The Division 2 -pelin neljäs pelivuosi tulee päätökseen liekkimeressäKommentit pois päältä artikkelissa The Division 2 -pelin neljäs pelivuosi tulee päätökseen liekkimeressä
Ubisoft laajentaa suosittua Tom Clancy’s The Division 2 -peliä neljännen pelivuoden päätösosalla. Voit katsoa julkaisutrailerin alta.
Kuvitteellisen lähitulevaisuuden synkkiin pandemian jälkeisiin tapahtumiin sijoittuva The Division 2 -toimintapeli on kertonut alati laajentuvaa ja jännittävää tarinaa jo vuosien ajan. Pelin yhdestoista kausi, Reign of Fire, päättää pelin neljännen pelivuoden uudella käänteellä.
Kun Black Tusk- ja True Sons -ryhmät liittoutuivat keskenään ja kapteeni Lewis liittyi osaksi Division-tiimiä, ovat rintamaviivat piirtyneet uudenlaisiksi. Tämä on osaltaan tuonut Natalya Sokolovan esille varjoista johtamaan Black Tuskia entistäkin aggressiivisemmalla tavalla. Samalla Hunters-ryhmä on aktivoitunut Yhdysvaltojen pääkaupunkialueella uudella tavalla.
The Division 2 -pelin draamankaari saa uutta vauhtia tapahtumiinsa, kun pommeja tuhoamaan lähetetty räjähdeasiantuntija Zachary ”Stovepipe” Beattie onkin liittynyt Black Tuskin joukkoihin. Tämän myötä etsimistehtäväksi laajentunut kokonaisuus vie Division-agentit jahtaamaan neljää vastarintakohdetta. Vain nämä neutraloimalla on agenteilla mahdollisuus päästä Stovepipen jäljille ja pysäyttää Black Tiuskin tulenarat suunnitelmat.
Reign of Fire -kausi tarjoaa sekä paljon uutta tekemistä että uusia aseita, varusteita ja taitoja tarjolle. Mukana on esimerkiksi aiemmasta The Division -pelistä tuttu pelaajasuosikki eli NinjaBike Messenger Bag -varustereppu.
Uusien varustelisäysten ohella päivitys tuo pienempiä muutoksia pelimekaniikkaan moninpeli- ja käyttöliittymäpuolelle sekä hienoisia korjauksia olemassa oleviin varusteisiin, hahmokykyihin ja havaittuihin bugeihin. Uuden kauden myötä tulee ostettavaksi myös uusi kausikohtainen Season Pass -laajennuskortti täynnä kosmeettisia päivitysosia.
Ubisoft on myös parhaillaan kehittämässä myös ilmaispelattavaa samaan universumiin sijoittuvaa Tom Clancy’s The Division: Heartland moninpeliä. Myös The Division -aiheinen mobiilipeli on tulossa. Lisäksi peli on saatavilla Ubisoft+-palvelussa.
On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin All Hail The Orb. Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen Steam-julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
All Hail The Orb on LeGingerDevin PC:lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.
Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu
Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.
Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.
Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.
Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän
Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.
Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.
Eteneminen ja pelin rakenne
Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.
Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.
Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos
Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.
Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.
Yksinkertainen mutta toimiva maailma
Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.
Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.
Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi
All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.
Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.
8 / 10
Hyvää:+ Erittäin rento ja stressitön pelattavuus
+ Omaperäinen kultti- ja Orb-teema
+ Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä
+ Saavutuksilla oikea merkitys
+ Ankat
+ Kevyt mutta toimiva pikselityyliHuonoa:- Hidas eteneminen ei sovi kaikille
- Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää
- Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta.
-Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei oleYhteenveto:All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.
Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.
Kauhupelien historiasta löytyy monia merkkipaaluja, mutta harva on yhtä erikoinen tapaus kuin The 7th Guest. Nyt tämä 90-luvun kulttiklassikko tekee paluun, kun Vertigo Games julkaisee siitä modernin remake-version kesäkuussa ja yrittää samalla todistaa, että hyviä ideoita ei saa pysyvästi haudattua.
Alkuperäinen peli ilmestyi vuonna 1993 ja nousi nopeasti ilmiöksi. Se oli yksi ensimmäisistä peleistä, joka julkaistiin pelkästään CD-levyllä valtavan kokonsa vuoksi, ja sitä pidettiin jopa niin sanottuna “killer appina”, ohjelmana, joka sai ihmiset hankkimaan uutta teknologiaa. Myös Bill Gates ylisti peliä aikanaan interaktiivisen viihteen uudeksi standardiksi.
Pelin tarina vie pelaajan karmivaan kartanoon, jossa ratkotaan pulmia ja seurataan aavemaisia tapahtumia. Erikoiseksi teoksen teki erityisesti FMV-tekniikka, jossa oikeiden näyttelijöiden kuvamateriaalia yhdistettiin pelimaailmaan. Nykyään tämä tyyli on lähes kadonnut, mutta remake tuo sen takaisin modernilla twistillä, paremmilla grafiikoilla ja sulavammalla toteutuksella.
Uusi versio nojaa vahvasti studion aiempaan The 7th Guest VR -tulkintaan vuodelta 2023, mutta tällä kertaa virtuaalilasit on jätetty pois. Lopputulos on lähempänä alkuperäistä pelikokemusta, mutta teknisesti huomattavasti kehittyneempi. Myös pelin legendaarista vaikeustasoa on hieman höllennetty, mikä saattaa ilahduttaa uusia pelaajia ja säästää hermoja.
Remake ei ole pelkkä nostalginen paluu, vaan osa laajempaa trendiä, jossa vanhat klassikot herätetään henkiin nykyaikaisella tekniikalla. Siinä missä esimerkiksi Resident Evil sai uuden elämän remakejen kautta, The 7th Guest yrittää nyt tehdä saman. Jos lopputulos onnistuu, kyseessä voi olla jälleen yksi todiste siitä, että joskus vanhat kummitukset ansaitsevat uuden mahdollisuuden säikäyttää.
