Äänimaailma vie mukanaan

Äänipuolella musiikki varastaa huomion, ja syystäkin. Pelaamisen aikana ei juuri tule kiinnittäneeksi huomiota äänitehosteisiin, sillä soundtrack kantaa pelin tunnelmaa erinomaisesti. Lähi-idän rytmit jäävät helposti soimaan päähän myös pelisession jälkeen. Ääninäyttelyn puuttuminen ei haittaa, sillä tämän tyyppinen peli ei sitä välttämättä tarvitse.

Yhteenveto

Roguelite-veteraaneille peli ei ehkä tarjoa mitään mullistavaa, mutta uusille pelaajille se toimii helposti lähestyttävänä ponnahduslautana genreen. Jos persiahammasta kolottaa odotellessa vuodelle 2026 suunniteltua Sands of Time Remakea, tämä on mainio ja viihdyttävä välipala.

Arvio: Ossi Kiviniemi

The Rogue Prince of Persia (PC)

7.5 / 10
Hyvää +Nätti sarjakuvamainen piirrostyyli +Koukuttava musiikki +Helposti lähestyttävä roguelite genreen tutustuville Huonoa -Ajoittain kömpelö taistelu -Ennenpitkää pelaaminen alkaa hieman toistaa itseään Yhteenveto Roguelite-veteraaneille peli ei ehkä tarjoa mitään mullistavaa, mutta uusille pelaajille se toimii helposti lähestyttävänä ponnahduslautana genreen. Jos persiahammasta kolottaa odotellessa vuodelle 2026 suunniteltua Sands of Time Remakea, tämä on mainio ja viihdyttävä välipala.

Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2)

Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?

Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot

Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.

Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.

Tarina ja roguelite-elementit

Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.

Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.

Pelin rakenne ja mekaniikat

Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti.
Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli.
Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.

Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat.
Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä.
Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.

Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma

The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta.
Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.

Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.

Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.

Yhteenveto:

The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.

8 / 10
Plussat: + Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit. + Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka. + Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa. + Toimii moitteettomasti Switch 2:lla. Miinukset: - Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot. - Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo). - Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys. - Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa. Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.

The Rogue Prince of Persia – tyylikäs seikkailu, jossa kuolema on vasta alkua Kommentit pois päältä artikkelissa The Rogue Prince of Persia – tyylikäs seikkailu, jossa kuolema on vasta alkua

Prince of Persia on palannut ja tällä kertaa prinssi ei pelkästään juokse seinillä, vaan myös kuolee ja syntyy uudelleen kerta toisensa jälkeen. The Rogue Prince of Persia on roguelike-seikkailu, jonka on kehittänyt Dead Cells -studion taustalta tuttu Evil Empire. Pelissä yhdistyvät klassinen tasohyppely ja satunnaisuuteen perustuva toimintapeli ja lopputulos on vauhdikas, koukuttava ja välillä hermoja raastava.

Pelin sydän on taistelu, joka saa arvostelijoilta kehuja. Prinssi on notkea kuin parkourmestari, ja pystyy käyttämään ympäristöä edukseen kiipeämällä taustarakenteille ja väistelemällä vihollisia akrobaattisin liikkein. Jokainen ase ja esine muuttaa pelityyliä, joten jokainen pelikerta tuntuu hieman erilaiselta. Erityisen ovelasti toimivat medalliongit, taikakorut, jotka antavat sekä hyötyjä että haittoja, pakottaen pelaajan ottamaan riskejä.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kenttien maisemat voivat pidemmän päälle tuntua toistolta, ja tarina jää melko ohueksi. Prinssin valtakunta on toki vaarassa, mutta syvällistä juonta tai hahmogalleriaa on turha odottaa. Onneksi pelin taide ja vauhdikas rytmi pitävät mielenkiinnon yllä, vaikka narratiivi ei olisi pääroolissa.

Siinä missä moni roguelike tuntuu joskus rangaisevan liikaa, The Rogue Prince of Persia tarjoaa pelaajalle reilut mahdollisuudet kehittyä. Jokaisen kuoleman jälkeen kertyy kokemuspisteitä, valuuttaa ja uusia kykyjä ja mikä parasta, aina tuntuu siltä, että on oikeasti edistynyt. Lisäksi prinssille voi avata uusia asuja, mikä tekee etenemisestä visuaalisesti palkitsevaa (vaikkakin osa niistä on arvostelijoiden mukaan melko hintavia, jopa kymmeniä euroja pelin sisävaluutassa mitattuna).

Jos siis kaipaat vauhdikasta toimintaa, joka palkitsee taitoa enemmän kuin sattumaa, tämä peli voi olla juuri oikea valinta. Se ei ehkä yllä samanlaiseen mahtipontisuuteen kuin vuoden alussa julkaistu Prince of Persia: The Lost Crown, mutta tarjoaa silti reilusti hupia ja haasteita. Yksi asia on varma, tällä prinssillä ei ole aikomustakaan pysyä haudassa.