Suurena elokuvien ystävänä muistelen 2000-luvun alun nuoruusvuosiani sekä kaiholla että lämmöllä: silloin “mummonmarkoilla” sanottiin hyvästit ja pelaajia hemmoteltiin erilaisilla klassikkopeleillä, kuten Max Payne ja Grand Theft Auto III. Vuonna 2001 ensi-iltansa sai myös leegio hienoja elokuvia, joista oivallisin esimerkki on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Vihollinen porteilla. Jean-Jacques Annaudin ohjaama ja tuottamana, William Craigin samannimiseen kirjaan perustuva sotaelokuva seuraa tosielämän puna-armeijan tarkka-ampuja ja Neuvostoliiton sankari Vasily Tsaitsevin (Jude Law) vaiheita toisen maailmansodan Stalingradin taisteluiden myllerryksissä talvella 1942-1943. Keskiössä on legendaarisen Tsaitsevin muodostuminen Suomen Talvisodan ”Valkoisen kuoleman” Simo Häyhän neuvostoliittolaiseksi vastineeksi sekä kaksintaistelu Saksan Wehrmachtin tarkka-ampujakoulun johtajan Majuri Erwin Königin (Ed Harris) kanssa. Lisäksi tosielämän Tsaitsev ampui yksinään Stalingradissa 225 saksalaista sotilasta, joista 11 oli tark'ampujia.
Elokuva kuvaa realistisesti Stalingradin raadollista piiritystä, jossa kovilla ovat niin saksalaisten kuin puna-armeija. Ensimmäinen taistelukohtaus, jossa Vasily ampuu kaatuneelta taistelutoverilta otetulla sotilaskiväärillä vihollisen upseerin ja muutaman sotilaan, on elokuvan näyttävimpiä ja verisimpiä. Kohtauksessa sotilaat joutuvat kahden tulen väliin: edessä on Wechmacht ja takana neuvostokomissaarien johtamat joukot, jotka pippuroivat konekiväärein omien perääntyvien sotilaiden rivejä. Ääniraita ilmentää taistelun sekasortoa, pyssyjen paukkuessa ja komissaarien propagandisten palopuheiden kaikuessa taustalla. Kaaosta säestää John Hornerin jylhät orkesterisoinnit, jotka korostavat kohtauksen mahtipontisuutta. Venäläisestä romantiikan ajan musiikista johdettu alkuperäismusiikki on ehkä hieman geneeristä, mahtipontista sotaelokuvamusiikkia, mutta lajinsa hienoimmasta päästä.
Hidastustehosteiden ja veriroiskeiden täyttämä kohtaus vetää miltei vertoja elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, ohjannut Steven Spielberg, 1999) Normandian maihinnousulle. Vihollinen Porteilla onkin räjähtävän alkunsa jälkeen piiloleikkiä, jossa seurataan Tsaitsevin tapporetkiä sekä hänen ja Königin välistä kissa ja hiiri -leikkiä. Elokuva pitää hyvin otteessaan lukuisien kutkuttavien tilanteiden ansiosta, joista eri osapuolet yrittävät parhaansa mukaan selvitä. Esimerkiksi kohtaus, jossa majuri saa Tsaitsevin mottiin raunioituneessa tehtaassa. Taas elokuvan raflaavaa loppukohtaamista komistaa sotilaiden tuulessa lepattavat manttelit, jotka tekevät kunniaa Sergio Leonen italowesterneille.
Kiinnostavaa lisäväriä elokuvaan tuo taistelujen kovettaman Vasilyn ja kynää pyörittävän komissaari Danilovin (Joseph Fiennes) välinen ystävyys, kun Vasily yrittää elää propagandakoneiston luomien odotusten mukaisesti. Soppaa hämmentää Vasilin ja naissotilas Tania Chernovan (Rachel Weisz) välinen rakkaustarina, mikä tuo omaleimaisen elokuvaan hollywoodimaista, siirappista vaikutelmaa. Tosin romanttinen sivujuoni pehmentää elokuvan muutoin raadollista tunnelmaa. Lisäksi aikansa kuumimmista nimistä koostuva brittiläis-amerikkalainen näyttelijäkaarti panee parastaan. Jude Law hoitaa myös hommansa mallikkaasti, eikä pyri autenttisuudenkaan nimissä falskisti muuttamaan tunnistettavaa brittiaksenttiaan. Kuitenkin veteraaninäyttelijä Ed Harris vie potin charmikkaana, menneisyyden haamujen riivaamana saksalaisupseerina, josta maalataan loppua kohden liioitellun raaka kuva. Vihollinen porteilla osoittaa, että Harris taipuu niin sankarin kuin pahiksen rooliin. Lisäksi sivuosissa loistaa erityisesti Bob Hoskins yrmeänä kaupungin puolustusta johtavana Nikita Khrushchevinä, joka tihkuu hyytävää karismaa.
Elokuvassa Vihollinen porteilla yhdistyy hyvällä maulla raadollinen realismi ja hollywoodmainen Korkeajännitys-sarjakuvan tyylinen toiminta. Nämä yhdessä hahmojen monisyisyyden, kiinnostavan tosipohjaisen tarinan, hienojen näyttelijäsuoritusten ja John Hornerin jylhän musiikin ohella tekee leffasta yhden 2000-luvun parhaimmista sotaelokuvista. Elokuva on toistaiseksi katsottavissa suoratoistopalvelu Netflixistä.
