Dead Dreams
Kauhupelejä on moneen lähtöön. On kaikkea jumpscareilla kyllästetyistä ensimmäisen persoonan kummitustalosimulaattoreista monimutkaisempiin selviytymispeleihin ja simppeleistä Indie-pelotteluista psykologisiin kauhutrillereihin, jotka jäävät kummittelemaan vielä pelin päätyttyäkin. Pelikehittäjä Aiaz Marxin luoma Dead Dreams edustaa näistä esimerkeistä viimeistä.
RPG Makerilla toteutettu Dead Dreams on retrohenkinen ja tarinavetoinen kauhupeli, jossa pääpaino on hiljaa hiipivällä pelolla ja ahdistuksella mässäily. Mukana on myös hyvällä maulla toteutettuja äkkisäikäytyksiä, jotka eivät tunnu halpamaisilta. Pelistä julkaistiin vuonna 2019 hieman erilaisempi ensimmäinen versio, mutta kuluneen vuoden keväällä julkaistu uusi versio on toteutettu huomattavasti paremmin.
Pelissä keskeistä on erilaisten pulmien ratkominen, jota toteutetaan juonen edetessä epälineaarisesti eteenpäin kuin pirstaleisesta peilistä katsottuna. Vaikutteita peli on saanut esimerkiksi Silent Hillista, P.T:sta, Earthboundista, Junji Iton kauhumangasta, Stephen Kingin ”Se” -kirjasta sekä hieman myös Undertalen ”True Lab” -kentän kauhuista. Undertale tulee epäilyttävästi mieleen myös pelissä esiintyvästä rannasta eräässä kentässä, joka näyttää lähes täsmälleen samalta kuin Undertalen lopputeksteissä esiintyvä ranta.
Pelissä seurataan neljän ystävyksen muodostamaa pelikehittelyporukkaa, joka ajautuu erilleen yhden jäsenen kuoltua traagisella tavalla junarataonnettomuudessa. Loput ystävyksistä joutuvat kuitenkin salaperäisen ja pelottavan juonenkäänteen seurauksena keskelle outoa maailmaa, jossa he kaikki joutuvat kohtaamaan joukon erilaisia hirviöitä, vääristyneitä muistoja, kuolemaa ja kauhua. Peli sisältää myös paljon sellaista symboliikkaa, johon tarvitaan psykoanalyytikkoa tulkitsemaan vierestä, että mitä helvettiä tässä nyt oikein tapahtuu.
Kauhun tunnetta onnistutaan luomaan pelissä monin eri tavoin ja erittäin hyvin. Juonen hajanaisuuden takia pelaaja on varpaillaan sen suhteen, mikä on totta, ja kenen perspektiiviin oikein voi luottaa. dead dreams käyttää peliruutua hyväkseen keskittämällä suoraan pelihahmoon aina silloin, kun jotain pahaa on tapahtumassa. Pelaaja osaa tämän seurauksena henkisesti valmistautua säikähtämään. Toisinaan taas peliruutu muuttuu rakeiseksi, sumeaksi ja glithcien täytteiseksi. Usein pelihahmo myös hidastuu aina silloin, kun on odotettavissa pakeneminen joltain epämuodostuneelta oliolta.
Nämä ja lukuisat muut hienovaraiset priming-mekanismit on toteutettu pelissä erittäin hyvin, ja monessa kentässä pakokauhu ja ahdistus nousevat aidosti pintaan. Joistakin kentistä haluaa pois vain mahdollisimman nopeasti, ettei tarvitse enää pelätä; seikka, joka lienee enemmän kuin toivottua kauhupeliltä. Erityistä kauhua pelissä aiheuttavat takaa-ajo tilanteet, joissa jokin hirviö lähtee jahtaamaan pelaajaa huoneesta toiseen samalla, kun pitäisi kerätä puzzlen palasia.
Kauhua pelissä luo ehdottomasti myös sen musiikki ja äänimaailma. Huomionarvoista on erityisesti äänen ja musiikin puute, sillä Dead Dreams on hyvin säästeliäs ääniefektien ja taustamusiikin suhteen. Pelissä on enimmäkseen lähes kuolemanhiljaista, joten silloin kun jokin epäinhimillisen kuuloinen narina, riitasointu, askel tai muu mölinä alkaa, pelaajan selkää pitkin ryömii todellinen puistatus.
Pelimaailma on monipuolinen ja kenttäsuunnittelu mukavan vaihtelevaa. Kuitenkin erityisesti pelin alkupuolelle interaktiota olisi kaivannut ympäristöön hieman enemmän. Loppua kohden lisääntynyt ja kannustettu vuorovaikutus eri ympäristön elementtien kanssa kielii kuitenkin siitä, että pelin alkupää haluttiin pyhittää nimenomaan kauhulle ja juonen eteenpäin viemiselle.
Kritiikkiä täytyy kuitenkin antaa valitettavasti sellaisille kohdille, joissa huoneet lukkiutuvat niissä käymisen jälkeen. Eräässä kentässä kävi esimerkiksi niin, että kun en huomannut hakea yhtä esinettä huoneen perältä, oli huone mennyt jo pysyvästi lukkoon poistuessani. Koska en ollut tallentanut kentästä sellaista versiota, jossa en ollut vielä ovea avannut, jouduin aloittamaan uudestaan huomattavasti kauempaa. Pelaajan tulisi kyetä käymään niissä huoneissa, mistä ei ole oleellisia esineitä vielä hakenut ilman, että ne sulkeutuvat vahingossa.
Puzzlet olivat luonteeltaan vaihtelevan laatuisia. Osa oli ymmärrettävästi helpompi ja osa vaikeampi, ja osa taas sellaisia, että niistä ei varsinaisesti meinannut saada kovin helposti selvää, että mitä tässä nyt oikein haetaan. Onneksi peli ei kuitenkaan ole missään kohtaa epäreilu tai tahattoman kryptinen, ja pienen trial and error -kokeilun kautta vaikeimmatkin pulmat ja hirviöiden kanssa kamppailut saa lopulta selvitettyä.
Dead Dreams on esimerkillisen onnistunut kauhupeli, jossa tunnelma rakennetaan mestarillisesti. Mikään peloke ei tunnu liian halvalta, vaan kauhun ja ahdistuksen tunne syntyvät luonnollisesti ja hiljalleen niin, että välissä osataan tarjota myös pieniä hengähdystaukoja. Olentojen designit ovat monin paikoin aidosti häiritseviä, ja moni pulmamekaniikka tarjoaa parhaimmillaan oivaltamisen riemua ja mielikuvituksellisuuden tuomaa iloa. Juoni, kauhu ja hahmot ovat immersiivisiä ja kiehtovia, ja jokaista uutta pelisessiota odottaa mielellään. Dead Dreams on ehdottomasti parhaimpia uusia indie-kauhupelejä hetkeen.
