Teknologia

Maailman ensimmäinen täysin itsenäinen tekoälyagentti esiteltiin Kiinassa Kommentit pois päältä artikkelissa Maailman ensimmäinen täysin itsenäinen tekoälyagentti esiteltiin Kiinassa

Kiinalaiset ohjelmistoinsinöörit ovat kehittäneet tekoälyagentin, jota he kutsuvat ”maailman ensimmäiseksi” täysin itsenäiseksi tekoälyksi. Manus-niminen tekoälyagentti pystyy suorittamaan monimutkaisia tehtäviä itsenäisesti ilman ihmisen ohjausta.

Toisin kuin tekoälybotit kuten ChatGPT, Googlen Gemini tai Grok, jotka tarvitsevat ihmisen syötettä toimiakseen, Manus voi tehdä päätöksiä ja suorittaa tehtäviä itsenäisesti. Tekoälyagentti ei siis välttämättä odota ohjeita tehdäkseen jotain.

Jos käyttäjä esimerkiksi pyytää ”Etsi minulle asunto”, Manus voi tehdä tutkimusta, arvioida useita tekijöitä (kuten rikollisuustilastoja, säätä ja markkinatrendejä) ja tarjota räätälöityjä suosituksia.

Yhden tekoälymallin sijaan Manus toimii kuin johtaja, joka hallinnoi useita erikoistuneita aliagentteja. Tämän ansiosta se voi käsitellä monimutkaisia, monivaiheisia työnkulkuja saumattomasti.

Lisäksi tekoälyagentti voi työskennellä asynkronisesti eli suorittaa tehtäviä taustalla ja ilmoittaa käyttäjille vain, kun tulokset ovat valmiita, ilman jatkuvaa ihmisen valvontaa.

Tämä on merkittävä kehitysaskel, sillä useimmat tekoälyt ovat tähän asti olleet vahvasti riippuvaisia ihmisten aloittamista tehtävistä. Manus edustaa siirtymistä kohti täysin itsenäistä tekoälyä, mikä herättää sekä innostavia mahdollisuuksia että vakavia huolia työpaikkojen katoamisesta ja vastuukysymyksistä.

Mielenkiintoista on, että Manus ilmestyy vain hieman yli vuosi DeepSeekin julkaisun jälkeen vuonna 2023. DeepSeekiä pidetään laajalti Kiinan tekoälyn ”Sputnik-hetkenä”.

Joidenkin mielestä Manuksen ilmaantuminen haastaa käsityksen, että Yhdysvallat olisi kiistaton johtaja kehittyneessä tekoälykehityksessä. Se viittaa siihen, että Kiina on saavuttanut ja mahdollisesti ohittanut kilpailijansa kehittämällä aidosti itsenäisiä tekoälyagentteja.

Manus ei ole tiimille pelkkä älyllinen saavutus, vaan sillä voi olla kriittisiä todellisen maailman sovelluksia, mukaan lukien rekrytointi. Tässä roolissa Manus voi itsenäisesti analysoida ansioluetteloja, ristiinviitata työmarkkinatrendejä ja tuottaa optimaalisia palkkauspäätöksiä, täydellisine analyyseineen ja raportteineen.

Toinen mielenkiintoinen sovellus voisi olla ohjelmistokehitys, jossa Manuksen kaltaiset agentit voivat nopeasti rakentaa ammattimaisen verkkosivuston alusta alkaen. Agentti voi myös kerätä tarvittavat tiedot sosiaalisesta mediasta, ottaa verkkosivuston käyttöön ja ratkaista itsenäisesti teknisiä ylläpito-ongelmia.

Toisin kuin muut tunnetut tekoälyt, Manus voisi edustaa todellista uhkaa ihmistyöntekijöille, koska se pystyy korvaamaan heidät eikä vain tehostamaan heidän työtehoaan. Tämä herättää ongelmallisia eettisiä ja sääntelykysymyksiä sen käytöstä.

Mahdollisen massiivisen työttömyyden lisäksi herää kysymys, kuka olisi vastuussa, jos tekoäly tekee itsenäisesti kalliin virheen. Sääntelyviranomaiset ympäri maailmaa eivät ole tällä hetkellä valmiita käsittelemään täysin itsenäisiä tekoälyagentteja.

Piilaakson johtavat teknologiayritykset ovat perinteisesti olettaneet, että ne hallitsevat tekoälyä asteittaisten parannusten avulla. Manus täysin itsenäisenä järjestelmänä muuttaa pelikenttää ja herättää pelkoja siitä, että Kiina saattaa saavuttaa merkittävän edun tekoälyyn perustuvilla toimialoilla.

.

Kun tekoäly alkaa v*tuttamaan – näin ihmiset palaavat analogiseen elämään Kommentit pois päältä artikkelissa Kun tekoäly alkaa v*tuttamaan – näin ihmiset palaavat analogiseen elämään

Kun tekoäly hiipii koteihin, taskuihin ja työpäiviin, osa ihmisistä tekee täyskäännöksen: ruudut kiinni ja kädet saveen, lankaan tai kirjaan. Ilmiötä kutsutaan analogiseksi elämäntyyliksi, eikä kyse ole pikaisesta digipaastosta vaan tietoisesta hidastamisesta maailmassa, jossa algoritmi ajattelee puolestamme.

Trendin kasvua on vaikea mitata tarkasti, mutta merkit ovat selviä. Yhdysvaltalaisen askarteluketju Michael’sin mukaan “analogisiin harrastuksiin” liittyvät haut ovat kasvaneet puolessa vuodessa 136 prosenttia. Ohjatut askartelupaketit myivät vuonna 2025 peräti 86 prosenttia enemmän, ja erityisesti niin sanotut mummoharrastukset, kuten neulominen, ovat räjähtäneet suosioon. Lankapaketit nousivat haussa huimat 1 200 prosenttia yhdessä vuodessa.

Monille analogisuus on vastalääke doomscrollaukselle ja tekoälyn tuottamalle sisällölle, joka tuntuu toistavalta ja sieluttomalta. 25-vuotias Shaughnessy Barker Kanadasta on vienyt ajatuksen pitkälle: hänellä on lankapuhelin, kasettikokoelma ja käsin kirjoitettuja kirjeitä. “Internetissä kaikki on nykyään tehty voittoa varten, ei iloksi”, Barker tiivistää ja kutsuu itseään suoraan tekoälyn vastustajaksi.

Myös CNN:n toimittaja Ramishah Maruf testasi analogista elämää palaamalla kahdeksi päiväksi 1990-luvulle: ei älypuhelimia, ei Alexaa, ei tekoälyä. Tilalle tulivat kirjat, neulominen ja filmikamera. Kokemus paljasti, ettei analogisuus tarkoita teknologian vihaamista, vaan sen rajaamista – päätöstä siitä, kuka kerää tietoa kenestä ja milloin.

Analoginen trendi ei todennäköisesti syrjäytä tekoälyä, mutta se muistuttaa yhdestä asiasta: joskus merkityksellisintä ei ole tehokkuus tai älykkyys, vaan se, että saa tehdä jotain hitaasti, käsin ja ilman kirkkaan sinistä ruutua.

Tekoälykin voi “nähdä” optisia illuusioita ja paljastaa aivoistamme yllättäviä asioita Kommentit pois päältä artikkelissa Tekoälykin voi “nähdä” optisia illuusioita ja paljastaa aivoistamme yllättäviä asioita

Ihmiset eivät aina näe maailmaa sellaisena kuin se on. Kuun koko näyttää suuremmalta horisontissa kuin korkealla taivaalla, vaikka etäisyys pysyy samana. Nyt tutkijat ovat huomanneet, että jotkut tekoälyt voivat erehtyä samoista optisista illuusioista kuin mekin. Tämä antaa uuden näkökulman siihen, miten aivomme käsittelevät näköhavaintoja.

Japanilaiset tutkijat testasivat PredNet-nimistä syväverkkoa illuusioilla, kuten pyörivillä “käärmeillä”, jotka näyttävät liikkuvan, vaikka kuva on täysin staattinen. Yllättäen tekoäly erehtyi samoista kohdista kuin ihmiset, tukien teoriaa siitä, että aivomme ennakoivat liikettä ennen kuin näemme sen. Erotkin löytyivät: kun ihmiset keskittyvät yhteen kohtaan, muu liike näyttää pysähtyvän, mutta PredNet näkee kaiken liikkuvana kerralla.

Toisaalla australialaiset tutkijat yhdistivät kvanttifysiikkaa tekoälyyn mallintaakseen, miten ihminen voi nähdä esimerkiksi Rubin-vaasin joko maljakoksi tai kahdeksi profiiliksi. Tekoäly vaihteli tulkintojen välillä aivan kuten ihmiset, mikä antaa viitteitä siitä, miten aivomme tekevät päätöksiä epävarmoissa tilanteissa.

Tutkimus ei tarkoita, että aivomme olisivat kvanttisia, vaan että tietyt päätöksentekoprosessit voidaan ymmärtää paremmin kvanttimekaniikan avulla. Lisäksi ilmiöstä voi olla apua, kun suunnitellaan, miten avaruusmatkailijat näkevät maailman painottomuudessa. Näyttäisi siltä, että näkökokemuksemme muuttuu, kun silmämme eivät voi arvioida etäisyyksiä maan vetovoiman mukaan.

Vaikka tekoäly ei vieläkään näe maailmaa aivan kuin me, sen avulla voimme ymmärtää, miksi aivomme tekevät oikoteitä ja miksi joskus “näemme harhoja”. Se on kuin katselisimme omaa näköjärjestelmäämme peilistä ja tekoäly on peili, joka ei valita.