”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6 Kommentit pois päältä artikkelissa ”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6

Kimberly ja vastustaja väriroiskeisessa taistelukuvassa
8.5 / 10
Hyvää Mahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. Huonoa World Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. Yhteenveto Monipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!

Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut Street Fighter 6 kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.

Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There’s always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.

Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit

Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.

World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.

Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.

Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.

Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa

Street Fighter 6: World Tour

Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.

Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.

Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).

Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.

Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa

Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?

Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.

Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.

Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi

Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.

World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.

Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.

Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan

Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.

Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.

Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.

Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.

Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, PlayStation 4 & 5 -konsoleille sekä Steamille.

Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:

Street Fighter 6 -pelin hahmokaarti sai kolme lisäystä

Street Fighter 6 -taistelupelissä legendat luovat oman tarinansa – katso uusi esittelyvideo

Makustele lisää trailerilla:

Arvostelussa käytettyjä lähteitä: PlayStation Capcom

Resident Evil Requiem sisältää kaksi pelattavaa päähenkilöä Kommentit pois päältä artikkelissa Resident Evil Requiem sisältää kaksi pelattavaa päähenkilöä

Capcom paljasti The Game Awards 2025 -tapahtumassa, että tulevassa Resident Evil Requiemissa nähdään kaksi pelattavaa päähenkilöä: uusi tulokas Grace sekä fanien kestosuosikki Leon S. Kennedy. Pelin ohjaaja Akifumi Nakanishi ja tuottaja Masato Kumazawa kertovat, että tarina on yksi yhtenäinen kokonaisuus, jossa pelaaja vuorottelee hahmojen välillä juonen edetessä ja välillä heidän tiensä myös risteävät.

Kaksikon roolit on rakennettu tietoisesti vastakohdiksi. Grace on kehittäjien sanoin Resident Evil -historian suurin pelkuri, ja hänen osionsa nojaavat raskaasti puhtaaseen selviytymiskauhuun. Leon taas on kokenut veteraani, jonka luvut painottuvat intensiiviseen toimintaan.

Pelikokemus tuntuu kuin hyppäisi kylmään altaaseen kuuman saunan jälkeen. – Nakanishi kuvailee pelin rytmiä osuvasti.

Tarkoitus on, että jännitys purkautuu toiminnassa ja palaa entistä voimakkaampana kauhujaksoissa.

Leonin hahmoa on lähestytty uudesta kulmasta. Pelaajien ei tarvitse tuntea sarjan aiempia osia, vaan riittää, että tietää Leonin olleen mukana Raccoon Cityn tapahtumissa. Nyt huomio on siinä, millainen mies hän on vuosien jälkeen. Kehittäjien mukaan Leon ei ole vain karismaattinen toimintasankari, vaan myös itsekriittinen ja kuivaa huumoria viljelevä hahmo, jonka kokemus näkyy sekä asenteessa että taistelutaidoissa.

Pelimekaniikan osalta Leonin osuudet ammentavat vahvasti Resident Evil 4:stä. Mukana on lähitaistelua, kamppailulajeja ja aiempaa dynaamisempaa toimintaa, kun taas Gracen pelaaminen muistuttaa enemmän Resident Evil 2:n hidasta ja ahdistavaa selviytymistä. Yhdistelmän tavoitteena on luoda tunne, jossa pelaaja on välillä turvassa ja välillä täysin aseeton ja juuri tämä kontrasti tekee Requiemista kehittäjien mukaan erilaisen kuin aiemmat osat.

Pienempänä, mutta huomiota herättävänä yksityiskohtana Leon huristelee pelissä Porsche Cayenne Turbo GT:llä, joka on Capcomin ja Porschen yhteistyönä räätälöity juuri Requiemia varten. Kehittäjät tosin vihjaavat pilke silmäkulmassa, että ajoneuvojen kohtalo Resident Evil -sarjassa ei ole perinteisesti kovin ruusuinen.

Resident Evil Requiem julkaistaan 27. helmikuuta 2026 PlayStation 5:lle, Xbox Series X|S:lle ja PC:lle. Jos kehittäjien lupaukset pitävät, luvassa on yhtä aikaa sarjan kauhistuttavin ja vapauttavin pelikokemus.

No Means Nothing – psykologista kauhua ja selviytymistä Kommentit pois päältä artikkelissa No Means Nothing – psykologista kauhua ja selviytymistä

Uusi psykologinen kauhupeli No Means Nothing on saapunut hiljattain Steamiin, ja sen idea on yhtä omaperäinen kuin koukuttava. Pelaaja oppii sanomaan “ei” samalla kun yrittää selviytyä elämästä. Tarinassa äiti antaa viisi päivää maksaa vuokra, ja pelaaja ottaa vastaan yksihuoneisen pakettityön, jonka rinnalle iskee ärsyttävä ystävä, joka ei suostu ottamaan vihjettä.

Peli sekoittaa arkea ja kauhua tyylillä, jossa pelaajan päätökset ja kyky asettaa rajat ratkaisevat selviytymisen. Anti-dating -elementti tuo humoristisen ja hieman ironisen otteen, kun pelaaja navigoi sosiaalisia tilanteita pelon ja kiireen keskellä.

No Means Nothing hyödyntää psykologista jännitystä ja tilanteiden absurdiutta, jolloin arjen pienistä asioista, kuten pakettien kuljettamisesta tai ystävän huomion kiertämisestä tulee henkisesti haastavia.

Tämä on omaperäinen vaihtoehto kauhugenrelle, jossa pelkkä hengissä pysyminen ei riitä, vaan pelaajan täytyy myös oppia sanomaan “ei” oikealla hetkellä. Peli yhdistää jännityksen, huumorin ja arkiset ongelmat tavalla, jota harvoin nähdään peleissä.