Poikkeuksellisen pandemisen ajankohdan myötä Nintendon reilu kuukausi sitten julkaisema Animal Crossing: New Horizons nousi myyntitilastojen kärkeen. Maailmanlaajuisessa eristyksissä elävät ihmiset saivat hieman väriä tasaisen harmaaseen, rajoitettuun arkeen uuden pelin myötä. Tämän tekstin tarkoitus ei ole olla mikään syväluotaava arvostelu pelistä, sen ovat jo niin monet muut tehneet. Tekstin tarkoitus on kertoa vajaan nelikymppisen pelinörtin näkemys siitä, mitä poikkeuksellista tämä peli on saanut hänessä aikaan.
Olen kuusivuotiaasta asti ollut ihastunut pelien maailmaan, ja ne ovat alusta lähtien pysyneet tasaisen varmasti elämässäni mukana. Olen pelannut aika lailla kaikkia peligenrejä ihan silkkaa uteliaisuuttani. Ja luonnollisestikin 2000-luvun alkupuolella kuullessani omituisesta eläinkylä-simulaattorista mielenkiintoni heräsi. Tähän vaikutti valtavasti myös sekin seikka, että pelin takana oli kekseliäs Nintendo. Pelifirma, jonka jatkuvan kyltymättömään uudistamiseen ja kokeilunhaluun olin oppinut luottamaan.
GameCuben Animal Crossingia en saanut ostettua Euroopasta ollenkaan. Siispä tilasin kyseisen pelin eBayn kautta Yhdysvalloista ja erään pelilehden mukana tulleen boottilevyn avulla pääsin kokeilemaan jotain uutta.
Täytyy myöntää, että tykästyin silloin peliin aika nopeasti. Siinä ei tuntunut olevan mitään varsinaista tavoitetta, eikä mitään pelinläpäisyn perinteisiä kriteereitä. Minä vain haahuilin ympäri kylää etsien fossiileita, ravistellen puita ja jutellen eläinasukkaille uusien huonekalujen toivossa. Mitään vaaraa eikä uhkaa ollut, vaan peli oli täysin rauhallinen ja turvallinen. Aivan kuin se olisi suunniteltu olemaan täydellinen pakokeino tavallisen arjen tylsyyksistä ja pikkumurheista.
Tässä välissä ollaan nähty lisää Animal Crossing-pelejä muillekin Nintendon alustoille, ja ainoastaan yksi jäi niistä minulta pelaamatta. Ja koska Nintendon Switch-konsoli on minulle tällä hetkellä se tärkein kone kaikista, olin hyvin innoissani kuullessani sarjan uusimman osan tulosta. Odotin sitä ihan yhtä innokkaasti, kuin odotin uutta Doom Eternalia. Huomautan tässä, että olen hektisten ja haastavien räiskintäpelien suuri ystävä, Doom-sarjan ollessa yksi miellyttävimmistä.
Julkaisupäivä saapui ja ennakkoon lataamani Animal Crossing – New Horizons avautui pelattavaksi. Olin suunnitellut samana päivänä käyväni hakemassa fyysisen kopion Doomista, kunhan olisin ensiksi hetken testannut reipasta leirielämää saarella, jonka olin juuri nimennyt Eterniaksi. Saaren nimi tulee lapsuuteni ylivoimaisesti suurimmasta lelusarjasta: He-Man and the Masters of the Universe. Näin halusin pienimuotoisesti osoittaa rakkaalle lapsuusmuistolleni kunniaa.
Ei mennyt kovinkaan pitkään kun tajusin, että uusi Animal Crossing on tehty todella huolella. Vaikka alkuun tekemistä ei ollut kovinkaan paljoa, viihdyin pienellä virtuaalisella saarella parisen tuntia. Minulla oli samaan aikaan puhelinyhteys tyttäreeni, joka tahollaan aloitteli saariseikkailuaan. Vaihdoimme tietoa siitä, mitä meille tuli vastaan, mitä hedelmiä löysimme ja siitä kuinka saaremme on oikein muodostunut. Pähkäilimme yhdessä myös sitä, että kuinka silloin tavoittamattoman korkealle tasanteille pääsisi. Meillä oli varsin hauska isä ja tytär-hetki etänä.
Doom eternal jäi sinä päivänä jostain syystä ostamatta. Se unohtui myös seuraavanakin päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja niin edelleen. Olin varovaisesti todettuna koukussa Animal Crossingiin. Ostin parin viikon päästä Doom Eternalin, ja pelasin sitä kahden ensimmäisen kentän verran. Siihen se on vielä toistaiseksi jäänyt.
Ja miksi suuresti fanittamani väkivaltaräiskintäpeli ei ole vielä saanut minua otteeseeni? Koska Animal Crossing: New Horizons.
Alkuun kuvittelin GameCubelle ilmestyneen ensimmäisen Animal Crossingin tapaan, että tulisin todennäköisesti pelaamaan uutta peliä vuorokausittain vain noin 20 – 30 minuuttia. Esitin tämän väittämän myös tyttärelleni. Kuinka väärässä olinkaan.
Pakotetun kotona kököttämisen ja kylmien kelien myötä olen pelannut peliä huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Laskin juuri, että olen pelannut Animal Crossingia jo 160 tuntia, joka tarkoittaa minun pelanneen sitä päivittäin keskimäärin neljä tuntia. Se on varsin paljon mieheltä, jonka pelitunnit kokonaisuudessaan jäävät nykyään useimmiten yhden-kahden tunnin maastoon!
Animal Crossing New Horizons on ylivoimaisesti laajin ja monipuolisin peli koko sarjassa. Vielä 160 tunnin jälkeen on ilmeisen selvää, että tekemistä ja näkemistä riittää vielä pitkään. DIY-reseptit (Do It Yourself), saaren kyläkaupan tavaravalikoima, vaatekaupan laaja tarjonta ja itse saaren eläinasukkaiden kanssa lahjaksi saadut esineet eivät näytä vielä hetkeen käyvän vähiin, vaikka minulla on niitä kotini varastossa ja tilauskatalogissa yhteensä yli 800 kappaletta.
Esineiden ja vaatteiden keräily on saanut kivan lisän pelin nettiominaisuuksien myötä, sillä pääsen tekemään vaihtokauppaa muiden ihmisten kanssa. Lähipiirissäni seitsemällä ihmisellä on kyseinen peli, joten autamme toinen toisiamme saadaksemme haluamamme. Onko kyse sitten talon sisustuksesta tai vaatemuodista, aina tuntuu olevan jotain uutta tavoiteltavaa.
DIY-reseptit ovat yksi pelin hauskimmista ominaisuuksista. Saat silloin tällöin haltuusi uusia reseptejä esineistä, jotka voit itse rakentaa ja näet listan siihen tarvittavista materiaaleista. Tarvitaanko niihin sitten puuta, rikkaruohoa, simpukoita, kiviä, rautaa tai kultakimpaleita, olen aina etsimässä tarvittavia raaka-aineita kotisaareltani, että satunnaisesti luoduilta autiosaarilta, joihin pääsee halutessaan vierailemaan.
Tee-Se-Itse-reseptien harvinaisuuksiin kuuluvat horoskooppimerkkeihin sidotut esineet. Joka kuukaudella on oma vallitseva horoskooppimerkkinsä ja niihin saadaan tarvittavat resurssit bongaamalla iltaisin tähdenlentoja tai jopa kunnon meteoriparvia. Juju on siinä, että näitä pelimaailman ilmakehään putoavia ja kauniisti palavia tähdenlentoja ei olekaan tarjolla ihan milloin vain, vaan ne ilmestyvät satunnaisesti. Usein saaren asukkaat saattavat kertoa tulevasta meteoriparvesta, ja he kehoittavat kohottamaan illalla katseensa kauniille ja kirkkaalle yötaivaalle.
Tähdenlentojen mekanismi on yksinkertainen: aseta pelin kuvakulma niin, että näet mahdollisimman paljon tähtitaivasta, pidä kätesi täysin vapaana pelin kädessä kannettavista työkaluista ja tähdenlennon nähdessäsi paina A-nappia. Näin pelihahmo esittää toiveen ja seuraavana aamuna rannalle huuhtoutuu pieniä tähden osasia, jotka kerättyäsi voit käyttää näihin harvinaisiin resepteihin.
Koin pelin ensimmäisen tähdenlennon saatuani avuliaalta pöllöltä reseptin vekkuliin Oinas-keinuhevoseen. Ilta koitti. Huomasin vain seisovani pelissä paikallani, kun tuijotin taivasta tähdenlentojen toivossa, tyttöystäväni nukkuessa vieressäni. Sinä iltana tuijotin taivasta reilut kaksi tuntia ja bongasin vain seitsemän tähdenlentoa. Tuohon reiluun kahteen tuntiin jaettuna seitsemän tähdenlentoa on kovin vähän ja mietin, mikä muu peli voi saada aikuisen ihmisen pysymään paikoillaan ja tuijottamaan liikkumatonta ruutua? Minua huvitti kovin.
Oletin, että saan aina varoituksen näistä tähdenlennoista ja oletin, että voin suunnitella oman reaalimaailman menoni niin, että saan hetken rauhan bongaillessani pelin tähdenlentoja.
Mennään tuosta kokemuksesta pari viikkoa eteenpäin. Eräs todellisen maailman kavereistani oli omalla pelihahmollaan kyläilemässä kotisaarellani. Olimme samalla yhteydessä puhelimen kautta ja vain juttelimme sekä vaihtelimme tavaroitamme.
Pian kuulinkin tutun suhahduksen ja näin sattumalta puiden takaa vilahtavan pienen tähdenlennon. Huudahdin ääneen kaverilleni, että nyt katse ylös! Paniikki! Kukaan ei kertonut tästä! Peruuta kaikki illan menosi! Saamme tähtiä!
Näkemistä kyllä riitti, saarellani koitti ennennäkemätön meteoriparvi! Pari minuuttia ja olimme nähneet jo kymmenen tähdenlentoa. Olin innoissani tavalla, jota en enää aikuisiällä ole saanut turhan usein kokea.
Soitin tyttöystävälleni, tyttärelleni ja siskolleni ja kehoitin heitä saapumaan saarelleni. Nyt niitä kaikkien himoitsemia tähdenlentoja olisi saatavilla! Ja he kaikki saapuivat ihan yhtä innoissaan kuin minäkin.
Nintendolla ei ole mitään omaa pelin sisäistä puhepartyjärjestelmää, kuten esimerkiksi PlayStation 4:lla, joten hoidimme kommunikoinnin tekemällä usean hengen konferenssipuhelun puhelimillamme. Vietimme yhdessä aikaa kaksi-kolme tuntia, juttelimme, vitsailimme ja bongasimme tähdenlentoja.
Huomasin jälleen ajattelevani, että mikä ihmeen peli saa isot ihmiset tuijottamaan noin innoissaan virtuaaliselle taivaalle? Mitä tämä nyt oikein on? No, sillä ei sinänsä mitään väliä ole, koska koronaviruksen myötä tulleiden liikkumis-, ja kokoontomisrajoitusten alla saimme viettää aikaa toistemme kanssa kaikesta huolimatta ja meillä kaikilla oli hauskaa.
Eihän nettipelaaminen ja pelin ohella puheyhteydessä oleminen ole mitään uutta, mutta tällä kertaa poikkeuksena oli se, että kuinka erilainen kirjo meitä olikaan pelaamassa samaa peliä. Jokaisella meistä on omat mieltymyksensä pelien suhteen, enkä minä tuosta porukasta saisi kovin montaa ihmistä pelaamaan kanssani esimerkiksi zombieräiskintää. Mutta nyt jostain kumman syystä Nintendo on tehnyt teoksen, joka kaikella söpöydellään ja hyväntuulisuudellaan on saanut ihmiset eri mieltymyksistä huolimatta viihtymään.
Syynä ei voi olla nyt pelkästään rajoitettu ja harmaa arki. Ei tämmöisiä tuntimääriä käytetä yhteen peliin ihan vain silkkaa tylsyyttään. Jotain on tehty todella oikein. Ja Animal Crossing New Horizonsin taika on ilmeisen vahva siinä, että se saa pelaajansa hyvälle tuulelle.
Netin kautta tapahtuvien päivitysten ja saarelle edelleen aukeavien pienten ominaisuuksien myötä tekemistä tuntuu riittävän ja pelillä vaikuttaa olevan potentiaalia siihen, että ihmiset jatkavat saarisimulaattorinsa parissa vielä pitkään. Ja tässä on edelleen kyse pelistä, jota ei perinteiseseen tapaan voi pelata läpi.
Nintendo teki sen jälleen. He julkaisivat pelin, joka poikkeaa valtavirrasta ja he tekivät siitä kaikkine pienine ja toimivine yksityiskohtineen niin veikeän valloittavan pelin, että se saa hymyn ihmisten huulille näinä poikkeuksellisina aikoina.
Peli myös yhdistää ihmisiä kivasti, sillä aikuiset voivat tätä pelata nuorempiensa kanssa. Olen minäkin tehnyt siskonpojilleni pienen temppuradan, jonka päässä odottaa aarre. Tällä hetkellä minulla on rakenteilla uusi ja parempi versio tuosta jännittävästä reitistä aarteen luokse.
Animal Crossing New Horizons todistettavasti kelpaa 38-vuotiaalle miehelle, että pienelle pojalle yhtä lailla. Se on mielestäni hieno ja kunnioitettava saavutus!
Mikäli olet ikätoverini ja mietit mitä kivaa tehdä jälkikasvusi kanssa nyt kun he eivät voi käydä normaalisti koulussakaan, eivätkä harrastamaan mitään totuttuja harrastuksia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Animal Crossing New Horizonia. Saatatte yllättyä miten helposti pelistä tulee oma hauska päivittäinen puheenaiheensa.
