”Tämä tie tanssijan, halki vie maailman” – arvostelussa Just Dance 2025 EditionKommentit pois päältä artikkelissa ”Tämä tie tanssijan, halki vie maailman” – arvostelussa Just Dance 2025 Edition
Ubisoftin pitkäikäinen tanssipelisarja palasi 16. julkaisullaan tarjoten sekä tuttua lohtua että muutamia uusia vivahteita rytmipelaajille. Vaikka pelin ydinkokemus pysyy pitkälti muuttumattomana, Just Dance 2025 jatkaa konseptinsa hiomista kevyellä linjauksella.
Pelin merkittävin ominaisuus on tähtitason musiikillinen kokonaisuus, joka kattaa useita genrejä ja aikakausia. Yli 50 kappaleellaan kokoelma tyydyttää monenlaiset musiikkimaut, sisältäen yhteistyöt merkittävien artistien kuten Ariana Granden , Doja Catin, Billie Eilishin ja Dua Lipan kanssa. Kappalelista sisältää myös nostalgiset klassikot kuten Green Dayn ”Basket Casen” ja Lady Gagan ”Poker Facen” sekä leikkimieliset lisäykset kuten Sponge Bob SquarePantsin 25-vuotisjuhlakappaleen. Mutta myöskin Suomi on mainittu, sillä mukana on meidän kaikkien rakastama The Rasmus!
Vuoden 2025 versio loistaa erityisesti saavutettavuudessa. Monissa kappaleissa on vaihtoehtoisia koreografioita, mukaan lukien versiot, jotka on suunniteltu istuen tanssittaviksi, tervetullut lisäys, joka mahdollistaa eri liikuntakyvyn omaaville pelaajille osallistumisen.
Pelin visuaalinen toteutus jatkaa vaikuttamista luovilla, värikkäillä lavastuksilla. Värikylläisistä, välkkyvistä ympäristöistä hillitympiin teemoihin, Just Dance säilyttää viehättävän koreografiansa ja visuaalisen tyylinsä sarjan muutaman aiemman osan tyylillä.
Tanssilattialta löytyy kuitenkin myös heikkoutensa. Just Dance+ -tilauspalvelu, joka tarjoaa pääsyn yli 300 kappaleeseen, vaatii jatkuvaa investointia peruspelin lisäksi, jolloin ainakin täydellä hinnalla hankittu peli käy äkkiä turhan kalliiksi.
Peli vaatii jatkuvan Ubisoft Connect -tilikirjautumisen, mikä voi aiheuttaa ajoittaista viivettä ja hitaampia valikkonimensiirtymisiä. Pelaajat voivat ladata jopa 40 kappaletta offline-pelaamista varten, mutta jatkuva online-vaatimus pistää kyllä harmittamaan.
Positiivisella puolella peliin on lisätty joitakin tervetulleita ominaisuuksia, kuten räätälöidyt soittolistat, jotka mahdollistavat pelaajien oman tanssikokemuksen koostamisen. Kameraohjaustilaa on myös parannettu viime vuoteen verrattuna.
Kosmeettinen räätälöinti pysyy hauskana sivutoimintona, jossa pelaajat voivat avata erilaisia avatareita, taustoja, emootioita ja muita personalisointimahdollisuuksia.
Just Dance 2025 säilyttää sarjan ydinvetovoiman helposti lähestyttävänä, hauskana juhlapelinä. Vaikka se ei vallankumouksellisesti muuta sarjaa, sille ei ole toistaiseksi tarvettakaan. Peli jatkaa erinomaisesti tarjoten osallistavan, nautinnollisen tanssikokemuksen, joka vetoaa sekä satunnaisiin että vakavampiin rytmipelaajiin.
Niille, jotka nauttivat Just Dance -sarjasta, vuoden 2025 versio tarjoaa riittävästi uutta musiikkia ja pieniä parannuksia oikeuttaakseen hankintansa. Satunnaiset pelaajat tai ne, joilla on jo viimeaikainen versio, saattavat kokea päivitykset vähemmän houkutteleviksi.
Lopulta Just Dance 2025 on vakaa, joskin ei mikään maata mullistava lisä pitkäikäiseen sarjaansa. Se ei ehkä keksi pyörää uudelleen, mutta jatkaa todistamaan, miksi sarjalla edelleen on vankka fanikuntansa.
Just Dance 2025 Edition (Nintendo Switch)
6 / 10
Hyvää+Lapsesi tulevat rakastamaan tätä +Mainiot pelimekaanikat toimivine kamerakontrollineen + Kappalelistaus, joka ei ainakaan tanssikansaa petä +Monipuoliset koreografiat
Huonoa-Hintava ollakseen pieni päivitys -Maksulliset lisäosat -Ei yritä turhaan keksiä pyörää uudelleen
YhteenvetoJust Dance 2025 säilyttää sarjan ydinvetovoiman helposti lähestyttävänä, hauskana juhlapelinä. Vaikka se ei vallankumouksellisesti muuta sarjaa, sille ei ole toistaiseksi tarvettakaan. Peli jatkaa erinomaisesti tarjoten osallistavan, nautinnollisen tanssikokemuksen, joka vetoaa sekä satunnaisiin että vakavampiin rytmipelaajiin.
Kun ensimmäinen Rayman ilmestyi vuonna 1995, olin kuusivuotias poika, joka tuijotti lumoutuneena elämänsä ensimmäistä OMAA pelikonsolia: Super Nintendoa. Raymanin maailmasta minulla ei ollut tuolloin mitään havaintoa, vaan hahmo tuli tutuksi vasta paljon myöhemmin. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Ubisoft ja Digital Eclipse ovat tuoneet tämän raajattoman sankarin usealle eri alustalle juhlistamaan kolmen vuosikymmenen taivalta. Kyseessä on noin 18 euron hintainen teos, joten digiversiota ei ole ainakaan hinnalla pilattu, se on varsin edullinen pääsy lippu yhteen pelihistorian omalaatuisimmista museoista.
Vaikka kyseessä ei ole natiivi Switch 2 -julkaisu, peli rullaa uuden konsolin taaksepäin yhteensopivuuden kautta pääosin erittäin sulavasti. Käyttöliittymä on veitsenterävä 4K-skaalauksen ansiosta, ja ohjausvaste on puristien iloksi käytännössä viiveetön. Uusi HD Rumble 2 tuo mukaan ”napakkaa” värinää, joka tuntuu erityisen hyvältä esimerkiksi nyrkkiä ladatessa . Ainoa selkeä tekninen kauneusvirhe on emulaattorin kelaustoiminto (Rewind), joka muuttaa erityisesti Jaguar- ja PlayStation-versiot takkuiseksi diashow’ksi jopa tällä uudella tehokkaalla raudalla .
Ois viisaampi häipyy täält, mutta Rayman on liekinheitin
Kokoelma on poikkeuksellisen kattava katsaus yhden pelin evoluutioon. Se sisältää viisi eri versiota alkuperäisestä seikkailusta: PlayStation, Atari Jaguar, MS-DOS, Game Boy Color ja Game Boy Advance. Erityisen merkittävää meille SNES-sukupolven lapsille on mukana oleva, aiemmin julkaisematon Super Nintendo -prototyyppi vuodelta 1992. Vaikka prototyyppi on lyhyt ja keskeneräinen, se tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen, miltä Rayman olisi voinut näyttää minunkin ensimmäisellä konsolillamme, jos kehitys ei olisi siirtynyt 32-bittisille alustoille.
Kokoelman arvoa nostavat myös yli 120 lisätasoa, jotka sisältävät harvinaiset PC-laajennukset, sekä yli 50 minuuttia uusia interaktiivisia dokumentteja ja haastatteluja. Arkistomateriaalit, kuten alkuperäinen 60-sivuinen ”Bible of Game Design” ja ennennäkemätön konseptitaide, tekevät paketista todellisen digitaalisen muistomerkin.
Musiikkimiehen pettymys
Vaikka teos on rakkaudella koottu, se ei ole vailla teknisiä ja taiteellisia kukkasia. En itse aluksi tajunnut ongelman laajuutta, kunnes näin aiheesta uutisia kansainvälisessä mediassa ja alkuperäinen soundtrack piti ottaa muita kanavia kautta haltuun. Musiikkimiehenä soundtrackit ovat allekirjoittaneelle sydämen asia, ja täytyy sanoa, että uusi ”reimagined” soundtrack on suuri pettymys.
Alkuperäinen, vuoden 1995 ikoninen ääniraita on korvattu Christophe Héralin uusilla sävellyksillä. Vaikka Héral on kiistaton mestari, uudet sovitukset eivät tavoita alkuperäistä tunnelmaa. Alkuperäisen musiikin puuttuminen särkee nostalgian, eikä vaihtoehtoa alkuperäiseen ääniraitaan ole toistaiseksi tarjolla.
Teknisellä puolella juhlia varjostavat myös Jaguar- ja MS-DOS-versioiden tallennusbugit, joissa edistyminen saattaa pyyhkiytyä pois pelin resetoinnin yhteydessä. Ubisoft on onneksi vahvistanut, että tuki jatkuu ja korjauksia seurataan, mutta musiikillinen ja tekninen viimeistely jättää makuun harmillisen särön .
Arvokas muistomerkki
Rayman 30th Anniversary Edition on upea ja lempeä kunnianosoitus yhdelle pelihistorian ikoneista. Se on arvokas historiikki, joka sopii täydellisesti Switch 2:n kaltaiselle modernille alustalle, ja digiversion edullisen hintansa vuoksi se on helppo suositus kaikille, jotka haluavat nähdä palan pelihistoriaa.
Kyseinen herra on liekinheitin kerrassaan…Palataan!
8 / 10
Hyvää+Historiallinen aarrearkku +Sisällön määrä +Switch 2 -viimeistely +Hintalappu digiversiossaHuonoa-Alkuperäisen soundtrackin puuttuminen on musiikkimiehelle kova pala -Tekniset kukkaset siellä täällä
Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?
Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot
Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.
Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.
Tarina ja roguelite-elementit
Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.
Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.
Pelin rakenne ja mekaniikat
Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti. Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli. Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.
Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat. Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä. Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.
Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma
The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta. Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.
Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.
Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.
Yhteenveto:
The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
8 / 10
Plussat:+ Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit.
+ Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka.
+ Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa.
+ Toimii moitteettomasti Switch 2:lla.Miinukset:- Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot.
- Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo).
- Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys.
- Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa.Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
