Superliminal (Switch)
Superliminalin koukku on siinä, miten se käyttää hyväkseen kuvakulmaa ja etäisyyttä. Jos otat pienen shakkinappulan läheltä, ja pidät sitä kuvassa huoneen vastapäisen kulman tuntumassa, se näyttää isolta. Tähän, eli pakotettuun perspektiiviin, perustuu Superliminalin ydinmekaniikka, joka on esineiden koon muuttaminen niiden sijoittamisen perusteella.
Pelin ensivaikutelma on erittäin hyvä, ja hyvä vaikutelma myös jatkuu pelin loppuun asti. Peliin sijoitetuissa kasettinauhureissa puhuva ääni tuo mieleen Portalin, jota pelin rytmi suuresti muistuttaa ja Stanley Parablen, joka on estetiikkansa puolesta Superliminalin lähimpiä sukulaisia. Pelin ydinmekaniikka on toteutettu hyvin ja tarpeeksi uskottavasti ollakseen hyvä kokemus. Peli muuttuu myös asteittain haastavammaksi jättämättä kuitenkaan pelaajaa jumiin. Stanley Parablen kaltainen unenomaisuus tekee pelistä myös kiinnostavan, vaikka sitä on moitittu tyylilliseksi kopioksi, jota se ei missään nimessä ole.
Superliminal toimii myös varsin mainiosti Switchillä ja myös kannettavassa moodissa. Vajaan parin kympin hintalappu on parin tunteroisen pelistä hieman liikaa, mutta pienelläkin alennuksella neuvoisin hankkimaan, mikäli vähän rauhallisempi puzzlepeli kiinnostaa, ja miksi ei myös muille.
