Take-Two osti Dirt 5 -pelin kehittäjän Codemastersin – kauppahinta lähes miljardi euroaKommentit pois päältä artikkelissa Take-Two osti Dirt 5 -pelin kehittäjän Codemastersin – kauppahinta lähes miljardi euroa
Codemasters on ollut tähän mennessä yksi Iso-Britannian viimeisimmistä itsenäisistä pelistudioista. Dirt -pelisarjan lisäksi se omistaa myös Formula 1 -lisenssin ja julkaissut F1 -aiheisia pelejä aina vuodesta 2009.
Vielä ei ole varmaan jatkaako Codemasters omalla nimellä vai tullaanko pelit julkaisemaan jatkossa Take-Twon alaisen 2K Sports -nimikkeen alla.
Aiemmin tänä vuonna Codemasters hankki niin ikään brittiläisen autopeleihin keskittyvän Slightly Mad Studiosin. Kaupan myötä Project CARS -pelisarja siirtyi Codemastersille ja nyt edelleen Take-Twolle.
Codemasters nappasi myös aiemmin tänä vuonna virallisen WRC-lisenssin, joka alkaa vuodesta 2023 ja kestää aina vuoteen 2027. Näin ollen rallipelit kuten Colin McRae Rally saattavat tehdä paluun.
Codemastersin viimeisin peli DIRT 5 ilmestyi viime viikolla.
Take-Two Interactive -konsernin toimitusjohtaja Strauss Zelnick on torjunut huolen siitä, että Tekoäly voisi mullistaa pelikehityksen. Vaikka Zelnick tunnustaa tekoälyn nopean kehityksen ja sen kyvyn tuottaa toimivaa koodia, hän korostaa, että ihmisen luovuus on edelleen menestyksekkään pelikehityksen kantava voima.
Zelnick näkee tekoälyn voimakkaana työkaluna eikä ihmisen kekseliäisyyden korvikkeena. Hän uskoo, että tekoäly voi virtaviivaistaa toistuvia tehtäviä ja parantaa luovaa prosessia, jolloin kehittäjät voivat keskittyä innovatiivisiin ideoihin ja mukaansatempaaviin pelikokemuksiin. Hän kuitenkin varoittaa arvioimasta tekoälyn kykyjä liian korkealle ja väittää, että se ei pysty itsenäisesti hahmottelemaan ja toteuttamaan monimutkaista visiota, jota todella uraauurtava peli vaatii.
Vaikka jotkut alan asiantuntijat spekuloivat tekoälyn mahdollisuudella automatisoida pelikehityksen osa-alueita, Zelnick pysyy optimistisena ihmiskyvyn roolin suhteen. Hän väittää, että tekoälyyn perustuvat työkalut tulevat yhä helpommin saataville, tasoittaen näin kehittäjien mahdollisuuksia kaikissa kokoluokissa. Lopulta pelin menestys riippuu sen ihmisten luomien ainutlaatuisten luovien näkemysten ja toteutuksen.
Zelnickin näkemys on linjassa perinteisen pelikehityksen lähestymistavan kanssa, joka perustuu taiteilijoiden, suunnittelijoiden, ohjelmoijien ja muiden taitavien ammattilaisten yhteistyöhön. Vaikka tekoäly voi täydentää näitä ponnisteluja, on epätodennäköistä, että se syrjäyttäisi pelialalle tyypillisen ihmisen tekijän.
Hei kaikki lukijat! Täällä kirjoittaa tällä kertaa Mallu, 28-vuotias Errorin toimittajaharjoittelija, joka on pelannut ihan lapsuuden alkujuurista lähtien. Pelien kiehtova maailma on ollut aina lähellä sydäntäni ja tahtoisin jakaa teille pienen pintaraapaisun mistä kaikki alkoi.
Olen ollut kiinnostunut pelaamisesta niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistoni liittyvät PlayStation 1 -konsoliin ja PC-peleihin. Aloittaessani pelimatkani vietin usein aikaa ilmaispelien parissa, mutta kun PlayStation 2 julkaistiin, oli meidän saatava se kotiin. Pelaamisen maailmaan minut johdatti vanhempi serkkuni, jonka kautta tutustuin moniin PlayStation-klassikoihin, joista tulikin lapsuuteni merkittäviä pelielämyksiä. Tässä haluan jakaa kanssanne muutamia minulle tärkeitä pelejä, jotka tekivät minusta pelaajan.
Micro Maniacs (PS1, Gameboy Color)
Micro Maniacs on Codemastersin kehittämä värikäs ja vauhdikas ajopeli, jossa pienet hahmot kilpailevat juosten ja toisiaan vastaan taistelemalla. Pelissä on 41 erilaista ympäristöä ja kahdeksan hahmoa, joilla kaikilla on omat erityistaitonsa. Tämä oli ehdoton suosikkini serkkuvierailuilla, sillä sen luovat kentät ja hauskat ääniefektit vetivät aina mukaansa.
Spyro: Year of the Dragon (PS1)
Spyro: Year of the Dragon oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa. Insomniac Gamesin kehittämä seikkailu vei minut lohikäärmeiden maailmaan, ja siinä yhdistyi unelmoijan mielikuvitus sekä kiinnostavat hahmot. Spyron maailma oli visuaalisesti upea ja täynnä seikkailuja, jotka saivat aina palaamaan pelin pariin.
Nintendogs (Nintendo DS)
Eläinrakkaana ihmisenä Nintendogs oli lapsuudessa minulle aivan erityinen peli. Tässä simulaatiossa sai hoitaa omaa virtuaalikoiraa DS:n kosketusnäytön ja mikrofonin avulla. Vaikka pelissä ei ollut suuria haasteita tai tavoitteita, oli se silti ihana kokemus – täysi kymppi yksinkertaisuudessaan!
Sly 2: Konnakopla (PS2)
Sly Cooper 2 on edelleen yksi ikonisimmista peleistä, joita pelasin lapsena, eikä sen viehätys ole kadonnut aikuisenakaan. Sucker Punch Productionsin kehittämässä pelissä seurattiin Slyn ja hänen rikoskumppaniensa seikkailuja ympäri maailmaa. Seikkailun täyteiset kentät, hahmojen väliset kemiat ja varastelun jännitys tekivät tästä pelistä unohtumattoman.
Pokémon Emerald (Game Boy Advance)
Alun perin veljelleni kuulunut Pokémon Emerald oli myös minulle merkittävä peli, jonka parissa vietin lukemattomia tunteja. Tavoitteeni oli saada kaikki pelin Pokémonit, vaikka tajusinkin pian tarvitsevani myös toisen peliversion saadakseni kaiken. Vaikka tämä takaisku olikin harmillinen, nautin silti jokaisesta hetkestä – ja pelaan Pokémonia vielä tänäkin päivänä.
Dog's Life (PS2)
Dog's Life on yksi niistä vähemmän tunnetuista peleistä, mutta minulle se oli täynnä hauskuutta. Tässä Frontier Developmentsin luomassa pelissä sain elää koiran elämää ja tehdä kaikkea hauskaa, mitä koirat tekevät – haukkua, kaivaa kuoppia ja jopa pissiä ”kilpaillen” muiden koirien kanssa. Peli oli täynnä huumoria, ja se jäi elävästi mieleen lapsuuteni leikkisänä kohokohtana.
Ōkami (PS2)
Ōkami, jonka kauniiseen maailmaan minut tutustutti ystäväni, oli visuaalisesti ja tarinallisesti ainutlaatuinen. Clover Studion ja Capcomin kehittämä peli yhdisti taidetta ja seikkailua, ja sen japanilaistyylinen grafiikka sai minut uppoutumaan tarinaan täysin. Vaikka en lapsena vielä ymmärtänyt peliä syvällisesti, sen tunnelma teki suuren vaikutuksen.
Näiden pelien kautta löysin paikkani pelien maailmasta ja olen kiitollinen, että sain kokea nämä seikkailut osana kasvutarinaani. Nämä pelit eivät olleet vain viihdettä – ne olivat matkoja eri maailmoihin ja antoivat unohtumattomia hetkiä, jotka vieläkin inspiroivat minua pelaajana.
