Castlevania on pelisarja, joka on sekä tunnettu laadukkaista peleistään, että niiden musiikeista. Hiljattain Konamin Euroopan jaosto ilmoitti, että Castlevania-pelit ovat kuunneltavissa Spotifystä.
Pelejä on julkaistu useita ja tässä onkin hieman päättämisen vaikeutta, mitkä biisit päätyvät Viiden Valintaan. Pyrin välttämään ne tyypillisimmät ja tunnetuimmat teokset, jotka jo iso osa pelaajista tietää ennestäänkin.
Castlevania Judgement – Darkness Of Fear
Tämä on sarjan hieman epätyypillinen peli, joka ilmestyi Nintendo Wii:lle. Poikkeuksellisen siitä teki se seikka, että se oli puhdas tappelupeli. Jättäkäämme nyt arvioimatta pelin laatua, vaan kiinnittäkäämme huomiomme pelin varsin mahtipontiseen avausraitaan. Se virittää pelaajan varsin hyvin Castlevania-fiilikseen!
Symphony Of The Night – Requiem For The Gods
Lohduttomuus. Pohjattoman surun turruttama. Ilon kuolema. Nuo kaikki fiilikset tulevat mieleeni kuunnellessani tätä kappaletta. Muistan hyvin kuinka peliä ensimmäistä kertaa pelatessani kiinnitin välittömästi suurta huomiota hetkeen, jolloinka Requiem of the Gods soi. Se poikkesi täysin muista teoksista ja niin ollen erottui edukseen todella hyvin.
Aria Of Sorrow – Clock Tower
Game Boy Advancelle ilmestyi kolme Castlevaniaa, ja tämä on sen sarjan keskimmäinen. GBA ei ollut mitenkään erityisen paras alusta pelimusiikkeja ja niiden soundeja ajatellen. Mutta mikäli melodiat ovat vahvoja, tekniset puutteet ovat helppo antaa anteeksi. Kellotorni kuului pelin ärsyttävimpiin paikkoihin, joten oli enemmän kuin tervetullutta, että siellä soi loistavat melodiat.
Dawn of Sorrow – Piercing Battle Fury
Kappaleen nimi kertoo jo sen: kyseessä on raivokas tappelu pelin viimeistä pomoa vastaan. Kyseinen hirviö oli niin iso, ettei se mahtunut Nintendo DS:n ruudulle kokonaan. Kappale onnistui piiskaamaan minut parempaan suoritukseen pomon uhkaavuudesta ja haastavuudesta huolimatta. Raivokkaan mättämisen jälkeen selviydyin kohtaamisesta voittajana!
Castlevania – Wicked Child
Pikkupoikana tuli pelattua NES-konsolin ensimmäistä Castlevaniaa, ja sitä tuli pelattua paljon. Peli oli haastava ja musiikilla oli varsin suuri merkitys siinä, että pelin parissa jaksoi viihtyä. Muistan tämän kappaleen erittäin hyvin siitä, että suuresti kammoamani toisen kentän jälkeen olin jo huomattavasti luottavaisempi kykyyni selvitä peli läpi. Olin varma siitä! Ihan niin kuin biisikin minulle sen kertoi! Noh, en sitten kumminkaan koskaan selvinnyt peliä läpi.
Uutiskuva: Castlevania NES -kansitaide