Tuca & Bertie on elämänmakuista aikuisten lintujen kipuilua Kommentit pois päältä artikkelissa Tuca & Bertie on elämänmakuista aikuisten lintujen kipuilua

Tuca & Bertie (Netflix)

9.7 / 10
Hyvää Tämän aidommaksi sarja ei helposti pääse. Surrealismin ja samaistuttavuuden ristiriita on yksi hauskimmista sarjan piirteistä. Huonoa Ensimmäistä kertaa on hankalaa löytää mitään pahaa sanottavaa. Draaman kaari olisi voinut olla vähän vähemmän perinteinen. Lyhyesti Tuca & Bertie on hämmästyttävän samaistuttava animaatiosarja surrealististen eläinten maailmasta.

Netflix on esitellyt viime aikoina liudan aikuisten animaatiosarjoja Bojack Horsemanin menestyksen jälkeen. Bojackia osaltaan työstänyt Lisa Hanawalt tuo Netflixille ensimmäisen oman sarjansa, kahden 30-vuotiaan naislinnun elämään sukeltavan Tuca & Bertien. Sarjassa tuottajina ovat Hanawaltin lisäksi Bojackin luoja Raphael Bob-Waksberg ja sarjan pää-ääninäyttelijät Tiffany Haddish ja Ali Wong. Tuca & Bertie sijoittuu eriskummalliseen maailmaan, jossa kahdella jalalla astelevat eläinten ohella myös huonekasvit ja joissain tapauksissa myös esineet, josta esimerkkinä introssa näkyvä kerrostalon paljas rintavarustus.

Tuca ja Bertie ovat kaksi toistaan täydentävää persoonallisuutta, joista kullakin on omat ongelmansa. Tuca on itsevarma, mutta elämänhallintataidot ovat vähän hakusessa. Bertien elämä on kunnossa, mutta muutos ja oman äänen saaminen kuuluviin ahdistaa. Persoonat osuvat toisinaan törmäyskurssille ja kaverusten ystävyys on koetuksella, joka ei ole vastaavanlaista hahmodynamiikkaa hyödyntävissä sarjoissa harvinaista. Se, mikä on harvinaista on hahmojen inhimillisyys ja samaistuttavat heikkoudet. Tuca & Bertie eivät ole pelkästään huijarisyndrooman kaksi ilmenemistapaa – liika itsevarmuus puutteellisilla taidoilla ja pelko siitä että on huijari vaikka taidot riittävät paremmin kuin hyvin. Tuca on välillä hyvin epävarma ja Bertie saa taas itsetuntonsa kohotettua niin, että mikään ei ole esteenä.

Vaikka ensimmäinen kausi seuraakin hyvin perinteistä draaman kaarta, jättää se kummankin päähahmon traumoja vähän avoimiksi. Kaikkea ei käsitellä loppuun, eikä kaikkea myöskään tarvitse käsitellä loppuun. Traumojen lisäksi Tuca & Bertie käsittelee sitä minkälaista elämä naisena on miesten ottaessa sekä fyysistä että henkistä yliotetta, mutta ei tee sitä kuitenkaan julistaakseen sotaa sukupuolten välillä – myös todella hyviä miehiä on, kuten Bertien arkkitehtipoikaystävä Speckles ja Tucaa yllättäen auttamaan tuleva internet-hevonen. Raskaiden aiheiden kanssa painiminen on kuitenkin luontevaa hahmojen inhimillisyyden vuoksi. Inhimillisyyden, joka saa unohtamaan että ne ovat lintuja, eläimiä ja huonekasveja.

Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia Kommentit pois päältä artikkelissa Netflixin Splinter Cell: Deathwatch on virallista pelicanonia

Netflixin uusi animaatiosarja Splinter Cell: Deathwatch liittyy virallisesti pelisarjan tarinaan. Sarjan tapahtumat seuraavat päähenkilö Sam Fisherin jalanjälkiä ja sijoittuvat pelien luomaan maailmaan, vaikka jotkut yksityiskohdat on sovitettu televisiomuotoon.

Sarjassa nähdään jo eläkkeelle jäänyt, mutta edelleen taitava Sam, jonka avainasemassa oleva liittolainen Anna Grímsdóttir eli Grim on ottanut vastuuta Fourth Echelonista. Tapahtumat käynnistyvät vuosia Samin vetäytymisen jälkeen, ja menneisyyden liittolaiset ja viholliset palaavat mukaan kuvioihin. Myös Chaos Theory -pelin merkittävä hahmo Douglas Shetland on mukana, vaikka hän onkin kuollut vuosikymmeniä aiemmin.

Showrunner Derek Kolstad, tunnettu muun muassa John Wick -elokuvista, lupaa, että sarja on uskollinen pelien henkeen. Vanhojen tapahtumien kulku voi hieman poiketa alkuperäisestä, mutta lopputulos pysyy uskollisena peleille, jotta pitkäaikaiset fanit eivät pety.

Vaikka sarja seuraa pelien canonia, sen katsominen ei edellytä, että katsoja olisi pelannut pelejä viimeisen vuosikymmenen aikana. Silti tutut elementit, kuten ikoniset yövision kolmilinssilasit, tuovat pelimaailman tunnelmaa myös uusille katsojille.

Splinter Cell: Deathwatch julkaistaan Netflixissä 14. lokakuuta, ja se tarjoaa vanhoille ja uusille faneille yhdistelmän tuttuja elementtejä ja uusia käänteitä Sam Fisherin seikkailuista.

Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä” Kommentit pois päältä artikkelissa Witcher-kirjailija Sapkowski harmittelee videopelien luomaa ”kouluhypeä”

The Witcher -kirjasarjan luoja Andrzej Sapkowski on myöntänyt, että yksi hänen kirjoissaan mainitsemistaan “noituri-kouluista” oli täysin turha lisäys. Lyhyt viittaus Wolf Schooliin The Last Wish -kertomuskokoelmassa on sittemmin saanut videopeliversion tekijät CD Projektin kehittämään koko järjestelmän, johon kuuluu nyt seitsemän koulua, kuten Cat, Griffin, Bear ja Viper.

Sapkowskin mukaan alkuperäinen lause oli epämerkityksellinen ja jopa haitallinen juonen kannalta, eikä hän olisi halunnut sen kehittyvän näin isoksi osaksi sarjan lorea.

En koskaan enää viitannut mihin tahansa Witcher Gryffindoriin tai Slytheriniin. – Kirjailija kirjoitti Redditin Q&A:ssa.

Videopeliversion fanit sen sijaan ovat ottaneet koulut omakseen, ja niistä on muodostunut olennainen osa Witcher-maailmaa. CD Projektin ensimmäinen teaser The Witcher 4:stä sai fanit spekuloimaan uuden koulun, School of the Lynxin, medallionin merkitystä.

Sapkowski pohtii nyt, pitäisikö viittaus poistaa tulevista painoksista vai selventää sitä tulevissa kirjoissa, esimerkiksi noiturien medallioneiden merkityksen kautta. Uusi Witcher-kirja Crossroads of Ravens, joka esittelee nuoren Geraltin alkuvaiheita Kaer Morhenissä, julkaistaan nyt englanniksi lähes vuoden myöhässä Puolasta.

Samalla Netflixin The Witcher -sarjan neljäs kausi saa ensi-iltansa 30. lokakuuta. Sapkowskin kommentit muistuttavat, että kirjailijan visio ja videopelien laajennettu lore eivät aina kulje käsi kädessä, vaikka fanit nauttivatkin kouluhypestä.