Artikkelit, Leffat

“Are you, are you, comin’ to the tree?” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 3 Kommentit pois päältä artikkelissa “Are you, are you, comin’ to the tree?” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 3

on Errorin artikkelisarja, jossa toimittajamme poimii aika ajoin kasaan kourallisen jollain tapaa hänen omaa elämäänsä sykähdyttäviä elokuvakappaleita. Nuita sävellyksiä on mukava kuunnella toisinaan erilaisissa elämäntilanteissa, jolloin jokin tietty sävellys istuu, kuin nyrkki silmään valloillaan olevan tunnetilan kanssa. Joskus kyseiset elokuvakappaleet antavat myös varsin voimaannuttavia hetkiä, tai sitten niitä kuunnellessaan voi nostata mielialan huippuunsa.

Kappaleet ovat voineet riemastuttaa, vihastuttaa tai aiheuttaa monia muita vahvoja reaktioita, mutta ennen kaikkea, ne ovat jääneet elämään ikuisina korvamatoina omaan sisimpäänsä. Ne soivat kuin päättymättömältä kasetilta, joka ei koskaan mene solmuun. Aivan kuten toisessa artikkelisarjassamme Pelimusiikin ikivihreissäkin.

Kolmannen artikkelisarjan biisinostot voit katsastaa tästä alta:

Beauty and the Beast (1991) – Prologue


Nessut esiin ennen kuin painat play! Beauty and The Beastin (Kaunotar ja hirviö) tunnusomainen pianomusiikki väräyttää joka kerta jotain sellaista osaa sielussa, että kyynelhän siinä vierähtää. Sekä Beauty and The Beast animaatio- että live-action elokuvan musiikit on säveltänyt Alan Menken, joka osallistui ensimmäiseen säveltäjien kilpailuun jo noin 8-vuotiaana. Melkoisen työuran säveltäjä onkin sen jälkeen tehnyt! Hän on säveltänyt musiikkia esimerkiksi elokuviin Aladdin ja The Little Mermaid sekä musikaaleihin televisioon ja näyttämöille.

Beauty and The Beast -elokuvaan hän loi musiikkia yhteistyössä lyriikoita kirjoittaneen Howard Ashmanin (1950–1991) kanssa. Ashman teki mittavan uran kirjoittajana, ohjaajana ja lyyrikkona ja kirjoitti lyriikat Beauty and The Beast -animaatioelokuvan lisäksi muun muassa The Little Mermaid -elokuvaan.
 
Beauty and The Beastin prologin sävellykseen kuuluu tarinan pohjustus ja se on ehdottomasti yksi Disney-elokuvien koskettavimmista aloituksista. Muutkaan elokuvan musiikit eivät jää kovin kauas ykköspaikasta. Ah, niin paljon tunteita!
 
”As the years passed, he fell into despair and lost all hope. For who could ever learn to love a beast.”

Harry Potter and The Philosopher's Stone – Hedwig's Theme

John Williams on elokuvien historiassa melkoinen tiennäyttäjä nuoremmille säveltäjille. Williams on säveltänyt elokuvamusiikkia muun muassa Star Warsiin, Jurassic Parkiin ja Indiana Jonesiin. Hän on palkituin ja tunnetuin säveltäjä Amerikan historiassa.

Hedwig's theme -sävellys kuultiin ensimmäistä kertaa elokuvassa Harry Potter and The Philosopher's Stone (2001) ja kyseisestä sävellyksestä on tehty tuon jälkeen useita kuuloluita hiveleviä variaatioita. Elokuvan ensinäytöksestä on jo yli 20 vuotta. Silti, yhä tulee ensimmäisenä mieleen Hedwig's themen alkuplimputus, kun keskustelu siirtyy Potter-leffojen musiikkiin, am I right? Kokonaisuutena Williams sävelsi kolmen ensimmäisen Harry Potter -elokuvan musiikit, joista muita tunnettuja sävellyksiä ovat muun muassa Chirstmas at Hogwarts ja Harry's Wondrous World. Potter-fanit tuntuvat tietävän, mikä on se oma herkku näistä upeista sävelistä!
 
Muita Harry Potter -elokuvien säveltäjiä ovat olleet:
Patrick Doyle (4)
Nicholas Hooper (5, 6)
Alexandre Desplat (Harry Potter ja Kuoleman varjelukset 1 ja 2)

The Hunger Games: Mocking Jay – Part 1 – The Hanging tree

The Hanging tree nostattaa karvat pystyyn heti ensimmäisestä säkeistöstä. Kuka on tuo mies, jonka sanotaan murhanneen kolme muuta? The Hanging tree -kappaletta on kuunneltu Spotifyssa yli 150 miljoonaa kertaa! Eikä syyttä, sillä kiihtyvällä intensiteetillään kappale huipentuu mielikuvaan kansakunnasta nousemassa kapinaan. Toki on myönnettävä, että ehkä tähän mielikuvaan täytyy olla nähnyt sarjan elokuvat.
 
Kappale kuullaan The Hunger Games: Mocking Jay – Part 1 -elokuvassa Jennifer Lawrencen (Katniss Everdeen) esittämänä, joka on kuvannut sävelkorvansa olevan kuin ”epävireä Amy Winehouse”. Lawrencelle kappaleen esittäminen ei ollut mikään helppo homma. Hänen sanotaan purskahtaneen kyyneliin epämukavuudesta ensimmäistä otosta kuvatessa. Olenko ainoa, jolle tulee mieleen alakoulun laulukoe?
 
Kappaleen sanoitukset on kirjoittanut The Hunger games -kirjasarjan kirjailija Suzanne Collins, säveltänyt James Newton Howard yhdessä Jeremiah Fraitesin ja Wesley Schultzin kanssa. Fraites ja Schultz ovat tunnettuja indie folk/folk rock yhtye The Lumineersista, jonka tutuin kappale ainakin itselleni on ”Ho hey”.
 
Kiinnostuitko The Hanging Tree -kappaleen taustoista? Lue, millaisia taustatarinoita Vulture ja Boston news ovat onnistuneet kaivamaan esiin.

Ja leffamusaraadin tällä kertaa voittaa?
Vastaa

Teksti: Tiia Mällinen

”I need your clothes…” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 2 Kommentit pois päältä artikkelissa ”I need your clothes…” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 2

on Errorin artikkelisarja, jossa toimittajamme poimii aika ajoin kasaan kourallisen jollain tapaa hänen omaa elämäänsä sykähdyttäviä elokuvakappaleita. Nuita sävellyksiä on mukava kuunnella toisinaan erilaisissa elämäntilanteissa, jolloin jokin tietty sävellys istuu, kuin nyrkki silmään valloillaan olevan tunnetilan kanssa. Joskus kyseiset elokuvakappaleet antavat myös varsin voimaannuttavia hetkiä, tai sitten niitä kuunnellessaan voi nostata mielialan huippuunsa.

Kappaleet ovat voineet riemastuttaa, vihastuttaa tai aiheuttaa monia muita vahvoja reaktioita, mutta ennen kaikkea, ne ovat jääneet elämään ikuisina korvamatoina omaan sisimpäänsä. Ne soivat kuin päättymättömältä kasetilta, joka ei koskaan mene solmuun. Aivan kuten toisessa artikkelisarjassamme Pelimusiikin ikivihreissäkin.

Toisen artikkelisarjan biisinostot voit katsastaa tästä alta:

Brad Fiedel – Terminator 2 Theme

Yhdysvaltalainen elokuvasäveltäjä Brad Fiedel on kynäillyt sulosäveliä useisiin tunnettuihin elokuviin. Genressään Fiedel on ollut vahvimmillaan tieteiselokuvien ja toimintaelokuvien parissa. Näyttävin yhteistyö Fiedelillä on ollut ohjaaja James Cameronin kanssa elokuvissa Terminator 1-2 & True Lies. Syntentisaattoreiden mestari Fiedel, on tunnettu varsin elektronisesta soundistaan ja minä ainakin väitän teille rakkkaat lukijat nyt tällaisen: Musiikki on puolet alkuperäisten Terminatoreiden onnistumisesta. Jatko-osat ilman Fiedelimäisiä soundeja ovat olleet varsin latteita.

Valitettavasti Brad viettelee nykyään jo eläkepäiviään, joten hänen uunituoreita teoksiaan me tuskin tulemme koskaan enää kuulemaan. Nautitaan kuitenkin arkistojen aarteista, onhan Terminator-theme yksi maailman ikonisimmista tunnareista!

Tito & Tarantula – Machete Theme

Tito & Tarantula on amerikkalainen rock-yhtye, joka on perustettu vuonna 1992. Kyseisen orkesterin soundi yhdistelee rockabillyä, bluesia, latinalaista musiikkia ja jonkin sortin ”psykedeelisempääkin menoa”, jota ei aina tavan ihmismieli ihan ymmärräkään. Macheten teemamusiikki on saanut alkunsa jo vuoden 2007 elokuvassa Planet Terror, jossa kuulimme ensimmäistä kertaa tätä elokuvateemojen ”Duke Nukemia”.

Kun allekirjoittanut tahtoo elämään sitä kuuluisaa menoa & meinkiä, saattaa kyseinen kappale lähteä esimerkiksi soimaan vaikka salitreenin aikana kuulokkeita. Ja voi, että muuten mikä tahti siinä treeniin tuleekaan!

Thomas Newman – Coffey On The Mile

Thomas Newman – tuo elokuvamusiikin mollimies numero yksi tulee uudelleen jo toisessa artikkelisarjan osiossa. Pitäähän loppuviikkoon vähän kyyneleiden tirauttamistakin saada aikaan? Vihreä Maili on yksi niistä elokuvista, jonka tunnelmaa luo hyvinkin paljon sen uskomaton soundtrack. Pidemmittä puheitta:

”Roll on two….”

Teksti: Jaakko Nygård

”Itkuvirsiä ja hyvää meininkiä” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 1 Kommentit pois päältä artikkelissa ”Itkuvirsiä ja hyvää meininkiä” – Elokuvamusiikin kultaiset sulosävelet, osa 1

on Errorin artikkelisarja, jossa toimittajamme poimii aika ajoin kasaan kourallisen jollain tapaa hänen omaa elämäänsä sykähdyttäviä elokuvakappaleita. Nuita sävellyksiä on mukava kuunnella toisinaan erilaisissa elämäntilanteissa, jolloin jokin tietty sävellys istuu, kuin nyrkki silmään valloillaan olevan tunnetilan kanssa. Joskus kyseiset elokuvakappaleet antavat myös varsin voimaannuttavia hetkiä, tai sitten niitä kuunnellessaan voi nostata mielialan huippuunsa.

Kappaleet ovat voineet riemastuttaa, vihastuttaa tai aiheuttaa monia muita vahvoja reaktioita, mutta ennen kaikkea, ne ovat jääneet elämään ikuisina korvamatoina omaan sisimpäänsä. Ne soivat kuin päättymättömältä kasetilta, joka ei koskaan mene solmuun. Aivan kuten toisessa artikkelisarjassamme Pelimusiikin ikivihreissäkin.

Ensimmäisen artikkelisarjan biisinostot voit katsastaa tästä alta:

Nicola Piovani -Life Is Beatiful

Keskitysleirille lähetetty italianjuutalainen tarjoilija suojelee nuorta poikaansa todellisuudelta uskottelemalla, että vankeus on vain peliä. Tässä traagisessa, mutta siltikin jollain kierolla tapaa varsin lämminhenkisessä filmatisoinnissa musiikin kohdalla on onnistuttu luomaan tarttuvien sävellyksien lisäksi myös onnistunutta kuvailua, millaista oikeastaan ”toivon pilkahdus”. Elokuvan pääteeman säveltänyt Nicola Piovani voitti elokuvan musiikista myös Oscarin vuonna 1998, joka ei kuitenkaan ollut elokuvan ainoa pokaali kyseisenä iltana. Myös elokuvan pääosan näyttelijä Roberto Benigni pokasi samana iltana Oscarin parhaasta miespääosasta.

Thomas Newman – American Beauty

Thomas Newman – tuo elokuvamusiikin mollimies numero yksi, jonka sävellyksiä tullaan nostamaan tämän artikkelisarjan tulevissa osuuksissakin useaan otteeseen. Vuonna 1999 ilmestyneessä American Beautyssa oli tunnelma kohdillaan onnistuneen ohjauksen, näyttelijöiden, tarinan ja musiikinkin suhteen. Newman voitti myös kyseisen elokuvan kohdalla itselleen BAFTA-palkinnon. Kehtaanko tässä vaiheessa edes paljastaakaan, millaisissa sydänsurujen huuruttamissa tunnelmissa kyseisestä kappaletta onkaan soitettu? Palataan siihen tarinaan ehkä joskus myöhemmin…

Ray Parker Jr. – Ghostbusters Theme

Artikkelin finaali tuskin esittelyjä kaipaakaan? Ray Parker Jr:n säveltämässä -teemassa on korvamadot kohdallaan ja se on kestänyt aikaa hyvin jo usean vuosikymmenen ajan. Julkaistessaan useita listahittejäkin valloittanut singlelohkaisu piti huolen, että Haamujengin työ tulee olemaan tuttua maailmanlaajuisesti – ja niinhän siinä lopulta kävikin. Elokuvasta- sekä sen tunnusbiisistä tuli kummastakin valtaiset hitit, jonka jäljet näkyvät vielä tänäkin päivänä, kun Ghostbustersin uutta tulemista suunnitellaan jälleen kuluvan vuoden aikana. Niin mitäkäs tämä kappale nyt kuvastikaan? No erittäin hyvää meininkiä, totta kait!

Teksti: Jaakko Nygård