Arvostelut, Pelit

Ryhmä rämä ihmemaassa – arvostelussa Tiny Tina’s Wonderlands Kommentit pois päältä artikkelissa Ryhmä rämä ihmemaassa – arvostelussa Tiny Tina’s Wonderlands

8.5 / 10
Hyvää Graafinen tyyli antaa pelille uniikin tunnelmansa. Pelaaminen on sujuvaa ja sarjalle tyypillinen huumori jaksaa naurattaa. Huonoa Kankea käyttöliittymä aiheuttaa harmaita hiuksia varsinkin näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna.

Gearbox Softwaren vuonna 2009 julkaistu, yhdestä neljään pelaajan co-op räiskintäpeli Borderlands, toi kertaheitolla ja pysyvästi looter shooter -pelityypin pelaajien ja alan tietoisuuteen. Pelin sarjakuvamainen grafiikka, hersyvä huumori ja miellyttävä räiskintä yhdistettynä roolipelimäisiin elementteihin hiottiin lähes täydelliseksi muutama vuosi myöhemmin ilmestyneessä Borderlands 2:ssa (2012). Pelin suosio näkyi myyntiluvuissa, takasi sarjalle tukun lisäosia ja vakiinnutti sen paikan pelihistoriassa tärkeänä merkkipaaluna. Sarjan uusin osa, itsenäinen Tiny Tina’s Wonderlands jatkaa siitä, mihin aiemmin kakkosen DLC:nä julkaistussa Tiny Tina’s Assault on Dragon Keepissä (2013) alkanut tarina jäi.

Komediaa & Kohellusta

Borderlands 2 pelissä debytoinut ja myöhemmissä lisäosissa esiintynyt 13-vuotias epävakaa räjähde-ekspertti Tiny Tina vetää ystävilleen seikkailua kuvitteellisessa Bunkers & Badasses -pöytäroolipelissä, joka jo nimensä puolesta on saanut vaikutteensa Dungeons & Dragonsista. Pöytäroolipelien ystäville onkin tiedossa hauska matka, jonka aikana fantasiagenren tyypillisyydet tuodaan esille nokkelan huumorin avulla. Vaikka aiemmista Borderlands -peleistä tuttuja hahmoja nähdään sivuosissa, on pelillä itsellään hyvin vähän tekemistä noiden tarinoiden kanssa. Päällisin puolin tarinassa seurataan Tiny Tinan kehittämää roolipeliseikkailua, mutta alta paljastuu syvällisempi kertomus Tinasta itsestään.

Pelin värikästä seikkailijaryhmää, Fatemakereita, roolittavat Andy Samberg (Brooklyn Nine-Nine) uljaana kapteeni Valentinena, Wanda Sykes (Black-ish) robotti Frettenä sekä Ashly Burch (Horizon Zero Dawn) itse Tiny Tinana. Pääpahan roolissa kuullaan aina hauska Will Arnett (Arrested Development), jonka mielipuoliset jorinat Dragon Lordina jaksavat naurattaa. Huumori on muutenkin kaikin puolin onnistunutta, jos aihealue kolahtaa, ja viittauksia populaarikulttuuriin viljellään toistuvasti: löydettyäni paikalliset Murffit, seurasin huvittuneena tarinaa vakavan sinitaudin kouriin joutuneista heimolaisista. Vaarallisten valkohattujen viipottaessa eteeni, en voinut enää pidätellä nauruani. Vastaavan tasoisia sivutarinoita pelistä löytyy kiitettävä määrä, ja osa näistä jäi minulta näkemättä ensimmäisellä läpipeluukerrallani.

Multipersoona

Ennen seikkailuun lähtöä on aloitettava hahmonluonnista, jossa luodaan hahmolle ulkonäkö varsin kattavilla säädöillä. Mukana ovat kaikki tarvittava kasvonpiirteiden muokkauksesta hiustyylien kautta ihonväriin ja meikkeihin. Hahmon sukupuoli-identiteetin voi muokata mieleisekseen valittavien kehotyyppien, äänen ja pronominien avulla. Seuraavaksi valitaan yksi kuudesta hahmoluokasta. Valittavaksi löytyy lähitaisteluun ja jäävahinkoon perustuva Brr-Zerker, näkymättömyyteensä ja kriittisiin iskuihin luottava Stabbomancer, lohikäärmekumppaninsa kanssa salama- ja tulivahinkoa tekevä Clawbringer, jatkuvasti taikoja heittelevä Spellshot, pimeän magian harjoittaja Graveborn, sekä sienikaverinsa kanssa seikkaileva kaukotaisteluun erikoistunut Spore Warden.

Jokaisella hahmoluokalla on jokin luokkapohjainen ominaisuus, joka antaa hahmolle erottuvan persoonansa, sekä kykypuu, jonne tasoja noustessa kertyneet pisteet sijoitellaan hahmon suoritusta parantaviin kykyihin. Hahmoluokilta löytyy myös kaksi ns. Action Skilliä, joista vain toinen voi olla kerrallaan käytössä. Kykynsä saa pelatessa nollata pientä korvausta vastaan milloin vain, joten kykyjen suhteen hahmo ei ole lukittu pelaajan ensimmäisiin valintoihin. Näiden jälkeen hahmon ominaisuuksiin kuten voima, ketteryys ja äly jaetaan erillisiä hahmopisteitä, jotka nostavat hahmon perustaitoja pysyvästi. Kaikki tämä mahdollistaa erilaisten variaatioiden luonnin myös hahmoluokan sisällä.

Oma valintani osui Spellshotiin, jonka mahdollisuus käyttää kahta loitsua yhtä aikaa kiinnosti kokeilemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kyky avautui vasta hieman myöhemmällä tasolla, joten alkuun Action Skillini oli vihollisen hetkeksi harmittomaksi lampaaksi muuttava taito, joka mahdollistaa ilmaisten taikojen loitsimisen kohteeseen. Toimiva kyky sekin, mutta saatuani toisen taian käyttöön peli muuttui täysin. Hyvin nopean loitsimisen yhdistäminen ammuskeluun osoittautui todella miellyttäväksi tavaksi taistella, varsinkin kun eri aseiden kanssa käytössä oli laaja kirjo pelin eri vahinkotyyppejä joka tilanteessa. Myöhemmin pelaajan vielä annetaan valita joku jäljellejääneestä viidestä hahmoluokasta toiseksi luokakseen, jolloin erilaisten hahmovariaatioiden mahdollisuus vasta oikeasti avautuu. Spellshotin kykyjen rinnalle valikoitui Stabbomancer, jonka kriittiset osumat ja vahinkotyypeille antamat lisät sopivat hyvin osaksi rankentamaani hahmoa. Uuden moniluokkaisen hahmoni nimitykseksi tuli Trapscallion, mikä on osuva kuvaus.

Rajamaiden tuttu tuoksu

Wonderlands itsessään on hyvin tuttua Borderlandsinsa pelanneille. Pelin persoonallinen sarjakuvamainen tyyli toimii edelleen hyvin tunnelman luonnissa, räiskintä on sujuvaa, musiikki ja tarinankerronta ovat hyvin mukaansatempaavaa ja dialogi saa hymyn huulille ja nauraman paikoitelleen ääneen. Tarinaa seurataan päätarinan mukaan alueelta toiselle siirtyen ja ohessa sivutehtäviä tehden. Viholliskatras koostuu goblineista, luurangoista, lohikäärmeistä ja muista genrelle tyypillisistä otuksista, jotka eivät lopulta valtavasti eroa toisistaan. Mieleenpainuvin uudistus lienee pomovihollisten erilaiset hyökkäysliikkeet, joita pitää opetella väistelemään ainakin vaikeimmalla vaikeustasolla.

Alueiden välille on uutuutena tuotu maailmankartta, jolla tepastellaan kolmannessa persoonassa varsinkin japanilaisroolipeleistä tuttuun tyyliin. Kartalle on ripoteltu varsinaisten tehtäväalueiden lisäksi satunnaisluolastoja ja pitkästä nurmesta esiin putkahtavia satunnaistaisteluita, sekä NPC-hahmoja antamaan sivutehtäviä. Luolastoista saatavia alttarinpalasia keräämällä saa käyttöönsä maailmankartalla matkantekoa helpottavia kykyjä, kuten nopeamman juoksun, joskaan nämä eivät ole millään tapaa pakollisia pelin läpäisyn kannalta.

Tarinaa keskeisemmässä osassa kautta pelisarjan on ollut uusien aseiden ja lisävarusteiden kerääminen mitä mielikuvituksellisimpien joukosta. Tätä saalista sitten riittääkin yltäkylläisyyksiin asti pelin miljoonien asevariaatioiden ansiosta. Lähes jokainen ase legendaarisia uniikkeja lukuun ottamatta on luotu satunnaisesti monista osista ja ominaisuuksista, mutta jokainen kuuluu yhteen kuudesta perustyypistä: pistoolit, konepistoolit, haulikot, rynnäkkö- ja tarkkuuskiväärit sekä raskaat aseet. Näiden lisäksi löytyy lähitaisteluaseita erilaisten miekkojen, kirveiden ja nuijien muodossa. Aseiden vahinkotyypit jakautuvat tuttuihin tuli-, jää-, sähkö- ja happohyökkäyksiin ja uuteen pimeään magiaan, jonka ideana on imeä vastustajien elinvoimaa itselleen. Hahmoluokista Graveborn keskittyykin uuden vahinkotyypin kanssa pelaamiseen.

Aseet tippuvat joko suoraan taisteluista, poimitaan alueilta löytyvistä aselaatikoista, tai ne tulevat palkkioksi tehtävistä. Varsinaisten aselaatikoiden ohella alueille on piilotettu myös kaksikymmentahoisia noppia, joiden “heittäminen” kasvattaa saalisonnea pelin edetessä. Muuta saalista edustavat erilaiset suojat, sormukset, amuletit, hahmon kykyjä lisäävät vaatteet, ulkonäköön vaikuttavat kosmeettiset esineet ja edellisten Borderlansien kranaatit korvaavat loitsut. Loitsuja on niin ikään lukuisia erilaisia ja näiden tuhovoima on toisinaan mieletön. Perustyypit ovat kertalaukaistavat, kanavoitavat (eng. channeling) ja sarjaloitsittavat taiat, joita varioidaan edellä mainituilla vahinkotyypeillä. Suosikikseni nousivat nopeasti latautuvat sarjatuliloitsut, joiden avulla pystyin kylvämään tuhoa laajalla alueella pienessä ajassa.

Hauskinta peli on tietysti kaverien kanssa toilaillessa. Peli skaalautuu hyvin siinä mielessä, että kaadoin alhaisilla tasoilla vihollista yhtä nopeaa tahtia jo pelin kertaalleen läpipelanneen kaverini kanssa. Toisaalta peli helpottuu huomattavasti, kun viholliset lakoavat sekunneissa kuvaruudun täyttyessä molempien heittelemistä loitsuista.

Kymmenvuotinen ongelma

Pelisarjan helmasynti on vuosia muuttumattomana pysynyt kankea käyttöliittymä. Konsoli edellä tehtynä se on pädillä “ihan toimiva”, mutta hiirellä ja näppäimistöllä varustelistan selaaminen on tarpeettoman työlästä. Myös pelin karttaa on samoista syystä hankala käyttää, mutta kunhan näiden kanssa tulee toimeen, ei pelistä muuta huonoa sanottavaa helposti löydä. Pelaaminen on sujuvaa ja jaksaa onnistuneen huumorinsa avulla viihdyttää koko kestonsa ajan. Pelin päätarinan läpäisy vie noin 12 tuntia ja lisätehtävineen toiset samanmoiset. Aiemmista peleistä poiketen päätarinan jälkeen ei aloiteta uusintakierrosta vaikeammalla vaikeustasolla, vaan pelin lopussa avautuu satunnaisuuteen pohjautuva Chaos Chamber, jota on tarkoitus pelata uudelleen alati vaikeutuvilla areenoilla paremman saaliin toivossa. Ratkaisu on pelisarjassa tuore, mutta nähtäväksi jää jaksaako satunnaisareenoiden uudelleentahkoaminen pitää mielenkiintoa yllä yhtä hyvin.

Pandemian vuoksi täysin etänä kehitetty Wonderlands on sarjan mekaanisesti kypsin ja subjektiivisesti kaiken kaikkiaan paras osa, jolle tullaan toivottavasti saamaan jatkossa lisäsisältöä. Roolipeleistä ja Borderlandseista pitävänä Wonderlands oli melkein täyden kympin arvoinen suoritus, mutta pelisarjaa yhä riivaava zombiutunut käyttöliittymä tarraa peliä nilkasta kiinni pyrkien vetämään tätä hautaa kohden. Peli löytyy toistaiseksi yksinoikeutena Epic Game Storen kautta.

Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4 Kommentit pois päältä artikkelissa Pandora kutsuu jälleen, mutta nykimistä on ilmassa – arvostelussa Borderlands 4

Borderlands 4 vie pelaajat takaisin Pandora-planeetalle, jossa villi ammuskelu, hulvaton huumori ja valtavat saaliiden määrät odottavat. Pelin on kehittänyt yhdysvaltalainen Gearbox Software, ja se jatkaa suositun Borderlands-sarjan perinnettä yhdistämällä nopean toiminnan, roolipelielementit ja runsaasti erilaisia aseita. Yksin- ja moninpelitilat takaavat, että seikkailua riittää niin yksinäisille sankareille kuin kavereiden kanssa koettavaksi. Myös kartta on mukavan kokoinen ja sisältää erilaisia alueita pelaajien tutkitttavaksi.

Ensikosketus peliin herätti sekavia fiiliksiä. Alkuun kaikki pyöri sulavasti ja odotukset täyttyivät, mutta nopeasti esiin tuli bugien kirjoa. Hahmo saattoi spawnata taaksepäin ajoneuvolla ajaessa, tekstuurit muuttuivat hetkellisesti sumeiksi ja boostin käyttäminen saattoi jopa upottaa ajoneuvon maahan. Suorituskyky heitteli, ja pitkissä sessioissa peli alkoi nykiä, mikä teki taisteluista ajoittain turhauttavia.

Sisältöä riittää, sillä pää- ja sivutehtävät, bounty-missionit sekä kerättävät esim. audio-logit pitävät pelaajan kiireisenä. Tarina on perinteisen humoristinen ja villi, jossa palkkionmetsästäjät, vaultit ja häikäilemättömät viholliset pitävät pelaajan varpaillaan. Hahmon kehittäminen skill tree -järjestelmän kautta tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja, ja taitopisteitä voi muokata pelissä eteenpäin edetessä. Vaikka pomo-taistelut voivat joskus tuntua liiankin helpoilta, peli palkitsee uusilla aseilla ja tavaroilla. Pomo-taisteluiden uudelleen läpäisemistä on helpotettu: taistelu paikan vierelle on lisätty mahdollisuuus pelin rahalla ostaa ”encore”, joka saa pomon uudelleen ilmestymään taistelupaikalle ja voit näin jatkaa kultaisten tavaroiden keräämistä helposti.

Grafiikka säilyttää sarjalle tyypillisen “inked”-tyylin, ja ympäristöt ovat eläväisiä, yksityiskohtaisia ja täynnä liikettä. PS5-ohjaimen ominaisuudet on hyödynnetty hyvin, ja liikkuminen riippuliitimen avulla tuo mukavaa vaihtelua. Pelistä saa halutessaan otettua ”verinen väkivalta-” tilan pois tai päälle, tämä sopii pelaajille, jotka eivät välitä peleissä niin paljon verisestä taisteluista, vaan tahtovat keskittyä enemmän pelimaailman tarinaan. Äänimaailma toimii loistavasti, aseiden efektit, vihollisten huudot ja hahmojen ääninäyttely luovat immersiivisen kokemuksen, jossa myös pienet yksityiskohdat, kuten luonnonäänet ja radiopuhelut, lisäävät syvyyttä.

Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Arvostelu: Mallu Millie

Borderlands 4 (PS5)

8 / 10
Plussat: + Iso pelattava kartta + Helpotettu pomotaistelujen uuudelleen läpäisy, jos tahtoo kerätä kultaisia tavaroita + Vihollisten tiputtaman saaliin voi heti kerätessä merkitä "roskaksi" - osioon ilman, että pelaajan täytyy käydä erikseen invetoryn kautta + Etenkin sivutehtävissä on Borderlands- peleihin sopivaa huumoria. + PS5 ohjaimen ominaisuuksia on hyvin hyödynnetty peliokemuksen/immersion syventämiseksi. + Kontrollien muokkaukseen paljon vaihtoehtoja ja asetuksia + Elementtien vaikutus, esim. tuli/jää + Tavaroiden harvinaisuus helppo erottaa eri värein + Riippuliidin + Äänimaailma ja visuaalinen ilme todella miellyttävä + Verinen väkivalta, jonka saa päälle/pois Miinukset: - Hintaan nähden päätarina lyhyt (20-25h), mutta sivutehtävät antavat mukavasti lisätunteja - Hahmon elvytys aika liian nopeasti kuluva - Pelissä esiintyvä "muistivuoto", hidastaa peliä, aiheuttaa kaatumisia tai jopa koko järjestelmän jumittumisen - Yhteenveto: Yhteenvetona Borderlands 4 on viihdyttävä ja monipuolinen ammuskelupeli, joka tarjoaa runsaasti tekemistä ja Pandora-planeetan villin tunnelman. Suorituskykyongelmat ja ajoittaiset bugit varjostavat kokemusta, mutta fanit ja uudet pelaajat löytävät tästä varmasti tunteja hupia. Pelin hinta 80 € on suhteellisen korkea, kun ottaa huomioon, että päätehtävien 20–25 tunnin kesto on suhteellisen lyhyt, mutta hintansa arvoinen etenkin, jos mukaan lasketaan sivutehtävät ja vihollisten tiputtaman tavaran keruu.

Borderlands 4:n Fortnite-skin saattaa kiinnostaa keräilijöitä – kaupankäynti voi yhdellä tapaa johtaa banniin Kommentit pois päältä artikkelissa Borderlands 4:n Fortnite-skin saattaa kiinnostaa keräilijöitä – kaupankäynti voi yhdellä tapaa johtaa banniin

Borderlands 4:n luova pomo Randy Pitchford on vihjannut, että pelin ennakkotilauspaketti, joka sisältää Fortniteen eksklusiivisen Mad Moxxi -asun, voisi ajan myötä muuttua arvokkaaksi keräilykohteeksi. Pitchford muistutti sosiaalisessa mediassa, että vastaava Psycho Bandit -skin Borderlands 3:n yhteydessä saatuna oli joskus vaihtanut omistajaa eBayssa yli 2 000 dollarilla (~2 080 €).

Fortniten sisäinen kauppa ei kuitenkaan salli tavaroiden myyntiä tai vaihtoa, ja tilien myyminen harvinaisilla asuilla rikkoo pelin käyttöehtoja, mikä voi johtaa tilin pitkäaikaiseen tai jopa pysyvään sulkemiseen. Pitchfordin kommentti on siis enemmän keräilijöiden spekulointia kuin virallinen sijoitusvinkki.

Psycho Bandit -skin oli alun perin tarjolla vuonna 2019 Borderlands 3:n ennakkotilauspaketissa, ja se palasi myyntiin vasta huhtikuussa 2025 viiden vuoden tauon jälkeen. Harvinaisia Fortnite-asusteita arvostetaan erityisesti, kun ne eivät ole helposti saatavilla, mutta arvo voi pudota, jos sama tuote tulee uudelleen myyntiin.

Borderlands 4 julkaistaan perjantaina 12. syyskuuta PC:lle (Steam ja Epic Games Store), PlayStation 5:lle ja Xbox Series X/S:lle. Nintendo Switch 2 -versio seuraa 3. lokakuuta. Vaikka keräilyaspekti voi kiinnostaa, itse peli maksaa vähemmän kuin 80 € ja tarjoaa tietenkin myös omat pelikokemuksensa.