Rottia tulvii ovista ja ikkunoista – arvostelussa A Plague Tale: Requiem Kommentit pois päältä artikkelissa Rottia tulvii ovista ja ikkunoista – arvostelussa A Plague Tale: Requiem

A Plague Tale: Requiem (Xbox Series X)

8 / 10
Hyvää + Näyttää ja kuulostaa hyvältä Huonoa - Yksitoikkoinen combat

on suoraa jatkoa ranskalaisen Asobon 2019 julkaistulle A Plague Tale: Innocencelle. Sisarukset Amicia ja Hugo käyvät tällä kertaa matkaan eteläiseen Ranskaan etsiessään parannuskeinoa Hugon perinnölliseen sairauteen, joka päästää rotat ruttoineen valloilleen. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä korruptiota harrasteleva inkvisitio tahtoo päästä pojan voimiin käsiksi ja suojelijan virkaa toimittava Amicia kärsii edellisten menojen tappamisien jättämistä traumoista.

Moderneja seikkailumättöjä pelanneille kolmannen persoonan kamera, helposti sisäistettävät kontrollit ja käyttöliittymä käy nopeasti tutuksi. Aseita ja ammuksia kiekotellessa, heinikossa kyykistellessä ja Amician höpistessä itsekseen ei ole kauhean hankala verrata menoa Horizon-sarjaan. Requiem on kuitenkin edelliseen verrattuna huomattavasti yksinkertaisempi – esimerkiksi taistelut ovat aika rankasti scriptattuja. Jos vihulainen käy päälle, niin iskuja ei voi väistellä hyväksikäyttääkseen aukkoa puolustuksessa. Joko lyöt ensin tai katselet cutsceneä missä Amicia lyödään maahan ja vaikeusasteesta riippuen saat saman tien kirvestä tai uuden punakehyksisen mahdollisuuden. Erilaisia vihulaisia on kourallinen ja niiden listiminen toimii lähestulkoon poikkeuksetta samalla loopilla tyypistä riippuen.

Luvassa on parisenkymmentä tuntia elokuvallista hiippailua inkvisition sotilaiden selustassa sekä pulmanratkontaa kuljaillessa rottien valtaamien kylien ja linnojen lävitse. Seikkailua tarkastellaan Amician selän takaa ja käytettävissä on linko, varsijousi, ruukkuja sekä pohjaton taskullinen kiviä. Sieltä sun täältä löytyy raaka-aineita, joilla craftaillaan erilaisia ammuksia. Näillä voi sytyttää paikkoja tuleen, tehostaa tai sammuttaa niitä ja houkutella rottia. Tuli ja valo on olennainen osa gameplayta, sillä rotat välttelevät sitä kuin ihmiset ruttoa ja harha-askel pimeyteen johtaa nopeasti ravintoketjun ikävämmälle puolelle.

Peli etenee melko tiukasti raiteilla valinnanvaran keskittyessä muutamaan reittivaihtoehtoon ja siihen tappaako kaikki vai luikerteleeko partioiden lävitse. Välillä tulee ratkottavaksi valon ja varjon leikkejä puzzlepainotteisessa rottameressä vartijoiden kanssa tai ilman. Rajatut resurssit ja etenkin mukana kulkevat kaverit kannustavat minimaaliseen verenvuodatukseen. Usein peli kuitenkin pakottaa tilanteeseen, missä ruumiita syntyy röykkiöittäin joten pasifistirundista voi lähinnä haaveilla.  Hiippailu- sekä taistelutaitoja voi myös päivitellä mielensä ja pelitapojensa mukaan. Tämä ei ole pakollista, sillä pelin läpäisee helposti ilman sen kummempia säätöjä.

Asobon käyttämä engine muistuttaa visuaalisesti paljon Unrealia ja näyttää pääasiassa erittäin hyvältä. Maisemia on kiva katsella, sisätiloissa on tunnelmaa eikä kuvanpäivitys kauheasti sakkaa vaikka ruutu olisi täynnä toimintaa. Musiikkina toimii elokuvamainen yhdistelmä jousisoittimia ja operatiivista kuorohoilailua. Ääninäyttelijätkin ovat hyvin juonessa mukana. Tarinapuoli tuntuu satsaavan siihen, että lore on entuudestaan tuttu, mutta on kuitenkin helppo seurata vaikkei olisikaan. Taisteluissa animaatiopätkät ja kavereiden huutelut tuppaa hieman toistamaan itseään.

Craftaus tuntuu hieman turhanpäiväiseltä ominaisuudelta, sillä luotavat ammustyypit käyvät jokaiseen aseeseen. Tämä korostuu etenkin pakollisissa taisteluissa, missä saattaa resurssit loppua kesken, johtaen niiden spawnipisteiden metsästämiseen ja inventaarionapsutteluun. Checkpoint-mekanismi tallentaa tilanteita vähän sieltä sun täältä ja muistaa käytettävissä olevat resurssit. Kuoltua on vaikea olla varma, miten paljon kaikkea on jäljellä ja mitä joutuu craftailemaan uusiksi. Viimeksi ennen kuolemaa käytetty ase tallentuu käyttöön uusiksi yrittäessä, mikä saattaa hämmentää paikoittain. Taisteluiden ulkopuolella hiippailessa ja seikkaillessa peli saattaa tallentaa palatessa aluetta taakse päin, mikä voi myös sekoittaa resurssienhallintaa ja flowta. Menneitä tilanteita ei voi ladata erikseen joten aina ollaan viimeisimmän checkpointin armoilla.

Plague Tale: Requiem laajentaa ja parantaa paljon kaikenlaisia juttuja edellisestä pelistä mutta pysyttelee kuitenkin yksinkertaisena ja helposti lähestyttävänä. Tarjolla on kohtuullisen viihdyttävä elokuvallinen kokemus. Yksitoikkoinen combat, epämääräiset checkpointit ja suoraviivainen meno saattaa kuitenkin jättää vaativamman pelaajan hieman tyhjäksi. Tämän tyylistä peliä laittaessa kuitenkin itse kukanenkin taatusti tietää mitä voi paketilta odottaa.

Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen Kommentit pois päältä artikkelissa Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen

Atlas Fallen

Atlas Fallen (PlayStation 5)

5 / 10
Hyvää Kiehtova idea ja maailma. Kustomisointi. Avoimessa maailmassa on toki aina kiva "perseillä" menemään vapaasti. Huonoa B-luokan toteutus. Ympäristö toistaa liikaa itseään. Atlas Fallen on täynnä A-luokan ideaa kiinnostavasta konseptista lähtien, mutta toteutuksessa ollaan päätetty mennä täysin B-luokan linjalla

on Saksalaisen Deck13 Interactive -kehitystiimin luoma toimintaroolipeli, ja sen julkaisusta on vastannut . Aavikoitunut Atlas on maailma, josta ankara jumala on tehnyt armottoman leikkikenttänsä ja siinä sivussa orjuuttanut lähes koko ihmiskunnan. Ihmisiltä on viety kodit, arvokkuus ja jopa nimi. Vain aurinkokuninkaan uskolliset palvelijat saavat nauttia jonkinlaisesta paremmasta elämästä.

Pelaajan ohjastama nimetön on yksi monista kurjan kohtalon kokeneista selviytyjistä, kunnes hän löytää jotain voimaannuttavaa ja merkityksellistä. Taianomaisen taisteluhansikkaan myötä nimetön soturi saa voimia, joista tavallinen kuolevainen ei osaa edes haaveilla. Taikavoimalla vahvistettava ja kohennettava varustelu tekee soturista vahvemman, kyvykkäämmän ja kestävämmän. Näin taistelu turmiollista jumalaa ja tämän kätyreitä vastaan voi alkaa.

Atlaksen maailma ei kuitenkaan ole täynnä tyhjyyttä ja autioituneita alueita, sillä jumalansa luomat hirviöt vaanivat varomatonta kulkijaa milloin missäkin. Olipa kyse tavanomaisemmista pienpedoista tai suuremmista hirvityksistä, pelaajan on oltava varuillaan ja aina valmis taisteluun. Etenkin legendaariset ja jättiläismäiset suurhirviöt tyrmäävät varomattoman soturin hetkessä. Onneksi taisteluhanska antaa suuria voimia ja antaa näin pelaajalle mahdollisuuden kukistaa suuretkin hirviöt.

Sankarihahmoksi nouseva nimetön saakin avukseen muita kansalaisia, kun toivo paremmasta huomisesta kasvaa. Tämä kuitenkin vaatii paljon työtä, tutkimista ja vaarojen kohtaamista. Monet varustelun parantamiseen vaaditut raaka-aineet ovatkin haasteiden ja taisteluiden takana, eikä mikään kehitysaskel aseistuksen kohentamisessa tule ilmaiseksi.

Atlas Fallen

Atlas Fallen on kolmannen persoonan toimintaroolipeli, joka ei yritä keksi ruutia uudelleen oikeastaan missään määrin. Pelaaja kohtaa erilaisia ”vihulaisia” ja haasteita, mutta pelin taistelujärjestelmä voi tuntua paikoin hyvinkin ennalta arvattavalta. Gauntlet, pelaajan taika-ase, muuntuu kolmeksi erilaiseksi aseeksi: voimakkaaksi, mutta hitaaksi vasaraksi; nopeaksi, mutta vähemmän tehokkaaksi ruoskaksi ja nopeiksi nyrkkeilyhanskoiksi lähitaisteluun. Vaikka aseen muokkaamista maagisilla kivillä korostetaan, ne tuntuvat usein enemmän lisäelementiltä kuin keskeiseltä osalta pelikokemusta.

Momentum-mekaniikka lisää kiinnostavaa syvyyttä peliin, mutta sen toteutus jättää toivomisen varaa. Pelaajan on tasapainoteltava momentuminsa ja terveytensä välillä, mikä voi tuntua haastavalta. Ja on se kyllä kieltämättä myös hieman sekavaakin puuhaa

Atlas Fallenin maailma on jaettu suuriin ”hiekkalaatikoihin”, mikä tekee tutkimisesta ja seikkailusta houkuttelevaa. Atlas Fallen lainaa elementtejä varmastikin useista suosituista peleistä, luoden ympäristöjä, jotka kutsuvat pelaajaa tutkimaan ja löytämään piilotettuja aarteita. Yksityiskohdat, kuten luurankorykelmät, lisäävät syvyyttä pelimaailmaan ja kertovat hiljaisia tarinoita aavikon asukkaiden kohtaloista.

Yksityiskohtia tutkiessaan selväksi kuitenkin käy Atlas Fallenin tietynlainen karuus. Tekstuurit ovat kauempaa katsottuna ihan ok, tasoa, mutta läheltä niitä tutkiessaan käy äkkiä selväksi, että ne ovat todella hätiköiden kyhättyjä ”välimallin” mallinnuksia.

Samat pätee Atlas Fallenin äänimaisemiin. Ideat ovat hyviä, mutta toteutuksessa on menty päin rölli-metsää, ja pahasti.

Atlas Fallen on peli jossa on paljon potentiaalia, mutta joka kompastelee useissa toteutuksen osa-alueissa. A-luokan ideat on päätetty toteuttaa B-luokan tasolla. Se tarjoaa pelaajalleen hetkiä suuren seikkailun tunteesta, mutta jättää myös toivomisen varaa monilla osa-alueilla. Suosittelemme pelaajille, jotka nauttivat autiomaaseikkailuista ilman sen suurempia ”laatustandardeja” ja haluavat kokea uudenlaisen, kuitenkin ihan mielenkiintoisen tarinan. Muille pelaajille saattaa löytyä parempia vaihtoehtoja muualta. Etenkin tässä hintaluokassa.

Atlas Fallen on saatavilla ja sekä S -konsoleille että :lle.

Humble Bundlen kesäale lähestyy loppuaan – nappaa nämä pelit talteen edullisesti Kommentit pois päältä artikkelissa Humble Bundlen kesäale lähestyy loppuaan – nappaa nämä pelit talteen edullisesti

No Man's Sky

Pelien kauppapaikka Humble Bundlen kesäalennusmyynti on lähestymässä loppuaan ja sen kunniaksi valikoimaan on lisätty uusia pelejä kuten No Man's Sky, , sekä .

Voit katsoa lisää alennuksia täältä.