”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6 Kommentit pois päältä artikkelissa ”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6

Kimberly ja vastustaja väriroiskeisessa taistelukuvassa
8.5 / 10
Hyvää Mahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. Huonoa World Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. Yhteenveto Monipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!

Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut Street Fighter 6 kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.

Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There’s always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.

Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit

Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.

World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.

Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.

Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.

Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa

Street Fighter 6: World Tour

Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.

Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.

Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).

Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.

Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa

Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?

Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.

Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.

Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi

Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.

World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.

Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.

Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan

Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.

Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.

Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.

Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.

Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, PlayStation 4 & 5 -konsoleille sekä Steamille.

Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:

Street Fighter 6 -pelin hahmokaarti sai kolme lisäystä

Street Fighter 6 -taistelupelissä legendat luovat oman tarinansa – katso uusi esittelyvideo

Makustele lisää trailerilla:

Arvostelussa käytettyjä lähteitä: PlayStation Capcom

Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei Kommentit pois päältä artikkelissa Kylmän hiljaisuuden kosto -arvostelussa Ghost of Yotei

Ghost of Yotei on Sucker Punchin kunnianhimoinen paluu samuraiseikkailujen maailmaan. Se sijoittuu yli kolmesataa vuotta Ghost of Tsushiman tapahtumien jälkeen, 1600-luvun Ezoon, nykyiseen Hokkaidoon, jossa luonto, mytologia ja kosto kietoutuvat yhteen. Pelaaja astuu Atsun, palkkasoturin ja viimeisen perheensä jäsenen saappaisiin, kun tämä palaa kostamaan Yotein kuusikon teot.

Heti ensiminuuteista alkaen peli tekee selväksi, ettei kyse ole vain miekkojen kalistelusta. Ghost of Yotei on rauhallinen ja mietiskelevä, mutta hetkittäin raivokas kokemus, kuin rauhallinen sumi-e-maalaus, jonka pintaa sota repii rikki..

Pelimaailma ja tunnelma

Ezo eli feodaaliajan Hokkaido on yksi pelin suurimpia vahvuuksia. Lumiset vuoret, lumimyrskyissä on pakko hakea suojaa tai riski jäätyä hengiltä kasvaa, usvaiset metsät jotka kätkevät mytologisia hahmoja ja jäiset järvet jotka heijastavat pohjoisen kylmää kauneutta tuntuvat elävältä ja hengittävältä. Päivän- ja vuorokaudenvaihtelut, sekä dynaamiset sääolosuhteet, kuten lumimyrskyt tuovat peliin selviytymisen elementin. Näiden yksityiskohtien ansiosta maailma tuntuu vaaralliselta ja todelliselta, mutta samalla meditatiiviselta. Unreal Engine 5 tekee visuaalisuudesta lähes valokuvantarkkaa, erityisesti valon ja varjon leikki bambujen lomassa tai auringon laskiessa Yotein vuoren taakse on pysäyttävän kaunis hetki.

Äänimaailma tukee tätä täydellisesti. Japanilaiset instrumentit, shamisen ja huilut luovat perinteisen, rauhoittavan taustan, kun taas tuulen ujellus ja lumen narskunta lisäävät luonnollisuutta. Kuulokkeilla pelattuna kokemus on lähes elämysmatka feodaaliajan Japaniin.

Tarina ja rakenne

Tarinankerronta ja rakenne pelin tarina etenee viiden Kiin-nimisen luvun kautta, joissa jokainen keskittyy moraalisiin valintoihin ja menneisyyden kohtaamiseen. Atsun matka ei ole vain koston, vaan myös sovituksen tie. Tarina on paikoin ennalta-arvattava, klassinen kostonkaari, jossa menneisyys ajaa sankarin väkivallan polulle, mutta vahva tunnelataus ja kulttuurinen konteksti pitävät mielenkiinnon yllä.

Erityisesti sivutehtävät laajentavat maailmaa ja rikastuttavat kokonaisuutta .Ne tuovat esiin Hokkaidon kansantarinoita ja Ainu-kulttuurin elementtejä, ja osa niistä päättyy kohtaamisiin legendaaristen henkien kanssa. Nämä hetket eivät ole vain taisteluita, vaan myös emotionaalisia tutkielmia ihmisen ja luonnon suhteesta.

Pelissä sivuhahmot jäävät paikoin ohuiksi, mutta Atsu on karismaattinen ja ristiriitainen päähenkilö, jonka sisäinen rauha on yhtä hauras kuin hänen miekkansa terä.

Taistelumekaniikka

Ghost of Yotein taistelujärjestelmä on hienostunut sekoitus tarkkuutta ja intensiivisyyttä. Peli ottaa vaikutteita Sekirosta ja Ghost of Tsushimasta, mutta säilyttää oman rytminsä. Väistöt, torjunnat ja iskujen ajoitus ovat avainasemassa, jossa jokainen virhe kostautuu. Atsulla on käytössään useita aseita: miekka, kaksiteräinen katana, keihäs, ketjusikeli ja massiivinen odachi. Jokaiselle aseelle on oma taitopuunsa, mikä kannustaa vaihtelevaan pelityyliin. Erityinen lisäsyvyys syntyy Atsun susikumppanista, joka kasvaa rinnalla ja auttaa sekä taisteluissa että selviytymisessä.

Spirit Essence -pisteillä voi kehittää yliluonnollisia kykyjä, kuten Spirit Dash ja Echo Strike, jotka tuovat taisteluihin näyttävyyttä ja taktiikkaa. Kontrollit toimivat saumattomasti ohjaimella, reaktio on tarkka, eikä edes intensiivisissä taisteluissa esiinny viivettä.

Hevonen, sinä loistelias apuri vai turha matkakumppani?

Hevonen on Ghost of Yoteissa kaksijakoinen kokemus. Sen rooli matkustamisessa on aluksi merkittävä, Ezossa liikkuminen ilman ratsua olisi tuskallisen hidasta, ja lumimyrskyissä hevosen avulla ehtii turvaan nopeammin. Hevosen toteutus on peliä jakava tekijä, minkä takia valitettavasti hevosen animaatiot jäävät jälkeen muun pelin viimeistellystä visuaalisuudesta. Ratsun liikkeet ovat ajoittain kulmikkaita, ja erityisesti käännöksissä tai esteiden yli hypätessä liike tuntuu jäykältä. Hevosen harjan ja hännän fysiikka ei myöskään tavoita samaa hienovaraisuutta, jota hahmoanimaatioissa muuten nähdään.

Tämä korostuu, kun vertaa hevosen käyttäytymistä esimerkiksi Ghost of Tsushiman ratsastusmekaniikkaan, joka tuntui dynaamisemmalta ja luonnollisemmalta. Lisäksi, kun pelaaja avaa “pikasiirtymä”-toiminnon, hevonen menettää helposti merkityksensä käytännöllisenä työkaluna. Lisäksi välillä hevonen katoaa kutsuttaessa, ilmestyy cutsceneihin väärään paikkaan tai jumittuu maastoon. Päivityksillä näitä on jo korjattu, mutta satunnaisia ongelmia esiintyy yhä.

Silti on mainittava, että hevosen äänet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa, kavionkopina, hengitys kylmässä ilmassa ja lumen pöllyäminen kavioiden alta on toteutettu upeasti. Animaatiot eivät siis pilaa kokemusta, mutta ne muodostavat selvän poikkeaman pelin muuten korkeasta teknisestä tasosta.

Tekninen toteutus

Ghost of Yotei on teknisesti vakuuttava. Ruutunopeus pysyy vakaana, vaikka raskaimmissa lumisadejaksoissa voi esiintyä hetkittäisiä notkahduksia. Grafiikan yksityiskohtaisuus ja valaistusefektit tekevät kuitenkin vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Käännöstyö suomeksi on pääosin onnistunut, joskin paikoin dialogi tuntuu kömpelöltä tai liiankin kirjaimelliselta. Tämä ei kuitenkaan heikennä kokonaisuutta merkittävästi, varsinkin jos peliä pelaa alkuperäisellä japaninkielisellä ääniraidalla.

Yhteenveto

Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa.


Kyseinen peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Arvostelu: Mallu Millie

9.5 / 10
Hyvää: + Hahmon sulava liike ja tarkat animaatiot + Monipuolinen asearsenaali ja taitopuut + Upeat maisemat, sää- ja valoefektit + Kulttuuriset viitteet Ainu-kansaan + Erilaiset pelitilat: Kurosawa, Watanabe, Miike + Taistelu on sulavaa ja palkitsevaa, ja erilaisten aseiden oikea käyttö tekee jokaisesta yhteenotosta jännittävän. + Opastava tuuli, joka toimii kompassinasi ei riko aikakauden immersiota + Maailmassa paljon tutkittavaa + Ääni efektit hahmon liikkuessa eri pinnoilla on huomioitu hyvin + Sivutehtävät ja taitopuut lisäävät syvyyttä ja tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja kehittää hahmoa Huonoa: - Joissain kohdissa hevonen tuntuu turhalta matkustustavaksi, kun saat auki "pikasiirtymä" - toiminnon auki - Suomeksi käännetyt tekstit ajoittain kömpelöitä - Hevosen animaatiot kömpelöt - Ohjaimen toimintoja hyödynnetty hyvin, mutta käyvät toistamiseen todella tylsäksi. Yhteenveto: Ghost of Yotei on samuraipelien uusi merkkipaalu. Ghost of Yotei on mestarillinen yhdistelmä taistelua, estetiikkaa, luonnon ja mytologian kulttuurista syvyyttä. Se ei tarjoa nopeaa toimintaa tai jatkuvaa ärsyketulvaa, vaan rakentaa kokemuksensa hiljaisista hetkistä, lumen peittämästä hiljaisuudesta ja hitaasti kypsyvästä kostosta. Vaikka hevosen animaatiot ja muutamat toistuvat sivutehtävät hieman laskevat kokonaisuuden täydellisyyttä, peli seisoo ylpeästi samuraipelien kärjessä. Sen maailma on yhtä aikaa julma ja kaunis, ja se kutsuu pysähtymään kuuntelemaan tuulta ja pohtimaan elämän ja kuoleman rajaa, ennen kun miekka taas laulaa. Tämä peli on yhtä aikaa visuaalisesti häikäisevä ja emotionaalisesti raskas. Se on ehdoton hankinta Ghost of Tsushiman, Sekiron tai Niohin ystäville, tai kenelle tahansa, joka haluaa kadota lumiseen hiljaisuuteen, jossa jokainen kavionkopina kantaa kaikuja menneisyydestä.

Unity paljasti merkittävän tietoturva-aukon Kommentit pois päältä artikkelissa Unity paljasti merkittävän tietoturva-aukon

Pelinkehittäjätyökalu Unity on paljastanut merkittävän tietoturva-aukon, joka vaikuttaa peleihin ja sovelluksiin, joita on kehitetty sen editorilla vuodesta 2017 lähtien. Aukko olisi voinut mahdollistaa haittaohjelman ajamisen ja luottamuksellisten tietojen varastamisen käyttäjän laitteelta, jos peli on rakennettu haavoittuvalla Unity Runtime -versiolla. Alustat, joita tämä koskee, ovat Android, Windows, Linux ja macOS.

Ei ole näyttöä siitä, että aukkoa olisi koskaan hyödynnetty, eikä käyttäjiin tai asiakkaisiin ole kohdistunut vaikutuksia. – Unityn yhteisö- ja viestintäjohtaja Larry Hryb rauhoitteli.

Yritys on kuitenkin julkaissut korjauksia kaikille Unity Editorin merkittävimmille ja pienemmille versioille alkaen versiosta 2019.1. Lisäksi Unity on julkaissut työkalun, joka korjaa jo julkaistut sovellukset takaisin vuoteen 2017.1 asti.

Kehittäjille suositellaan päivitysten lataamista, sovellusten uudelleenkääntämistä ja julkaisemista uudelleen turvallisuuden varmistamiseksi. Käyttäjiä kehotetaan pitämään laitteensa ajan tasalla, käyttämään automaattisia päivityksiä ja ylläpitämään ajantasaisia virustorjuntaohjelmia.

Microsoft Defender ja Valve ovat myös reagoineet. Defender on päivitetty tunnistamaan ja estämään haavoittuvuutta, ja Steamille on tuotu lisäsuojauksia. Jotkut pelinkehittäjät, kuten Obsidian, ovat poistaneet osan peleistään digitaalisilta myyntialustoilta varotoimenpiteenä.

Vaikka tilanne kuulostaa hurjalta, käyttäjät voivat huokaista helpotuksesta, tähän mennessä kukaan ei ole kärsinyt vahinkoa, ja Unity on reagoinut nopeasti.