Ex-PlayStation-pomo varoittaa: Kuolemantuomio peliteollisuudelle on todellinen uhka Kommentit pois päältä artikkelissa Ex-PlayStation-pomo varoittaa: Kuolemantuomio peliteollisuudelle on todellinen uhka

Vaikka pelejä julkaistaan ennätysmäärät joka päivä, pelaajakunta ei kasva samaa tahtia. Ex-PlayStation-johtaja Shawn Layden on huolissaan. Hänen mielestä ongelmaa ei ratkaista pelkästään isoilla budjeteilla tehtyillä jatko-osilla ja aina vain tehokkaammalla hardwarella.

”Jos luotamme vain jättihitteihin päästäksemme läpi, se on mielestäni kuolemantuomio”, Layden toteaa Gordon Van Dyken, indie-julkaisija Raw Furyn perustajan, haastattelussa Gamescom Asiassa.

Ongelmana ovat Laydenin mukaan yhdeksännumeroiset kehityskustannukset, jotka karkottavat suuret julkaisijat ottamasta riskejä. Lopputuloksena on pelejä, joiden rahoitus perustuu myyntiennustuksille, ei niinkään pelin hauskuudelle tai innovatiivisuudelle.

”Saamme jatko-osia ja kopioita, koska rahat jakelevat sanovat 'No niin, jos tienasi näin paljon näin lyhyessä ajassa, niin minun Fortnite-kloonini voi tienata saman ajanjaksossa'”, Layden kuvailee. ”Pelimaailmassa vallitsee luovan voiman hiipuminen studioiden yhdistymisen ja korkeiden kehityskustannusten takia.”

Layden kommentoi VGC:lle myös hiljattain esiteltyä, kohua herättänyttä 700 dollarin Prota ja sen tarjoamia minimaalisia parannuksia. ”Olemme kehityksen tasanteella”, Layden totesi VGC:lle.

”Olemme hardwaren kehityksessä vaiheessa, jota itse kutsun 'vain koirat kuulevat eron'. Jos pelaat ja auringonvalo osuu ikkunasta televisioon, et näe mitään ray tracing -efektejä. Kaiken pitää olla optimoitua ja sinulla pitää olla 8K-näyttö pimeässä huoneessa nähdäksesi mitään.”

Laydenin mielestä konsolikilpailu on saavuttanut katon ja peliyhtiöiden tulisi kilpailla sisällöllä, ei teknisillä spekseillä. ”On aika tehdä todellinen resetti liiketoimintamallille, pelialan perusteille”, hän toteaa VGC:lle.

Layden ei ole ensimmäistä kertaa huolissaan alan tulevaisuudesta. Hän varoitti jo 2019 PlayStationilta lähtiessään isojen budjettien pelejä ja laitteiden jatkuvaa kallistumista kestämättömäksi kiertokuluksi. Hän painottaa myös, että ala tuottaa koko ajan enemmän rahaa ilman, että pelaajakunta kasvaa.

”Kyseessä on 250 miljardin dollarin globaali bisnes, mutta pelaajien määrä ei kasva samaa tahtia”, Layden toteaa Van Dyken haastattelussa. ”Saamme siis enemmän rahaa samoilta ihmisiltä. Tarvitsemme lisää pelaajia. Miten se onnistuu? Tarvitsemme enemmän pelientekijöitä.”

Layden ehdottaa yritysten tukevan nousevia kehittäjiä esimerkiksi Indonesiassa ja Intiassa. Vaikka monet murehtivat AA-pelien, indie-pelien ja jättibudjettien välimaaston, kuolemasta, osoittavat jotkin studiot edelleen menestystä tällä kilpailullisella alueella. Viime vuonna esimerkiksi , Dark Souls -vaikutteinen loot shooter, löysi yleisönsä. Tänä vuonna on vuorossa Warhammer 40,000: , joka on onnistunut luomaan upean näköisen pelin alle puolellla Doom Eternalin budjetista.

Vanhaa uutta pelikansalle – miksi remasterit valtaavat pelikaupat yhä uudelleen? Kommentit pois päältä artikkelissa Vanhaa uutta pelikansalle – miksi remasterit valtaavat pelikaupat yhä uudelleen?

Pelimaailmassa käydään paraikaa kuumaa keskustelua, kun huhut :n uusintaversiosta nostavat vanhan kysymyksen pintaan: miksi pelaajat saavat yhä uudelleen samoja pelejä uusilla kuorilla? Remasterit eli vanhojen pelien uudelleenjulkaisut ovat vallanneet uusien konsoleiden julkaisukalenterit, eikä suunta näytä muuttuvan.

Pelaajat kyllä valittavat uusien ideoiden puutteesta, mutta samaan aikaan ja myyvät miljoonia uusina versioina. Ristiriita on ilmeinen, monella meistä on näppäimistö toisessa ja lompakko toisessa kädessä. Kritisoimme, mutta ostamme silti.

Kaikki remasterit eivät ole kuitenkaan samanarvoisia. sai kunnollisen graafisen kasvojenkohotuksen ja säilytti silti alkuperäisen kömpelyytensä, joka teki siitä hurmaavan. GTA V taas on julkaistu jo kolmelle konsolisukupolvelle lähinnä pienin viilauksin, uusi versio näyttää lähinnä siltä, miltä vanha muistoissa näytti.

Remasterit ratkaisevat kyllä yhden ongelman: vanhoja pelejä on vaikea pelata ilman vanhaa konsolia tai epäluotettavaa emulaattoria. Mutta samalla pelaaja maksaa usein uudelleen pelistä, jonka jo kerran osti. Esimerkiksi Oblivionin ostaminen kolmatta kertaa voi kirpaista, vaikka sydän sanoo kyllä, järki saattaa huutaa ei.

Peliala vertautuu usein Hollywoodiin, jossa supersankarit palaavat valkokankaalle yhä uusissa versioissa. Mutta siellä tarina muuttuu, ohjaaja vaihtuu, ja vanhat leffat löytyvät hyllystä tai suoratoistosta. Peleissä taas uusintajulkaisut ovat usein teknisesti välttämättömiä, vanha peli ei yksinkertaisesti enää toimi uudella raudalla.

Ehkä pelialan tulevaisuus löytyy Fortniten kaltaisista elävistä peleistä, jotka päivittyvät ajan myötä sen sijaan, että ne julkaistaan uudelleen. Mutta niin kauan kuin sama peli tuo uutta rahaa vanhalla sisällöllä, uusintajulkaisut tulevat jatkumaan ja me pelaajat todennäköisesti ostamme ne taas kerran.