Arvostelut

Testi: HyperX Pulsefire Haste 2 Core Wireless on minimalistinen ja tehokas pelihiiri Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: HyperX Pulsefire Haste 2 Core Wireless on minimalistinen ja tehokas pelihiiri

Peliteollisuuden jättiläinen on tuonut markkinoille uuden langattoman pelihiiren, Pulsefire Haste 2 Core Wirelessin. Tämä monialustainen hiiri lupaa sulavaa pelaamista niin :llä, PlayStationilla kuin -konsoleillakin. Mutta lunastetaanko nämä lupaukset?

Ensivaikutelma ja tekniset ominaisuudet

Pulsefire Haste 2 yllättää heti ensikosketuksella keveydellään. Vaikka kyseessä on langaton, paristokäyttöinen hiiri, se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä kädessä. Hiiren päänäppäimet (M1 ja M2) antavat erinomaisen responsiiviisen palautteen, ja niiden aktivointipiste on nopea ja tarkka.

DPI-vaihtoehdot ovat kattavat jo tehdasasetuksilla, ja korkeampaa DPI:tä suosivat pelaajat löytävät varmasti mieleisensä asetuksen. Korkea DPI mahdollistaa tarkan ohjauksen minimaalisella hiiren liikuttelulla, mikä on merkittävä etu etenkin kilpailullisissa peleissä.

Suorituskyky ja monikäyttöisyys

Hiiri on ensisijaisesti suunniteltu pelikäyttöön, ja tässä roolissa se loistaa. Nopeatempoisissa pelitilanteissa hiiri reagoi välittömästi, ja sen tarkkuus on erinomainen. Jopa konsolipeleissä, jotka eivät ole täysin optimoituja hiiri- ja näppäimistöohjaukselle Pulsefire Haste 2 suoriutuu tehtävästään mallikkaasti.

Langattomuus toteutetaan joko 2,4 GHz:n donglen tai Bluetooth-yhteyden kautta, mikä tarjoaa joustavuutta eri käyttötilanteisiin. Virtalähteenä toimii yksi AA-paristo, mikä jakaa mielipiteitä – toisille se on etu helpon vaihdettavuuden vuoksi, toisille taas ekologinen rasite.

Muotoilu ja ergonomia

Ulkonäöltään Pulsefire Haste 2 edustaa minimalistista suuntausta. Hiiri on tyylikkään huomaamaton mutta silti viimeistelty. RGB-valaistus on rajattu rullassa olevaan pieneen valoon, jota voi mukauttaa HyperX NGNUITY -ohjelmiston kautta. Tämä hillitty lähestymistapa sopii erinomaisesti sekä pelikäyttöön että toimistoympäristöön.

Sivunäppäimet ovat helposti saavutettavissa ja vaativat sopivan vähän painamisvoimaa. Ainoa merkittävä ääniongelma liittyy hiiren rullaan, joka on hieman äänekkäämpi kuin toivoisi. Päänäppäinten äänimaailma sen sijaan on miellyttävä ja antaa hyvää palautetta

Yhteenveto ja suositus

on lähes erinomainen valinta pelaajalle, joka arvostaa minimalismia ja suorituskykyä. Hiiri soveltuu erityisesti: Kilpailullisille pelaajille, jotka arvostavat tarkkuutta ja nopeaa vastetta. Hiiri soveltuu myöskin liikkuville pelaajille, kiitos mukana tulevan kantopussin ja kompaktin donglen säilytysratkaisun. Tämän lisäksi hiiri on mahtava valinta myös monialustapelaajille, jotka pelaavat sekä PC:llä että myöskin pelikonsoleilla.

Hinta-laatusuhde on kohdallaan 69,99 dollarin (Kanadan) suositushinnalla, vaikka tarjousta kannattaa Suomen tuojilta odotellakin. Kokonaisuutena hiiri ansaitsee arvosanan 7/10 – se on erittäin pätevä pelityökalu, jonka suurimmat kompromissit liittyvät paristokäyttöisyyteen, rullan äänekkyyteen ja rajattuihin RGB-ominaisuuksiin.

Arvostelu: Nova Kallio

HyperX Pulsefire Haste 2

7 / 10
Plussat + Kevyt + Vähän RGB valoja + Mukavat äänet nappeja painaessa + Ottaa nopeasti + Helppo ottaa mukaan Miinukset -Patterikäyttöinen -Vähän RGB:tä -Hiiren rulla pitää isoa ääntä

Pirkka-Dark Souls ilman palkintoa – arvostelussa Blades of Fire Kommentit pois päältä artikkelissa Pirkka-Dark Souls ilman palkintoa – arvostelussa Blades of Fire

on 22. toukokuuta 2025 julkaistu toimintaseikkailupeli, jonka on kehittänyt ja julkaissut . Peli on saatavilla :lle, Series X/S:lle sekä Windowsille. Arvostelukappale on Windowsilla Storesta.

Ensituntuma pelistä oli todella lupaava: grafiikat ovat näyttävät ja pelin yleisilme vakuutti heti alussa. Tutoriaalitaistelussa oli mahtavaa antaa vihollisille köniin ja sen jälkeen ihailla upeita maisemia. Valitettavasti tämä hurmaava ensivaikutelma karisi nopeasti, kun päästiin varsinaiseen peliin. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että kyseessä on kuin halpakopio Dark Soulsista – ”Pirkka Dark Souls”, kuten itse sen nimesin.

Ensimmäinen kuolema toi kuitenkin vielä hymyn huulille. Viholliset palautuvat, aseet putoavat kuolinpaikalle ja ne pitää noutaa takaisin – tämä tuntui mielenkiintoiselta ja jollain tavalla jopa hauskalta. Erityisesti pidin siitä, että jos kuolet ja muut aseesi ovat tippuneet taistelukentälle, joudut juoksemaan paljain käsin takaisin taistelutantereelle. Se on yhtä aikaa haastavaa ja huvittavaa, mutta ei kohtuuttoman rankaisevaa: aseet eivät katoa kokonaan, vaikka kuolisit useamman kerran, vaan ne voi hakea uudelleen.

Yksi pelin parhaista puolista on ehdottomasti aseiden rakentaminen. Saat itse suunnitella ja valmistaa aseesi terästä varteen, eri materiaaleilla varustettuna. Tämä tuo peliin syvyyttä ja strategiaa – erityisesti, kun eri viholliset ovat herkkiä eri aseille ja hyökkäystyypeille. Esimerkiksi miekassa ja keihäässä on perusiskut sekä pistohyökkäys, joka toimii erityisen hyvin panssaroituja vihollisia vastaan.

Pelin mekaniikka tukee tätä: kun lukitset vihollisen, näet ympärillä värireunuksen – vihreä tarkoittaa tehokasta asetta, keltainen kohtalaista ja punainen lähes hyödytöntä. Tämä auttaa valitsemaan oikeat työkalut oikeaan tilanteeseen ja säästämään aseiden kestävyyttä, jota ei voi korjata loputtomiin. Onneksi materiaaleja saa helposti – hakkaa vaan kaikki mahdollinen tynnyreistä pöytiin ja kaada vihollisia.

Mutta nyt tulee iso miinus: näppäimistö ja hiiri. Peli kyllä toimii niillä, mutta on selvää, ettei niitä ole ajateltu ensisijaiseksi ohjaustavaksi. Aseiden tekeminen varsinkin on kankeaa, kun hiiri ei toimi valikoissa lainkaan ja kolmion muotoiset valintaruudut tekevät navigoinnista hankalaa. Onneksi ongelma ratkesi siirtymällä ohjaimeen – jonka käyttöön peli selvästi on alun perin suunniteltu.

Pelissä on myös tarina, joka alkaa mielenkiintoisesti. Aran, päähenkilömme, on klassinen ”rugged good looking man”, joka asustaa rauhassa mökissään metsässä, kunnes saa aavistuksen, että joku tarvitsee apua. Tarina polkaistaan kunnolla käyntiin, kun Aranin vanha tuttava kuolee hyökkäyksessä ja hänen mukanaan ollut poika Adso (joka näyttää suoraan Final Fantasysta revityltä hahmolta) liittyy seuraan. Adso luovuttaa Aranille paketin, josta paljastuu legendaarinen “Forgereiden” vasara – ja peli avaa aseiden takomismekaniikan kunnolla.

Seuraavaksi isketään päälle vihollishyökkäys, esitellään ensimmäinen panssaroitu vihollinen, sekä lukitusmekaniikka ja vihollisten ympärille ilmestyvät väriviitteet. Pelin aikana kerätään myös arkuista palasia, joilla päivitetään hahmon elämää tai kestävyyttä – neljä palasta täyttää yhden ”slotin”, jonka jälkeen saa uuden tason. Peli ei tarjoa varsinaista varustetason parantamista, mutta erilaisia ulkonäöllisiä panssareita löytyy, jos haluaa tyyliä mukaan. Kykyjä ei ole, vaan kaikki perustuu aseiden kehittämiseen.

Mutta sitten se ongelmien vuori

Taistelut ovat pääasiassa turhauttavia. Vihollisten hyökkäyksiä on vaikea väistää, kestävyys hupenee nopeasti ja blokkaaminen on kaksiteräinen miekka – saat energiaa takaisin, mutta saatat samalla ottaa osuman. Ymmärrän, että kyse voi olla myös henkilökohtaisesta taitotasosta, mutta peli ei kannusta opettelemaan: vihollisten ohitse voi lähes aina vain juosta, eikä taisteluista saa kunnollista palkintoa.

Usein käy myös niin, että olet jo taistelussa, kun joku näkymättömissä ollut vihollinen hyökkää takaapäin, koska heidän aggroalueensa on valtava. Taistelut tuntuvat olevan suunniteltuja 1v1-tilanteisiin, mutta peli tarjoilee usein moninpelimäisiä joukkomähinöitä, joihin mekaniikat eivät taivu. Lopputuloksena on kaoottinen, turhauttava ja epäpalkitseva mättö.

Kontrollit ovat muuten sujuvat – kunhan pelaat ohjaimella. Näppäimistö ja hiiri on selvästi lisätty vain -julkaisua varten, ei suunniteltu alusta asti mukaan.

Grafiikat ja animaatiot sen sijaan ovat kiitettäviä. Ne tukevat pelin tunnelmaa eikä immersio rikkoudu visuaalisten elementtien takia. Animaatioista näkee yleensä hyvin vihollisten aikeet, vaikka toisinaan, erityisesti ihmisvihollisten kanssa, on vaikea sanoa, aikooko vihollinen iskeä vai vain vaihtaa aseen toiseen käteen.

Äänimaailma? Ihan ok. Taistelumusiikki alkaa heti, kun vihollinen näkee sinut, ja jatkuu pitkään sen jälkeenkin – usein aivan liian pitkään. Ambient-musiikki ei jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen onnistunutta. Dialogia kuulee silloin tällöin, etenkin kun Adso päättää avautua, jos et liiku hetkeen. Vaikka muuten ääninäyttely ja heidän keskeinen keskustelunsa on erittäin viihdyttävää ja mukavaa seurata.

Yhteenveto

Blades of Fire on visuaalisesti vaikuttava ja ideatasolla kiinnostava peli, mutta kompastuu omaan yrittämiseensä. Se haluaa olla Dark Souls, mutta jättää pelaajan ilman sitä saavutuksen tunnetta, joka Souls-pelien viehätyksen luo. Taistelut ovat kömpelöitä, valikot kankeita ja palkitsevuus lähes olematonta.

En suosittele tätä peliä kenellekään, ellei tarkoituksesi ole kärsiä tietoisesti. 60 euron hintalappu on naurettava – korkeintaan 20 euron alelaarilöytönä tai käytettynä tämä voisi olla edes harkinnan arvoinen. Lopputuomio: Pirkka Dark Souls ilman makua tai menestystä.

Arvostelu: Nova Kallio

6 / 10
Plussat + Grafiikat, peli on upean näköinen + Aran on komea mies + Aseiden tekeminen ja takominen + Pelin dialogi + Ääninäyttely Miinukset - Taistelu - Action Queue - Musiikki varsinkin taistelun - Saavutuksen tunne

Kortit kädessä sydämen asioissa – arvostelussa Pivot of Hearts Kommentit pois päältä artikkelissa Kortit kädessä sydämen asioissa – arvostelussa Pivot of Hearts

on Dragonroll Studion kehittämä deittailupeli, joka julkaistiin :lle (). Kyseessä on visuaalinen novelli, jossa pelaaja pääsee tutustumaan useisiin romanttisiin hahmoihin keskustelun ja valintojen kautta. Erikoisuutena peli tuo mukaan korttipakan, jonka avulla pelaaja valitsee erilaisia dialogivaihtoehtoja. Kortteja saa lisää etenemällä pelissä, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia suhteita pelaaja voi kehittää.

Ensituntuma pelistä on positiivinen, se toimii moitteettomasti ja vastaa hyvin deittailupelien perusodotuksia. Hiirellä naputtelu on yksinkertaista, mutta korttijärjestelmä tuo peliin hieman syvyyttä ja taktikointia. Toisaalta, kun kortit loppuvat kriittisellä hetkellä, se voi estää halutun valinnan tekemisen, mikä tuntuu turhauttavalta ja jopa estää etenemisen toivotulla tavalla.

Pelin musiikki ansaitsee erityismaininnan, se on iloista, energistä ja tukee loistavasti pelin kepeää ja romanttista tunnelmaa. Myös visuaalinen ilme on miellyttävä: hahmodesignit ovat selkeitä ja taustakuvat tukevat pelin maailmaa onnistuneesti.

Pivot of Hearts koostuu pitkälti dialogista ja valinnoista. Pelaaja pääsee rakentamaan suhteita eri hahmojen kanssa, mutta hahmoista saisi irti vielä enemmän, jos mukana olisi esimerkiksi tietopaneeli, joka näyttäisi aiemmat kohtaamiset ja suhdetason. Kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset: kaikki tapahtuu hiirellä, eikä varsinaista haastetta ole. Tämä sopii genreen, mutta pelin syvyyttä voisi kasvattaa esimerkiksi lisäämällä vaihtoehtoisia reittejä tai taitojen avaamista.

Pivot of Hearts on charmikas ja tunnelmallinen deittailupeli, joka tarjoaa mukavaa viihdettä genrestä kiinnostuneille. Korttijärjestelmä tuo mukavaa vaihtelua, vaikka sen toteutuksessa on vielä parannettavaa. Musiikki ja visuaalinen tyyli ovat pelin vahvimpia puolia, ja kokonaisuutena se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli kevyttä tarinavetoista kokemusta hakeville.

Arvostelu: Mallu Millie

8 / 10
Hyvää: + Upea äänimaailma + Korttijärjestelmä tuo vaihtelua +Tyylikkäät grafiikat ja tunnelma +Mukaansa tempaava tarina +DND (Dungeons & Dragons) viittaukset Huonoa: – Korttien loppuminen estää valintojen tekemistä – Hahmotiedot ja suhdetasot puuttuvat vielä toistaiseksi Yhteenveto: Ehdottomasti lämmin suositus visual novelleja rakastaville!