Carrion
Carrion on Phobia Game Studion kehittämä ja Devolver Digitalin julkaisema käänteinen kauhupeli, jossa pelaaja astuu Lovecraftiaanisen, toismaailmallisen, biologisen ja osittain paranormaalin hirviön kehoon. Pelissä tehtävänä on löytää ja tappaa ihmiset, mutta samalla pelaaja ratkoo erilaisia pulmia ja käyttää nokkeluuttaan samalla levittäen hirviön bioverkostoa eteenpäin. Samaan aikaan mukana on pientä hiekkalaatikon tuntua, kun mahdollisuudet toteutaa murhanhimoisia fantasioitaan, hiiviskellä ja hajottaa paikkoja ovat yllättävän monipuoliset.
Ulkoasultaan Carrion on varsin tyydyttävän näköinen. Pelissä riittää väriä, eikä kaikki ole niin elottoman ja harmaan näköistä, joka tuntuu olevan monissa kauhupeleissä kantava visuaalinen synti. Hirviö itsessään on toki epämääräinen, vereslihan värinen limainen möykky, mutta pelihahmo kasvaa pelin myötä pelaajan tappaessa ihmisiä. Mitä pitemmälle pelissä etenee, sitä enemmän pelaajalla on käytössään erilaisia toimintoja edetä monimutkaistuvista kentistä esimerkiksi hämähäkinseitin ja näkymättömyyden avulla. Erilaiset toiminnot tuovat mukaan entistä enemmän variaatiota, vaikka jotkin niistä saattavat viedä hetken aikaa, ennen kuin niiden käyttämiseen tottuu.
Kentät ovat mukavan monipuolisia, ja variaatiota löytyy erilaisten käytävien, putkistojen, elementtien ja tekstuurien kautta niin, että huoneesta toiseen eteneminen on palkitsevaa. Tavallaan peliin olisi toivonut avuksi kuitenkin kartan, sillä Carrionin luolastot osaavat olla äärimmäisen sokkeloisia. Avuksi on kuitenkin onneksi annettu esimerkiksi kaikiluotain, jonka avulla hirviö aistii, missä päin on vielä teurastamatta jääneitä ihmisiä. Tappaminen itsessään on varsin tyydyttävää, mutta siihen toivoisi entisestään enemmän variaatiota ja erilaisia tapoja tuhota ihmiset. Lisäksi ihmiset hajoavat käsiin toisinaan liian nopeasti niin, ettei oikein ehdi käyttää mielikuvitustaan sen suhteen, mitä avuttomalla ihmisrääpäleellä oikein tekisi.
Carrion on kekseliäs ja humoristinenkin peli, jossa mässäillään surutta ihmisten avuttomuudella ja kosmisen verimöykyn hirvittävyydellä. Siinä on jotain todella tyydyttävää, kun pääsee ryömimään ahtaan putkiston läpi ihmisten yläpuolella, ja sen jälkeen pudottautua alas lonkeroineen. Pientä haastetta toki tuovat pelin edetessä ilmentyvät, rankemmin aseistautuneet vastustajat, mutta pelikokemukseni aikana taisin kuolla vain yhden kerran – silloin, kun jouduin ahtaaseen tilaan liekinheittimen kärventäessä kahdesta eri suunnasta. Carrionia voi suositella kaikille, jotka ovat joskus halunneet olla hetken se kauhuelokuvien limainen hirviö, joka vain popsii avuttomat ihmislihasäkit suihinsa.
