Arvostelut

Testi: HyperX Pulsefire Haste 2 Core Wireless on minimalistinen ja tehokas pelihiiri Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: HyperX Pulsefire Haste 2 Core Wireless on minimalistinen ja tehokas pelihiiri

Peliteollisuuden jättiläinen on tuonut markkinoille uuden langattoman pelihiiren, Pulsefire Haste 2 Core Wirelessin. Tämä monialustainen hiiri lupaa sulavaa pelaamista niin :llä, PlayStationilla kuin -konsoleillakin. Mutta lunastetaanko nämä lupaukset?

Ensivaikutelma ja tekniset ominaisuudet

Pulsefire Haste 2 yllättää heti ensikosketuksella keveydellään. Vaikka kyseessä on langaton, paristokäyttöinen hiiri, se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä kädessä. Hiiren päänäppäimet (M1 ja M2) antavat erinomaisen responsiiviisen palautteen, ja niiden aktivointipiste on nopea ja tarkka.

DPI-vaihtoehdot ovat kattavat jo tehdasasetuksilla, ja korkeampaa DPI:tä suosivat pelaajat löytävät varmasti mieleisensä asetuksen. Korkea DPI mahdollistaa tarkan ohjauksen minimaalisella hiiren liikuttelulla, mikä on merkittävä etu etenkin kilpailullisissa peleissä.

Suorituskyky ja monikäyttöisyys

Hiiri on ensisijaisesti suunniteltu pelikäyttöön, ja tässä roolissa se loistaa. Nopeatempoisissa pelitilanteissa hiiri reagoi välittömästi, ja sen tarkkuus on erinomainen. Jopa konsolipeleissä, jotka eivät ole täysin optimoituja hiiri- ja näppäimistöohjaukselle Pulsefire Haste 2 suoriutuu tehtävästään mallikkaasti.

Langattomuus toteutetaan joko 2,4 GHz:n donglen tai Bluetooth-yhteyden kautta, mikä tarjoaa joustavuutta eri käyttötilanteisiin. Virtalähteenä toimii yksi AA-paristo, mikä jakaa mielipiteitä – toisille se on etu helpon vaihdettavuuden vuoksi, toisille taas ekologinen rasite.

Muotoilu ja ergonomia

Ulkonäöltään Pulsefire Haste 2 edustaa minimalistista suuntausta. Hiiri on tyylikkään huomaamaton mutta silti viimeistelty. RGB-valaistus on rajattu rullassa olevaan pieneen valoon, jota voi mukauttaa HyperX NGNUITY -ohjelmiston kautta. Tämä hillitty lähestymistapa sopii erinomaisesti sekä pelikäyttöön että toimistoympäristöön.

Sivunäppäimet ovat helposti saavutettavissa ja vaativat sopivan vähän painamisvoimaa. Ainoa merkittävä ääniongelma liittyy hiiren rullaan, joka on hieman äänekkäämpi kuin toivoisi. Päänäppäinten äänimaailma sen sijaan on miellyttävä ja antaa hyvää palautetta

Yhteenveto ja suositus

on lähes erinomainen valinta pelaajalle, joka arvostaa minimalismia ja suorituskykyä. Hiiri soveltuu erityisesti: Kilpailullisille pelaajille, jotka arvostavat tarkkuutta ja nopeaa vastetta. Hiiri soveltuu myöskin liikkuville pelaajille, kiitos mukana tulevan kantopussin ja kompaktin donglen säilytysratkaisun. Tämän lisäksi hiiri on mahtava valinta myös monialustapelaajille, jotka pelaavat sekä PC:llä että myöskin pelikonsoleilla.

Hinta-laatusuhde on kohdallaan 69,99 dollarin (Kanadan) suositushinnalla, vaikka tarjousta kannattaa Suomen tuojilta odotellakin. Kokonaisuutena hiiri ansaitsee arvosanan 7/10 – se on erittäin pätevä pelityökalu, jonka suurimmat kompromissit liittyvät paristokäyttöisyyteen, rullan äänekkyyteen ja rajattuihin RGB-ominaisuuksiin.

Arvostelu: Nova Kallio

HyperX Pulsefire Haste 2

7 / 10
Plussat + Kevyt + Vähän RGB valoja + Mukavat äänet nappeja painaessa + Ottaa nopeasti + Helppo ottaa mukaan Miinukset -Patterikäyttöinen -Vähän RGB:tä -Hiiren rulla pitää isoa ääntä

Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North” Kommentit pois päältä artikkelissa Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North”

Haikea alku harmaassa maailmassa

on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu :lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.

Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti

Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.

Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.

Muistojen ja luopumisen kaunis matka

Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.

Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat

Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.

Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.

Yhteenveto:

Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

9 / 10
Hyvää: + Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina. + Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti. + Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma. Huonoa: - Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä. - Hahmojen eleettömät kasvot. Yhteenveto: Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

Robotti, laiva ja ihmiskunnan toivo – Arvostelussa The Last Caretaker Kommentit pois päältä artikkelissa Robotti, laiva ja ihmiskunnan toivo – Arvostelussa The Last Caretaker

Ltd on helsinkiläinen indie-pelistudio, joka perustettiin vuonna 2021. Pienen, alle kymmenen hengen tiimin taustalta löytyy kuitenkin runsaasti kokemusta pelialalta, ja tekijät ovat olleet mukana kehittämässä useita tunnettuja pelejä jo ennen studion perustamista.

Studion esikoispeli kuvastaa hyvin heidän kunnianhimoaan. Kyseessä on omaperäinen selviytymis- ja rakentelupeli, jossa yhdistyvät vahva tunnelma, tarinankerronta ja avoin tutkiminen. Channel37 pyrkii tekemään pelejä, joissa maailma ja fiilis ovat yhtä tärkeitä kuin itse pelimekaniikat ja se näkyy selvästi heidän ensimmäisessä projektissaan.

Tarina ja lähtöasetelma

The Last Caretaker -pelin tarina kertoo matkasta etsiä ihmisten siemeniä / säiliöitä, jotka tuodaan Lazarus kompleksiin kasvatettavaksi, jotta tehtävä täyttyy ja ihmiskunta pelastuu. Näitä säiliöitä etsitään maapallolta, joka on joutunut vedenpaisumuksen valtaan. Korjataan vanha laivan ja pääset sillä lähtemään matkaan Laiturista 37, josta myös herätään tähän tai ehkä paremmin sanottuna palataan takaisin lepotilasta ja tutkiminen aloitetaan hiljaisessa ympäristössä.

Ensimmäisenä tehtävävä on saada laituriin valot päälle ja virta kulkemaan. Päätehtävänä on seuraavaksi saada laiva kuntoon, mutta samanaikaisesti voi rauhassa tutkia ja opetella peliä miten kaikki toimii eikä tarvitse kiirehtiä yhtään mihinkään. Laituri 37:n rakennuksessa on katolla aurinkopaneeleita ja tuuliturbiineita, jotka pystyy korjaamaan korjaustyökalulla ja ne ovat myös virranlähteet tuottamaan energiaa, jos saa laituriin sisätiloissa olevat akut kulutettua loppuun ja täyttämään ne uudestaan sekä antamaan virtaa laitteille. Näistä ovat tärkeimmät Recycler -kone, jolla saadaan scrap materiaalit muutettua käyttömateriaaliksi sekä Fabricator -kone, jossa materiaaleista voi tehdä taidoilla opittuja reseptejä.

PECO-järjestelmä ja pelin opettelu

Keskeisessä osassa seikkalua, jatkuvasti pysyvänä on PECO -terminaali. PECO -terminaalissa on mahdollista lukea kaikkien peruasioiden toimivuus ja tämä on omasta mielestä hienoa suunnittelua, ettei kaikkea pakoteta kurkusta alas pakkopullalla opettelemaan heti kättelyssä vaan voi lukea kaiken läpi aivan omaan tahtiin ja annetaan mahdollisuus selvittää asiat itse, jos ei lukeminen maistu. Luin heti kaikki opetukset ja se kyllä auttoi pääsemään alkuun. PECO -terminaali myös päivittää tehtäviä ja kertoo uusista löydöistä, joten sitä kannattaa käydä välillä tarkistamassa. Tätä helpottaa kohteista löytyvät navigointi majakat, paperiset muistot ja muut esineet, jotka avaavat lokikirjauksia PECO:n tietoihin tapahtumista ennen nykyistä tilannetta, jossa maapallo on veden valtaama.

Äänimaailma ja tunnelma

Pelissä äänimaailma heti kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen antoi tunteen täydellisestä tyhjyydestä, jossa ainot äänet tulevat omista tekemmistä toimista. Siirreltyjen esineiden ja omien askeleiden kolina betonialustalla tuovat ainoan äänen, joka rikkoo muuten täyden hiljaisuuden sisätiloissa. Askeleet kaikuvat ihanasti robotin kävellessä ympäri betoni- sekä metallisten kulkuväylien päällä.

Laivan uumenissa metallin kaiku antaa lisää painoa ajatukselle, että olen ainoa joka voi tuoda toivon ihmiskunnan pelastamiselle. Äänimaailma on edelleen todella hiljainen, vaikka välillä laivalla seilatessa kuuluukin rauhallinen, mutta seikkailunhalua ruokkiva instrumentaalinen taustamusiikki. Lintuja eikä muutakaan elollista pienelämää ei ole mailla eikä halmeilla, joka antaa vielä enemmän tunnelman maailman tyhjyydestä, yksinäisyydestä.

Maailman tutkiminen ja ympäristön uhkaavuus

Rakennuksien ja öljynporauslautan näköisten tasaisten alustojen päälle rakennettujen viestintärakennusten, turvapaikkojen sekä asuinpaikkojen ympärillä oleva hiljaisuus on karmiva. Rakennelmien tutkimisen hiljaisuuden luonnonvoimien tausta-ambienssin lisäksi kulmien takaa kuuluva metallinen kolina, pienten metallisten jalkojen kilinä betonia pitkin ”Sweetheart” robottien parveillessa ympäriinsä ja suojellessa biomassa möykkyjä, joiden sisältä niitä myös tulee kasoittan biomassa pallurat tuhotessa tai liian lähelle niitä mentäessä.

Pelissä hiljaisuuden täyttää ”Dismantling Tool” eli purkutyökalulla, joka pitää tarpeeksi ääntä pitämään tyhjät hallit ja hiljaisuuden jatkuvasti poissa varsinkin omalla pelityylillä, koska haluan kerätä kaikki materiaalit kohteesta. Isojen ja pienempien hissien liikkumisen hurinasta tulee tunne teollisista hisseistä ja niiden voimasta kantaa suuria esineitä, joita on näihin rakennelmiin kannettu sisälle. Vedenalaisessa seikkailussa hetkellisellä käynnillä, ei vielä tarpeeksi riittävän syvyyskestävyyden vuoksi ei ole muuten ääntä kuin Huoltaja -robotin uimisesta tuleva liikkeen ääni.

Pelin rytmitys ja tutkimisen vapaus

Rakastan tässä pelissä tahditusta. Sain aivan rauhassa tutkia ja omaan tahtiin tehdä, rakennella tai kerätä materiaaleja niin paljon kuin sielu sietää. Tehtävien merkinnät ovat sopivan kokoisia ihan perus asetuksilla pelissä. Ne eivät peitä koko ruutua tai tule eteen.

Aluksi navigointia ohjeistavia merkkejä on vain yksi kunnes saat laivan käyttöösi ja voit kartan kautta valita löydetyistä paikoista, navigointi majakoiden ladatuista karttamerkeistä ja niistä on mahdollista valita mitkä merkit ovat aktiivisena ja näkyvät suunnistumerkkeinä katsoessa ympärille. Hyvä puoli tässä on myös, että merkit saa kokonaan pois nollaamalla valitut merkit laivan kartan avulla. Laivalla seilaillessa jokaiseen päämäärään saa mennä omaan tahtiin ja voi käydä tutkimassa muita välietappeja ennen päätehtävään siirtymistä. Ruudulla ei ole kauheasti roskaa, kuten tehtävien objektiiveja tai muuta pientä kuvaketta ohjaamaan mihin täytyy mennä, vaan ne asetettu vasemmalle yläkulmaan ja lukemalla sieltä tietää minne täytyy mennä. Tästä syystä on mukava katsella ympärilleen, koska kaikki merkit saa piiloon, joten tutkiminen ja aavasta merestä nautiskelu matkan aikana on mahtavaa.

Taistelu ja aseistus

Taistelu tuntuu sorkkaraudalla hyvältä. Viholliset osuvat sinuun yhtä hyvällä tuurilla kuin sinä niihin eli 100% ellet väistä tai liiku niiden hyökkäyksen alta pois. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, kun Sweetheart -robotteja tulee n. 20 kappaletta kerralla kimppuun. Kuitenkin lyöminen on tosi sulavaa ja osuma on tosi taattu kunha löynti osuu tähtäimen kohdalla viholliseen, joka on hienoa nähdä varsinkin early access -pelissä. Tasoja tarpeeksi saatua vihollisten tuhoaminen on aina vain nopeampaa, koska pistooleja saa erilaisia, kuten sähkövirtaa käyttävä pistooli, luoteja käyttävä pistooli, polttoaineella toimiva liekinheitin pistooli ja näihin rakennettavia lisäosia. Lisäksi saatavilla on muutamia kiväärejä sekä tarkkuuskiväärejä.

Pistooleja voi helpommin tehdä erilaisiin vihollistyyppien tuhoamiseen tai omaan pelityyliin sopivaan. Sähköpistoolin huonona puolena on se, että on oltava aivan liian lähellä vihollisia samaan aikaan kärsimättä itse suurta vahinkoa. Pistooli joka käyttää luoteja oli varma valinta. Luoteja on halpa tehdä, mutta täytyy muistaa niiden paino sekä määrä, jonka itse jaksaa kantaa. Aseisiin voi tasoja saadessa myös tehdä erilaisia lisäosia, joilla voi muokata käytössä olevat aseet. Samat osat voi liittää ainakin pistooliin ja kivääriin.

Tekninen suorituskyky ja optimointi

Pelin toimivuus on ollut omalla koneelle vähän vaihteleva. Aika tasaisesti pysyy 60fps korkeilla grafiikka asetuksilla ja DLSS balanced -asetuksella. Mielenkiintoista on kyllä Ray Tracing, jonka päällä pitäminen nostaa fps määrää ja kun sen ottaa pois nii fps tippuu 30-45. Nämä ongelmat oli ratkaistavissa laittamalla pelin lukituksen 30fps ja suurin osa suoritusongelmista meni ohi.

Rakentaminen ja käyttömukavuus

Vaikka peli on early access vielä niin siinä on kyllä ajateltu hyvin paljon etukäteen asioita, jotka yleensä samantyyppisiin peleihin olen joutunut laittamaan modien voimin. Pelissä rakentaessa vaikka omasta taskusta esimerkiksi sähkökaapeeleita voit seistä lähellä laatikoita ja peli osaa ottaa reseptiä ja määrää varten tarvittavat materiaalit. Helpottaaksesi tätä, voit aloittaa reseptin tekemisen ja hiiren oikealla painikkeella painaa haluaamasi reseptiä, täällä vaihtoehtona on lisätä puuttuvat osat ja peli tekee niitä sopivan määrän automaattisesti.

Lazarus Complex – pelin keskeinen kohde

Päätarinan tärkein kohde on Lazarus Complex, joka on viimeinen ihmisten rakentama isompi rakennelma, jossa he kasvoivat viimeisimpien PECON -tietojen mukaan. Tämä on ensimmäinen isompi rakennus veden keskellä, kun tähän mennessä vedenpinnan yläpuolella on ollut pieniä rakennuksia, joissa ihmiset pystyivät olemaan turvassa. Tietenkin hissi ei ole toiminnassa, joten pääsen suorittamaan parkour liikkumista hajonneita metallikehikko kulkukäytäviä pitkin sekä Lazarus rakennuksen ulkoseiniä, jotta löytyy sisäänpääsy. Tällä alueella minulla tuli myös suorituskyky ongelmia vastaan.

Ohjaus ja kontrollit

Hiirellä ja näppäimistöllä pelatessa kaikki näppäimet löytyy ja ovat nopeasti saatavilla, Jokainen näppäimen painallus ottaa ja tekee tehtävänsä eikä ole väliä millaisia suorituskykyyn liittyviä ongelmia itsellä saattoi olla. Olen luottanut tässä pelissä todella paljon tasohyppelyiden osioissa Caretaker -robotin taitoon ottaa kiinni jokaisesta reunuksesta, joista vain tarvitsee loikkiessa korkealla rakenteiden yläpuolella. Tottakai ohjaintaki oli kokeiltava sitä kokonaista tukea pelissä sivulla mainitessa ja se toimi ongelmitta.

Yhteenveto

Yhteenvetona sanoisin The Last Caretaker -pelin olevan todella hyvään suuntaan menevä ja vielä Early Access vaiheessa näyttää erittäin lupaavalta. 30e hintalappu on tosi reilu vielä kehittyvästä pelistä, kun siihen on aika vasta tullut uusi Chapter, jossa on lisätarinaa ja muuta mukavaa kuten uusia vihollisia. Suosittelen ehdottamasti kaikille edes kokeilumielessä, kun tässä on tehty mahtavasti kaikki tarvittava avoimenmaailman, selviytymis-rakentelu pelissä nyt voi tarvita ja lisäksi ei tarvitse muistaa itse syödä hahmolla ollenkaan, kun robotti tarvitsee vain virtaa sekä välillä parantaa itseään.

: Nova Kallio

9 / 10
Plussat: + Grafiikat + Luotettava parkour + Pelattavuus hiiri/näppäimistö ja ohjaimella + Äänimaailma Miinukset: - Optimoiti/asetuksien säätäminen Yhteenveto: Yhteenvetona sanoisin The Last Caretaker -pelin olevan todella hyvään suuntaan menevä ja vielä Early Access vaiheessa näyttää erittäin lupaavalta. 30e hintalappu on tosi reilu vielä kehittyvästä pelistä, kun siihen on aika vasta tullut uusi Chapter, jossa on lisätarinaa ja muuta mukavaa kuten uusia vihollisia. Suosittelen ehdottamasti kaikille edes kokeilumielessä, kun tässä on tehty mahtavasti kaikki tarvittava avoimenmaailman, selviytymis-rakentelu pelissä nyt voi tarvita ja lisäksi ei tarvitse muistaa itse syödä hahmolla ollenkaan, kun robotti tarvitsee vain virtaa sekä välillä parantaa itseään.