Erikoisella tavallaan kiehtova dinoräiskintä – arvostelussa ExoprimalKommentit pois päältä artikkelissa Erikoisella tavallaan kiehtova dinoräiskintä – arvostelussa Exoprimal
HyvääHelpot kontrollit. Tarina. Hahmo ovat hauskoja, sekä mieleenpainuvia. HuonoaLiian itseääntoistava. Tiimiriippuvainen. Riipaisee lopulta melkoisen summan rahaa uuden kontentin vuoksi, joka silti toistaa liikaa itseään.
Exoprimal on Capcomin juuri julkaistu kolmannen persoonan PvEvP tiimiräiskintä peli, jossa pelaajien vastustajiksi asettuvat toisten pelaajien lisäksi koneohjatut miljoonat dinosaurukset. Vaikka Exoprimal tarjoileekin intensiivistä räiskintää, löytyy siitä myös tarina, jonka avulla pelaajalle selviää miten ja miksi kaikki tapahtui.
Pelaaja ajautuu iskuryhmänsä kanssa aikaportaalin kautta autiolle saarelle, jota hallitsee julma tekoäly, joka heittelee pelaajaa suuntaan ja toiseen dinosaurusten syötäväksi. Pelaajat jaetaan kahteen viiden hengen joukkueeseen, joissa he pelaavat exopukuisia taistelijoita. He voivat olla joko vahingontekijöitä, tankkeja tai parantajia. Kaikilla rooleilla on tärkeä osa tiimissään, joten kaikkia kannattaakin olla mukana. Jos jokin rooli ei sovi sinulle, ei hätää sillä voit vaihtaa rooliasi kesken pelin. Exopukujensa ansioista pelaajat saavat käyttöönsä erilaisia kykyjä, joita pelin edetessä voi kehittää tehokkaammaksi kykypisteiden avulla. Pelaaja saa itse valita millaiset päivitykset sopivat omaan pelityyliinsä tai tiiminsä auttamiseen. Exoprimal on todella tiimiriippuvainen peli, jonka vuoksi kavereiden kanssa pelaaminen osoittautuu huomattavasti mukavammaksi ja voitokkaammaksi pelikokemukseksi kuin tuntemattomien kanssa säheltäminen.
Pelit alkavat erilaisilla tehtävillä, joita suorittaessa pelaajat taistelevat dinosaurusten lisäksi aikaa vastaan. Pelin alkuvaiheilla pelaajat eivät vielä kohtaa toisiaan, mutta viimeisen tehtävän koittaessa pelaajat saavat vähän PvP meininkejä aikaiseksi. Niin kuin monessa pelissä, on Exoprimalissakin ilmainen, sekä maksullinen battle pass, jonka avulla pelaaja voi saada itselleen kosmeettisia tavaroita. Myös visaa vinguttamalla niitä voi ostaa lisää.
Tarinallisesti pelillä on paljon annettavaa. Pelissä on paljon hienoja elokuvallisia kohtauksia, mitä enemmän peliä pelaat, sitä enemmän nappaat tietoa, jota voit syöttää analyysikarttaan, se taas avaa sinulle lisää välivideoita. Kartan avulla pystyt siis tutkailemaan vapaaehtoisesti näitä välikohtauksia, mutta pakolliselta materiaalilta ei vältytä sillä joskus pelin alkaessa tai loppuessa ruudulle välähtää ohittamaton kohtaus. Tadaa! Se saattaa tuottaa sinulle tai kanssaeläjillesi harmaita hiuksia ja tekisi mieli lopettaa ennen kuin edes kunnolla aloittikaan.
Exoprimal alkaa nopeasti toistamaan itseään, joten pelaajasta saattaa alkaa tuntumaan siltä että hanskojen heittäminen tiskiin voisi olla parempi vaihtoehto kuin kyntää samaa peltoa tunnista toiseen. Pelin julkaisua kannattaa kuitenkin pitää alustavana, sillä siihen on tulevien päivitysten myötä tulossa uutta kontenttia.
Yhtenä kompastuskivenä pidän myös Exoprimalin kuudenkymmenen euron hintalappua, onko pelaaja valmis kuluttamaan sen verran rahaa itseään toistavaan kontenttiin ja uskoon mielenkiintoisemmasta tulevasta. Vai onko Exoprimal tarpeeksi priimaa omalla erikoisella tavallaan. Peli ei ole täysin surkea ilmestys, se ei vain ylitä odotuksia kiinnostavan konseptin avulla. En suosittele Exoprimalia täydellä hinnalla, mutta alelaariin päätyessään se saattaa jonkun tylsän illan pelastaa.
HyvääMahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. HuonoaWorld Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. YhteenvetoMonipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!
Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut Street Fighter 6 kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.
Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There's always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.
Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit
Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.
World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.
Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.
Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.
Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa
Street Fighter 6: World Tour
Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.
Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.
Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).
Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.
Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa
Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?
Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.
Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.
Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi
Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.
World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.
Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.
Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan
Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.
Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.
Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.
Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.
Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, PlayStation 4
Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:
HyvääTarina. kuumottava tunnelma. Taistelusysteemi. Koukuttavat puzzlet. Onnistunut päivitys nykykoneille.
HuonoaMuutama mitätön pikkuvirhe siellä täällä. Pakko katsoa pelisession jälkeen jotain väkisin hauskaa keventääkseen kuumottavaa tunnelmaa.YhteenvetoCapcom on onnistunut mestarillisesti luomaan remaken rakastetusta Resident Evil-paahdosta, jo aiemmin hyväksi havaitulla linjallaan.
Capcom toi kulttimainetta niittäneen Resident Evil 4-kauhupelin uudelle sukupolvelle aikakautena, jolloin remakejen suosio on lähes räjähtänyt käsistä. Mitä elokuvateollisuus edellä, sitä peliteollisuus perässä. Peliteollisuus kuitenkin onnistuu tässä tehtävässä huomattavasti paremmin, siitä elävänä todisteena käyköön myös tämän päivän arvostelun kohde – Resident Evil 4
Suosikkipelin uusversion tarina on sarjan vanhoille veteraaneille tuttua kauraa, mutta uusille pelaajille hämärän peitossa, joten kiteytetäänpäs se mahdollisimman lyhyeen tässä vielä ennen itse asiaan siirtymistä.
Täpärän pelastumisen jälkeen jatkavat Leon S. Kennedy ja Ashley Graham tutkimusmatkaansa Los Illuminados -kultin hallitsemissa paikoissa. Tutkimustyö vie heidät vanhaan linnaan, hylättyihin kaivoksiin ja moniin muihin kutkuttaviin paikkoihin täynnä tartunnan saaneita kyläläisiä, mielipuolisia kultin jäseniä ja muita vihollisia. Las Plagasista tarttunut loinen on vaikuttanut elollisiin olentoihin järkyttävällä tavalla, minkä takia Leon ja Ashely joutuvat alituisiin vaaratilanteisiin. Peli ei ole kuitenkaan pelkkää taistelua, sillä toimintaa rytmitetään kiehtovilla pulmatilanteilla ja mysteerien ratkomisilla. Nämä ovatkin oivallisia tilanteita purkamaan kauhun aiheuttamaa jännitystä ja stressiä, joka kuuluu olennaisesti osana pelisarjan luonteeseen.
On kaikki niinkuin ennenkin, mutta elinvoimaisempana
Jos jollekin ei ole Resident Evilin maailma tuttua ja huolen aiheena on se, että mitenkäs minä nyt voin rueta pelailemaan jotakin nelososaa tässä kesken kaiken, kun osat 1-3 ovat vielä kesken. No eipä hättää! Tämäkin osa pelisarjasta on täysin itsenäinen teos, joten menneitä tarinoita on turha murehtia päästäkseen sisään pelin tarinaan. Ja tämä tarina kyllä vetää pelaajan sisään lähes heti niin, että heilahtaa.
Ensivaikutelma RE4:ta tovi pelatessa on se, että nyt on kyllä saatu vanha suosikki näyttämään ja tuntumaan niin uskomattomalta, että ei tosikaan! On kaikki niin kuin ennenkin, kuten J.Karjalainenkin tapaa lauleskella, mutta siltikin, kaikki ympärillä näyttää ja tuntuu niin elinvoimaiselta, että itsekin tuntuu nuortuvan ohjain kädessään takaisin vuoden 2005 tasolle. Siinä iässä äitini piti muuten kovan huolen, ettei tällaisia teoksia hänen vahtivuorollaan kovin helpolla pelata, joten alkuperäiseen RE4-versiointiin olen päässyt tutustumaan vasta myöhemmällä iälläni. Tosin enpäs minä GameCubeakaan omistanut, jolle siis kyseinen peli on aikoinaan ensimmäisenä julkaistu, että sikäli! Toki pieniä hiuksenhienoja muutoksia pelissä voi havaita, esimerkiksi vihollisten suhteen.
Graafisesti RE4 on siis varsin onnistunut teos, eikä sen suhteen juurikaan jää mitään turhempia mutinoita mieleen. Kontrollit ovat selkeät ja niissä onkin mukana jonkinlaista hatunnostoa ihan alkuperäiselle versioinnillekin. Toki tällä kertaa Kennedyn herra osaa myös tehdä komeita torjuntojakin näitä edessämme uhoavia, saatanalliseksikin kutsuttavia vihulaisia vastaan. Vaikeusasteena pelatessani olin eräänlainen toisinajattelija, ja menin valitettavasti helpoimman kautta. Siltikin suuren vihollislauman edessä (ja niitähän usein laumoittain saapuikin) oli oma urakkansa pistää porukkaa matalaksi, etenkin kun dynamiiteista lähtien lenteli tavaraa päin naamaa. Puzzlet olivat haastavia toisinaan, eikä niitä enää kaikkia ulkoa voi muistaa.
Valdeloboksen kylässä kukaan ei kuule huutoasi
Tunnelmaltaan RE4 toimittaa kiitettävällä tasolla. Harvoin ainakaan omalla kohdallani nämä nykyäänkään menee niin tunteisiin, että pelisession jälkeen tekisi mieli laittaa pyörimään jotain välikevennystä telkkarista, tai soittaa vaikkapa omalle äidille, että miten olisi joku kiva iltasatu? RE4 onnistuu siinä, liekö kyse sitten siitä, että se palauttaa takaisin teini-iän traumoja, vai onko kyseessä vain puhtaasti niinkin perkeleellinen teos, että väkisinkin menee tunteisiin? Äänestän jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Capcom on onnistunut mestarillisesti luomaan remaken rakastetusta Resident Evil-paahdosta, jo aiemmin hyväksi havaitulla linjallaan. Tähän on selvästi käytetty aikaa ja asioita on hiottu erittäinkin karhealla paperilla. Joskus huomaa, kun sydän on ollut täysillä mukana pelikehityksessä. Siitä RE4 on meille uunituore elävä todiste.
Jos olet intohimoinen selviytymiskauhun ystävä, suosittelemme vahvasti, että marssit kohti pelikauppaa viikonlopun kunniaksi. Kuten se edellä mainittu äitinikin kuitenkin usein sitten tapasi sanoa periksi annettuaan:
”Parempi kait se on sitten tuollaisia pelata täällä kotona, entä luusuta tuolla pitkin kyliä”
