”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6 Kommentit pois päältä artikkelissa ”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6

Kimberly ja vastustaja väriroiskeisessa taistelukuvassa
8.5 / 10
Hyvää Mahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. Huonoa World Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. Yhteenveto Monipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!

Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.

Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There’s always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.

Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit

Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.

World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.

Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.

Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.

Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa

Street Fighter 6: World Tour

Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.

Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.

Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).

Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.

Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa

Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?

Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.

Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.

Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi

Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.

World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.

Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.

Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan

Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.

Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.

Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.

Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.

Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, & 5 -konsoleille sekä Steamille.

Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:

Street Fighter 6 -pelin hahmokaarti sai kolme lisäystä

Street Fighter 6 -taistelupelissä legendat luovat oman tarinansa – katso uusi esittelyvideo

Makustele lisää trailerilla:

Arvostelussa käytettyjä lähteitä: PlayStation Capcom

MindsEye yrittää uutta nousua – päivitys ulkona ja hinta alas Kommentit pois päältä artikkelissa MindsEye yrittää uutta nousua – päivitys ulkona ja hinta alas

Viime vuoden flopiksi leimattu yrittää nyt paluuta parrasvaloihin. Kehittäjä on julkaissut uuden Blacklisted-päivityksen ja samalla laskenut pelin hintaa houkutellakseen pelaajia takaisin Redrock Cityyn.

Uusi päivitys tuo mukanaan lyhyen tarinatehtävän, jossa pelaaja astuu palkkamurhaaja Julia Blackin rooliin. Tehtävässä metsästetään rikollisverkostoa, joka repii yritystä hajalle, eikä piiloviesti jää kovin hienovaraiseksi. Alun perin -yhteistyöksi suunniteltu sisältö näkyy rakenteessa, jossa on avoimia lähestymistapoja, useita kohteita ja läpäisy alle tunnissa.

Samalla pelin hintaa on pudotettu pysyvästi. Standard-versio maksaa nyt noin 35.49 euroa ja Deluxe noin 48.99 euroa. Kehittäjän mukaan nyt olisi täydellinen hetki hypätä mukaan, sillä peliin on lisätty vuoden aikana parannuksia ja uutta sisältöä.

Keskeinen osa tulevaisuutta on Arcadia-tila, joka tarjoaa pelaajien itse tekemiä tehtäviä, haasteita ja muuta lisäsisältöä. Ideana on rakentaa pelille pitkäikäinen ekosysteemi, vähän samaan tapaan kuin jotkut muut pelit ovat onnistuneet tekemään.

Alku ei kuitenkaan lupaa vielä ihmeitä. Steamissa pelaajamäärät ovat pysyneet hyvin matalina, mikä kertoo, ettei kiinnostus ole ainakaan toistaiseksi räjähtänyt. Taustalla painavat edelleen pelin vaikea julkaisu, bugit ja vaisu vastaanotto.

MindsEye on Leslie Benziesin johtama projekti, ja sen vaikutteet -tyylistä näkyvät selvästi. Nyt katseet ovat siinä, onnistuuko peli tekemään samanlaisen nousun kuin aikoinaan vai jääkö tämä yritys vain laimeaksi uusinnaksi.

Vain viidesosa Crimson Desertin pelaajista edennyt tarinassa puoleenväliin Kommentit pois päältä artikkelissa Vain viidesosa Crimson Desertin pelaajista edennyt tarinassa puoleenväliin

on yksi vuoden puhutuimmista peleistä, mutta tuoreiden tilastojen perusteella pelaajat eivät tunnu kiirehtivän sen tarinan pariin. Vain noin 20–22 prosenttia pelaajista on edennyt pelin pääjuonessa puoliväliin asti ja se kertoo yhdestä asiasta: tekemistä riittää.

-saavutusten mukaan vain 22,1 % pelaajista on saavuttanut pelin seitsemänteen lukuun liittyvän merkkipaalun. :llä lukema on lähes sama, noin 20 %. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtaosa pelaajista harhailee yhä pelin alkupuolella, todennäköisesti ihan omasta tahdostaan.

Taustalla on pelin massiivinen avoin maailma, joka houkuttelee tutkimaan jokaista metsää, kylää ja sivupolkua. Kehittäjä onkin panostanut erityisesti tekemisen määrään. Esimerkiksi pelin parissa lähes 200 tuntia viettänyt pelaaja kertoi saavuttaneensa kaikki saavutukset, mutta silti sivutehtäviä jäi vielä kymmeniä tunteja jäljelle.

Kaikki eivät kuitenkaan pidä tätä pelkästään hyvänä asiana. Myös kehittäjän johto on myöntänyt, että pelin tarina olisi voinut olla vahvempi. Sama viesti kuuluu näyttelijäkaartista. Juoni ei ehkä loista, mutta maailma ja tekemisen vapaus paikkaavat puutteita.

Ilmiö ei ole täysin uusi. Monet avoimen maailman pelit, kuten ja , ovat aiemmin osoittaneet, että pelaajat viihtyvät usein paremmin tutkimassa kuin juoksemassa tarinaa läpi. Crimson Desert näyttää jatkavan tätä perinnettä ehkä jopa äärimmilleen asti.