Dead Dreams on ihon alle ryömivä peli täynnä psykologista kauhua Kommentit pois päältä artikkelissa Dead Dreams on ihon alle ryömivä peli täynnä psykologista kauhua

Dead Dreams

8.5 / 10
Hyvää Peli on tunnelmaltaan erinomainen, ja monet pelokkeet ovat aidosti ahdistavia ja kauhua herättäviä. Pelissä kokee usein oivaltamisen riemua kekseliäiden pulmien kautta. Plussaa saa myös pelin harkittu äänimaailma ja immersiivinen tarina sekä kieroutunut yleisilme. Huonoa Jotkin huoneet sulkeutuvat vaikka ei olisi tajunnut hakea niistä ensimmäisellä kerralla tarpeellisia esineitä. Peli ei myöskään aina kannusta ympäristön tutkimiseen, sillä interaktiota on suhteellisen vähän. Yleisesti Dead Dreams on onnistunut indie-kauhupeli, joka loistaa tunnelman luomisessa ja pelimaailmansa rakentamisessa. Pelikokemus on aina palkitseva, viihdyttävä ja pelottava, ja Dead Dreams kohoaa yhdeksi modernin indie-kauhun helmeksi.

Kauhupelejä on moneen lähtöön. On kaikkea jumpscareilla kyllästetyistä ensimmäisen persoonan kummitustalosimulaattoreista monimutkaisempiin selviytymispeleihin ja simppeleistä -pelotteluista psykologisiin kauhutrillereihin, jotka jäävät kummittelemaan vielä pelin päätyttyäkin. Pelikehittäjä Aiaz Marxin luoma Dead Dreams edustaa näistä esimerkeistä viimeistä.

RPG Makerilla toteutettu Dead Dreams on retrohenkinen ja tarinavetoinen kauhupeli, jossa pääpaino on hiljaa hiipivällä pelolla ja ahdistuksella mässäily. Mukana on myös hyvällä maulla toteutettuja äkkisäikäytyksiä, jotka eivät tunnu halpamaisilta. Pelistä julkaistiin vuonna 2019 hieman erilaisempi ensimmäinen versio, mutta kuluneen vuoden keväällä julkaistu uusi versio on toteutettu huomattavasti paremmin.

Pelissä keskeistä on erilaisten pulmien ratkominen, jota toteutetaan juonen edetessä epälineaarisesti eteenpäin kuin pirstaleisesta peilistä katsottuna. Vaikutteita peli on saanut esimerkiksi Silent Hillista, P.T:sta, Earthboundista, Junji Iton kauhumangasta, Stephen Kingin ”Se” -kirjasta sekä hieman myös Undertalen ”True Lab” -kentän kauhuista. Undertale tulee epäilyttävästi mieleen myös pelissä esiintyvästä rannasta eräässä kentässä, joka näyttää lähes täsmälleen samalta kuin Undertalen lopputeksteissä esiintyvä ranta.

Pelissä seurataan neljän ystävyksen muodostamaa pelikehittelyporukkaa, joka ajautuu erilleen yhden jäsenen kuoltua traagisella tavalla junarataonnettomuudessa. Loput ystävyksistä joutuvat kuitenkin salaperäisen ja pelottavan juonenkäänteen seurauksena keskelle outoa maailmaa, jossa he kaikki joutuvat kohtaamaan joukon erilaisia hirviöitä, vääristyneitä muistoja, kuolemaa ja kauhua. Peli sisältää myös paljon sellaista symboliikkaa, johon tarvitaan psykoanalyytikkoa tulkitsemaan vierestä, että mitä helvettiä tässä nyt oikein tapahtuu.

Kauhun tunnetta onnistutaan luomaan pelissä monin eri tavoin ja erittäin hyvin. Juonen hajanaisuuden takia pelaaja on varpaillaan sen suhteen, mikä on totta, ja kenen perspektiiviin oikein voi luottaa. käyttää peliruutua hyväkseen keskittämällä suoraan pelihahmoon aina silloin, kun jotain pahaa on tapahtumassa. Pelaaja osaa tämän seurauksena henkisesti valmistautua säikähtämään. Toisinaan taas peliruutu muuttuu rakeiseksi, sumeaksi ja glithcien täytteiseksi. Usein pelihahmo myös hidastuu aina silloin, kun on odotettavissa pakeneminen joltain epämuodostuneelta oliolta.

Nämä ja lukuisat muut hienovaraiset priming-mekanismit on toteutettu pelissä erittäin hyvin, ja monessa kentässä pakokauhu ja ahdistus nousevat aidosti pintaan. Joistakin kentistä haluaa pois vain mahdollisimman nopeasti, ettei tarvitse enää pelätä; seikka, joka lienee enemmän kuin toivottua kauhupeliltä. Erityistä kauhua pelissä aiheuttavat takaa-ajo tilanteet, joissa jokin hirviö lähtee jahtaamaan pelaajaa huoneesta toiseen samalla, kun pitäisi kerätä puzzlen palasia.

Kuvakaappaus pelistä

Kauhua pelissä luo ehdottomasti myös sen musiikki ja äänimaailma. Huomionarvoista on erityisesti äänen ja musiikin puute, sillä Dead Dreams on hyvin säästeliäs ääniefektien ja taustamusiikin suhteen. Pelissä on enimmäkseen lähes kuolemanhiljaista, joten silloin kun jokin epäinhimillisen kuuloinen narina, riitasointu, askel tai muu mölinä alkaa, pelaajan selkää pitkin ryömii todellinen puistatus.

Pelimaailma on monipuolinen ja kenttäsuunnittelu mukavan vaihtelevaa. Kuitenkin erityisesti pelin alkupuolelle interaktiota olisi kaivannut ympäristöön hieman enemmän. Loppua kohden lisääntynyt ja kannustettu vuorovaikutus eri ympäristön elementtien kanssa kielii kuitenkin siitä, että pelin alkupää haluttiin pyhittää nimenomaan kauhulle ja juonen eteenpäin viemiselle.

Kritiikkiä täytyy kuitenkin antaa valitettavasti sellaisille kohdille, joissa huoneet lukkiutuvat niissä käymisen jälkeen. Eräässä kentässä kävi esimerkiksi niin, että kun en huomannut hakea yhtä esinettä huoneen perältä, oli huone mennyt jo pysyvästi lukkoon poistuessani. Koska en ollut tallentanut kentästä sellaista versiota, jossa en ollut vielä ovea avannut, jouduin aloittamaan uudestaan huomattavasti kauempaa. Pelaajan tulisi kyetä käymään niissä huoneissa, mistä ei ole oleellisia esineitä vielä hakenut ilman, että ne sulkeutuvat vahingossa.

Puzzlet olivat luonteeltaan vaihtelevan laatuisia. Osa oli ymmärrettävästi helpompi ja osa vaikeampi, ja osa taas sellaisia, että niistä ei varsinaisesti meinannut saada kovin helposti selvää, että mitä tässä nyt oikein haetaan. Onneksi peli ei kuitenkaan ole missään kohtaa epäreilu tai tahattoman kryptinen, ja pienen trial and error -kokeilun kautta vaikeimmatkin pulmat ja hirviöiden kanssa kamppailut saa lopulta selvitettyä.

Dead Dreams on esimerkillisen onnistunut kauhupeli, jossa tunnelma rakennetaan mestarillisesti. Mikään peloke ei tunnu liian halvalta, vaan kauhun ja ahdistuksen tunne syntyvät luonnollisesti ja hiljalleen niin, että välissä osataan tarjota myös pieniä hengähdystaukoja. Olentojen designit ovat monin paikoin aidosti häiritseviä, ja moni pulmamekaniikka tarjoaa parhaimmillaan oivaltamisen riemua ja mielikuvituksellisuuden tuomaa iloa. Juoni, ja hahmot ovat immersiivisiä ja kiehtovia, ja jokaista uutta pelisessiota odottaa mielellään. Dead Dreams on ehdottomasti parhaimpia uusia indie-kauhupelejä hetkeen.

Kuvakaappaus pelistä

 

Vaativaa vuorikiipeilyä – arvostelussa Insurmountable Kommentit pois päältä artikkelissa Vaativaa vuorikiipeilyä – arvostelussa Insurmountable

8.2 / 10
Hyvää Proseduraalinen maastonluonti takaa jokaisen nousun olevan erilainen, mielenkiintoiset satunnaistapahtumat ja mysteerit pitävät mielenkiintoa yllä kiipeilyn ohella, haaste on hyvässä balanssissa ja valintojaan joutuu miettimään. Huonoa Äänimaisema on hieman pliisu, animaatioihin saisi tulla vielä yksi nopeutusaskel lisää.

Vuorikiipeily lienee extreme-lajeista vaarallisin ja haastavin niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Silti Himalajan vuoristo houkuttelee vuosittain satoja ihmisiä koettamaan onneaan äärettömän vaarallisen Mount Everestin valloituksessa. Noin vuosi sitten julkaistu Insurmountable tuo kiipeilyn nyt kotisohville seikkailuna.

Ennen vuorelle lähtöä valitaan kiipeilijä kolmesta vaihtoehdosta: seikkailija, tiedemies tai journalisti, joilla jokaisella on omat tarinansa, lähtövarusteensa ja kykynsä, joita kokemuksen karttuessa saa roolipelimäisesti lisää. Käytössä kuluvat varusteet taas korvataan kiipeilyn edetessä vastaantulevien satunnaistapahtumien kautta. Kun sopiva hahmo on löytynyt, valikoidaan vielä vaikeusaste, kiivettävä vuori ja yksi reitti kolmesta vaihtoehdosta. Reiteistä jokainen lisää matkalle sekä haasteita että helpotuksia, kuten rankkoja lumimyrskyjä tai vakaata kivimaastoa.

Reitit suunnitellaan etappeja maastoon merkiten.

Kuljettavat maastot luodaan proseduraalisesti, mikä tekee jokaisesta retkestä ennalta-arvaamattoman. Kuvakulma seuraa pelaajaa lintuperspektiivistä, ja heksoihin jaetussa maastossa edetään hiiren voimalla etappeja merkiten. Jokaisella heksalla on omia ominaisuuksiaan kuten kivi, lumi ja jää, ja näiden vaaralliset variaatiot, mikä tulee huomioida reittiä valitessa. Reittiään voi suunnitella pitkään ja hartaasti, sillä aika pysähtyy jokaisen liikkeen jälkeen. Suunnittelu onkin tärkeää, sillä vaikeakulkuinen maasto ja vallitsevat sääolosuhteet verottavat kiipeilijää ankarasti. Liikkuminen kuluttaa energiaa, kylmyys jäytää luita ja korkeammalle noustessa hapen määrä laskee. Vaivalloinen eteneminen vaativissa olosuhteissa käy pidemmän päälle myös henkisesti raskaaksi, joten kiipeilijän mielenterveydestä huolehtiminen on myös tärkeää. Energian, hapen, ruumiinlämmön tai mielenterveyden laskeminen nollaan ei vielä tarkoita pelin päättymistä, vaan matka katkeaa vasta pelaajan elinvoiman loppuessa. Hahmo kulkee merkittyä reittiä verkkaisesti, ja vaikka peliä saakin nopeutettua pykälän, toivoin välillä hahmoni juoksevan vielä nopeampaa. Nopeutus ei vaikuta muuhun, kuin siihen miten nopeasti hahmo siirtyy paikasta toiseen – energiaa ym. kuluu silti saman verran.

Satunnaistapahtumat elävöittävät peliä.

Matkan varrelle on ripoteltu erilaisia mielenkiinnon kohteita ja satunnaistapahtumia, jotka vaihtelevat harmittomista hyvinkin vaarallisiin. Erittäin tärkeäksi itselleni muodostuivat luolat, joissa teltan puuttuessa voi levähtää myrskyltä suojassa. Harmillisesti mm. karhutkin ovat tämän tajunneet ja turvallinen ja houkutteleva suojapaikka saattaakin muuttua hetkessä surmanluukuksi. Eteen tulevat tapahtumat käydään läpi lyhyiden tekstiseikkailumaisten valintatilanteiden kautta, joista hyvän tuurin sattuessa palkkioksi voi saada joko täydennystä varusteisiin tai vaikkapa energiaa takaisin. Tehdyillä valinnoilla voi myös olla kauaskantoisia seurauksia. Kun pelaaja vihdoin saavuttaa huipun kaikkensa antaneena, lyö peli vielä kierrepallon eteen: alaskin pitäisi päästä. Maisemien ihailu jääköön toiseen kertaan – ei muuta kuin rinkka selkään ja happivajeisena etsimään nopeinta reittiä alas ennen kuin voimat ehtyvät lopullisesti.

on kelpo ajanvietettä roguelike peleistä pitäville. Kiipeily alkaa helposti, mutta vaikeutuu hyvin nopeasti, ellei reittejään ja valintojaan punnitse ajatuksella. Ensimmäisen ja helpoimman vuoren valloitettuani ja alas päästyäni olivat käteni jäätyneet täysin, mikä vaikeutti huomattavasti seuraavalle vuorelle nousemista. Huhtikuun puolenvälin tienoilla peli saa 2.0-päivityksen, jonka luvataan lisäävän mukaan mm. sivutehtäviä, uusia monipuolisempia tapahtumia, syvemmän hahmonpäivityksen ja kiipeilijätiimit, sekä varsinaisen tarinan peliin kiipeilyn ohelle.

Pastellinsävyinen skeittipeli koko perheelle – arvostelussa OlliOlli World Kommentit pois päältä artikkelissa Pastellinsävyinen skeittipeli koko perheelle – arvostelussa OlliOlli World

OlliOlli World

OlliOlli World (PC)

7 / 10
Hyvää Visuaalisesti hienosti toteutettu. Pelihahmon muokattavuus tarpeeksi laaja. Musiikit plussaa. Ideana skeittipeli on hyvä ja tarina toteutus onnistunut. Vaikeusastetta löytyy aloittelijoille ja kokeneillekin puurtajille Huonoa Pelimekaniikkaa "yksinkertaistettu" niin, että pelissä pärjää pelkällä vasemmalla ohjaimen tatilla. Ohjattavuus kuitenkin iso miinus ja ohjain asetuksia ei pystynyt muuttamaan mieleisikseen.

on rullalautailu-hyppely peli, joka on jatko-osa aiemmille OlliOlli peleille. Se on aiempien osien tapaan 2D tasopeli, mutta elävämmällä ja kolmiulotteisella taustalla. OlliOlli World on visuaalisesti hienosti toteutettu pastellinsävyinen rullalautailu kokonaisuus. Pelissä edetään pelilaudalla suorittaen kenttiä, joissa on eri tasoisia haasteita, joten peliä voi pelata aloittelijat ja kokeneimmillekin pelien puurtajille löytyy haastetta.

Peliin on tuotu tarinallinen konsepti ja lähestymistapa kenttien läpiviemiseen, joka toimii loistavasti kera omalaatuisten musiikkien, tutoriaalien ja lentävien loksautuksien, joita voi halutessaan ohittaa. Pelissä saa hyvät puitteet muokata omaa pelihahmoaan omansa näköiseksi jo heti alussa, mutta pelissä on myös paljon avattavaa materiaalia. 2D-konsepti ja kenttien syvyysvaihtelut, jotka vaikuttavat tason läpipelaamiseen on toimiva nopeutuvan temmon kanssa, joskin kenttien ns. samankaltaisuus voi käydä pidemmän päälle puuduttavaksi.

OlliOlli Worldin pelimekaniikka on yksinkertaista, mutta niinkin yksinkertaista, että se on pelin suurin miinus. Pelin kaikki temput tehdään ohjaimen yhdellä ohjainsauvoista, ja samalla ohjaussauvalla hypätään. Se menee ainakin allekirjoittaneella erittäin sekavaksi, etenkin vauhdin kiihtyessä. Kontrolleja ei voi muokata mieleisikseen, vaan pelin ohjaus mekaniikka on omaksuttava. Pelin -versio ei toimi ilman ohjainta, joten sellainen vaaditaan jotta peliä voi edes pelata.

Peli on visuaalisesti erittäin houkutteleva ja hieno, mutta ensimmäinen pelikokemus jätti kaksijakoiset mietteet pelimekaniikan takia. Pelin tarinaan on kuitenkin helppoa päästä sisään ja sen eri tasoiset kentät tuovat peliin mukavasti haastetta. Peli myös haastaa sinua parantamaan tason aikana saamaasi pistemäärää, sillä näet muidenkin pelaajien saamat pisteet, jolloin pieni kilpailuvietti sijoituksista herää.

Kehittäjä: Roll7, Julkaisija: Private Division, Julkaistaan: 9.2.2022