”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6 Kommentit pois päältä artikkelissa ”There’s Always Someone Stronger” – peliarvostelussa Street Fighter 6

Kimberly ja vastustaja väriroiskeisessa taistelukuvassa
8.5 / 10
Hyvää Mahdollisuuksia kustomoida peliä halutunlaiseksi. Elävä grafiikka. Pelaamisen monipuolisuus. Huonoa World Tourissa tappeluita ilmestyy eteen välillä liikaa. Ohjaimella pelattuna spesiaaliliikkeet olivat ensikertaa katutappeluita pelaavalle ylivoimaisen vaikeita. Yhteenveto Monipuolinen peli, joka tarjoaa elämyksiä erilaisille pelaajille. Tarinaa, taistelua ja haastetta!

Kesäkuun alussa konsoleille kolahtanut kutkuttelee myös tarinapeleistä innostuneen pelipeukaloita. Tässä arvostelussa esitellään hieman uuden Street Fighterin pelityylejä ja poraudutaan erityisesti uuteen tarinamoodiin.

Street Fighter 6 yhdistää melko perinteisesti toimintaa ja fantasiaa. Capcomilla on pitkä historia pelin kehityksessä sillä pelisarja on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Sarja tiivistyy Capcomin mukaan otsikon lauseeseen: ”There’s always someone stronger”. Tämä totisesti käy pelatessa ilmi, sillä tavoitteet nousevat ja panokset kovenevat sitä mukaa, kun pelissä kehittyy.

Street Fighter 6: pelitilat ja ohjaustyylit

Street Fighterissa pelaaja voi pelata fiiliksen mukaan erilaisia elämyksiä tarjoavilla pelitiloilla. Näitä ovat World Tour, Fighting Ground ja Battle Hub.

World Tour tuo esiin pelin tarinallisuuden ja pelaaja pääsee rakentamaan hahmoaan alusta lähtien mestari kisälli meiningillä. World Tour tarjoaa tarinallisuuden lisäksi paljon sivuaskareita, kaksintaisteluja ja joukkotappeluita. Fighting Groundissa pelaaja pääsee harjoittelemaan liikkeitä ja pelaamaan tutuilla, voimakkailla hahmoilla. Battle Hub jäi itselläni tällä kertaa kokematta, mutta kyseisellä alustalla pääsee pelaamaan onlinessa toisten pelaajien kanssa ja tekemään päivittäisiä tehtäviä.

Jos jossain kannattaa olla tarkkana niin ohjaustyylin valinnassa. Uuden opettelu kesken pelin voi viedä kallisarvoiset taistelut itselle häviöksi. Pelaaja voi valita Modernin, Dynaamisen tai Klassisen ohjaustyylin. Havaitsin, että Modernissa tyylissä tietyt liikkeet olivat helpommin toteutettavissa. Sen sijaan Klassisessa tyylissä iskut ja potkut olivat jollain tapaa loogisemmassa järjestyksessä näppäimissä, mutta mestareilta opittujen taitojen toteuttaminen oli haastavaa. Dynaamisen ohjaustyylin käyttö on rajoitettu vain tiettyihin otteluihin Fighting Groundissa.

Minkä tahansa ohjaustyylin pelaaja valitseekin, kannattaa samalla tyylillä pelata koko peli.

Street Fighter 6: Metro Cityn katukuvaa World Tourissa

Street Fighter 6: World Tour

Roolipeleistä ja pelihahmoista innostuneelle oli loogisinta aloittaa Street Fighter 6 -pelin pelaaminen sen tarinamoodista eli World Tourista. Pelaaja pääsee tutkimaan eri kaupunkeja, mutta saa nopeasti huomata, että liikkumistila on rajallinen. Pakokauhu meinasi iskeä avoimeen maailmaan tottuneelle, kun ymmärsin, että monien kauppojen ikkunat ovatkin pelkkää pikselimössöä. Selvisi kuitenkin, että pelihahmon reviiri laajenee pelin edetessä.

Tehtävät World Tourissa ovat monipuolisia. Niitä on perinteisistä laatikoiden availusta ja rahan keräilystä aina nouda-minulle-tämä-tavara-tyyppisiin sivutehtäviin asti. Pahiksia tosin joutuu ehkä liikaakin nyrkittämään jokaisen rakennuksen kulmalla. World Tourissa kannattaa varautua siihen, että oikeaa suoraa tulee selän takaa tuon tuosta. Lukuisat taistelut tosin mahdollistavat sen, että leveleillä pääsee kipuamaan nopeasti.

Onnistumisen kokemuksia tulee opetellessa mestareilta uusia taitoja, jotka perustuvat kyseisten mestareiden omaan taistelutyyliin. Tosin taitojen haltuunotto taistelutilanteessa tapahtui enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella. Xbox-ohjaimella mestareilta opittujen spesiaaliliikkeiden toteuttaminen on lähes kohtuuttoman vaikeaa (etenkin klassisella ohjaustyylillä).

Oliko World Tourista aloittaminen sittenkin virhe? Fighting Groundin kautta tutoriaalit olisivat saattaneet olla monipuolisemmat ja helpommat. Toki World Tour sisältää myös hyvät tutoriaalit ja Capcomin suositus on, että niin kokenut kuin aloittelijakin aloittaisi Street Fighter 6:n pelaamisen juuri World Tourista.

Street Fighter 6: Pelihahmo Chinatownissa mestari Chun-Lin opeissa

Urbaani kaupunki, Brasilian viidakko vai Chinatown?

Street Fighter 6 sisältää runsaasti erilaisia ympäristöjä. Niitä on aina Brasilian viidakosta yöllisen Lontoon katuihin. Grafiikat pelissä ovat virkistävän värikkäitä ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Niillä on onnistuttu luomaan erilaisia tunnelmia ja mahdollistettu autenttisuuden tuntu. Tällaiselle helposti pitkästyvälle pelaajalle Street Fighterin monipuoliset ympäristöt olivat mukava yllätys.

Peliä kannattaa ehdottomasti pelata hyvillä kuulokkeilla. Kaupungin äänet World Tourissa kuuluvat tällöin elävästi ympärillä. Muita hahmoja jututtamalla ja tarkkailemalla voi tehostaa tunnelmaan sujahtamista.

Luo oma, voimakas ja uniikki mestarisi

Street Fighter 6 World Tour antaa pelaajalle mahdollisuuden luoda täysin oma hahmo. Simsin tekijät voisivat ottaa tästä mallia! Hahmogeneraattorissa voisi helposti kuluttaa monta tuntia kasvonpiirteiden ja eri lihasryhmien kokoa editoidessa.

World Tourissa ideana on kehittää hahmo voimakkaaksi harjoittelemalla mestareiden opeissa uniikkeja taistelutaitoja. Dottie-pelihahmo liikkui sulavasti ja reagoi ohjaimen käskyihin nopeasti. Hahmolla ei ollut kovin ärsyttäviä maneereja, ja joitain liikkeitä, kuten taistelun aloitusasennon, pääseekin pelin edetessä muuttamaan. Ehkä paras ominaisuus pelissä on ylipäätään mahdollisuus kustomoida lähes kaikkea aina omasta pelihahmosta tämän käyttämän älypuhelimen taustakuvaan saakka.

Peli tarjosi Dottielle erilaisia toimintakykyä vahvistavia pikku purtavia ja energiajuomia. Nämä auttavat taistelujen aikana melko hyvin, mutta ovat vähän nihkeästi saatavilla. Olen tottunut siihen, että näpäytän vain yhtä nappia, minkä seurauksena hahmo syö juureksen ja on taas menossa mukana. Street Fighterissa tämä tapahtuu menemällä valikkoon ja valitsemalla oikeasta kohdasta tilanteeseen sopiva tuote. Onneksi taistelu sentään on tauolla tämän toiminnon ajan.

Street Fighter 6: Ryu taistelemassa härkä- ja ihmisvastustajaa vastaan

Yksi pettymys oli, että oma hahmo ei puhunut juuri lainkaan ja näin ollen tuntuma hänestä jäi hieman haaleaksi. Muut hahmot pitävät monologeja, mutta Dottie seisoi huulipyöreänä tehden jonkinlaisia viittomia ja ilmeitä. Se hieman söi uskottavuutta. Hahmolle tosin tulee ajoittain vaihtoehtorepliikkejä, mutta hyvin harvoin. Vaikutti suurimmaksi osaksi siltä, että muut pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan.

Toinen hahmoihin liittyvä pieni pettymys oli se, että hahmogeneraattorissa luotu hahmo ei näyttänyt aivan samalta pelimoodissa. Esimerkiksi meikissä ja ihonvärissä tapahtui kummallinen sävyn muutos siirryttäessä pelitilaan. Ei siis ehkä kannata kovin montaa tuntia miettiä sävyeroja hahmoa luodessa.

Kokonaisuudessaan pelisarjan hahmot ovat huikeita kykyjä, joita omakin hahmo kasvaa pelin aikana kunnioittamaan. Mestarit ovat kaikki omia persooniaan, ja oman hahmon luominen sitouttaa tehokkaasti pelaamaan.

Summasummarum… Kaikin puolin Street Fighter 6 tarjoaa lava lastillisen aistikuormaa, haastetta ja voitonriemua. Vielä pikkuisen suuremmalla panostuksella World Tourista voisi saada huikeamman tarinaelämyksen ja ehkä sitä kautta peli voisi saada myös lisää uusia pelaajia. Toki kaikkea kaikille ei aina toimi pelimaailmassakaan. Kokonaisuutena pelissä on mahdollista toteuttaa erilaisia pelityylejä pelaajakohtaisen mieltymyksen mukaan.

Street Fighter 6 on saatavilla nyt Xboxille, & 5 -konsoleille sekä Steamille.

Näistä Errorin aiemmista julkaisuista pääset lukemaan lisää pelihahmoista:

Street Fighter 6 -pelin hahmokaarti sai kolme lisäystä

Street Fighter 6 -taistelupelissä legendat luovat oman tarinansa – katso uusi esittelyvideo

Makustele lisää trailerilla:

Arvostelussa käytettyjä lähteitä: PlayStation Capcom

Dying Light: The Beast osoitti, että laatu voittaa määrän Kommentit pois päältä artikkelissa Dying Light: The Beast osoitti, että laatu voittaa määrän

on noussut esiin esimerkkinä siitä, miten pelisarja voi löytää itsensä uudelleen, kun kehityksessä keskitytään vähemmän kaikkeen mahdolliseen ja enemmän siihen, mikä oikeasti toimii. Sarjan entinen ohjaaja Tymon Smektala kuvailee nyt, että tärkein opetus oli lopulta yksinkertainen: laatu voittaa määrän.

sai kokea tämän kantapään kautta -pelin julkaisun yhteydessä. Vaikka peliä odotettiin valtavasti, pelaajilta tuli nopeasti palautetta siitä, että yksityiskohdat ja pienet jutut, jotka tekivät ensimmäisestä pelistä erityisen, olivat jääneet osittain sivuun.

Smektalan mukaan ongelmana oli osittain se, että kehityksessä yritettiin miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Yksi halusi enemmän roolipelielementtejä, toinen taas raaempaa toimintaa, kolmas realistisempaa selviytymistä. Lopputulos oli kompromissien sekamelska, jossa ydinkokemus alkoi hämärtyä.

Dying Light 2 Stay Human ja myöhemmät päivitykset sekä Dying Light: The Beast näyttivät kuitenkin suunnan muutoksen. Kehityksessä alettiin keskittyä takaisin sarjan ytimeen, parkouriin, selviytymiseen ja tiiviiseen kauhun ja toiminnan yhdistelmään. Tulokset näkyivät myös vastaanotossa, sillä The Beast sai Steamissä erittäin positiivisia arvioita.

Kehittäjien viesti on nyt selvä, kaikkea ei tarvitse yrittää tehdä enemmän, vaan paremmin. Kun ydinkokemus toimii, pelaajat kyllä pysyvät mukana, vaikka ruudulla olisi välillä turhan paljon zombeja ja vielä vähän enemmän pääosumilla varustettua kaaosta.

Forza Horizon 6 kaasutti heti Steam-huipulle Kommentit pois päältä artikkelissa Forza Horizon 6 kaasutti heti Steam-huipulle

Horizon 6 on lähtenyt liikkeelle sellaisella vauhdilla, että moni ehtii hädin tuskin kiinnittää turvavyötä. Avoimen maailman ajopeli nousi heti Steamin viiden pelatuimman pelin joukkoon, kun samaan aikaan kaahasi yli 300 000 pelaajaa. Samalla se jätti taakseen jättipelejä kuten ja .

Sarjan resepti ei ole juuri muuttunut: nopeita autoja, valtava avoin maailma ja arcade-henkistä ajamista. Tällä kertaa mukaan on kuitenkin heitetty jättirobotteja, kei-autoja ja jopa Babymetal, joten täysin vanhaa uusintakierrosta peliä on vaikea kutsua. Pelin perusversio maksaa noin 65 euroa ja Premium Edition kipuaa noin 110 euroon.

Gamerin arviossa peliä kuvailtiin tutulla kaavalla eteneväksi jatko-osaksi, mutta siitä huolimatta pelaajat näyttävät olevan täysin mukana kyydissä. Jo ennen julkaisua peli rikkoi sarjan ennätyksiä PC:llä, eikä vuodot tai kohut juuri hidastaneet menoa. Pelaajien keskuudessa puhuttivat jopa hurjat 8 000 vuoden pelikiellot huijaamisesta ja siinä ainakin ehtii miettiä ajotapojaan uudelleen.

Menestys näyttää myös vahvistavan sitä, että Horizon-sarja on nykyään koko Forzan tärkein vetonaula. Perinteinen on jäänyt taka-alalle, etenkin sen jälkeen kun teki suuria irtisanomisia pelistudio Turn 10 Studiosssa. Horizonin rennompi ja helpommin lähestyttävä tyyli näyttää vetoavan yleisöön huomattavasti paremmin.

Kehittäjä on jo kertonut ensimmäisistä korjauksista, jotka liittyvät muun muassa tekoälyvastustajien vaikeustasoon, kaatumisbugeihin ja optimointiin. Sillä välin pelaajat voivat keskittyä tärkeimpään tehtävään, eli törmäilemään pelin 618 autolla kaikkeen mahdolliseen mahdollisimman näyttävästi.