Ennakot, Indie, Pelit

Tulossa 2020: värisyttävä Dead Static Drive Kommentit pois päältä artikkelissa Tulossa 2020: värisyttävä Dead Static Drive

Grand Theft Cthulhuksi itseään kuvaileva peli australialaiselta Fanclubilta värisyttää puntteja ennakkoon kuin graboidi, hiekkamato tai itse Cthulhu (hyvä on, Chthonian, mutta jopa Cthulhu on helpompi kirjoittaa ja varmasti tunnetumpi).

Pelaaja jytää 80-lukulainen ameriikanrauta alla pitkin Route 666:tta, kun maailma alkaa sortua. Luvassa on isometristä selviytymistaistelua ihastuttavalla graafisella tyylillä ja ainakin teaser-video lupaa sielua hyytävää soundtrackia.

Yksinpeliksi luvatusta pelistä ei sen kummemmin vielä tietoja ole saatavilla. Steam-sivu lupailee lohdutonta selviytymistaistelua, jossa tarkoitus on saada jäljellä olevasta ajasta mahdollisimman paljon irti. Pelin omat sivut puolestaan kertovat, että päähenkilöä kuitenkin odottelisi perhe, joka vähän niin kuin kaipaisi hahmoa kotiin.

Oli luvassa mitä vain, täksi vuodeksi lupailtu peli syöksähti oitis allekirjoittaneen wishlistille pelkästään tyylinsä takia. Tsekkaa teaseri alta, tsekkaa pelin kotisivut ja valmistaudu, öh, rumblaamaan.

Game Pass räjäyttää marraskuun käyntiin – Call of Duty, kana ja jumalat samassa paketissa Kommentit pois päältä artikkelissa Game Pass räjäyttää marraskuun käyntiin – Call of Duty, kana ja jumalat samassa paketissa

Xboxin Game Pass saa marraskuussa todellisen pelisateen. Tarjolla on kaikkea uuden Call of Duty: Black Ops 7:n lähitulevaisuuden taisteluista kananmunien epätoivoiseen pakomatkaan ja hiirten kaupunginrakennukseen kissahallitsijoiden vallan alla. Jos koskaan on aika kokeilla jotain uutta, se on nyt.

Suurin paukku on tietysti Call of Duty: Black Ops 7, joka saapuu 14. marraskuuta suoraan Game Passiin. Treyarchin ja Raven Softwaren kehittämä peli lupaa tähän asti laajimman Black Ops -kokemuksen, täynnä yhteispeliä, 6v6-taistoja, 20v20-kenttiä ja paluun synkkään zombimaailmaan.

Sitä ennen julkaistaan kuitenkin todellisia kuriositeetteja. Dead Static Drive (5.11) vie pelaajan 80-luvun painajaismaiselle road tripille, kun taas Egging On (6.11) kertoo kananmunasta, joka yrittää selvitä maailmassa ilman että kuori murtuu – kirjaimellisesti. Samana päivänä Whiskerwood kutsuu hiiret rakentamaan omaa siirtokuntaansa kissahallitsijoiden vallan alla.

Lisäksi nähdään muun muassa interdimensionaalista junamatkailua (Voidtrain), jumaltappelua (Great God Grove) ja jopa kyyhkytiimien kaupunkisiivousta (Pigeon Simulator). Jos tämä kuulostaa sekavalta, se on vain merkki siitä, että Game Passin marraskuu on kaikkea muuta kuin tylsä.

Vanhoista tutuista The Outer Worlds 2 ja Ninja Gaiden 4 ovat jo pelattavissa, joten tekemisen puute ei uhkaa ketään.

Strategiapelien ystäville on tänään juhlapäivä: Age of Empires IV: Dynasties of the East on nyt saatavilla. Uusi laajennus tuo mukanaan neljä Itä-Aasian dynastioista inspiraationsa saanutta sivilisaatiota, kuten Mongolien Kulta­inen orda ja Japanin Sengoku Daimyot. Jokaisella on omat yksikkönsä, teknologiansa ja taktiikkansa – täydellistä niille, jotka haluavat hallita taistelukenttää tyylillä ja älyllä.

Samalla muutkin pelit saavat tuoretta sisältöä. Lost in Random -pelin uusi The Eternal Die Wager’s Gauntlet -päivitys tuo viikoittaisia haasteita, uusia aseita ja keräilyesineitä – sopivasti niille, joilla on nopat aina valmiina heitettäväksi.

Tähtien ystäville puolestaan on luvassa terävämpää 4K-näkymää, kun Stellaris: Console Edition päivittyy Xbox Series X|S:lle 6. marraskuuta. Päivitys laajentaa galakseja, parantaa suorituskykyä ja lisää sisältöä jo valmiiksi massiiviseen avaruusstrategiaan.

Lisäherkkuina Game Pass -tilaajat saavat etuja useisiin peleihin: Superballissa avautuu 16 sankaria ja Sea of Thievesissa voi juhlia tanssiemoteilla. Mutta kiirettä pitää – Football Manager 2024, Frostpunk ja muutama muu peli poistuvat palvelusta 15. marraskuuta. Nyt on siis hyvä hetki valloittaa jalkapallon maailma tai pelastaa viimeinen kaupunki pakkaselta – ennen kuin nekin katoavat kirjastosta.

Gibbous: A Cthulhu Adventure on internet-ajan seikkailupeli Kommentit pois päältä artikkelissa Gibbous: A Cthulhu Adventure on internet-ajan seikkailupeli

Gibbous: A Cthulhu Adventure (PC)

5.5 / 10
Hyvää Gibbous tuntuu siltä miltä seikkailupelin kuuluu tuntua. Visuaalisesti peli on erittäin miellyttävä ja pulmat sopivat myös niille, joille genre ei tule aivan täysin uutena. Huonoa Tarina on sekava ja kiireessä liimatun oloinen, jotkut ääninäyttelijät huonontavat kokemusta, näkökulmasta riippuen pulmat ovat liian helppoja ja löysin pelistä enemmän kohtia jossa on joku joukkorahoittaja näkyvissä kuin hyviä vitsejä. Lyhyesti Gibbous: A Cthulhu Adventure on mukiinmenevä seikkailupeli, joka ei kuitenkaan yllä genren huippuvuosien tasolle.

Elämme yhä aikaa, jolloin Kickstarterin kaltaisten joukkorahoitusalustojen mahdollistamat intohimoprojektit tulevat julki. Klassisista seikkailupeleistä tunnetuin joukkorahoituksen mahdollistama lienee veteraani Ron Gilbertin ja Gary Winnickin Thimbleweed Park josta tuli heittämällä koko genren klassikko. Seikkailupelien fanit ovat intohimoista väkeä, joka houkuttelee uusia yrittäjiä pääasiassa alan veteraanien hallitsemaan genreen. Gibbous on sekoitus H.P. Lovecraftin mytologiasta tuttuja kosmisia hirviöitä ja populaarikulttuuriviittauksia viljelevää nykyhuumoria, jonka lisäksi siinä on puhuva kissa.

Kyynisempi voisi täyttää bingolappua asioista, jotka saavat jatkuvasti linjoilla aikaansa viettävän joukkorahoitusyleisön löysäämään kukkaronnyörejään. Sitä emme kuitenkaan tee, vaan keskitymme seikkailupelien kannalta kolmeen olennaisimpaan asiaan: Tarinaan, dialogiin ja siihen ovatko pelin pulmat nokkelia. Gibbous: A Cthulhu Adventuren tarina alkaa tarpeettoman ironisesti nimetyn laatikkoleukaisen yksityisetsivän eksyessä kirjastoon, jossa tavataan myös ärsyttävästi kimittävä kirjastonhoitajana toimiva nuoriherra. Valitettavasti kimitystä saa kuunnella pelin loppuun asti, sillä Buzz Kerwan -nimen saanut Guybrush -pastissi on pelin päähahmo. Tarinassa seikkaillaan välillä yksityisetsivän takissa, mutta useimmin ohjat ottaa Buzz Kerwan. Pelin lokaatiot vaihtelevat mukavasti Lovecraftilaisesta satamakaupungista Pariisiin ja Transilvaniaan. Näiden tapahtumapaikkojen ja tarinaosuuksien koherentissa yhteensovittamisessa on kautta pelin eräänlaista kömpelyyttä ja raskaskätisyyttä. Esimerkkinä tästä, pelin satama-alueelle on pelin alkuvaiheessa ilmeisen mahdotonta päästä taksilla ja portin läpi pääsemiseksi joutuu hajustamaan vaatteensa mädällä kalalla, mutta jostain syystä alueelle on eksynyt grilliruokaa popsiva turisti ilman sen kummempia selityksiä.

Tarinaltaan Gibbous vaikuttaa rungolta, jonka päälle on leimattu lukuisat ideapalavereissa koostetut ranskalaiset viivat tarralapuilla, ja jätetty siihen. Dialogi on ihan mukiinmenevää, mutta kärsii hieman liian kuluneista ja pitkästyttävistä hahmoista. Ääninäyttelijät ovat parhaimmillaan keskitasoa ja huonoimmillaan raivostuttavia. Pelin pulmat ovat monen genreä pidempään pelanneen makuun liian helppoja, mutta niiden ratkaiseminen tuo siitä huolimatta onnistumisen tunteen, eli siinä ei olla menty ihan metsään. Se missä taas on onnistuttu erinomaisesti, on pelin visuaalinen anti, musiikki käyttöliittymä ja pelattavuus. Peli on kutakuinkin niin käyttäjäystävällinen kuin genren peli vaan voi olla ja sen johdosta on erityisesti genren ystäville ihan kelpo ajanvietettä – jos ei muuten niin alennusmyynneistä ostettuna.