Tupakointi voi heikentää keskittymistä tärkeässä turnauksessa Kommentit pois päältä artikkelissa Tupakointi voi heikentää keskittymistä tärkeässä turnauksessa

Tupakointi saattaa näyttäytyä joillekin seksikkäänä, katu-uskottavana tai se saattaa esimerkiksi auttaa käsittelemään stressaavia asioita rutiinin kautta. Todellisuudessa tupakoinnin muodostuessa rutiiniksi on käyttäjällä riski monenlaisiin terveyssairauksiin ja -haittoihin.

Tupakoiva ihminen kärsii tupakoimattomia todennäköisemmin esimerkiksi hengitystie- ja keuhkosairauksista, jonka lisäksi tupakka kuivattaa ja ärsyttää äänihuulia. Pitkäaikaissairaudet pahenevat, jonka lisäksi tupakoinnin on myös todettu olevan syynä yli 90 % kaikista keuhkosyöpäkuolemista ja kolmasosaan kaikista muista syöpäkuolemista.

Selvien ja vakavien terveyshaittojen ohella tupakointi myös vie rahaa ja aikaa. Jos tupakoitsija pysähtyy laskemaan, kuinka monta kertaa päivässä hän on käynyt tupakkatauolla välttääkseen epämukavan olon, voi tulos olla yllättävä. Addiktion pitäessä kourassaan on tupakalla pakko käydä: sillä ei ole väliä, onko töissä, kotona, ystävien luona tai vaikka peliturnauksessa.

Vasta hiljattain on myös kunnolla alettu ymmärtämään tupakoinnin vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin. Pitkäaikaisella tupakoinnilla on haittaa ihmisen muistiin ja keskittymiskykyyn – molemmat hyvin tarpeellisia ominaisuuksia niin e-sportsin kuin kotipelaamisenkin saralla.

Vaikka vieroitusoireita tupakoinnin lopettamisen jälkeen voikin ilmetä, kannattaa päättää lopettaa. Vaikutuksia alkaa näkyä jo yhden vuorokauden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta, kun keuhkot alkavat puhdistua limasta ja muusta kuonasta. Muutaman kuukauden päästä puolestaan keuhkojen toiminta alkaa taas normalisoitua ja keuhkosyövän riski pienentyä.

Millaisia erilaisia tapoja on lopettaa tupakointi? Lopettamisen voi tehdä joko kerralla, vähitellen tai sitten käyttämällä erilaisia nikotiinituotteita, kuten nikotiinipusseja ja vähentää niitä siihen asti kunnes ei tarvitse enää niitäkään. Nuuskan tuonti maahamme on omaa käyttöä varten sallittu mutta korona-aikana kun rajat ovat kiinni on maahan tuominen vaikeampaa ja nikotiinipusseja suomeen on tänä aikana voinut tilata eri verkkokauppojen kautta. Alle 4mg nikotiinia per annospussi sisältävää nikotiininuuskaa saa tuoda Suomeen laillisesti maksimissaan 3kk omaa käyttöä vastaavan määrän kerrallaan, eli noin 108 purkkia kokonaisuudessaan. Nikotiininuuska ei sisällä lainkaan tupakkaa, ja ne asetetaan ylähuulen alle.

Kommentoi

Far Cry 6 ei uudistu, niin hyvässä kuin Yarassakaan Kommentit pois päältä artikkelissa Far Cry 6 ei uudistu, niin hyvässä kuin Yarassakaan

Far Cry 6

Far Cry 6 (PS4)

6.5 / 10
Hyvää Kaunista katseltavaa, musiikit, Giancarlo Esposito Huonoa Tekoälyttömyys ja yleinen haasteen puute, itseään toistavat sivutehtävät, rasittavat sivuhahmot ja ohut juoni

Ubisoftin Far Cry-sarja on julkaisun viivästysten jälkeen ehtinyt kuudenteen osaansa. Pääsarjan pelien lisäksi saman tittelin alta löytyy myös spin offeja kuten Far Cry: Blood Dragon. Lukuunottamatta aivan ensimmäistä osaa nämä pelit ovat toteutettu samanlaisella avoimen maailman kaavalla, joka on kantanut sarjaa menestyksekkäästi tähän asti. Miten tuorein osa pärjää vertailussa pitkille perinteille? Vietin noin 40 tuntia pelin parissa ja otin selvää.

:n tarina sijoittuu fiktiiviselle Yaran saarelle, jota pitää rautaisessa otteessaan Breaking Bad -sarjasta tutun Giancarlo Espositon esittämä Anton Castillo. Fasistinen hallinto jakaa kansan “oikeisiin” ja “feikkeihin” Yaralaisiin. Niukemmista oloista kotoisin olevat kansalaiset ovatkin luontevasti ajettu pelloille töihin vaarallisiin olosuhteisiin viljelemään Viviro-nimistä tupakkakasvia. Viviro on toimiva syöpälääke, jonka avulla Castillo haluaa parantaa piskuisen maansa asemaa maailman markkinoilla.

Far Cry 6
I stood at the top of the mountain, and Yara sang to me.

Ensimmäistä kertaa pelihahmon sukupuoli on valittavissa. Dani (tai Dany, jos valitset naishahmon) on pelin alussa aikeissa karata Yhdysvaltoihin pakoon kutsuntoja. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja vastahakoinen Dani päätyy Libertad-nimisen ryhmän riveihin taistelemaan hirmuhallintoa vastaan. Termiä vastahakoinen täytynee käyttää löyhästi, koska jo ensimmäisissä tehtävissä heitetään läppää ja ammuskellaan sotilaita Guapo-nimisen lemmikkialligaattorin popsiessa vihollisia suuhunsa. Danin tehtäväksi jää koota kansan syvät rivit taisteluun Anton Castillon hallintoa vastaan. Luvassa on kaikennäköistä tehtävää, jotta muut ryhmittymät liittyisivät Danin porukkaan. Omat odotukseni olivat tarinan suhteen korkealla varsinkin kun mukana oli Giancarlo Espositon kaltainen mestarinäyttelijä. Kuitenkin pelin tarinan sävy heittelee brutaalien kidutuskohtausten ja massamurhien parista aivan toiseen suuntaan, kun seuraavaksi autetaan niittikaulapannoin varustettua taistelukukkoa suorittamaan veristä kostoretkeä. Vaikka Far Cry-sarjasta on aiemminkin löytynyt humoristisia sivutehtäviä, tuntuivat :n vitsit jo hieman väsyneiltä ja olisin kaivannut pelinkehittäjiltä vakavampaa otetta. Pelin lukuisista sivuhahmoista monet olivat mielestäni lähinnä rasittavia sosiopaatteja enkä jaksanut juuri kiinnostua heidän kohtaloistaan.

Far Cry 6
Guapo on hyvä poika.

Pelimaailma on alun jälkeen avoin tutkittavaksi ja noudattaa Ubisoftin peleistä tuttua kaavaa. Päätehtävien lisäksi pelistä löytyy Yaran Stories-nimellä kulkevia sivutehtäviä. Lisäksi pelimaailma on täynnä tiesulkuja, joita täytyy puhdistaa vihollisista, ilmatorjuntatykkejä, jotka on räjäytettävä jos mielii lennellä helikopterilla alueen yli ja tietenkin sadoittain arkkuja avattavaksi. Jos olet pakkomielteinen keräilemisen suhteen peli ei varmasti jätä kylmäksi. Valitettavasti kun olet puhdistanut yhden tiesulun, olet käytännössä kokenut kaiken mitä tällä aktiviteetilla on tarjottavanaan. toistaa itseään ja näiden pikkutehtävien tekeminen tuntuukin kovin arkisilta askareilta. Vihollisten huono tekoäly ei auta asiaa. Jos sinulla on kiikarikivääri äänenvaimentimella tai vaikkapa jousipyssy, ei perusmosureilla ole mitään mahdollisuuksia sinua vastaan. Tämä toki on ollut Far Cry-sarjan tuttu kompastuskivi. Peli onkin äärettömän helppo ja kuolin useammin hypättyäni liian korkealta maahan kuin vihollisen luoteihin. Vasta pelin loppupuolella vihollisista on jotain vastusta Danin muodostamalle yhden miehen (tai naisen) armeijalle.

Armeijasta todella voidaankin puhua pelaajan aseistuksen puolesta. Pelissä riemastuttavinta onkin erilaiset asevaihtoehdot. Pelistä löytyy kymmenittäin erilaisia tuliaseita, jotka ovat kaikki kustomoitavissa. Pelaaja voi esimerkiksi laittaa aseeseensa erilaisia luoteja. Panssarin lävistävät luodit poksauttavat läpi kypärien ja tuliluodit sytyttävät viholliset iloisesti liekkeihin. Perusaseiden lisäksi pelistä löytyy Resolver-nimellä kulkevat kapinallisten itse kyhäämät erikoisaseet. Näistä ensimmäisenä saadaan liekinheitin, mutta valinnanvaraa löytyy täysin laatikon ulkopuoleltakin. Mainittakoon esimerkiksi CD-levyjä ampuva kanuuna ja seinien läpi ampuva henkimaailman pyssy. Lisäksi pelihahmo voi ostaa erilaisia Supremo-selkäreppuja, jotka aktivoidaan kulmanappeja painamalla. Nämä voivat esimerkiksi ampua ohjusiskun tai aktivoida EMP-pulssin, jolla lähistöllä olevat ajoneuvot saadaan sammumaan. Sääliksi käykin vihollisrassukoita, jotka tekoälyttömyytensä turvin saavat tuta Danin raivon.

Far Cry 6
Kasuaalisti partioimassa keskellä liekkejä.

Pelin edetessä päästään myös rakentamaan tukikohtia, joissa kamera siirtyy ensimmäistä kertaa sarjan historiassa kolmanteen persoonaan. Pelimaailmasta kerätyillä materiaaleilla voidaan rakentaa vaikka keittiö, jossa Yarassa metsästetyt eläimet voidaan keitellä tuomaan tietyn ajan kestäviä apuja pelaajalle. En kokenut tähän kuitenkaan tarvetta, koska haastetta pelissä oli muutenkin niin vähän. tuo myös ensimmäistä kertaa mahdollisuuden Co-op-pelaamiselle kaverin kanssa, ja vaikka en tätä päässytkään testaamaan uskoisin sen tuovan lisäpontta pelaamiseen.

Far Cry 6
Ei ole peliä jota kalastaminen ei tee paremmaksi.

Graafisesti peli on taattua Far Cry-laatua. Alunperin teknologiademosta CryEnginelle lähtenyt pelisarja on aina tuonut pelaajan silmien eteen varsinaista karkkia eikä uusin osa ole siihen poikkeus. Kun kiipeät vuorelle ja auringonnousu tuo säteensä Yaran ylle on vain myönnettävä, että Ubisoftilla riittää paukkuja tuomaan kauniita pelejä kansalle. Testasin pelin PS4 Pro:lla, joka kieltämättä tuntuu vähän jo yskivän renderöidessään ruohonkorsia ja rottien viiksikarvoja. PS4-versio tarjoaa ilmaisen päivityksen myös -versioon jolla peli onkin sitten jo todella komea.

Äänimaailmassa on myös ison studion meininkiä: Aseet kuulostavat tehokkailta, kypärät räjähtelevät brutaalisti kiikarikiväärin luodin lävistäessä aivomateriaa ja räjähdykset tärisyttävät kaiuttimia. Originaalimusiikista vastaa Pedro Bromfman, joka on tehnyt musiikit mm. Narcos-sarjaan ja autojen radioista pauhaa latinoartistit Ricky Martinista lähtien. Kaikesta paistaa läpi halu tehdä äänimaailmasta pelaajan immersiota tukeva tekijä.

Far Cry 6
Tukikohdissa näkymä vaihtuu kolmanteen persoonaan.

on teknisesti hieno suoritus, tosin vähempää ei voidakaan odottaa, kun kyseessä on Ubisoftin kaltainen markkinajätti. Olisin toivonut tarinalta enemmän. Nyt pelin läpäistyä ei jäänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, vaikka vietin Yarassa aikaa aivan riittämiin. Itsensä toistaminen on Ubisoftin avoimissa maailmoissa tietenkin odotettavissa, mutta nyt tuntuu, että vaikka kaikkea on vieläkin enemmän kuin ennen jäi pelikokemus varsin ohueksi. Pelin hahmot ja huumori ei osunut tällä kertaa maaliinsa, vaikka aineksia Yaran saaren fasistisessa hallinnossa olisi ollut vaikuttavampaankin narratiiviin. Suurin ongelma itselleni oli kuitenkin haasteen puute. Vaikeustasoa ei olisi voinut säätää kuin helpompaan ja pelaamisesta katosi intensiteetti täysin ensimmäisen parin tunnin jälkeen. Nyt vihollisia silpoessa, polttaessa ja räjäytellessä alkoi tuntua, että todellinen hirmuhallitsija olikin Dani itse. Oliko tämä sitten se näkökulma, jonka peli halusi välittää? Mene ja tiedä.

Kommentoi

Ei ehkä klassikko, mutta viihdyttävä toimintaroolipeli – arvostelussa Tales of Arise Kommentit pois päältä artikkelissa Ei ehkä klassikko, mutta viihdyttävä toimintaroolipeli – arvostelussa Tales of Arise

Tales of Arise

Tales of Arise (PS4)

7 / 10
Hyvää Ulkoisesti kaunis ja toimiva toimintaroolipeli. Huonoa Hieman avoimempi maailma olisi plussaa. Yleisesti Tales of Arisen fantasiamaailmassa viihtyy mainiosti 50-60 tuntia paikkoja koluten ja hahmoja kehittäen. Ei ehkä klassikko, mutta muuten mainio peli.

Viime vuonna 25-vuotisjuhliaan viettäneen Tales of -sarjan uusin osa vie pelaajan maailmaan, jossa paha Renan kansa on orjuuttanut dahnalaiset. Kolme vuosisataa orjuudessa ja kurjuudessa kärsineiden dahnalaisten keskuudessa elää kapinan henki ja sen takana on muistinsa menettänyt rautanaamioinen nuorukainen nimeltä Alphe. JRPG-peleistä tuttuun tapaan sankarin mukaan tarttuu sekalainen seurakunta erilaisia hahmoja, joilla on yhteinen päämäärä, mutta ehkä hieman eri motiivit. Tässä tapauksessa se on viiden renalordin kukistaminen ja rauhan palauttaminen maailmaan.

Jokaisella hahmolla on oma tarinansa kerrottavanaan, eikä keskeisiltä kahnauksiltakaan vältytä. Paikoitellen hahmojen väliset kinastelut ovat vaivaannuttavia ja muistuttavat lähinnä teini-ikäisten riitelyä. Tarinan edetessä draaman kaareen mahtuu niin iloa kuin suruakin. Hahmoihin saa lisää syvyyttää, kunhan jaksaa katsella vapaaehtoisia klippejä pelin edetessä. Nämä klipit ovat toteutettu hauskasti sarjakuvatyyliä käyttäen, kun taas videoklipit päätarinassa ovat animevideoita. Dialogia on pelissä ihan riittävästi, eikä se onneksi pääse kyllästyttämään. Itse pelin tarinaa vaivaa lähinnä juonen käänteiden ennalta-arvattavuus, mutta juoni jaksaa kyllä kannatella mukanaan.

on itsessään kaunista ja kivannäköistä katseltavaa. Paria aikaisempaa osaa pelanneena, pidän tästä uudesta ulkonäöstä enemmän, joka on hieman kypsemmän oloista kuin aikaisemmissa osissa. Taisteluja värittää räiskyvät taiat ja hyökkäykset. Etenkin boost attack -taitoja käytettäessä. Pelin ehdottomia plussia onkin sen kaunis ja toimiva ulkoasu.

Taistelut ovatkin melkoista räiskintää. Reaaliaikaisessa taistelusysteemissä eri napeille asetetaan Arte-taitoja, joita voi hankkia lisää skill listiltä. Hahmot kerryttävät myös boost attack -mittaria, joiden täyttyessä pelaaja voi käyttää erikoisiskuja, kuten vaikkapa Alphen tulimiekkaa, joka lyö vihollisen hetkeksi maahan. Uusien taitojen oppimiseksi täytyy taistella tai tehdä sivutehtäviä, joista saa palkkioksi skill pointseja, joita käytetään taitojen aktivoimiseen. Taitojen oma taso nousee sen mukaisesti, miten paljon niitä käytetään taisteluissa. Taisteleminen sekä hahmojen ja taitojen kehittäminen on ihan hauskaa puuhaa, mutta saattaa käydä paikoitellen myös hieman puuduttavaksi, koska taisteluista saatavat skill pointsit eivät aina määrällisesti päätä huimaa.

Pelin heikoin lenkki on sen lineaarisuus. Alueet ovat sopivan kokoisia ja koluttavaa löytyy, mutta vapaasti eri alueilla juokseminen ei onnistu. Uudet alueet aukeavat ainoastaan, kun etenet pelin tarinan mukaisesti. Toisaalta aikaisemmin pelaamani Tales of -sarjan pelit ovat perustuneet hyvin pitkälti tarinankerrontaan, niin kysymys kuuluukin, tarvitseeko Tales of Arisen olla avoimen maailman roolipeli? Ei tarvitse, mutta jäin silti kaipaamaan pientä vapauden tunnetta.

Arvostelija: Tomi Mäenpää

Kommentoi